Sabbathman wrote:
Yksi heavymaailman tylyimmistä biiseistä löytyy edelleen tältä levyltä...
Hyvin toimi Tavastialla. Tässä biisissä vaimo kommentoi: "onpa mielenkiintoiset sanat". Hän on siis kuunnellut ja joutunut kuuntelemaan Acceptia ja muuta junttaheviä yli kaksikymmentä vuotta, mutta niin vain vanha kunnon Udo pääsi yllättämään livenä. Ei ihan Hegelin tai Kantin saksalaisfilosofiaa mutta avautuu helpommin.
Parhaat hetket top-3:
1. Udo + Acceptin biisit
2. Se minulle tuntemton
suomalainen kitaristi. Spiikissä olin hetken, Sannia lainaten, että mitähän vittua... se puhuu suomea? Äijä oli liekeissä ja otti hyvin yleisöä mukaan.
3. Koko ryhmän boogie, soittamisen riemu ja yhteispelin taito. Toinen kitaristi näytti välillä työlääntyneeltä, mutta se taisikin olla vain cool-ilme. Sooloissa ja tuplaliideissä äijän naama oli kuin Hangon keksi. Rumpalille toivon pitkää uraa. Kovaa ja näyttävää kannutusta.
+ bonus, Lipsin synttärit. Mies oli aidosti liikuttunut kakkunsa ääressä. Upea hetki.
Hieman huonommat hetket top-3
1. Takabaarin tiskiä jo ennen keikkaa voimalla rummuttanut iso jurpo, joka kuului närpiöläiseen tms. porukkaan. Örisivät ja sähläsivät baarin nurkassa koko keikan. Tappelivat jossain välissä keskenään, kaatuivat naisten päälle ja kähinässä paitansa menettänyt kaveri joutui ostamaan uuden Anvilin tiskiltä. Jotain hyvää.
2. Acceptin fanit ovat isoja. ISOJA. Loppuunmyyty Tavastia tarkoitti eri asiaa kuin loppuunmyyty Tavastia esim. The Local Bandin keikalla. Minä painan 70 kiloa, kaveri vielä vähemmän ja puolisot saman verran kuin ISON Accept-fanin panosvyö. Välillä oli hieman heikko näkyvyys ja huono happi.
3. Winterdreamsin tms. vähemmän rokkaavan biisin aikana vieressäni seisseet, kovaan ääneen Queensrÿchestä ja hevilevyistä keskustelleet/huutaneet jäbät. Aihe oli hyvä mutta paikka väärä.
Pieniä murheita muuten huippuhyvässä illassa.