toki sitäkin ysiluokan huhti-toukokuun (toinen samaan aikaan ilmestynyt levy: Virtual XI, joka taas muistuttaa Quaken pelaamisesta N64:lla) nostalgiaa ja muistoja, sekä samaa mieltä noista parhaista biiseistäkin, vaikka a Handful Of Painin heitän milloin vain Hey Lordin edelle. Mutta omalla kohdallani vaikutti heti The Time Of The Oathin tunteminen (osittain kiitos Icen muuten ostin kyseisen limitedin*Leper Messiah wrote:Helloween - Push
Enpä kyllä tähänkään päivään mennessä ole tajunnut Better Than Rawn yleistä aliarvostusta (niin fanien kuin yhtälailla itse bändin keskuudessa). Juurikin Push, Falling Higher, Hey Lord!, Revelation, I Can ja Midnight Sun ovat kaikki sellaista killerikamaa jotta oksat poies. Muistan yhä kun jyrkissä aikoinaan näytettiin I Canin musavideo ja tämä nuori sälli oli heti myyty.
) ja sehän meinasi että tämä uusi Helloween oli pettymys. Kun Falling Higher oli ainut edes samaa korkeaa lentoa edustava, mitä Steel Tormentor, Kings Will Be Kings, a Million To One, We Burn & Before The War. Sitä kuunnellessa muuten katsottoon Wienin '96 MM-pettymystä maailmanmestareilta. No, mutta takaisin edelliseen; jos nuo sinkut Power > I Can jätetään omiksi vertailukohteikseen, samoilla vahvuusprosenteilla. Samaa tarttuvuutta saatiin sitten The Dark Ridella takaisin pari vuotta myöhemmin; mutta ei Better Than Raw missään nimessä huono ole. Mulle se oli vain Andin ajan huonoin albumi, viimeisimpiin kolmeen asti. Tai ehkä Rabbitiin?ns: Megadeth - Almost Honest
Mie jäin vahtaamaan näitä Daven ja kumppaneiden samanaikuisia musiikkivideoita. Tällä biisillä on aina ollut hieno nimi.
Enemmänkin on tullut UDOn uutukaista nyt kuunneltua, ja minulle toimii levyn loppupuoli todella hyvin Never Cross My Way -biisi mukaan luettuna. Bonusbiisi Shadows Come Alive on todella mainio. Heavy Rain, Devil's Bite ja Death Ride eivät oikein toimi minulle.