Stratovarius ja johdannaiset

[northride]

Biisin päämelodia muistuttaa kieltämättä Symfonian Rhapsody In Blackin kertsiä, mutta ei kai se haittaa.

Heh, mietinkin että miten oli niin tutun kuuloinen -> melkein sama kertsi. Do yourself a favor and recycle!

[Sabbathman]

Nyt veti Timo melkoiset bojot kotiin, toimiva biisi (jossa hyvä fiilis, kulku, kertosäe ja vielä sopivasti tunnelmaan istuva soolokin) erittäin hienolla videolla...ja mikä upea laulajatar äänen ja lookin puolesta huh hei...

Deluxe-painos on pakollinen.

[clairvoyant]

Vähän laiskan oloinen lätkyttely tuo Tolkin videobiisi oli, mutta kertsin melodia ja video kuitenkin hyvät. Ja Elizekin vetää hyvin. Varmaan siellä levyllä on sitä pirteämpääkin kamaa sitten.

[everon]

Tuli euroviisut mieleen tosta biisistä

Itseäni ei oikein nämä roikkioopperat nappaa, mutta olen iloinen Tolkin puolesta, hän jos joku ansaitsee paluun parrasvaloihin! Toivottavasti tulee kaupallinen menestys, se kun tietäisi lisää Tokkia....toivottavasti sitä perinteisempää....

[Ice]

Ihan vitun kurko video ! Todellakin tärkein anti ilmeisesti levyltä näytillä, toivottavasti businessuunnitelmat tällä kertaa tuovat rahaa kassaan saakka. Niin itse biisistä, aika lyhyt soolo.

[Traktor X]

Dodi, löytyihän se biisi. Winter 4th Dimiltä ja 3:35 , videossa 2:42 about. Kuulostaa pitkästä aikaa Tolkilta tuo sooloilu kaiken RR Trinity säädön jälkeen. Toivottavasti tuon levyn mukana tulis keikka tai pari Suomeen ja vihdoin vois levyn lisäksi heittää sitä vanhaa Stratoa settiin.

[Restoni]

Voe taivas mikä video! Tässä nyt seitsemän kertaa katsonut ja kuunnellut ton videon putkeen, ja hyvältähän tuo Timppa näyttää. No ehkä se metalliskenen kevyesti kuumimman kissan keikistely koukuttaa enemmän. Olen ollut ihastunut aikaisemminkin, mutta nyt taisi roihahtaa rakkauden puolelle.

Niin olihan siinä se biisikin. Kevyehkö ja popahtava rock kipale, koukuttavalla kertsillä ja kauniilla äänellä laulettuna. Kyllä minä olen ihan myyty. Nosti kyllä odotukset ihan taivaisiin tulevan levyn suhteen, kyllä tämä sinkkulohkaisuna toimii aivan järjettömän hyvin.

[Acemaster]

Tulin kumminkin itsekin ulos kaapista kun kuulin Halcyon Daysin. Tämähän on mahtavaa musiikkia ja henki on oikea, vaikka puristit pyörittelevätkin päätään. Poppia ja metallia yhdisteltynä hyvissä annoksissa, ettei loputulos ole liian makea eikä hapan.

On se. Molempia. T: Puristi.

(Ei sillä, onhan minun pakko luopua ennakkoluuloistani ja panna kuunnellen jossain vaiheessa Stratojen uusi levy, jos ei muuten niin ihan vain sivistääkseni itseäni. Sen verran herkullisia kommentteja on netti pullollaan niin puolesta kuin vastaan. Ja kuka ties voisin vahingossa päätyä vaikka tykkäämään levystä! Hirveä onnettomuus olisi tämä.)

...Mutta kun tässäkin topicissa on mainittu "teknostrato"! ARGH! Ei kuulosta yhtään oikealta idealta.

Muistuu mieleen, miten fanit joitain vuosia sitten ainakin Stratojen trolliboardilla puhuivat, että tahtoisivat kuulla disco/transemusan tasoista tuotantoa power metal -rummuissa. Tuskinpa ainakaan tällaista musiikkityylin vaihtamista tarkoittivat!

jos allekirjoittaneelle ihan nyt lyötäisiin ase ohimolle ja olisi pakko sanoa mikä on paras koskaan kuulemani musiikkikappale, niin saattaisin sanoa tämän [Visions (Southern Cross)]. Se on ainakin varmaa, että ko. kappaleen kaksi viimeistä minuuttia ovat hyvin todennäköisesti hienoin yksittäinen hetki jonka koko musiikin historia tuntee

Ja tämähän meni aivan päin peetä. Siis aivan väärin! Musiikin historian hienoin hetkihän on tunnetusti se, kun Visionsin uskomaton "We are heading for the EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEND" -säe siirtyy uskomattoman pienen välivaiheen kautta uskomattomaan kitarasooloon. Kaikki tämä kuulostaa hyvin uskomattomalta! Mutta siis oikeasti, noin vastaisin minä. Kaikkien aikojen top 5 -kappaleissa itsellänikin ehdottomasti. Destiny voisi myös olla! Tuo sinun ehdottamasi hetkihän kuitenkin on vasta noin kolmanneksi paras hetki musiikin historiassa!

Nykylinja? Eihän Strato IKINÄ ole mikään rankka bändi ollutkaan. Mitäs sillä on väliä.

Se, ovatko biisit suorastaan visionäärisiä, kuin elämää suurempia kokemuksia, vai puuttuuko niistä henki täysin. Vai jotakin tältä väliltä. Vrt. Speed of Light vs. Under Flaming Skies. Siinä se väli on.

Tolkin Avalon ft. Elize Ryd (Amaranthe) video http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... 8mD8hvKKso

Harmi, että juuri tämä läpspum-kappale, mutta tällaisen ihan tietentahtoinen tekeminenhän on ihan normaalia Tolkkia. Eivätkä nämä nyt niin huonoja biisejä ole, mitä nyt reilusti kuluneimpia ja vähiten kunnianhimoisia musiikillisti. Tämäkin ihan nappaavaa AOR:ää (tai "hard rockia", joskaan en ole koskaan nähnyt, missä näissä biiseissä se "hard" on. Pelkkä "rockkaan" ei ole aina ihan selviö). Vaan siinä missä joku aistii The Kiss of Judasin henkeä, tulee minulle samat fiilarit kuin Revolution Renaissance -kappaleesta verrattuna Soul of a Vagabondiin (ja In Paradisum oli vielä se KOLMAS tällainen biisi! Mokoma klooninhyväkäs!); Alaynan, Angelin ja Angels Are Callingin vertaamisesta keskenään; ja mitä näitä muita nyt ikinä onkaan... Toisaalta tunnen Tolkin tuotannon niin hyvin, että tuskin monikaan asioita näin näkee. Johtuvatko nämä harmittavat mielleyhtymäni sitten vain siitä, että joskus olen peräti liikaakin kuunnellut? Niin tai näin, liikaa näissä mainituissa toistetaan vanhaa. Tässäkin on tehty häpeilemättömästi uusi The Kiss of Judas. Tosin fiilikset silti positiivisemmat kuin normaalisti näin ilmiselvissä vanhan ripoffausmeiningeissä. Ihan hyvä ja tyylikäs biisi kaikesta huolimatta!

Videokin mennee jakoon tällä kertaa, koska siinähän on Elize Ryd ja vieläpä hinkkaamassa itseään. Tämä nainen on silkkaa E-Typeä, ja sanon tämän yllättäen positiivisessa mielessä, vaikken pidäkään näitten elementtien tulosta power metaliin, en niin pätkääkään. Europoppi toimii kyllä europoppina, hevin kohdalla taidan vain olla liian, joo, puristi.

Onnea ja menestystä Avalonin kanssa! Onneksi sieltä niitä Michin hiturimaalailuja ja Russellin ja Rockin paatosta ja pauhuakin kaiketi päästään kuulemaan. Näin siis ainakin trailerin perusteella. Vaikuttaisivat myös olevan vähän eri kaliiperin biisejä kuin tämä kaavoihin kangistunut (joskin ihan toimiva) miljoonaan kertaan kuultu Jovi/Sammet/Journey/miljoona muuta bändiä -rokkari.

[Nuclear Holocaust]

Kaunis ja ilmava kappale. Kululostaa paikoitellen enemmän Abbalta kuin Abba itse. Tämä on silleen sopivan popahtava, että heavymäinen ote kuitenkin säilyy. Tässä Elize Ryd osoittaa, että hän on muutakin kuin kaunis kuori. Komeasti lähtee nuo korkeat.

Jos taso on vähintään tämä läpi levyn, niin "kuuhun mennään".

Witun hieno kansi. Tai minä tykkään.

[blankfile]

Kaunis ja ilmava kappale. Kululostaa paikoitellen enemmän Abbalta kuin Abba itse. Tämä on silleen sopivan popahtava, että heavymäinen ote kuitenkin säilyy. Tässä Elize Ryd osoittaa, että hän on muutakin kuin kaunis kuori. Komeasti lähtee nuo korkeat.

Jos taso on vähintään tämä läpi levyn, niin "kuuhun mennään".

Kyllä on mun mielestä kans tosi hyvä piisi, mutta mää en varmaan saa enää kommentoida täällä mitään missä Elise laulaa

Kommentointia tuohon että Elise osoittaa että hän on muutakin kuin kaunis kuori, niin ihan tottahan se on. Nuo korkeat lähtee kyllä nätisti. Tyttöhän oli todella lahjakas myös "ooppera" tyylillä laulamaan mutta päätti keskittyä noihin "high belt" ja sopraano tyyleihin. Odotellaan miltä loppu levy kuulostaa.

[Acemaster]

Lisää kuuntelemalla hävinny minultakin nuo liiat The Kiss of Judas -fiilarit. Edelleen ihan peruskiva AOR-lätke, mutta jopa tavallista parempi sellainen. Ihan totta kyllä sekin että Elize on mahtava myös laulamaan. Ja soolo on oikeinkin tyylikäs fiilistely! Heti kuulee, kuka sen heittää, ja minä tykkään kyllä.

Mutta vähänkö on uusia hienoja kohtia tuossa Imperiumin uutisen klipissä. Ei huhhuh tuota Kiskeäkin...

Ja laulavatko siis sekä Elize että Russell tuossa missä lauletaan "in the name of the rose", vai onko kyseessä kahden eri laulajan vetämät editit? Kappalekin paljon minimaalisemmin versioitu Elizen vetämässä versiossa. Toivottavasti ovat eri kohdat samaa biisiä eikä vain kaksi eri mixiä!

[Jussi]

Ja laulavatko siis sekä Elize että Russell tuossa missä lauletaan "in the name of the rose", vai onko kyseessä kahden eri laulajan vetämät editit?

Eikse tuo ruusubiisi ollut Sharon Den Adelin?

Tämä Enshrined In My Memory oli oikein hyvä, vaikkakin rauhallinen. Nopeampaakin kamaa kun on luvassa, niin lupaa silti todella hyvää itse Avalon-albumille.

Jopa nämä oopperat sattuvatkin hyvin, vieraiden omien albumien julkaisun yhteyteen sopivasti: Amaranthe ehti juuri ilmestyä tätä odotellessa (toki pari kk menee vielä The Land Of New Hopeen) ja Pretty Maids myös viikolla ennen uutta Avantasiaa -ei markkinointitarkoitukset aina noin hyvin natsaa!

[Death Metal Maniac]

Ihmiset, jotka väittää että Stratovarius ei koskaan ole rankka bändi ollut, eivät ole kuulleet bändin kolmea-neljää ensimmäistä levyä.

Varsinkin eka levyhän on ihan täyttä heviä.

Kuunnelkaa, ja oppikaa. Ei minua tarvitse tulla opastamaan. Tiedän kyllä hevini!

[Deathrace King]

Ihmiset, jotka väittää että Stratovarius ei koskaan ole rankka bändi ollut, eivät ole kuulleet bändin kolmea-neljää ensimmäistä levyä.

Varsinkin eka levyhän on ihan täyttä heviä.

Kuunnelkaa, ja oppikaa. Ei minua tarvitse tulla opastamaan. Tiedän kyllä hevini!

Älähän puhu paskaa. Ainakin itselleni Straton alkutuotanto on tuttua ja toka levy yks suosikeistani ja todellakin aliarvostettu tekele. Ei se silti rankkuusasteeltaan niin hirveästi eroa uudesta levystä, tottakai on vähän rankempaa ja riffipainotteisempaa, mut tän bändin ansiot on aina ollu muussa kuin rankkuudessa.

Jotenkin veikkaan että et itse ole kuullut uutta levyä sinkkubiisiä enempää. Totta on että levyä ei voi kovin rankaksi oikein millään mittapuulla sanoa, mutta kyllä sitä tykitystäkin löytyy. Vaikkapa heti levyn avausriffistä.

[blankfile]

Ja laulavatko siis sekä Elize että Russell tuossa missä lauletaan "in the name of the rose", vai onko kyseessä kahden eri laulajan vetämät editit?

Eikse tuo ruusubiisi ollut Sharon Den Adelin?

Tämä Enshrined In My Memory oli oikein hyvä, vaikkakin rauhallinen. Nopeampaakin kamaa kun on luvassa, niin lupaa silti todella hyvää itse Avalon-albumille.

Jopa nämä oopperat sattuvatkin hyvin, vieraiden omien albumien julkaisun yhteyteen sopivasti: Amaranthe ehti juuri ilmestyä tätä odotellessa (toki pari kk menee vielä The Land Of New Hopeen) ja Pretty Maids myös viikolla ennen uutta Avantasiaa -ei markkinointitarkoitukset aina noin hyvin natsaa!

Olin varma että se on Elise. Sitten kuuntelin Sharonin ääntä, vertasin Elisen Alone in the universeen, ja sitten en ollut enään varma. Varmistetaan 100% varmasta lähteestä kumpi se on..

Edit. Varmistus tuli, on se Elise

[Death Metal Maniac]

Ihmiset, jotka väittää että Stratovarius ei koskaan ole rankka bändi ollut, eivät ole kuulleet bändin kolmea-neljää ensimmäistä levyä.

Varsinkin eka levyhän on ihan täyttä heviä.

Kuunnelkaa, ja oppikaa. Ei minua tarvitse tulla opastamaan. Tiedän kyllä hevini!

Älähän puhu paskaa. Ainakin itselleni Straton alkutuotanto on tuttua ja toka levy yks suosikeistani ja todellakin aliarvostettu tekele. Ei se silti rankkuusasteeltaan niin hirveästi eroa uudesta levystä, tottakai on vähän rankempaa ja riffipainotteisempaa, mut tän bändin ansiot on aina ollu muussa kuin rankkuudessa.

Jotenkin veikkaan että et itse ole kuullut uutta levyä sinkkubiisiä enempää. Totta on että levyä ei voi kovin rankaksi oikein millään mittapuulla sanoa, mutta kyllä sitä tykitystäkin löytyy. Vaikkapa heti levyn avausriffistä.

Ok. No kai sitä voi olla tätä mieltä. Itselleni sellainen nyky moderni"rankkuus", ei vain kolahda samalla tavalla kuin 80/90-luvun tuotanto. Mutta siis pointtini oli, että tykkään kyllä Stratovariuksen varhaisesta tuotannosta, olivat ne sitten kuinka epärankkaa tahansa. Joka tapauksessa eivät nuo uudemmat levyt kolise missään määrin samalla tavalla, enkä kai ole ainoa joka näin ajattelee. En tiedä mikä siinä on. Ei kolise, niin ei kolise - sillä siisti. Enkä halua pakottaa itseäni kuuntelemaan sitä yhtään sen enempää kuin vaikka jotain Amaranthea (vihoviimeistä paskaa). Kuitenkin myönsit, että vanhakama on riffipainotteisempaa ja rankempaa. Kaipa minä sitä juuri tarkoitinkin. Korostaisin myös sanaa melodisuus, siis OIKEA melodisuus. En jaksa mitään päähän väkisin tunnettuja hittikertsejä. Kuuntelisin mielummin varmaan jotain iskelmäradioita tai jopa Lady Gagaa, kuin uusia metalli-hittejä. Mokoman video tuli kanava kutoselta kerran aamulla. En laittanut ääniä päälle. Jos "Unbreakable" alkaa soimaan radiosta, pistän sen vähintäänkin hiljemmalle... mikäli suinkin voin. t. Immu kuumehuuruissaan

[everon]

http://www.youtube.com/watch?v=l8sFGJ7YFHM

Olisipa hienoa jos tekisivät joskus livelätyn pelkästään neljan ensimmäisen levyn biiseistä.

[Germaniac]

Kuuntelisin mielummin varmaan jotain iskelmäradioita tai jopa Lady Gagaa, kuin uusia metalli-hittejä.

No helposti!

[Judez]

http://www.youtube.com/watch?v=l8sFGJ7YFHM

Olisipa hienoa jos tekisivät joskus livelätyn pelkästään neljan ensimmäisen levyn biiseistä.

Joku tällainen medley olisi kyllä huikea lisä Straton nykyiseen settiin. Toki Stratovariuksen setti on tänä vuonna jo ollut mainio, mutta ainahan noita vanhoja biisejä toivoisi kuulevan, ehkäpä sekin päivä joskus tulee vastaan sitten. Nyt kun tätäkin klippiä kuuntelee niin muistaa taas, että kuinka kovia ralleja etenkin Twilight Timella ja Dreamspacella on. Noillakin lätyillä on monia rikollisen vähän livenä soitettuja biisejä, että ihan vihaksi oikein pistää kun tätä nyt miettii. Esimerkkeinä vaikkapa The Hands of Time (etenkin tämän pitäisi olla lähes aina setissä ), Out of the Shadows, Chasing Shadows ja Hold on to Your Dream.

[Acemaster]

Pöh. Kyllä nyt Elisen ja Sharonin aina erottaa.

Sharonin nimi esiteltiin siinä Tuuba-klipissä sen ruusukipaleen yhteydessä. Muuten ei tunnu liittyvän Sharoniin mitenkään. Missään klipissä en ole vielä Sharonin ääntä kuullut. Enkä Tony Kakon.

[blankfile]

Pöh. Kyllä nyt Elisen ja Sharonin aina erottaa.

Sharonin nimi esiteltiin siinä Tuuba-klipissä sen ruusukipaleen yhteydessä. Muuten ei tunnu liittyvän Sharoniin mitenkään. Missään klipissä en ole vielä Sharonin ääntä kuullut. Enkä Tony Kakon.

No mulle tuli semmonen fiilis että pakko tarkistaa. Kuuntelin Elisen Alone in The universen, jossa ääni erilainen mitä tuossa Ruusupiisissä, Sitten Amaranthen rauhallisempia, Timo Tolkin Enshirened in My Memory, ja sitten menin kuuntelemaan Sharonin jonku hitaan piisin, ja olin sitten sekasin. Joten ei auttanut kuin varmistaa.

Tämän piisin kuuntelin Sharonilta:

http://www.youtube.com/watch?v=ma80fpH69hg

[Jussi]

Pakko myöntää, mie olen aika koukkuuntunut tähän sävellykseen, vaikka yleensä tsekkaan musavideot kerran-kaksi ennen albumin julkaisua. Kertoo hyvyydestä? Ja ennenkuin joku ehtii mainita Patric Ullaeusin visuaalisesta tajusta, niin taaskin soitin sitä selatessa ihan eri välilehdestä, "vain" musiikkina

[Acemaster]

Pakko myöntää, mie olen aika koukkuuntunut tähän sävellykseen, vaikka yleensä tsekkaan musavideot kerran-kaksi ennen albumin julkaisua. Kertoo hyvyydestä? Ja ennenkuin joku ehtii mainita Patric Ullaeusin visuaalisesta tajusta, niin taaskin soitin sitä selatessa ihan eri välilehdestä, "vain" musiikkina

Juu'u, juu'u... Tuntuu, että paranee vain, mitä enemmän kuuntelee. Harvinaista ellei peräti ainutlaatuista mulle viime vuosilta, kun kyse on näin simppelistä nykyaikaisesta hård rock -kipaleesta!

[Spunkmeyer]

Kova biisi tuo Enshrined in My Memory. Todellakin minimalistinen ja ns. takuuvarma singlebiisi, mutta silti niin helkutin toimiva. Ainoat puutteet: turhan lyhyt kitarasoolo, sekä ilmeisesti singlemittaan typistetty lopetus. Jos kertsi on noin hitaasti laulettava ja komea, sehän suorastaan kaipaa tulla useammin toistetuksi. Uskonpa että täyspitkällä levyllä on pidempi versio.
Soolon lopetus on kliseisyydestään huolimatta täydellinen. Ei voi mitään, Tolkki on yhä paras kepittäjä.

Enshrined ei myöskään pistä uskomaan että koko Avalon olisi tämmöistä leppoisaa rokkaamista. Hypevideoillahan on juuri maistiaisina kaikkea mahdollista mitä kunnon powermetal-levytykseltä voi haluta. Odotukset ovat (edelleen) katossa. Tuleeko tästä paras Tolkki-levy Elements pt 1:n jälkeen? Ehkä.

Onko joku löytänyt nettikauppaa josta tämän biisin voi ladata järkevässä muodossa? En halua mitään iTunesin syöpäohjelmistoja koneelleni. Amazonkin puhuu jostain Cloud Playeristä.

Ai niin, video. Minulle tulee siitä mieleen La Creamin Say Goodbye. Elize Ryd on kyllä tässä biisissä hyvä laulaja, mutta en perusta tästä muuten missään mielessä millään tavalla.

[Judez]

Pakko myöntää, mie olen aika koukkuuntunut tähän sävellykseen, vaikka yleensä tsekkaan musavideot kerran-kaksi ennen albumin julkaisua. Kertoo hyvyydestä? Ja ennenkuin joku ehtii mainita Patric Ullaeusin visuaalisesta tajusta, niin taaskin soitin sitä selatessa ihan eri välilehdestä, "vain" musiikkina

Tuossa eräs päivä mietinkin että noita videoiden efektejä vois käyttää vähän maltillisemmin. Ja tämä ongelma ei koske pelkästään tätä Frontiersin musavideota, sillä olen huomannut että tuota samaa efektiä käytetään muissakin tämän levy-yhtiön videoissa. Vaikka budjetti musavideoiden tekoon onkin nykyään pieni, niin ei noista kaikista silti tarvitsisi tehdä samannäköisiä.