Parhaita minullekin musiikillisesti nuo ekat raidat... tyydyn vielä vähempään kuin aiemmat kommentoijat ja sanon että vain kaksi ekaa! Come Dream with Me -peruskeskitempo-Tolkki-pökäleessä laulusuoritukset ennen kaikkea hivelevät korvia ja jotenkin biisi groovaa silti, ja Down from the Mountain on jotenkin jyystävän priestmäinen jopa. Hymn to the Fallen lupailee samaa ennen tä-tä-tä-tänt-tänt-tänt-tänt-tä-tää-tää-breakdownejaan joka on aivan suoraan tällä kertaa Straton Eternitystä. Nämä täysin suorat lainaukset herran omasta tuotannosta ajalta, jolloin ideoita vielä oli, särähtävät minulle aina todella pahasti. Onnekseni nautin sentään Lady of Winteristä vaikka Savatagen Edge of Thorns toki tuttu kippale onkin; en liikaa bongannut yhtäläisyyksiä, ainakaan vielä, onneksi. (Liikaa) yhtäläisyyksiä vanhaan on jälleen muuallakin, mutta en sen tarkemmin ajatellut kaivella.
Nyt tosiaan keppi käteen ja rikkomaan kivettyneitä kaavoja! Symfonian Santiagossa oli hyvät, typerryttävän kipakat soolot, ihan erilaiset kuin missään aiemmassa TT:n materiaalissa. Siitä on hyvä lähteä luomaan uutta taas ensi kertaa vuosiin.
Entä kuka tälle Allen/Lande-kaksikolle nyt tekisi oikeasti hyviä biisejä eikä pelkkiä kiveen hakatusti eteneviä aina-samaa-huttua-kappaleita? Arjen Lucassen?

Mitä tulee Russelin parhaalta ikinä kuulostamiseen Bittersweetissä, niin onko The Divine Wings of Tragedy tuttu albumi, Jussi?
