Stratovarius ja johdannaiset

[northride]

Vähän kaksijakoiset fiilikset jäi tästä uudesta, ehkä kuitenkin enemmän positiivisen puolelle kallistuu. Unbreakablessa ja avausbiisissä on ehkä liikaa yritystä, mutta toimii jotenkuten. Halcyon Days tarjoilee varmaan levyn parhaan kertsin, parhaimmistoa muutenkin. Fantasy on myös melko hyvä sävellyksenä, ja jää soimaan päähän, joskin sanoitukset on melko pökkelöt kertsissä. Stand my ground yllättää ajoittain rankkuudellaan, ei ihan tyypillisintä Stratoa. Hunter on melkosta huttua. Soundit kuulostaa levyllä kautta linjan varmaan muovisimmilta ikinä bändin levyillä, varsinkin rumpuosasto. Vähän menty ehkä Dragonforcen suuntaan tässä mielessä.

Melko hyvin on onnistuttu välttämämään itsensä toistamista (vanhoja biisejä) tällä kertaa. Fantasysta tulee mieleen tämä: http://www.youtube.com/watch?v=hOkigFvxLrk

[sakis]

Minusta Stand My Ground on levyn paras biisi. Halcyon Days on kertsiä lukuunottamatta hyvä ralli, Something in the air + e-type synat ei oikein toimi täällä. Tarvii kuunnella lisää. Fantasy, Out Of The Fog ja One Must Fall (jos syntikoita ei lasketa) toimii kanssa.

[Davy Jones]

Avausbiisi on heikkoa länkyttelyä. Fantasy on minusta paras biisi bändiltä sitten Will My Soul Ever Rest In Peacen

Ei tämä "länkyttely" ollut nyt tässä yhteydessä makuasia, vaan biisiä kuvaava termi. Abandonissa on vauhtia ja munakkaat kitarat, kun taas Fantasy on tuollainen poppi-läpsyttely. WMSERIP painii aivan eri sarjassa, se on nimittäin metallikappale. Fantasy kuulostaa Koivus-Arin ylijäämälaarista kaivetulta. Lisäksi kitaroiden puute paljastaa Kottaraisen artikulaation turhan pahasti.

Jos munaton keskitempoisuus kirosanana ja nyky-powerin ongelmana konkretisoituu johonkin, niin Stratovariuksen Nemesis-levyn kappaleeseen "Fantasy".

Against The Wind/Father Time/Find Your Own Voice/I'm Still Alive

Ihan kuten nuo ovat omien levyjensä parhaita.

Paremmuudesta ei nyt ollut kyse. Tältä puuttuu kunnon tuplabasarilaukka, ja vielä sellainen, jossa Timo Kotipelto pääsee näyttämään miksi jokainen powerin ystävä maailman joka kolkassa tietää kuka on Timo Kotipelto.

[tommidt]

Paremmuudesta ei nyt ollut kyse. Tältä puuttuu kunnon tuplabasarilaukka, ja vielä sellainen, jossa Timo Kotipelto pääsee näyttämään miksi jokainen powerin ystävä maailman joka kolkassa tietää kuka on Timo Kotipelto.

Indeed! Tuo em. seikka on tosiaan ainoa asia, mitä jäin kaipaamaan tältä uudelta levyltä. Muutenhan tämä kelpaa vanhalle Strato-friikille ihan mainiosti. Ainoa skipattava biisi tältä uudelta on meikäläiselle tuo "One must fall". Ei kyllä tipahda tuo biisi yhtään.

Mitä tuohon avausraitaan tulee, niin on kyllä biisissä yksi hienoimmin rakennetuista unison-sooloista, mitä olen aikoihin kuullut. Aivan hämmentävän siisti soolo-osuus tuossa rallissa.

Laulajan englannin ääntämiseen olen lopettanut huomion kiinnittämisen jo monta levyä sitten eli allekirjoittaneelle ko. juttu ei ole missään muodossa enää ns. häiritsevä tekijä.

[PsychoTapu]

No, ostin levyn ja päädyin kuuntelemaan Destinyä, koska Nemesis on miksattu niin päin vittua. Miten musiikista edes saa noin kaksiulotteista ja tukehtunutta? Matalaa bassoakin on niin paljon että subbaria piti ruuvata pienemmälle.

No älä muuta sano. Sangen ärsyttävät kitarasoundit häiritsee silti ehkä eniten.

[Jussi]

Ei tämä "länkyttely" ollut nyt tässä yhteydessä makuasia, vaan biisiä kuvaava termi. Abandonissa on vauhtia ja munakkaat kitarat, kun taas Fantasy on tuollainen poppi-läpsyttely. WMSERIP painii aivan eri sarjassa, se on nimittäin metallikappale. Fantasy kuulostaa Koivus-Arin ylijäämälaarista kaivetulta. Lisäksi kitaroiden puute paljastaa Kottaraisen artikulaation turhan pahasti.

Ai onko Koivusen levy(i)llä jossain piilossa noin hyvä, melodinen, poppimaisen tarttuva (se tärkein seikka) kappale?? Kerro heti nimiä niin tsekkaan -kitaroiden munan ja metallisuuden saat pitää, jos mie saan m e l o d i a a vaihtokaupassa!

Abandon = paska, Fantasy = hiton hyvä

ja vielä sellainen, jossa Timo Kotipelto pääsee näyttämään miksi jokainen powerin ystävä maailman joka kolkassa tietää kuka on Timo Kotipelto.

No mutta herranen aika, eihän Timo Kotipelto ole koskaan ollut millään tapaa erityisen hyvä?

edit V: ehkä tämäkin on makuasia, mutten mie ole koskaan äänensä erityinen ystävä ollut. Vähän sellainen välttämätön paha -tunne on aina ollut päällimmäisenä, että pitää kestää.

[Toxic Enema]

No kyllä taitaa Jussilla nyt tässä asiassa olla vaikkua korvissa, ellei Kotipelto ollut erityisen hyvä Fourth Dimension-Infinite-akselilla. Myönsipä Tolkkikin pahimpien kärhämien (julkisuus-stunttien) aikaan Timo Harakan haastattelussa, että Kotipelto on yksi parhasita laulajista.

[Firewood]

Ei tämä "länkyttely" ollut nyt tässä yhteydessä makuasia, vaan biisiä kuvaava termi. Abandonissa on vauhtia ja munakkaat kitarat, kun taas Fantasy on tuollainen poppi-läpsyttely. WMSERIP painii aivan eri sarjassa, se on nimittäin metallikappale. Fantasy kuulostaa Koivus-Arin ylijäämälaarista kaivetulta. Lisäksi kitaroiden puute paljastaa Kottaraisen artikulaation turhan pahasti.

Ai onko Koivusen levy(i)llä jossain piilossa noin hyvä, melodinen, poppimaisen tarttuva (se tärkein seikka) kappale?? Kerro heti nimiä niin tsekkaan -kitaroiden munan ja metallisuuden saat pitää, jos mie saan m e l o d i a a vaihtokaupassa!

Täytyy minunkin myöntää, että tuo Fantasy ei missään tapauksessa ole Nemesiksen parhaimmistoa omaan korvaan. Toki takana on niin vähän kuuntelukertoja, että mitään suurempaa analyysiä kiekosta on turha lähteä vetämään vielä. Tällä hetkellä parhaiten kolisevat Unbreakable ja Halcyon Days.

Ja en ole Davy Jones, mutta onhan Koivus-Arilla Fantasyn kepittävä biisikaksikko Stormwind sekä Kiuas-Salovaaran kynäilemä loistava Unscarred Within. Sitä en tiedä täyttävätkö nuo esitetyt vaatimukset, mutta helposti nostaisin mainittua Fantasya paremmiksi biiseiksi Mutta makujahan on monia, yhtä paljon kuin mielipiteen esittäjiä.

Pitää myöhemmin nakata tarkempaa analyysiä, kunhan tulee useampi kuuntelukerta.

[Davy Jones]

No mutta herranen aika, eihän Timo Kotipelto ole koskaan ollut millään tapaa erityisen hyvä?

Hei heranjumala hyvä ihminen sentään. Maailmassa on kourallinen power-laulajia (nopeasti tulee mieleen jo mainittu Kotipelto..ja..ja...jajaja, ei muita) jotka pääsevät sellaisiin sfääreihin kuin - jo mainittu TIMO - jossain find your own voicessa. Ja loput siitä kourallisesta on... no, josssain.

[Khansen]

No, ostin levyn ja päädyin kuuntelemaan Destinyä, koska Nemesis on miksattu niin päin vittua. Miten musiikista edes saa noin kaksiulotteista ja tukehtunutta? Matalaa bassoakin on niin paljon että subbaria piti ruuvata pienemmälle.

Piti tämän kommentin innoittamana sitten tsekata iTunesista näytteet, koska edellinen Stratojen levy kärsi omaan makuuni ohuista soundeista.

No, olihan tuolla ihan hyvin energiaa alemmilla taajuuksilla, mutta ei läheskään samassa mittakaavassa, kuin noilla Ameriikan ihmeillä (esmes CLA:n miksaamilla levyillä). Tietysti kokemukseen vaikuttaa myös se, että Kotipellon laulut oli miksattu aika alas, jollain tuo alarekisteri tuntuu vähän suhteettoman lujalta. Itseäni kuitenkin eniten häiritsi tietty äänikuvan kapeus, levy tuntui melkein monolta, pitäisi kai kuunnella cd:ltä ja varmistaa ettei kyseessä ole mikään iTunes previkan "ominaisuus".

[MewerPotal]

Lyhyestä virsi kaunis: NEMESIS ON HALAVATUN KOVA LÄTTY!

Mä en oo mikään musanero,joka osaisi kommentoida jotain alarekisteriä,monoääniä,miksausta yms.
Tärkeintä mulle on se,että levyllä on hyviä biisejä!Ja onhan sillä.Yks ainoa skipattava mulle on "One Must Fall".Se on hyvin se!

Strato-fani ollu vuodesta -98 ja fanipoika kiittää ja kumartaa.Tuli jopa laitamyötäisessä levyä kuunnelleena tippa linssiin!Tämä taisi viimeksi tapahtua Heavenlyn debyytin aikaan.Siitä on siis jo aikaa...

KIITOS STRATO!

[northride]

If the story is over:han onkin hiton kova slovari, bändin parhaimpia ellei paras! Liimatainen on kannattanut ottaa sanoittajahommiin, ei lähde aina sitä perinteistä siirappista tai maailmanparannusosastoa lyyriikoihin.

[jannezki]

Se Tolkin projekti:

TIMO TOLKKI’S AVALON, the new metal-opera project from ex-STRATOVARIUS guitarist Timo Tolkki, will release its debut album, “The Land Of New Hope”, on May 17 in Europe and May 21 in North America via Frontiers Records. Guests on the CD include Michael Kiske (UNISONIC, ex-HELLOWEEN), Sharon Den Adel (WITHIN TEMPTATION), Elize Ryd (AMARANTHE, KAMELOT), Russell Allen (SYMPHONY X, ADRENALINE MOB), Rob Rock (DRIVER, IMPELLITTERI, M.A.R.S.), Tony Kakko (SONATA ARCTICA), Jens Johansson (STRATOVARIUS), Derek Sherinian (BLACK COUNTRY COMMUNION, DREAM THEATER) and Alex Holzwarth (RHAPSODY OF FIRE).

The year is A.D. 2055 and planet Earth has almost been destroyed by a series of earthquakes, tsunamis and natural catastrophes. A small group of survivors leave on a quest to find a sacred place called The New Land Of Hope.

Uusin teaser:
http://www.youtube.com/watch?v=ZzJwE-ws ... ag&index=1

Ei sentään ollut Timo Tolkki's Rhapsody

[Judez]

Asiaa! Tätä odotellaan kyllä aikalailla kädet syyhyten

[Deleted User 729]

Se Tolkin projekti:

TIMO TOLKKI’S AVALON
The year is A.D. 2055 and planet Earth has almost been destroyed by a series of earthquakes, tsunamis and natural catastrophes. A small group of survivors leave on a quest to find a sacred place called The New Land Of Hope.

Uusin teaser:
http://www.youtube.com/watch?v=ZzJwE-ws ... ag&index=1

Ei sentään ollut Timo Tolkki's Rhapsody

Woe jösses, nyt on kyllä sellanen kornius-overload notta oksat pois.
Mikäs siinä jos joku tykkää. Itse en ymmärrä. Lähinnä ihmettelen sitä, että miksi nämä power-hommelit on aina niin samasta puusta veistettyjä? Tarkoittaen soittajia, laulajia, grafiikoita, lyriikoita ja ennenkaikkea sävellyksiä. Geneeristä ja kaavamaista. Ilmankos Saksassa tää eniten putoo.

Ja älkää nyt vetäkö herneitä tästäkin. Ääneen vaan ihmettelen.

[Davy Jones]

Woe jösses, nyt on kyllä sellanen kornius-overload notta oksat pois.
Mikäs siinä jos joku tykkää. Itse en ymmärrä. Lähinnä ihmettelen sitä, että miksi nämä power-hommelit on aina niin samasta puusta veistettyjä? Tarkoittaen soittajia, laulajia, grafiikoita, lyriikoita ja ennenkaikkea sävellyksiä. Geneeristä ja kaavamaista. Ilmankos Saksassa tää eniten putoo.

Ja älkää nyt vetäkö herneitä tästäkin. Ääneen vaan ihmettelen.

No mutta! Laadukkaalle kornille vanhan koulukunnan powerillehan on nimen omaan tilausta nyt, kun genren pioneerit (mm. tämän ketjun pääjehu) ovat jumittuneet keskitempojunttausakselille.

[Restoni]

Jaa, että Avalon. Täytyy myöntää että Metallica Waspilla on kyllä vähän pointtiakin, muutta Davy Jones kerkesi vastaamaan aikaslailla hyvin. Meikäläinen odottaa ainakin kieli pitkällä.

Sitten siihen toiseen leiriin, pakko liittyä Nemesiksen kehujiin, aivan heittämällä paras Strato-levy Elementsien jälkeen. Ei ole oikein nuo aikaisemmat Tolkin jälkeiset levyt uponneet muutamaa biisiä lukuunottamatta. Nemesiksellä ei oikeastaan heikkoja biisejä olekkaan ja muutama tosi kovakin ralli on joukkoon mahtunut.

[clairvoyant]

Vähän kyllä huvitti tuolla teaserissa kohtuullisen reipas samankaltaisuus Avantasia-logon kanssa. Varsinkin, kun ainakin kuvittelen joskus muinoin jostain lukeneeni, että Sammet olisi yhdistänyt projektinsa nimen sanoista Avalon ja fantasia?

No, sivuseikkoja tietysti tällaiset, kunhan sävellykset on kovia ja huolella toteutettuja.

[Spunkmeyer]

Kuulostelen taas tätä kakkostraileria ja en kyllä muista milloin olisin ollut viimeksi näin innoissani pelkistä sampleista. Stratoltakin on ilmeisesti tullut levy, mutta sen kuuntelu saa nyt odottaa. Kyllä tämä nyt kovasti vaikuttaa siltä että pitkä odotus palkitaan lopulta. Toisin kuin Strato ja Avantasia nykyään, tämä kuulostaa Powerilta isolla, kovalla peellä. Tuplabasari kuulostaa siltä kuin pitää ja tappokertsit seuraavat toisiaan
Avantasia-viitteet ovat selvät ja ymmärrettävät. Tolkki oli kuitenkin mukana Metal Operalla. Minulle vaan tuli Avalon-nimestä ensin mieleen Symfonian Fields of Avalon.

[jytte]

Lyhyestä virsi kaunis: NEMESIS ON HALAVATUN KOVA LÄTTY!

Mä en oo mikään musanero,joka osaisi kommentoida jotain alarekisteriä,monoääniä,miksausta yms.
Tärkeintä mulle on se,että levyllä on hyviä biisejä!Ja onhan sillä.Yks ainoa skipattava mulle on "One Must Fall".Se on hyvin se!

Strato-fani ollu vuodesta -98 ja fanipoika kiittää ja kumartaa.Tuli jopa laitamyötäisessä levyä kuunnelleena tippa linssiin!Tämä taisi viimeksi tapahtua Heavenlyn debyytin aikaan.Siitä on siis jo aikaa...

KIITOS STRATO!

Täysin samat fiilikset täällä nyt todella monen kuuntelukerran jälkeen. Sori vaan jos alataajuusekspressionesteille ei putoa mutta itse en löydä mitääm vikaan niistäkään....

[jytte]

Ja Fantasy pyörii nyt parhaimanpana biisinä mielestäni tällä hetkelllä !!!

[everon]

Lyhyestä virsi kaunis: NEMESIS ON HALAVATUN KOVA LÄTTY!

Mä en oo mikään musanero,joka osaisi kommentoida jotain alarekisteriä,monoääniä,miksausta yms.
Tärkeintä mulle on se,että levyllä on hyviä biisejä!Ja onhan sillä.Yks ainoa skipattava mulle on "One Must Fall".Se on hyvin se!

Strato-fani ollu vuodesta -98 ja fanipoika kiittää ja kumartaa.Tuli jopa laitamyötäisessä levyä kuunnelleena tippa linssiin!Tämä taisi viimeksi tapahtua Heavenlyn debyytin aikaan.Siitä on siis jo aikaa...

KIITOS STRATO!

Tämä oli kuin omasta suustani. Minäkään en ole musanero, joten pystyn keskittymään oleelliseen ja nauttimaa kuulemastani.

[jytte]

Lyhyestä virsi kaunis: NEMESIS ON HALAVATUN KOVA LÄTTY!

Mä en oo mikään musanero,joka osaisi kommentoida jotain alarekisteriä,monoääniä,miksausta yms.
Tärkeintä mulle on se,että levyllä on hyviä biisejä!Ja onhan sillä.Yks ainoa skipattava mulle on "One Must Fall".Se on hyvin se!

Strato-fani ollu vuodesta -98 ja fanipoika kiittää ja kumartaa.Tuli jopa laitamyötäisessä levyä kuunnelleena tippa linssiin!Tämä taisi viimeksi tapahtua Heavenlyn debyytin aikaan.Siitä on siis jo aikaa...

KIITOS STRATO!

Tämä oli kuin omasta suustani. Minäkään en ole musanero, joten pystyn keskittymään oleelliseen ja nauttimaa kuulemastani.

Aamen!

Kovin Strato levy sitten Infiniten!!

Anteeksi vaan kuvt ihmiset, tästä tykätään ja sille ette mitään voi! AVS Kotin ääntämiset jne jne!!

[Deathrace King]

Musta tuntuu että bändillä oli nyt todella kova näytön paikka kaikkien miehistövaikeuksien jälkeen tehdä tykki levy ja todistaa epäilijöille että jatkaminen vaikeuksien jälkeen on oikeutettu, eikä ole mikään pakko tippua divariluokkaan niin suosion kuin musiikin tasonkaan suhteen. Kaksi Tolkin jälkeistä levyä ihan ok, mutta ne todella kovat biisit voi noista kai karkeasti laskea yhden käden sormilla. Nyt siis kaikki peliin, meni syteen tai saveen! Jos nyt ei ihan mäkiennätystä rikottu, niin ei todellakaan jääty kumpuun, kuin Suomen mäkimaajoukkue Val di Fiemmen normaalimäen kisassa, vaan suoritus kantaa tällä kertaa sinne HS-pisteeseen asti ja lopputuloksissa kirkkaasti kärkikymmenikköön.

Nemesis on todellakin paras levy sitten Infiniten! Itse en levyä vielä omista, mutta paljon on tullut kuunneltua Spotifystä(osa biiseistä löytyy) ja YouTubesta. Monipuolista ja laadukasta kamaa koko levy, eikä heikkoja biisejä edes löydy. Suosikkejani tässä vaiheessa Unbreakable, Fantasies, Out of the Fog, Dragons ja Nemesis. Eikä ne muutkaan todellakaan mitään jämäralleja ole. Way to go Stratovarius ja tsemppiä Euroopan kiertueelle!

[Sir Juzzi]

Nyt tätä on koitettu pyöritellä kohta viikon päivät, eikä minkäänlaista edistymistä positiiviseen suuntaan ole havaittavissa. Tykätkää vaan te muut jos siltä tuntuu, mutta minulle tämä platta jää pettymykseksi. Jos vaikka unohdetaan se aiemmin haukkumani tuotantopuoli kokonaan, niin eipä tästä pahemmin hyvääkään sanottavaa jää. Oikein yksikään biisi ei ole alusta loppuun mukavaa kuultavaa, saati että mitään nostatusfiiliksiä löytyisi mistään. About joka värssyssä on kyllä tosi hyviä juttuja, joissain tosi pitkiäkin, ja etenkin soolopuoli on läpensä aika mielenkiintoista. Kaikissa biiseissä on kuitenkin joko ihan vaan tympeää musiikkia tai sitten joku yksittäisempi juttu pistää ärsyttämään tavalla, joka ei kuulu hyvään musiikkiin. Kotipellon kokonaisuudessaan todella innottoman kuuloinen laulusuoritus yhdistettynä tyhjyyttään kumiseviin sanoituksiin pitää tästä huolta, jos muuten kaikki sattuisikin toimimaan. Tosiaan, muu bändi kuulostaa paikoin jopa nälkäiseltä, mutta Timppa lähinnä luovuttaneelta.

Oikeastaan levyn pahin puute on lopulta jonkinlaisen koskettavuuden täydellinen puuttuminen. Olisiko se musiikin välittämä fiilis / meininki tai (Straton kyseessä ollessa harvemmin) sanoitukset, tässä ei ole mitään mikä puhuttelisi tai pistäisi puntin kunnolla vipajamaan.

Elysium jää minulle toistaiseksi parhaaksi Stratovarius-levyksi sitten Infiniten. Löytyy siltäkin useampi aivan suoralta kädeltä surkea biisi, mutta vastapainoksi roppakaupalla aivan timanttista kamaa, nimibiisi etunenässä. Ja vaikka sanat ja laulut häititsevät silläkin paikoitellen, pitää musapuoli otteessaan sen verran tiukasti että nekin sietää siinä sivussa.