Jussi wrote:Mr Rami wrote:Onneksi herrat tuli todistettua Jalometallissa, joten ei jäänyt mitään hampaankoloon. Aika yksin sai siellä heilua eturivissä, mikä oli omituista sillä kovaa biisimateriaalia tungettiin ilmoille kovalla tahdilla.
Silläkin uhalla että kerron tämän ties monettako kertaa & kuulostan Munamankelilta muistelemassa Doningtoniaan, niin
ei kai siellä niin väljää ollut? Pitäisi tarkistaa kai omista kännykuvista; en ollut ite eturivissä mutten kauhean kaukanakaan.
Nojoo, en nyt niin hirveän tarkasti osaa analysoida väkimäärää, kun keskityin enimmäkseen bändiin, mutta sellainen muistikuva on jäänyt, ettei siinä lavan edessä juurikaan tarvinnut elintilasta taistella. Ja ylipäänsä tuon vuoden Jalometallista on jäänyt sellaiset muistijäljet, että ainakin ulkolavalla oli keskimäärin aika vähän porukkaa siinä lavan edessä (kalja-alueella oli sitten ehkä enemmän), Slayeria lukuun ottamatta. Muistan sitä päivitelleenikin siellä paikan päällä Slayerin aloittaessa, että mistä ihmeestä tämä kaikki väki oikein on ilmestynyt, kun siihen asti festareilla ei ollut ollut mistään ryysiksestä tietoakaan. No, toki esim. Ypäjän keskustaankin saadaan ryysis, jos kaikki suomalaiset menevät sinne samaan aikaan.
Jussi wrote:Slayerin ajan vain bäkkärillä 3IOB:n kanssa jutellessa tulin juuri tuon Here Waits Thy Doomin ottaneeksi esille kaameana pettymyksenä, kun kiittelin viimeisekseen sittemmin jääneen Long Live Heavy Metalin laatua, siihen nimmareita ottaessani. Ja miten se varsinkin korostui bändiin tutustuttaneen Advance & Vanquishin jälkeen; tämä hipsteriviiksinen rumpali oli jenkkihenkisten "appreciate your honesty..." tuumausten lisäksi kiinnostunut Shane Clarkin kanssa, että 'oliko se HWTD niin paska että teki mieli rikkoa levy', kun nauroivat jotain smäshäyseleitä siinä oluiden äärellä. Mutta kerroin että ei sentään, enemmänkin sellainen "no jospa tämä tästä lisäkuunteluilla vielä paranee", mitä ei ole koskaan tähän päivään mennessä tapahtunut
Niinhän se hiukan oli itselläkin, että A&V:n jälkeen Here Waits Thy Doom ei niin iskenyt, mutta näin vuosien jälkeen tilanne on kääntynyt päälaelleen. Advance & Vanquish on alkanut kyllästyttää ja HWTD on puolestaan noussut arvoon arvaamattomaan. Onhan se sävellyksellisesti ja muutenkin hieman puisevahkoa kamaa, mutta jotenkin se vaan silti iskee kuin ukkonen juhlatelttaan herätysjuhlilla. Joskus näitä asioita on vaikea selittää mitenkään loogisesti.
Heh, levyjen rikkomisesta tuli mieleen. Tilasin joskus vissiin Amazonilta Fire Up The Bladesin ja Here Waits Thy Doomin. FUTB oli mennyt kuljetuksessa(?) aivan päreiksi. Ettei vaan siellä ollut joku lukutaidoton pallinaama sekoittanut levyjä keskenään!
