Onpa ainakin helppo vastustaa kiusausta ostaa vinyyli kun tuota kantta ei pysty katsoa vittuuntumatta

En minä kyllä Lohikäärmeitä ja suippokorvia Acceptin levynkanteen kaipaa vaikka vähän tuli kitistyäkin.. ajatuskin kammottaa. Pari Kalashnikovia olis kyllä sopinut tuohon levynkanteenBalm wrote:Tämä.sirclansman wrote:Tai siis tuo kansihan on yksi yhteen bändin jämäkän perusheviasenteen ja imagen kanssa.![]()
Toisekseen kun katsoo Acceptin back-katalogia, niin miten muka voi odottaa jotain muunlaista? Mutta kaipa sen pitäisi sitten joillekin olla täynnä lohikäärmeitä, taikametsiä, miekkoja ja menninkäisiä jotta kelpaisi.
On muuten hieno idea tämäkin! Sieltä Stalingradin taisteluiden muistokeskuksesta ikuisen tulen soihtu...olis ollu hauska jos tuos olis ollukin 2 sormea pystys...heraklos wrote:Yksi unkarilainen suunnitteli huvin vuoksi tällaisen kannen, josta ei ollut tarkoitus tullakaan oikeasti Stalingradin kansi.
OK, arvasin että tuo kansitaide on vain päällimmäisintä antia, veikkasin aluksi että ainakin vihon sisältä löytyy sitten hienoja kuvia mutta tuo osoittautuikin nyt slip case -kanneksi. Eli varsinaista kansitaidetta odotellessa!
Pakkohan tuo sitten oli kuunnella. Biisistä voi todeta vain että mulle on tässä vaiheessa ihan sama millaisen levynkannen tekevätheraklos wrote:Ken haluaa kuunnella Acceptin uuden levyn nimiraidan, niin sen löytää tuolta: http://www.youtube.com/watch?v=42HAT56UC2o
:rawk: Aika mahtava biisi, hyvin vyöryy riffit ja melodiat kunnon rumpupaahdon syöksemänä.heraklos wrote:Ken haluaa kuunnella Acceptin uuden levyn nimiraidan, niin sen löytää tuolta: http://www.youtube.com/watch?v=42HAT56UC2o
Biisi julkaistiin Rock Hard -lehden kylkiäisenä tulleella cd:llä.
JSM wrote:Vois melkein sanoa, että Accept ei siis palaa. Tämä vaikuttaa melko surkealta rahastusyritykseltä. Udo on sen verran kova laulaja ja vahvasti henkilöitynyt Acceptiin, että kokoonpanot eri vokalisteilla eivät saa yleistä hyväksyntää. Tämäkin tulee siis saamaan suurelta osalta yleisöä täyslaidallisen niskaansa ja hajonnee pian.
Nuclear Holocaust wrote:Ideana aika turha. Löyhkää yhtä pahasti kuin jämämiehistä ja onnettomalla laulajalla varustettu Helloweenin raato.
Toisaalta saattavat onnistua raapimaan jokusen uuden hyvän biisin aikaiseksi.
Tätähän mäkin olen partaani pari kertaa naureskellut. Tästä videoltakin näkee että kukaan ei tykkää tästä rahastuksesta, eikä uudesta Acceptista!Nuclear Holocaust wrote:Sabaton saisi varmaankin aiheesta enemmän irti, mutta toimiihan tämäkin.
Jännä miten tämä on kääntynyt täysin päälaelleen. Kun jossakin vaiheessa tuli esille idea Acceptin kokoamisesta ilman Udoa, niin oli hirveä vastalauseiden myrsky että hommasta ei tule hevonkukkua ja njääh' ei kiinnosta. Olin itsekin mukana tuossa lynkkaajien laumassa. Nyt on sitten aivan mahdoton hype ja hehkutus päällä jopa toisen levyn tiimoilta, että ehdotonta parhautta.
----------------------------------------------
JSM wrote:Vois melkein sanoa, että Accept ei siis palaa. Tämä vaikuttaa melko surkealta rahastusyritykseltä. Udo on sen verran kova laulaja ja vahvasti henkilöitynyt Acceptiin, että kokoonpanot eri vokalisteilla eivät saa yleistä hyväksyntää. Tämäkin tulee siis saamaan suurelta osalta yleisöä täyslaidallisen niskaansa ja hajonnee pian.Nuclear Holocaust wrote:Ideana aika turha. Löyhkää yhtä pahasti kuin jämämiehistä ja onnettomalla laulajalla varustettu Helloweenin raato.
Toisaalta saattavat onnistua raapimaan jokusen uuden hyvän biisin aikaiseksi.![]()
Tätä mieltä aiheesta siis oltiin vielä vuoden 2009 toukokuussa.
Naulan kantaan. Ja tuollahan nuo kaikkien reaktiot 1. sivulla kolmen vuoden takaa seisovat. Miekin olin kerrankin optimistinen, osittain siitäkin syystä että hyvä kirkuja osattiin rekrytoida jo '89 niin miksei tälläkin kertaaIsmo wrote:Mulla ei ollut ikinä ongelmaa Tornillon suhteen. Päinvastoin, olin iloinen että äijä sai pestin. Olihan hän hyväksi havaittu jo vuosia sitten TT Quickin solistina. Itse olen Acceptista innostunut Balls to the wallin aikoihin ja nimenomaan kitaraosuuksien ja loistavien biisien takia. En Udosta johtuen vaan hänestä huolimatta. Katselin tuossa vähän aikaa sitten bootlegin vuodelta 2005 ja kyllä Tornillo tänä päivänä on huomattavasti paremmassa vireessä kuin puhiseva Udo oli 7 vuotta sitten.
Tässä on nyt sellainen win-win -tilanne, kun kerran Udo jatkaa oman orkesterinsa keulilla puhkumista ja leijonanosa livesetistä on noita Wolfin säveltämiä mahtiklassikoitaJussi wrote:Naulan kantaan. Ja tuollahan nuo kaikkien reaktiot 1. sivulla kolmen vuoden takaa seisovat. Miekin olin kerrankin optimistinen, osittain siitäkin syystä että hyvä kirkuja osattiin rekrytoida jo '89 niin miksei tälläkin kertaaIsmo wrote:Mulla ei ollut ikinä ongelmaa Tornillon suhteen. Päinvastoin, olin iloinen että äijä sai pestin. Olihan hän hyväksi havaittu jo vuosia sitten TT Quickin solistina. Itse olen Acceptista innostunut Balls to the wallin aikoihin ja nimenomaan kitaraosuuksien ja loistavien biisien takia. En Udosta johtuen vaan hänestä huolimatta. Katselin tuossa vähän aikaa sitten bootlegin vuodelta 2005 ja kyllä Tornillo tänä päivänä on huomattavasti paremmassa vireessä kuin puhiseva Udo oli 7 vuotta sitten.TT Quick ei ollut aiemmin tuttu.
Toivotaan että tämän tekemiseen on sitten käytetty se oikea kiintiötuntimäärä että kelpaa niille jotka ei pitäneet aikaisemmasta. Itseni mielestä se pelkistetty oli kyllä toimivampi vaikkei sekään mikään mestariteos.heraklos wrote:Miltä näyttääkään se varsinainen Accept-levyn kansi? Nyt ei tarvitse enää aprikoida: se näyttää tältä.
Ymmärtänet, että mielipiteesi on absoluuttisen väärä, eikä sitä hyväksy edes Accept itse.Tailgunner wrote:Todella tylsä biisi tuo Stalingrad. Samaa junnaavaa muniinpuhaltelua kuin Blood of the nations. Nyky Acceptista puuttuu se jykevä iskevyys ja menevyys jota Udo aikakauden Accept klassikot edustavat.
Karin kanssa täysin samaa mieltä (paitsi minä pidän kyllä Eat The Heat-levystäkin, vaikka en ehkä mielläkään Accept-levyksi)!Kari Koskinen wrote:Ymmärtänet, että mielipiteesi on absoluuttisen väärä, eikä sitä hyväksy edes Accept itse.Tailgunner wrote:Todella tylsä biisi tuo Stalingrad. Samaa junnaavaa muniinpuhaltelua kuin Blood of the nations. Nyky Acceptista puuttuu se jykevä iskevyys ja menevyys jota Udo aikakauden Accept klassikot edustavat.
Noin muuten ilahduttaa kyllä suuresti, että Accept on noussut murheen alhosta näinkin poikkeuksellisella tavalla. Blood Of The Nations on jäätävän kova levy, tuskin kukaan uskalsi noin tykkiä jatkoa odottaa. Eat the Heat, anyone? Tässä voisikin jatkona miettiä sitä, että montako vastaavaa tapausta historiasta löytyy? Eli bändi menettää elintärkeäksi katsotun jäsenen, mutta onnistuu palaamaan kehään teoksella, joka ansiosta arvostelu ottaa 179 asteen käännöksen ekstaasiin.
Aika harvassa tämän tason keikaukset ovat. Hail the Accept ja Tornillo, se on 666 ja viikonloppuja kaikille!