HammerFall

[Jussi]

Vähän kyllä mietityttää omaa topicia perustaa näin köykäiseen kokonaistuotantoon viime vuosi(kymmene)na/ä kyenneelle bändille, mutta niin vain on edellislevyn aikainen kadonnut ja tämä uutinen on hyvin, hyvin mielenkiintoinen...

HAMMERFALL Taps Producer JAMES MICHAEL For New Album - Nov. 12, 2010

In just two weeks, Swedish melodic metallers HAMMERFALL will enter the studio to record the follow-up to 2009's "No Sacrifice, No Victory". The songwriting is almost finished, and guitarist Oscar Dronjak reveals: "The new material contains a lot of fresh ways to look at the musical ideas, we're trying to preserve the essence of what HAMMERFALL is while at the same time updating the execution and approach. Definitely heavier and less straight forward than the previous albums, yet remaining true to what we believe heavy metal is all about."

HAMMERFALL decided to work with a new producer on the new CD, which is significant since the last four albums have been produced by Charlie Bauerfeind. The choice fell on James Michael, who recently worked with MÖTLEY CRÜE, SCORPIONS, MEAT LOAF and others. James Michael comments: “We are about to make a fantastic album. The band is firing on all cylinders and I am excited to be part of this project."

Oscar Dronjak explains: "Working with James Michael is going to be very, very exciting. The two MÖTLEY CRÜE albums James has been involved in (songwriter on "New Tattoo" and songwriter/producer on "Saints Of Los Angeles") are great, and easily stack up against the classic albums of the '80s. That, and the fact that HAMMERFALL have used the same producer (Charlie Bauerfeind) since 2002 has me very psyched about this collaboration, it will automatically bring a freshness to the proceedings! A lot of what HAMMERFALL was got refined when we started working with Charlie, and I'm sure we'll get a similar kind of reaction here. Sort of like a kick in the ass, to get going in the right direction.”

Vocalist Joacim Cans adds another important aspect: "I see James Michael as one of my favorite singers of today and his work with SIXX: A.M. is simply fantastic. Not only is the album one of the best ever made production-wise, but James also delivers a vocal performance that most singers today are not capable of. James will be the perfect co-producer for us and I really think he will be able to get me up a notch in the vocal department."

The as-yet-untitled new HAMMERFALL record will be released in Europe on May 20, 2011.

Ja ennenkaikkea ensi kertaa olisi kyllä hienoa nähdä hurrit livenä joskus. Hyviä biisejä kyllä piisaa setin tarpeiksi, ainakin jos mie saisin päättää

e: otsake

[clairvoyant]

Ihan pirteähän tuo viime levykin oli . Paras sitten Crimson Thunderin nyt ainakin. Saunassa ja Metal Campissa toimi myös livemeininki loistavasti.

[Metal Heart]

Juu, kyllä täällä turhemmillekkin bändeille on topicceja perustettu. Onhan se totta, että Glory to the Brave tulee aina varmaankin olemaan se Hammerfallin paras levy, mut eipä nuo kovin huonoja ole olleet nämä viimeisetkään. Paitsi se Masterpieces, joka ei kyllä sytyttänyt.
Ens kesänä Tuskaan? Oispa jees.

[Jussi]

Nuo Masterpiecesille (parin uuden lisäksi, Youth Gone Wild ei oikein taivu) kerätyt bonarithan ovat suurimmaksi osaksi hemmetin toimivia! Varsinkin alkupään 'vain ug-setä tietää' -kama Picturen, Pretty Maidsin, Warlordin & Stormwitchin kanssa. Sekä vähän myöhemminkin Heavy Loadin ja Chastainin kappaleet.

Minusta Thresholdilla (2. uusin, ei näitä kuitenkaan kukaan muista) oli Crimson Thunderin tapaan ne pari-kolme-max. neljä todella hyvää ja tarttuvaa biisiä. Määrä jäi uusimmalla ja Chapter V:llä vähän vähemmälle tuosta, vaikka onhan Blood Boundissa täydellinen poppikoukku kertsissä = tietysti automaattisesti hyvä.

HF sopisi kyllä Tuskaan todella hyvin, tuttuja & tarttuvia semiklassikkobiisejähän olisi varsin mukavaa kiljua auringonpaisteessa mukana.

[SaunaPiru]

Ilman muuta bändi ansaitsee oman topicin. Kaksi ensimmäistä levyä ovat mielestäni pienimuotoisia klassikoita, varsinkin Glory To the Brave, kunnollista riffivetoista poweria ilman mitään hintahtavia syntikkapimputteluja. Viime kesän Metal Campissa bändi oli todellakin parhaimmillaan ja keikka olikin yksi parhaista koko rimppalassa. Sävellyskynä on ehkä hieman tylsynyt vuosien saatossa mutta kurapaskan puolelle ei ole menty, yksi niistä bändeistä joka jakaa vahvasti mielipiteitä.

[heraklos]

Kyllähän homma on enimmäkseen niin, että Hammerfall oli parhaimmillaan Crimson Thunder -levyn kiertueella. Muutama vuosi sitten Stratovariuksen kanssa Hammerfall oli aika kesy. Voi olla, että toimii nille, ketkä eivät Hammerfallia nähneet Crimson Thunder -kiertueella.

[Jack the Jester]

Tunnettuahan on, että maailman helpoin metalliaiheinen knoppitehtävä on asettaa Hammerfallin levyt paremmuusjärjestykseen: se kun on täsmälleen sama kuin niiden ilmestymisjärjestys. Uskomatonta linjakkuutta on kyllä, että jokainen levy on aina ollut edellistä huonompi..

Glory To The Brave on klassikko, siitähän ei epäselvyyttä ole. Bändille suorastaan ikävä tilanne että on ajanut itsensä nurkkaan heti uran alussa: ensimmäinen levy on siinä omassa jutussaan vain niin ylivertaisen hyvä, ettei yhtye tule sitä koskaan ylittämään vaikka tekisi mitä (Suomessahan esimerkiksi Teräsbetonilla on sama tilanne). Kaikki HF-lätyt löytyvät hyllystä täältäkin, paitsi viimeisin. Sitä en enää ostanut, sillä niin heikkoa tuntui olevan, ja sitä samaa pullistelua on kuunneltu jo 13 vuotta. Threshold oli jo ehkä kolmea biisiä lukuunottamatta hyvin heikko sekin..

Livenä olen nähnyt vain kerran, Saunassa -09, ja harmittavasti tuolloinen setti ei omia suosikkeja sisältänyt kuin puoliksi

Mutta sinällään bändi ansaitsee hatunnoston urastaan, ei siinä mitään..

[Davy Jones]

Raapustellaan tähänkin nyt jotain. Joku reilu viisi vuotta sitten tykkäsin kovasti, nyt ei enää niin hirveästi uppoa. Jos kovasti vituttaa, niin Templars Of Steel on varma valinta fiilistä parantamaan.

Chapter V -kiertueen veto (2004 tai 5) tuli Kaapelilla käytyä katsomassa ja hyvinhän nuo vetivät.

Niin, ja on tämä edelleen parempi kuin Manowar...

[clairvoyant]

Niin, ja on tämä edelleen parempi kuin Manowar...

No haloo, joku järki niihin kommentteihin!

[aggressor.perverssor]

Tunnettuahan on, että maailman helpoin metalliaiheinen knoppitehtävä on asettaa Hammerfallin levyt paremmuusjärjestykseen: se kun on täsmälleen sama kuin niiden ilmestymisjärjestys. Uskomatonta linjakkuutta on kyllä, että jokainen levy on aina ollut edellistä huonompi

Ei pidä paikkaansa, Renegade on Hammerfallin kovin levy.

[Jussi]

^ Renegadella oli muuten ensi kertaa heillä tällainen kunnon nippu (l. suurin osa) todellista fillerikamaa, levyn täydeltä. Toki ne helmet löytyvät sieltäkin; a Legend Reborn, Raise The Hammer (paras instrumentaalinsa, vaikka pari muutakin napakan tarttuvaa löytyy) & tuo Templars Of Steel.

Kyllähän homma on enimmäkseen niin, että Hammerfall oli parhaimmillaan Crimson Thunder -levyn kiertueella. Muutama vuosi sitten Stratovariuksen kanssa Hammerfall oli aika kesy. Voi olla, että toimii nille, ketkä eivät Hammerfallia nähneet Crimson Thunder -kiertueella.

Ai, tarkoititko muuten Crimson Thunder -kiertueella? Voisitko toistaa muuten jäi sisältö vähän kryptiseksi, viimeisen lauseen pointin osalta. Tällaistako se on minunkin hengentuotteitani lukea?

[Lauri Perkele]

Sävellysapuja tässä ilmeisesti kaipaillaan. Se onkin hyvä, sillä ketään varsinaista Desmond Childia bändissä ei ole. Jonkun pitäisi tehdä ne kertsit.

[Jack the Jester]

Tunnettuahan on, että maailman helpoin metalliaiheinen knoppitehtävä on asettaa Hammerfallin levyt paremmuusjärjestykseen: se kun on täsmälleen sama kuin niiden ilmestymisjärjestys. Uskomatonta linjakkuutta on kyllä, että jokainen levy on aina ollut edellistä huonompi

Ei pidä paikkaansa, Renegade on Hammerfallin kovin levy.

No nyt kun Renegaden otit puheeksi, ja tätä hommaa toisenkin kerran mietin niin saattaapi itse asiassa olla kuitenkin niin, että Renegade on parempi kuin Legacy Of Kings. Renegadella on kuitenkin paljon hyvää tasaisemmin kuin LOK:lla, esimerkiksi Templars Of Steel on edelleen yksi hienoimmista koskaan kuulemistani levyn avausbiiseistä. Raise The Hammer on todella hyvä instrumentaali, siitä ei mihinkään pääse. Suosikkibiisini levyllä on loistava A Legend Reborn, joka onkin yksi bändin koko uran parhaista tekeleistä, samoin Destined For Glory ja Way Of The Warrior toimivat erinomaisesti. Pidän jopa Always Will Be:stä ja The Championista, vaikka niitä tuntuvat kaikki inhoavan..

Että tältä osin linja sitten särkyy, mutta muuten se pätee..

[aggressor.perverssor]

Tunnettuahan on, että maailman helpoin metalliaiheinen knoppitehtävä on asettaa Hammerfallin levyt paremmuusjärjestykseen: se kun on täsmälleen sama kuin niiden ilmestymisjärjestys. Uskomatonta linjakkuutta on kyllä, että jokainen levy on aina ollut edellistä huonompi

Ei pidä paikkaansa, Renegade on Hammerfallin kovin levy.

No nyt kun Renegaden otit puheeksi, ja tätä hommaa toisenkin kerran mietin niin saattaapi itse asiassa olla kuitenkin niin, että Renegade on parempi kuin Legacy Of Kings. Renegadella on kuitenkin paljon hyvää tasaisemmin kuin LOK:lla, esimerkiksi Templars Of Steel on edelleen yksi hienoimmista koskaan kuulemistani levyn avausbiiseistä. Raise The Hammer on todella hyvä instrumentaali, siitä ei mihinkään pääse. Suosikkibiisini levyllä on loistava A Legend Reborn, joka onkin yksi bändin koko uran parhaista tekeleistä, samoin Destined For Glory ja Way Of The Warrior toimivat erinomaisesti. Pidän jopa Always Will Be:stä ja The Championista, vaikka niitä tuntuvat kaikki inhoavan..

Että tältä osin linja sitten särkyy, mutta muuten se pätee..

Always Will Be, kaikessa juustoisuudessaan, on helvetin kova balladi. Tykkään muutenkin helvetisti metallibändien tekemistä balladeista. Jäi mainitsematta myös albumin nimibiisi Renegade, joka on kyllä levyn parhaimmistoa, siinä missä nuo mainitsemasi kappaleet.

[Jussi]

Hrr.. Always Will Be ite jätin mainitsematta yllä miten kaamea tuo on (bändi kuitenkin onnistuu näissä toisinaan, viimeisimmänkin paras biisi instrun kanssa on slovari Between Two Worlds) ja kuinka sinkku-Renegadestakaan ei ole kauheasti hyvää huudeltavana.

Living In Victoryn voisin nostaa tuolta vielä esiin, kehutun kolmikon vanaveteen. Olisihan se nyt kumma, jos 85% biiseistä kanssakirjoittajana ollut Jesper Strömbladkaan ei olisi saanut niitä toimivia IF-melodioita edes pariin kappaleeseen mukaan. The Champion on taas huonon heavy metallin epitomi woo-o, all she needed was a chaaampiooon!

[Hammer9]

Hammerfall on mielestäni jopa selvästi mainettaan parempi yhtye. Tarkoitan, että metallipiireissä HF saa välillä vähän liikaakin paskaa niskaan. Bändin tapa yhdistellä heavy metal -riffejä ja power metallia on aina kiehtonut. Olkoonkin, että bändi on välillä jopa liiankin kliseinen ja juustoinen, niin minä tykkään lähes kaikista yhtyeen levyistä. Simppeliä, mutta hyvää.

Hammerfallin paras lätty on Renegade, mutta myös Legacy of Kingsistä ja Crimson Thunderista diggaan paljon. Debyytti on toki kova, joskin yliarvostettu. Kokonaisuutena ei vedä alkuunkaan vertoja vaikkapa tuolle Renegadelle. Templars of Steel, A Legend Reborn, Renegade, Living In Victory, Always Will Be... loistavia biisejä jokainen. Yhtään filleriä en Renegade-levyltä löydä.

Cansin ääni jakaa mielipiteet (tai useat pitävät miestä vain ok-vokalistina), mutta itse olen herran vokaaleista aina jostain kumman syystä digannut paljonkin. Joku omaperäinen sävy Cansin äänessä on, jota en muilta saman tyylisiltä power-vokalisteilta löydä.

Ainoa Hammerfall-levy, josta en niin välitä on epätasainen Chapter V. Muita tulee kyllä pyöriteltyä varsin säännöllisesti levylautasella.

Loppuun korostettakoon vielä, etten nyt kuitenkaan ole niin kova Hammerfall-fani, että olisin nimimerkkini valinnut bändin mukaan. Ehei, nick tulee eräästä itälontoolaisesta futisjoukkueesta ja tuo numero 9 on poimittu Mercyful Fatelta.

[Mr Rami]

Hammerfallin paras lätty on Renegade, mutta myös Legacy of Kingsistä ja Crimson Thunderista diggaan paljon. Debyytti on toki kova, joskin yliarvostettu.

Kas, vihdoin joku joka on samaa mieltä kanssani Hammerfallin debyytistä. On se tosiaan erinomainen levy, varsinkin debyytiksi, mutta Hammerfall on myöhemmin tuottanut parempaakin. Erityisesti juuri nuo mainitut ja lisäksi pidän Thresholdista aikas paljon. Chapter V on ihan ok, mutta No Sacrifice, No Victory ei ole ikinä oikein auennut.

Kai maar tuo tuleva levykin tulee hommattua, vaikka edellinen tuotos ei hirveästi olekaan innostanut.

[Lauri Perkele]

Hammerfall on mielestäni jopa selvästi mainettaan parempi yhtye. Tarkoitan, että metallipiireissä HF saa välillä vähän liikaakin paskaa niskaan.

Bändihän onkin helvetin hyvä, mutta sävellyksissä olisi petraamista.

[ts]

Omalla kohdalla mennyt viimeisten aikojen HF levyt vähän ohi. Ei vain ikinä toipunut siitä, kun mestariteoksen, eli Legacy of Kingsin jälkeen tuli niinkin ankea levy kuin Renegade ja sen jälkeen taso tuntui vain laskevan, poislukien vallan mainio live.

Oma top kolmonen olisi
1) Legacy of Kings
2) Glory to the Brave
3) One Crimson Night live

[Daliz]

Samoilla linjoilla kuin moni muukin, alkupäästä löytyy parhaat levyt. Sitä en nyt lähde analysoimaan että mikä niistä mutta Crimson Thunderiin asti kolahtaa ihan mukavasti, sitten taas Chapter V ja siitä eteenpäin on aiheuttanut lähinnä haukottelua. Tulee sellainen fiilis että samaa vanhaa mutta laiskempina versioina. Pidetään kuitenkin silmät ja korvat auki kun uusi ilmestyy..

[Kavonen]

Pari ekaa kiekkoa ovat tosiaan kovia, mutta sitten käyrä alkaa laskea tasaisesti, joskin tuoreinta tuotostaan en ole tainnut kuulla lainkaan. Renegadella on vielä erinomaisia repäisyjä tyyliin Keep the Flame Burning, mutta samalla levy aloitti erittäin tahdittomien sinkkubiisien sarjan. Renegaden nimiralli on yksi bändin löysimmistä ja hengettömimmistä vedoista, mutta seuraavan levyn kammottava "formulabiisi" Hearts on Fire kolkuttelee suorastaan kuvottavuuden portteja. Tilanne on hassulla tavalla sama kuin suunnilleen saman aikakauden Stratovariuksella, jonka levyiltä löytyy iljettävistä Eagleheartista ja Hunting High and Low'sta huolimatta ihan kelpo biisejä.

The Champion on valtavan juustoinen mutta samalla vastustamattoman kova.

[clairvoyant]

Omalla listalla myös Legacy of Kings aivan omassa kastissaan, sitten yhtä selvänä kakkosena Glory to the Brave ja kaukana näiden takana sitten tulevat läpsyttelyä enemmän sisältävät Anders Johanssonin soittamat levyt. Kuitenkin kolmanneksi paras lienee Crimson Thunder. Uusin No Sacrifice, No Victory oli yllättävän hyvä tosiaan myös, Chapter V ja Renegade sen sijaan ovat todella väsyneitä molemmat.

Cansin laulu kuulosti uudella paremmalta kuin aiemmin, jotenkin ne ärsyttävimmät taajuudet saatu viilattua pois. Liekö ikä parantanut miehen ääntä.

[heraklos]

Omalla listalla myös Legacy of Kings aivan omassa kastissaan, sitten yhtä selvänä kakkosena Glory to the Brave ja kaukana näiden takana sitten tulevat läpsyttelyä enemmän sisältävät Anders Johanssonin soittamat levyt.

100-prosenttiset kompit tälle. Aikoinaan debyytti herätti kiinnostuksen ja Legacy Of Kings korjasi potin.

[Ead Hollfard]

Juu, kyllähän bändillä ainakin kova nostalgia-arvo on. Teinipojalle kolahti silloin ysärin lopussa kaksi ekaa levyä ihan kympillä ja tapana onkin aina vanhojen kavereiden kanssa kuunnella kyseisten levyjen hittibiisejä pikkukaljoissa aina silloin, kun kotipaikkakunnalle satutaan kerääntymmän.

Bändi oli reilut kymmenen vuotta itselle pimennossa kunnes noin vuosi sitten taas aloin kuuntelemaan uudempiakin levyjä ja vaikka sävelkynä on vähän tylsynytkin, niin muutamia hienojakin ralleja on syntynyt kuten esim. Last man standing, Fury of the wild, Threshold ja Any means necessary.

Ekojen levyjen biisimateriaalista iskee eniten Glory to the brave, Dragon lies bleeding, Stone cold, Hammerfall, Heeding the call, The fallen one, At the end of the rainbow, Templars of steel, The champion ja tietenkin jo edellä hehkutettu LEGEND REBORN!

Ei muuta kun Hammefallia vaan Suomeen.

[Hammer9]

Hammerfall on mielestäni jopa selvästi mainettaan parempi yhtye. Tarkoitan, että metallipiireissä HF saa välillä vähän liikaakin paskaa niskaan.

Bändihän onkin helvetin hyvä, mutta sävellyksissä olisi petraamista.

Ehkäpä. Varsinkin viimeiset levyt ovat olleet paikoin ailahtelevia. Aineksia olisi ollut parempaankin, mutta osa sävellyksellisistä ratkaisuista eivät ole ihan napanneet. Itseäni on myös harmittanut kuinka rumpali joutuu soittamaan jopa liiankin simppelisti ja mukamas musiikin ehdoilla. Livenä Johansson on nimittäin heittänyt välillä oikein mukavaa pikkukikkaa, jota kuitenkaan (ilmeisesti) Dronjak ei hyväksy levyille asti. Omasta mielestäni rumputyöskentely voisi olla levyilläkin monipuolisempaa, eikä HammerFall sortuisi kuitenkaan turhaan progeiluun. Liian varman päälle pelaaminen ja selitys "rumpali soittaa biisien ehdoilla" ei jotenkin vakuuta HammerFallin tapauksessa. Bändi voi toki jatkaa samalla linjalla (musiikin ei tarvitse muuttua monimutkaisemmaksi), mutta tervetullut uudistus olisi hieman suurempien vapauksien antaminen rumpalille. Johansson on hyvä rumpali, jonka kyvyt menevät HF:ssa välillä täysin hukkaan.

Mikä joissain nyky-Hammerfallin biiseissä sitten mättää? Otetaanpa esimerkiksi Shadow Empire -biisi Threshold-levyltä. Biisi on pääasiassa aika mitäänsanomatonta peruspoweria, joskin ihan sujuvasti kuunneltavaa sellaista, mutta kertsi on sitten aivoton tylsästi hoettu "Shadow Empire" ja vesittää omalla tavallaan koko biisin. "In my heart there is always winter...." -säkeistö puolestaan on liki Hammerfallia parhaimmillaan, mutta on joutunut keskinkertaisen biisin keskelle, eikä näin ollen tuosta osiosta tule nautittua niin usein kuin pitäisi, kun ylipäätään ko. biisiä tulee kuunneltua harvemmin. Aika monissa muissa uudemmissa HammerFall-biiseissä on sama ongelma, että osa biisistä on edelleen erittäin hyvää kamaa, mutta suurempi osa sitten jotain hieman tylsähköä ok-/perushyvää-kamaa. Toki niitä killeribiisejäkin yhä löytyy ja pari viimeistä pitkäsoittoa saisivat minulta arvosanaksi jopa 3½/5. Harmittaa vaan, kun potentiaalia selvästi voisi olla vielä parempaankin. Renegaden ja Legacy of Kingsin 4½-tähden parhauteen on rutkasti matkaa, mutta toivotaan tuolta tulevalta levyltä petrausta aikaisempaan. Odotukset ovat ainakin korkealla, joten toivottavasti en pääse tippumaan korkealta ja kovaa persuuksilleni.

Tuo edellisin HammerFall-levy No Sacrifice, No Victory on mielestäni kyllä hyvä, joskin olisi voinut olla vielä parempikin. Muutama ässäbiisi, kuten nimikkoraita, Hallowed Be My Name, Any Means Necessary sekä onnistunut My Sharona -coverointi. Tämän päälle vielä hienoa kitaratyöskentelyä Norgrenilta. Kaiken kruunaa Cansin vokaalit, jotka ovat tosiaan aika lailla miehen parhaimmistoa, sillä varsinkin nimikkoraidan korkeat vokaalit sekä Any Means Necessaryn matalammat laulut ovat kertakaikkiaan mahtavaa kuultavaa.

Chapter V -levyä pidän siinäkin mielessä köykäisenä, että löydän siltä tasan yhden loistavan biisin, joka jo tässäkin topicissa mainittiin: Fury of the Wild. Kyseisessä kappaleessa Cans vetää tyylikkään laulusuorituksen ja kertsin aloittava laulumelodia on jopa yksi bändin ikimuistoisimmista.
" Vengeance calling me
Oh, please set me free "
Oli hienoa kuulla kyseinen biisi Lutakossa, kun bändin viimeksi livenä todistin (vuonna 2004 tai 2005). Toivottavasti tulevat Suomeen tänä vuonna, sillä olisi jo korkea aika nähdä bändi toiseen otteeseen.

Listaanpa vielä loppuun omat suosikkibiisini jokaiselta yhtyeen studiokiekolta:
Glory to the Brave: The Metal Age, Stone Cold, HammerFall, The Dragon Lies Bleeding, I Believe
Legacy of Kings: At the End of the Rainbow, Stronger Than All, Let the Hammer Fall, Warriors of Faith, Heeding the Call
Renegade: A Legend Reborn, Templars of Steel, Always Will Be, Renegade, Living In Victory
Crimson Thunder: Crimson Thunder, Riders of the Storm, Angel of Mercy, Hearts On Fire, The Unforgiving Blade
Chapter V: Unbent, Unbowed, Unbroken: Fury of the Wild
Threshold: Rebel Inside, Howlin' With the Pack, Natural High, The Fire Burns Forever
No Sacrifice, No Victory: No Sacrifice, No Victory, Hallowed Be My Name, Any Means Necessary, My Sharona

Kuinkas moni on muuten kuunnellut tuota Cansin vokalisoimaa Warlord-levytystä Rising Out of the Ashes? Itse pidän kyllä paljon niin tuosta levystä kuin Warlordista ylipäätään. Tsamis ja Zonder ovat ihan lempparimuusikkojeni joukossa.