Onhan tämä näinkin, mutta tuo Unholan Urut oli melkeinpä pahin pohjanoteeraus. Sittemmin Marraskuun Lauluja -levyillä oli sentään muutamat huippubiisit (Ei Enkeleitä, Valssi Ikinä Anteeksi) joissa vähän tapailtiin vanhaa fiilistä. Ja eihän tuo rokki-Viikate uusilla levyilläkään surkeata aina ole, bulkkia vaan on tosiaan alkanut olla liikaa. Ei tämä uusi sen huonommalta kuulosta, Sysiässä ihan menevä ja tuossa uudessa biisissä keveys oli korkeintaan positiivista. Pitänee tuolle ainakin mahdollisuus vielä antaa.Dead Man wrote:Joo, samoja ajatuksia. Jotenkin liian bulkkia noi viimeisimmät levytykset. Eihän sitä pyörää aina tartte keksiä, mutta ei nyt tartte AC/DC:ksikään muuttua.Kuolemoitsija wrote:Mä oon jotenkin pettynyt tähän nyky-viikatteeseen. Oon ollut jo monta vuotta. Haluaisin kovasti tykätä, koska tietyt menneisyyden levyt ovat timanttia. Okei, en haikaile ekan EP:n tunnelmiin, mutta mielestäni Unholan Urkujen jälkeen Viikate on tehnyt tasapaksua radioystävällistä "Eppu Normaali" -iskelmää. Vähän sellaista Viikate plays Viikate -meininkiä. Kun kuuntelee biisiä ekaa kertaa ja kertsi on alkamassa, niin pystyy jo arvaamaan loput kertsistä.
Surut Pois ja Kukka Rintaan taisi olla viimeinen huippulevy. B-puoli Katoan ehkä bändin paras biisi...