DYNAZTY RELEASE THEIR NEW ALBUM "RENATUS" IN MARCH!
"Third time's the charm" the old adage says. Could be. But the fourth is the fortune.
With their 4th outing "Renatus, Dynazty starts their history anew.
Recorded and engineered at "Black lounge" and "The Abyss" studios in Pärlby, Sweden by Jonas Kjellgren(Scar Symmetry, Raubtier)and produced by Dynazty themselves, this new album will see Dynazty break new ground. The first single "Starlight" will be released on the 17th of February followed by the album in march. These are the confirmed dates for the album so far:
- UK 31/3 - Germany & Finland 28/3
- Japan 26/3
More releasedates will be announced soon!
Album artwork done by the artist Vira Haglund!
The tracklisting is as follows:
1. CROSS THE LINE
2. STARLIGHT
3. DAWN OF YOUR CREATION
4. THE NORTHERN END
5. INCARNATION
6. RUN AMOK
7. UNHOLY DETERRENT
8. SUNRISE IN HELL
9. SALVATION
10. A DIVINE COMEDY
Singer Nils Molin says about the album:
“After 4 years, 3 studio albums and shows on almost every continent of the globe we took the time in late 2012 to really figure out what we wanted this band to be in the future.
Updating ourselves both musically and sonically to a place where we felt that we wanted to be right now was paramount and once we started to write “Renatus” everything fell into place. Heavier and faster-paced music with big arrangements built around soaring vocal melodies is the recipe for this album and talking about firsts, this is the first album with our new bass player and band member, Jonathan Olsson, the first to be produced by ourselves and the first to be released on Spinefarm.”
Olen vuosien varrella huomannut, että mulla ja Ismolla on aika lailla samanlainen musamaku. Kun Ismo oli antanut Imperiumin arvostelussaan Find Me:n Wings of Love - nimisille levylle vain seiskan, niin ajattelin silloin aluksi,että eipä tarvitse tuota levyä sitten edes kuunnella. Vasta muutama viikko sitten kuuntelin niitä biisejä youtubesta ja nehän oli tosi hyviä. Sitten tilasin levyn ja täytyy kyllä sanoa, että sen arvosana on meikäläisen mielestä 10 ja kyseessä on viime vuoden paras levy. Sehän erotuu aor-massasta kuin kirkas tähti taivaalta. Se ei ole todellaan mitään perus-aor:ää, vaan todella laadukasta musaa, eikä ihme kun mm. Tom ja James Martin ovet tehneet sille useita biisejä. Täytyy kiittää Frontiersia, että pistivät tuonkin projektiin kasaan.
^ Diggaan itsekin tuosta levystä, vaikka muutamia filleribiisejä kehissä onkin IMO. Silti levyn helmet (Road to Nowhere, Another World, Dancing to a Broken Heartbeat, Wings of Love ja Your Lips) pyörivät yhä usein kuuntelussa. Kyllä Frontiers näiden levyjen tuottamisen osaa, soundeista tulee plussaa ja Robbie Lablancin laulusuorituksia kuuntelisin jatkossa lisää.
^Ääh joo. Oon kuunnellut sen muutaman kerran arvostelun jälkeen ja täytyy sanoa etten sille enää seiskaa antaisi. Mut ei se kyllä kympin kiekkokaan ole. Noi Frontiersin projektit alkaa kuulostaa kaikki samalta pikkuhiljaa
Kiinnostuin Michael Schenkerin uudesta tuotannosta todella paljon kun annoin sille mahdollisuuden ja nyt puntaroin että minkä lätyn ostan artistilta temple Of Rock:in vaiko Bridge The Cap:n. Kumpaa kokeenemmat kuuntelijat suosivat tällaiselle aloittelijalle jolla on kyllä hallussa MSG-tuotanto mutta uudempi tuotos täysin pimennossa?!
mad-mike wrote:Kiinnostuin Michael Schenkerin uudesta tuotannosta todella paljon kun annoin sille mahdollisuuden ja nyt puntaroin että minkä lätyn ostan artistilta temple Of Rock:in vaiko Bridge The Cap:n. Kumpaa kokeenemmat kuuntelijat suosivat tällaiselle aloittelijalle jolla on kyllä hallussa MSG-tuotanto mutta uudempi tuotos täysin pimennossa?!
Ei oikeastaan ole isoa eroa (+/- 6 Impen asteikolla mulle vanhana fanina) noilla kahdella MS-levyllä, joten sama kumman hankit.
Doogie White tuo ehkä vähän sitä diobowmaisuuttaan uudempaan, kun Michael Voss laulaa ikävä kyllä suurimman osan Temple Of Rockista. Mutta sillä on toisaalta pari tarttuvaa biisiä, joita em. Voss on aina (sen 2 kpl per levy) osannut tehdä..
Osta ennemmin UFOa Schenkerin kaikki heille soittamat tietysti ensimmäisenä!
Nyt ollaan aika kaukana siitä melodisesta ja aor-vivahteisesta rokista, mihin on tottunut. Todella bluesahtava biisi, joka tuo itselleni enemmän mieleen 2000-luvun Gotthardin kuin aiemmat ruotsalaisten metkut. Vielä kun olisi muutama tumma naikkonen laulamassa gospelia taustakuorossa, niin vielä syvemmällä oltaisiin suomaisemissa.
Sen verran korkeat odotukset itselläni on mahtavan Address the Nationin jälkeen, ettei ainakaan tämä sinkku hirveästi jaksa innostaa muutaman kuuntelunkaan perusteella. Ok-taso ei riitä tälle bändille. Olkootkin, että bändi soittaa armottoman tiukasti ja Erik laulaa hetkittäin todella sielukkaasti.
Nyt ollaan aika kaukana siitä melodisesta ja aor-vivahteisesta rokista, mihin on tottunut. Todella bluesahtava biisi, joka tuo itselleni enemmän mieleen 2000-luvun Gotthardin kuin aiemmat ruotsalaisten metkut. Vielä kun olisi muutama tumma naikkonen laulamassa gospelia taustakuorossa, niin vielä syvemmällä oltaisiin suomaisemissa.
Sen verran korkeat odotukset itselläni on mahtavan Address the Nationin jälkeen, ettei ainakaan tämä sinkku hirveästi jaksa innostaa muutaman kuuntelunkaan perusteella. Ok-taso ei riitä tälle bändille. Olkootkin, että bändi soittaa armottoman tiukasti ja Erik laulaa hetkittäin todella sielukkaasti.
Sen verran voin paljastaa että samaa on koko levy. Ei tässä nyt ole address the nationia lähdetty haastamaan Hyviä biisejä ja tykisti soitettu, mut pettymys edeltäjäänsä nähden. Mikä nyt sinänsä ei yllätys ole, on se vaan niin kova levy!
Jaahas, enpä tiennytkään että Magnumilta on tulossa uusi levy 24. maaliskuuta, albumi kantaa nimeä Escape From The Shadow Garden:
[youtube]7FACTwimWKM[/youtube]
Itse tykkään kyl tosta Heatin uudesta sinkusta. Ei tämä toki yhtä kovaa iskenyt kuin Living on the Run toissavuonna, mutta haluan ainakin uskoa että jannuilta on ihan kelpo levy sieltä tulossa ulos.
Nyt ollaan aika kaukana siitä melodisesta ja aor-vivahteisesta rokista, mihin on tottunut. Todella bluesahtava biisi, joka tuo itselleni enemmän mieleen 2000-luvun Gotthardin kuin aiemmat ruotsalaisten metkut. Vielä kun olisi muutama tumma naikkonen laulamassa gospelia taustakuorossa, niin vielä syvemmällä oltaisiin suomaisemissa.
Sen verran korkeat odotukset itselläni on mahtavan Address the Nationin jälkeen, ettei ainakaan tämä sinkku hirveästi jaksa innostaa muutaman kuuntelunkaan perusteella. Ok-taso ei riitä tälle bändille. Olkootkin, että bändi soittaa armottoman tiukasti ja Erik laulaa hetkittäin todella sielukkaasti.
Sen verran voin paljastaa että samaa on koko levy. Ei tässä nyt ole address the nationia lähdetty haastamaan Hyviä biisejä ja tykisti soitettu, mut pettymys edeltäjäänsä nähden. Mikä nyt sinänsä ei yllätys ole, on se vaan niin kova levy!
Itse just toivoin, että tollaset aikaisemminkin häirinneet bluesahtavat jutut olisisivat häipyneet HEATista sen hattuheebon myötä. Kiinnostus laski kyllä kovasti.
Nyt ollaan aika kaukana siitä melodisesta ja aor-vivahteisesta rokista, mihin on tottunut. Todella bluesahtava biisi, joka tuo itselleni enemmän mieleen 2000-luvun Gotthardin kuin aiemmat ruotsalaisten metkut. Vielä kun olisi muutama tumma naikkonen laulamassa gospelia taustakuorossa, niin vielä syvemmällä oltaisiin suomaisemissa.
Sen verran korkeat odotukset itselläni on mahtavan Address the Nationin jälkeen, ettei ainakaan tämä sinkku hirveästi jaksa innostaa muutaman kuuntelunkaan perusteella. Ok-taso ei riitä tälle bändille. Olkootkin, että bändi soittaa armottoman tiukasti ja Erik laulaa hetkittäin todella sielukkaasti.
Sen verran voin paljastaa että samaa on koko levy. Ei tässä nyt ole address the nationia lähdetty haastamaan Hyviä biisejä ja tykisti soitettu, mut pettymys edeltäjäänsä nähden. Mikä nyt sinänsä ei yllätys ole, on se vaan niin kova levy!
Itse just toivoin, että tollaset aikaisemminkin häirinneet bluesahtavat jutut olisisivat häipyneet HEATista sen hattuheebon myötä. Kiinnostus laski kyllä kovasti.
Hmm, itsellä päässyt "luistamaan läpi" koko tämä Heat. Muistan kyllä jossain välissä tuon Living On the Run:in videon katelleeni ja diganneeni, mutta sitten se jotenkin unohtui. Koko bändi. Otin nyt tarkasteluun tuo Address The Nationin ja perskeles että iskee ja iskee lujaa. Ihan täydellisen kasaria aor-meininkiä, joka meikäläiselle aina maistuu. Uusi ralli kyllä bluesmausteinkin kuullostaa pirun hyvältä, joten en heitä kirvestä kaivoon tuon uuden levynkään kanssa. Ruotsalaiset ne vain osaa. Ihmehomma.
Juurikin näin. Address the Nation on kokonaisuutenakin helvetin hieno levy, mutta nostan sieltä esim. Downtownin aina esiin, sillä onhan tossa yksi 2000-luvun kovimmista biiseistä koko genressä. Se nostatus kitarasooloon kohdan 02:30 jälkeen nostaa aina hyvät fiilikset pintaan. Lisäksi olen aina tykännyt In and Out of Troublesta, kyllä siinä vain jotain hienoa on kun saksofoni saadaan lisättyä noin tyylikkäästi biisiin mukaan.
Judez wrote:Juurikin näin. Address the Nation on kokonaisuutenakin helvetin hieno levy, mutta nostan sieltä esim. Downtownin aina esiin, sillä onhan tossa yksi 2000-luvun kovimmista biiseistä koko genressä. Se nostatus kitarasooloon kohdan 02:30 jälkeen nostaa aina hyvät fiilikset pintaan. Lisäksi olen aina tykännyt In and Out of Troublesta, kyllä siinä vain jotain hienoa on kun saksofoni saadaan lisättyä noin tyylikkäästi biisiin mukaan.
Tottapa töräjät. Tuohon Downtowniin on saatu ladattua just se fiilis ja latinki, mikä vajaa kolkytvuotta sitten ajoi nuoren miehen aor-musan pariin. Hyvin tasavahva albumi tuo tuntuis näin kolmen neljän läpikuuntelun perusteella olevan. In and Out...on pikkusen turhan tutun kuuloinen biisi noustakseen ihan parhaaseen kolmannekseen, mutta saksofoni siinä on kyllä tämmöselle kasarifanille ihan silkkaa hunajaa. Taisipa suusta karata suoranaisesti "Ohoh", kun lähti ensimmäisen kerran tuossa soimaan.
IC wrote:
Itse just toivoin, että tollaset aikaisemminkin häirinneet bluesahtavat jutut olisisivat häipyneet HEATista sen hattuheebon myötä. Kiinnostus laski kyllä kovasti.
Voi perse, H.E.A.T goes Europe. Jälkimmäisessä tapauksessa ymmärtää, että äijät halusivat eroon Final Countdown -painolastista ja suuntasivat juurevampaan suuntaa, kun mitään menetettävääkään ei ollut. Vanhat hitit kantavat eläkkeelle asti, ja niiden turvin voi tuunata kokeilevampaa kamaa. Sen sijaan H.E.A.T:n kohdalla tämä viidakon viisaus ei päde. Olisivat jatkaneet AOR- ja tukkahevillinjalla, johon enemmistö kuulijakunnasta tottui ja jopa ihastui. Minä ainakin.
"With Bag of Bones we've made a hardcore classic rock record with the blues knocking on the door" (Joey Tempest)
IC wrote:
Itse just toivoin, että tollaset aikaisemminkin häirinneet bluesahtavat jutut olisisivat häipyneet HEATista sen hattuheebon myötä. Kiinnostus laski kyllä kovasti.
Voi perse, H.E.A.T goes Europe. Jälkimmäisessä tapauksessa ymmärtää, että äijät halusivat eroon Final Countdown -painolastista ja suuntasivat juurevampaan suuntaa, kun mitään menetettävääkään ei ollut. Vanhat hitit kantavat eläkkeelle asti, ja niiden turvin voi tuunata kokeilevampaa kamaa. Sen sijaan H.E.A.T:n kohdalla tämä viidakon viisaus ei päde. Olisivat jatkaneet AOR- ja tukkahevillinjalla, johon enemmistö kuulijakunnasta tottui ja jopa ihastui. Minä ainakin.
"With Bag of Bones we've made a hardcore classic rock record with the blues knocking on the door" (Joey Tempest)
Joo, Bag of bones tosta nimenomaan tuli monen biisin kohdalla mieleen. Mut nyt en voi käyttää sitä enää arviotekstissä
Munamankeli wrote:"With Bag of Bones we've made a hardcore classic rock record with the blues knocking on the door" (Joey Tempest)
Mainio levy, vaikkei parasta biisiään (Hero) sisälläkään.
& vähemmän yllättäen tämä a Shot At Redemption on kova! Vähän juurevampaa etelän vaikutetta, mutta silti täysi hard rock anthem. Tylsäähän se olisi pelkkää puudelointia sisällyttäen jatkaa? Katsokaa vaikka Dynaztyä, Crashdietiä ja tuhatta muuta (yleensä ruotsista)
Munamankeli wrote:"With Bag of Bones we've made a hardcore classic rock record with the blues knocking on the door" (Joey Tempest)
Mainio levy, vaikkei parasta biisiään (Hero) sisälläkään.
& vähemmän yllättäen tämä a Shot At Redemption on kova! Vähän juurevampaa etelän vaikutetta, mutta silti täysi hard rock anthem. Tylsäähän se olisi pelkkää puudelointia sisällyttäen jatkaa? Katsokaa vaikka Dynaztyä, Crashdietiä ja tuhatta muuta (yleensä ruotsista)
No jos biisit ovat yhtä hyviä kuin Address the nationilla niin miksipä se nyt tylsäksi muuttuisi? Eipä tuo uusin Europekaan 80-lukuisia pese.
Judez wrote:Juurikin näin. Address the Nation on kokonaisuutenakin helvetin hieno levy, mutta nostan sieltä esim. Downtownin aina esiin, sillä onhan tossa yksi 2000-luvun kovimmista biiseistä koko genressä. Se nostatus kitarasooloon kohdan 02:30 jälkeen nostaa aina hyvät fiilikset pintaan.
Menee selittelyksi, vaan kuuntelin palauttavan aamulenkin tahdittajana - eilen mattorutistuksessa Dissection - nimenomaan tätä levyä, ja mieleen jäi hyvä fillis sekä etenkin mainittu biisi. Aloin miettiä, oliko tämä AOR-helmi se, josta Imperiumissa sauhuttiin. Olihan se. Parasta mitä olen kuullut sitten 1980-luvun jenkkibändien. En ottaisi mitään pois. Isot rummut, juustoiset kiipparit, tyylipuhdasta laulua ja sitä tukeva mukava tarina, josta tuli mieleen poliisisarja True Blood. Miami Vice 2000-luvun tyyliin.
Free Spirit se ei vain saa riittävästi nimeä missään medioissa, vaikka meininki on aivan maailman luokkaa. Jumankauta nämä melodiat ja harmoniat räjäyttävät pään, tämän biisin ja edellisen maistiaisen jälkeen vuoden levy -tittelin voi ojentaa bändin tulevalle uutukaiselle jo etukäteen, vaikka on vasta helmikuun puoliväli..
^ On siinä Free Spiritillä omaakin vikaa. Laitetaan tiekkareiksi kuvista kokoon kursittuja pdf:iä ja odotetaan, että mediat kirjoittasivat ne kokonaan uusiksi uutisiinsa. No, sellaiseen nyt vain ei monellakaan ole a) aikaa eikä b) pienintäkään halua.
First World problems, I know. Afrikassa kävellään 150 km lääkäriin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Eli:
LAITETAAN NE TIEKKARIT PELKKÄNÄ TEKSTINÄ, SAATANA.
Free Spiritille ja kaikille muillekin tiedoksi, että jos ja kun tavoitteena on saada sanomaansa esille, niin pdf:t pistettäköön tiedotusvaiheessa a) pannaan ja b) vaikkapa AD:n hanuriin. Kreatkaa sitten ne julisteenne pdf:inä, mutta pitäkää uutis-, keikka- ja levytiedotteet niin simppeleinä ja kevyinä kuin mahdollista.
Ja sitten itse asiaan: hele-vetin hyvältähän se tuo Hysteria kuulostaa.
^Ja toinen juttu on se, että suhteelisen pieni porukka seuraa mitä tässä genressä nykyään tapahtuu. Ihan helvetin moni pistää lauantai-iltana saunan jälkeen pienessä sievässä Bon Jovin soimaan ja toteaa tippa linssissä että tällaista musaa ei enää tehdä. Jostain kumman syystä radiosoittoa tai muuta medianäkyvyyttä on Suomessa hyvin hankala saada jos ei levytä isolle yhtiölle. Ja ilman näkyvyyttä kansan syvät rivit pysyvät autuaan tietämättöminä tästäkin bändistä.