Iron Maidenilla on klassikkoajaltakin levyjä joissa on vain korkeintaan puolet (jos senkään vertaa) hyviä biisejä ja loput onkin sitten täytettä. Esim. The Number Of The Beast ja Somewhere In Time pitävät sisällään vain 5 hyvää biisiä, Powerslavella ja No Prayer For The Dyingilla on vain 3 kuulemisen arvoista biisiä, Fear Of The Darkilla on yllättäen peräti 6 kappaletta jotka ottaisin kokoelmaan mutta sitten mukana on 6 mitäänsanomatontakin kappaletta...Vahvimmat kokonaisuudet ovatkin Piece Of Mind ja Seventh Son Of A Seventh Son.Pete Bondurant wrote:Miten nyt mestariteos määritellään, mutta taitaa tuo olla se viimeisen oikein mestariteos. Suuri vaikutus on myös formaatilla eli perus LPn rajallinen 45min kesto, mikä pakotti bändit valitsemaan ja hiomaan rajallisen määrän biisejä levylle. Sama koski myös niitä biisien pituuksia...
Jos miettii mestariteos määritelmän täyttäviä tupla-LP levyjä, niin ei niitä hirveän montaa löydy. Hyvistä tupla-LP levyistäkään ei pitkää riviä levyhyllyyn saada.
Melkein kaikista Iron Maidenin tuon maagisen 45-50 min ylittävistä levyistä oltaisiin saatu astetta parempia, jos ne olisi karsittu tuon aikarajan alle. Itse olisin aloittanut karsimisen pelkäästään niistä samaa toistavista introista. Periaatteessa turhaan jossittelua, koska levyt ovat mitä ovat ja niillä mennään. Tosin jokainenhan voi nykytekniikalla rakennella niistä mieleisiään kokonaisuuksia, jos haluaa...
Näistä paremmuusjärjestyksistä saa loputtoman ketjun aikaiseksi mutta laitetaan vettä myllyyn;Sabbathman wrote:Iron Maidenilla on klassikkoajaltakin levyjä joissa on vain korkeintaan puolet (jos senkään vertaa) hyviä biisejä ja loput onkin sitten täytettä. Esim. The Number Of The Beast ja Somewhere In Time pitävät sisällään vain 5 hyvää biisiä, Powerslavella ja No Prayer For The Dyingilla on vain 3 kuulemisen arvoista biisiä, Fear Of The Darkilla on yllättäen peräti 6 kappaletta jotka ottaisin kokoelmaan mutta sitten mukana on 6 mitäänsanomatontakin kappaletta...Vahvimmat kokonaisuudet ovatkin Piece Of Mind ja Seventh Son Of A Seventh Son.Pete Bondurant wrote:Miten nyt mestariteos määritellään, mutta taitaa tuo olla se viimeisen oikein mestariteos. Suuri vaikutus on myös formaatilla eli perus LPn rajallinen 45min kesto, mikä pakotti bändit valitsemaan ja hiomaan rajallisen määrän biisejä levylle. Sama koski myös niitä biisien pituuksia...
Jos miettii mestariteos määritelmän täyttäviä tupla-LP levyjä, niin ei niitä hirveän montaa löydy. Hyvistä tupla-LP levyistäkään ei pitkää riviä levyhyllyyn saada.
Melkein kaikista Iron Maidenin tuon maagisen 45-50 min ylittävistä levyistä oltaisiin saatu astetta parempia, jos ne olisi karsittu tuon aikarajan alle. Itse olisin aloittanut karsimisen pelkäästään niistä samaa toistavista introista. Periaatteessa turhaan jossittelua, koska levyt ovat mitä ovat ja niillä mennään. Tosin jokainenhan voi nykytekniikalla rakennella niistä mieleisiään kokonaisuuksia, jos haluaa...
Lyhennettynä versiona tuo uppoaisi ainakin minulle paljon paremmin. Melkoinen Harris-diktatuuri on täytynyt olla studiossa, kun kukaan ei voinut sanoa tuon biisin kohdalla että sitä kertsin kertausta on aivan liikaa.SabaSaba wrote:Don't look to, don't look to, don't look to X 84. Ei helvetti, mikä biisi. Ja se lopun banaanilisti vedetty "DONLUKTUTIAISTRISNÖ" repeilyttää aina ylipitkän ja laiskan humppaosuuden jälkeen. Kuolen nauruun, järkyttävä kappale.
Siitä "ekstralauluja kertsin taustalla" The Wicker Manista on muuten ihan samanmittainen (4:39) versio, kuin BNW-albumin tavallisemmastakin. Mutta sie taidat tarkoittaa tuossa sen radio-edittiä (huikea ero, 4:16).Warning!!! wrote:Wickermanin US promoversion.
-kuitenkin helmiä tuolla 2CD kokiksella, hienon Acoustic Songin kanssa.Oi oi oi! Kun aikoinaan tutustuin kunnolla Dickinsonin tuotantoon, niin nuo Best of.. bonus-levyn helmet pyörivät kyllä paljon kuuntelussa. Aivan mahtava Darkness Be My Friend pitää kans nostaa tuolta esiin. Ykköslevyltä pitää toki poimia kova Silver Wings.Pete Bondurant wrote:Jos kuuntelee Bring Your Daughterin Dickinsonin Best Of...bonus-levyltä, niin samalla kannattaa kuunnella myös tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=SWa1IQu9kKs
Tällaista kamaa olisin halunnut kuulla lisää Dickinsonilta, mutta tämä taitaa olla ainoa jäljellä oleva nauhoite näistä sessioista. Muistaakseni loput vain ovat hävinneet jonnekin, mikä on sääli. Bruce on tosin maininnut, että jos vain jostain saa nauhat käsiinsä niin julkaisee ne...ehkä.
Wsst...krrrhh...zaummm...Warning!!! wrote:Meikäläinen ei koskaan oikein Tattoed Millionairen ja tuota Bring your daughterin jälkeistä Brucen soolomatskua ole kauhean tarkkaan tutkiskellut... paitsi Balls to Picassoa tuli toki ihmeteltyä silloin, kun se ilmestyi ja arvostin aikanaan kyllä Tears of the Dragon-biisiä.
Oiskohan näitä pitänyt kuitenkin yrittää kuunnella enemmän ?
Esanssi wrote:Wsst...krrrhh...zaummm...Warning!!! wrote:Meikäläinen ei koskaan oikein Tattoed Millionairen ja tuota Bring your daughterin jälkeistä Brucen soolomatskua ole kauhean tarkkaan tutkiskellut... paitsi Balls to Picassoa tuli toki ihmeteltyä silloin, kun se ilmestyi ja arvostin aikanaan kyllä Tears of the Dragon-biisiä.
Oiskohan näitä pitänyt kuitenkin yrittää kuunnella enemmän ?
Accident of Birth ja Chemical Wedding ovat parempia kuin mitään, mitä Maiden on tehnyt sitten 7th Son of a 7th Sonin. Tyranny of Souls ei ihan tälle tasolle yllä, mutta hyvä levy sekin on.
Esanssi wrote:Wsst...krrrhh...zaummm...Warning!!! wrote:Meikäläinen ei koskaan oikein Tattoed Millionairen ja tuota Bring your daughterin jälkeistä Brucen soolomatskua ole kauhean tarkkaan tutkiskellut... paitsi Balls to Picassoa tuli toki ihmeteltyä silloin, kun se ilmestyi ja arvostin aikanaan kyllä Tears of the Dragon-biisiä.
Oiskohan näitä pitänyt kuitenkin yrittää kuunnella enemmän ?
Accident of Birth ja Chemical Wedding ovat parempia kuin mitään, mitä Maiden on tehnyt sitten 7th Son of a 7th Sonin. Tyranny of Souls ei ihan tälle tasolle yllä, mutta hyvä levy sekin on.
Lainaan totuutta.Esanssi wrote:Accident of Birth ja Chemical Wedding ovat parempia kuin mitään, mitä Maiden on tehnyt sitten 7th Son of a 7th Sonin. Tyranny of Souls ei ihan tälle tasolle yllä, mutta hyvä levy sekin on.
No siis hommahan menee näin, että Accident ja Chemical on parempia levytyksiä, kuin mitä Maiden on ikinä saanut aikaiseksi. Huomaa kyllä omalla kohdalla ainakin ihan siitä, mitkä levyt viihtyvät yhä pyörityksessä. Maidenin hyviinkin levyihin on aika pitkälti jo kyllästynyt. Voisin heittää, että Maidenin kovimmat lätyt ovat Somewhere in Time & Brave New World. Tai debyytti. Tai en tiedä. Powerslave ei ainakaan ole kovin.Michi wrote:Lainaan totuutta.Esanssi wrote:Accident of Birth ja Chemical Wedding ovat parempia kuin mitään, mitä Maiden on tehnyt sitten 7th Son of a 7th Sonin. Tyranny of Souls ei ihan tälle tasolle yllä, mutta hyvä levy sekin on.
No ei todellakaan ole. Mahtava kansikuva, 3 hyvää biisiä (Aces, Power ja Rime). Eli ei mitenkään vahva kokonaisuus kuten Piece tai Seventh. Toki nuo biisit ovatkin sitten Maidenin ehdotonta parhaimmistoa ja ne pitää aina valita erilaisiin kokoelmiin/setteihin mukaan.Asamael wrote:Powerslave ei ainakaan ole kovin.
Heh, saan tästä ajoittain itsenikin kanssa vahvan juupas-eipäs -taistonAsamael wrote:No siis hommahan menee näin, että Accident ja Chemical on parempia levytyksiä, kuin mitä Maiden on ikinä saanut aikaiseksi. Huomaa kyllä omalla kohdalla ainakin ihan siitä, mitkä levyt viihtyvät yhä pyörityksessä. Maidenin hyviinkin levyihin on aika pitkälti jo kyllästynyt.
. Kovia on nuo levyt, ei käy sitä kiistäminen! Silti, itsellä ainakin, sen verran vahvat tunnesiteet on noihin klassikoihin, alkaen 666:sta ja päättyen sinne No Prayeriin että en vaan ehkä koskaan (enkä varmaankaan haluakaan) pysty laittamaan näitä järjestykseen.Kyllähän TOS pesee TFF:n, joka kärsii mammuttitaudistaan. Mitä soolokamaan tulee, aika tasoissa mennään minun kirjoissani. Eiköhän Bruce Maidenin lopettamisen jälkeen vielä yhden soolon pistä ulos. Blazen bändi oli kova ja livenä tolkuton. Eipä taida enää vastaavaa tulla.Warning!!! wrote:
Oiskohan näitä pitänyt kuitenkin yrittää kuunnella enemmän ? Viimeisin Tyranny of Souls kuulosti kyllä varsin hyvältä, ja ainakin melkein samantasoiselta kuin mitä Maiden nyt on 2000-luvulla tehnyt. Tai noh, jopa paremmalta kuin The Final Frontier... helposti.
Soolomatskussa Blaze vie kyllä voiton minun kirjoissani. Bruce ei koskaan ole tehnyt niin hyvää levyä kuin Tenth Dimension tai Silicon Messiah. Siliconilla toki on ne no-metal vibansa, mutta tyylillisesti tuokin osasto istuu hyvin levylle. Harmi, että Blazen bändille on käynyt mitä on käynyyt.
Meikäläisen kirjoissa Skunkworks menee heittämällä ohi myös Balls to Picassosta, jos unohdetaan joku Tears of the Dragon. En koskaan ole tajunnut sitä, miten Ballsia pidetään muka kovana hevilevynä mutta Skunkia jonain jämänä grunge/alternojulkaisuna.Pete Bondurant wrote:Tietyin varauksin voi myös suositella Dickinsonin vähälle huomiolle jäänyttä Skunkworks levyä. Ilmestyessään oli pettymys, lähinnä tyylistä johtuen, mikä ei silloin ollut sitä kamaa mitä odotti ja halusi kuulla "voice of iron maidenilta". Vuosien paitsiossa olon jälkeen kun sitä taas alkoi kuuntelemaan, niin se on osoittaunut varsin hyväksi, jopa todella hyväksi levyksi. Pidän sitä paljon parempana levynä kuin esim. Tattooed Millionaire levytystä.
Ja minä kiroilin seitsentoistakesäisyyttäni. Pari laastaria syvän viiltohaavan päälle tuli Tuskan-vedosta 2000-luvun alkupuolella, mutta eihän siellä toki mitään Adriania ja Roy Z:aa ollut.Pete Bondurant wrote:Täysin samaa mieltä soololevyistä eli AoB ja CW ovat Brave New Worldia lukuun ottamatta melkeinpä parempia mitä Maiden on saanut aikaan Smithin ja Dickinsonin paluun jälkeen. Ja olihan se kiertue ja Suomen keikat ihan huikeita Chemical Wedding kiertueella. Huh, menee kyllä itselle ihan niihin top keikkoihin ikinä. Hitto, miten se bändi, varsinkin Smith, veti ja herra itse. Ja settilista oli ihan timanttia, meinasi siinä itku tulla kun Powerslaven nauru kajahti monitoriin ja sitten mentiin. Hienoja muistoja.
