Kiitokset Koskenkorvasienelle hyvästä ja tärkeästä keskustelunavauksesta.
Flariellakin on hyvä pointti. Kaisaniemen Tuskien jälkeen joka paikka oli tomun peitossa ja räkä illalla mustanharmaata. Aika kultasi muistot, Kaisaniemi multasi kävijänsä.
Lisäksi uusi alue mahdollistaa aiempaa paremmat ruokailumahdollisuudet. Kaisaniemen Tuskassa ruokakojuja oli vähän, jonot olivat jumalattomat, eikä penkkejä tai pöytiä ollut.
Ja sitten se tärkein juttu: Paluuta vanhaan Tuskaan omine juomineen ei ole, koska Helsingin poliisilaitos. Näillä anniskelupuitteilla mennään, haluttiin tai ei. Jos oluen hintoja saisi painettua alaspäin Hammerin tai Steelfestin hengessä, se olisi varsin jees. Vaikea nähdä tuota silti tapahtuvan.
Päivän Hesarin mukaan viime vuoden Tuskassa oli 26 000 kävijää, tänä vuonna 25 000. Eihän tuo siis mikään täysi mahalasku ollut. Esimerkiksi Provinssi otti takkiinsa paljon pahemmin.
Toki Tuska on uudessa tilanteessa. Samaan aikaan metallin suosio mainstream-musana laskee ja kilpailu kovenee. Valtavirrassa sitä uhkaa Rock the Beach ja marginaalipuolella hyvin paikkansa löytäneet Steelfest, Hammer Open Air ja Jalometalli (joille toivon pelkkää hyvää.
Jäin miettimään sitä, miten Tuskan alkuperäinen kaikkea kaikille -ideologia toimi tänä vuonna. Ilmeisesti raskausruuvia kiristettiin RtB:n julkistuksen jälkeen, minkä seurauksena poweriporukka jäi vähän lehdelle soittelemaan. Vaikka Dreamtale, Strato ja Nightwish ovatkin sarjassaan kovia nimiä, kuka poweridiggari ei ole nähnyt noita aiemmin? Kovia ulkomaisia nimiä ei ollut.
Samaten mustikkaosasto oli hakusessa. Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoartistia ja yksi jämäpumppu, jotka eivät varmasti kaikkia kiinnostaneet. Döödis- ja thrash-osasto oli hoidettu mallikelpoisesti, mutta eipä pelkällä farkkujengiliivillä Tuskaa pyöritetä.
Tuskan kunniaksi todettakoon, että buukkauspuolella oltiin oikeaan aikaan hereillä: Kinkku ja Bolt Thrower olivat maailmanluokan kaappauksia. Ilman niitä meininki olisi jäänyt moneen kertaan nähdyksi, vaikka kovia bändejä lauteilla olikin.
Parhaillaan järjestäjäpuolella on varmasti meneillään kova pennosten lasku siitä, mihin ensi vuonna on varaa. Ekat ensi vuoden bändithän on yleensä tässä vaiheessa jo buukattu.
Mennäänkö ensi vuonna siis back to roots -meiningillä? Ja kuinka syvälle mennään? Tekeekö Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus paluun?