Ensin ajattelin odottaa ens viikkoon, mutta kuuntelin levyn kumminkin jo nyt ja loistavalta se kuulostaa. Parhaiten iskee itellekin Sampo, Majestic Beast, Skyforger ja Course of Fate sekä noiden lisäks From Earth I Rose. Lisäkuunteluita tarvitaan tosin ja ens viikolla sitten CD-laadulla.
-Kevyemmät biisit paljon parempia kuin kevyet biisit kahdella aiemmalla levyllä. Paljon nättejä kitaramelodioita.
-Raskaammat biisit ei niin hyviä kuin parilla aiemmalla levyllä. Ihan ok kuitenkin.
Joo, olihan siinä se 3 hyvää ja ihan kuunneltavaa kappaletta, nimibiisi, Majestic Beast ja From Earth I Rose. Loput sitten enemmän tai vähemmän surkeaa materiaalia, aivan kahden ekan levyn malliin Joutsenen kanssa, joita ei kyllä jaksaisi ikinä uudestaan kuunnella. Jos se eka oli sellainen 2/10 niin nämä seuraajat ovat olleet molemmat 3/10, mutta tämä voisi noista nousta Joutsenen parhaaksi, jääden silti niin surkeaksi verrattuna Amorphiksen kultaaikaan Talesista aina Far from the Suniin saakka. Kaipa se on uskottava ettei Joutsenen kanssa sitten koskaan tullut hyvää lättyä.
Paljon parempi kuin Silent Waters, mutta ei pääse ihan Eclipsen tasolle. Mutta ehkä muutaman kuuntelukerran jälkeen saatan olla erimieltä. Hienoja kappaleita joka tapauksessa ja tuo levy ansaitsee paikan hyllyyn.
Lindeman wrote:Paljon parempi kuin Silent Waters, mutta ei pääse ihan Eclipsen tasolle. Mutta ehkä muutaman kuuntelukerran jälkeen saatan olla erimieltä. Hienoja kappaleita joka tapauksessa ja tuo levy ansaitsee paikan hyllyyn.
Heh, minun mielestäni parempi kuin Eclipse, muttei pääse silti Silent Watersin tasolle. Helkutin hyvää settiä kuitenkin, paras biisi tällä hetkellä ehkä From Earth I Rose, muiden ollessa silti jokseenkin yhtä hyviä.
Heh ja mun mielestä kokonaisuutena parempi kuin kumpikaan edellisistä Molemmilta edellisiltä löytyy mielestäni pari heikkoa biisiä, tältä ei ensimmäistäkään. Tosin en tiedä tuleeko Skyforgerilta löytymään Leaves Scarin tai Towards And Againstin veroista kesto-tajunnanräjäyttäjää. Mutta nimikkobiisi yltää ainakin lähelle. Mutta kuten sanoin, ainakin kokonaisuutena hakkaa edelliset.
Majestic Beast kun pärähti soimaan niin kuvittelin hetken kuuntelevani Opethia Ghost Reveriesilta... The Grand Conjuration, Ghost of Perdition, ehkä myös The Baying of the Hounds...
Muuten on mielipide tästä vielä hiukan hakusessa. Hieno levy epäilemättä ja kuunteleehan sitä mielellään, mutten vielä ihan keksi mikä on se pointti, joka erottais tän edes jollain tapaa kahdesta edellisestä.
Parissa biisissä on tosiaan minunkin mielestäni aavistus jotain Opethmaista (oik. jotain Watershedmäistä). Mielleyhtymä liittyy enempi kappaleiden ja instrumenttien dynamiikkaan ja tunnelmien vaihteluun kuin itse sävellyksiin tai levyn edes soundeihin. Tai no, kyllä se örinä tuo mieleen Åkerfeldtin.
Olen muuten kuulevinani Hietalan Marcon laulua biisien taustalla. Kyllä se joka paikkaan kerkiää
Kokonaisten biisien perusteella olen täysin Lindemanin arvion takana. SW:lla ei joitain poikkeuksia lukuunottamatta ollut sellaisia tajunnanräjäyttäjiä kuin Eclipsellä, joten odottelen innolla Taivaantakojaa. Yhden kuuntelukerran perusteella uutukainen on materiaaliltaan tasainen, biiseistä yksikään ei jäänyt suoraan päähän soimaan. Se ei välttämättä ole kuitenkaan huono asia, eiköhän suosikkeja ala löytymään kun oikea levy on soittimessa ja tehokuuntelussa.
Zurg wrote:Majestic Beast kun pärähti soimaan niin kuvittelin hetken kuuntelevani Opethia Ghost Reveriesilta... The Grand Conjuration, Ghost of Perdition, ehkä myös The Baying of the Hounds...
biisin hevistely tuo juurikin The Grand Conjurationin mieleen. Onhan noita tuttuja juttuja muillakin bändeillä...Opethillakin, mutta silti vähän nyppii tämä.
Täähän kuullostaa ihan siltä samalta Amorphikselta kuin aina ennenkin. Ekalla viikolla ehkä paras levy koskaan, tokalla viikollakin vielä pyöräyttelee pari kertaa ja kolmen viikon päästä levyn on jo unohtanut eikä sen pariin palaa kuin biisin tai parin ajaksi.
Duunissa tullut pyöriteltyä levyä MySpacesta ja onhan tämä hyvä levy, mutta sen yhden "Opeth-biisin" olisi voinut heivata helvettiin. Kuulostaa vielä juuri siltä Opeth-materiaalilta, jota en itse jaksa kuunnella ollenkaan. Parissa kohdassa levyä Joutsen onnistuu myös kuulostamaan Koskiselta ja se ei todellakaan ole kehu, mutta kyllä tämä ainakin edellisen Amorphis-levyn voittaa ja on monipuolisempi kuin Eclipse, joka taitaa kyllä silti olla parempi kuin tämä. Joka tapauksessa, hieman turhan "helppoa" musiikkia, sellainen varma kaava on löytynyt ja tätä kuuntelee mielellään ja vaivatta, mutta sellainen mystisyys ja vaarallisuus tästä uupuu.
Mikael wrote: Joka tapauksessa, hieman turhan "helppoa" musiikkia, sellainen varma kaava on löytynyt ja tätä kuuntelee mielellään ja vaivatta, mutta sellainen mystisyys ja vaarallisuus tästä uupuu.
Eikös tämä summaa aika hyvin touhut Elegyn jälkeen. Liian helppo levy että jäisi jotain pääkoppaan. Listoille taatusti pääsee.
Samaa keskinkertaista tasoa Silent Watersin kanssa. Ei tästä osaa oikein inostua. Toivotaan nyt että Eclipse ei jää miesten viimeiseksi loistavaksi albumiksi.
Jep, eli on painovirhepaholainen päässyt iskemään bookletin sijasta itse digipakin levyyn ja kuten yllä mainittu, niin äänentaso putoaa hetkeksi biiseissä 6 ja 8. My Sunissa tuo ei lyhyyteensä vuoksi ehdi suuremmin haitata, mutta ei mitenkään hienoakaan ole. Nimikkobiisissä virhe onkin sitten pidempi ja sitä myöten häiritsevämpi. Toisaalta, on parempi, että se on rauhallisessa kohdassa eikä kesken parhaimman mätön.
Itse musiikki onkin sitten loistavaa. Paljolti samanlainen kuin 2 viimeistä levyä, mutta saundi on tällä kertaa jonkun verran rikkaampi ja etenkin Joutsenen vokaalit on aiempaa monipuolisemmat ja paremmatkin. Nyansseja ja yksityiskohtia siis levyltä löytyy ja rutkasti hienoja melodioita. Yhtyeen soitto ja tuotanto ovat nekin kunnossa. Hieman iskevämpi tämä uusin on kuin Silent Waters muttei yhtä hittimäinen kuin Eclipse. On omasta mielestäni Joutsenen aikasista levyistä vahvin ja tasaisin kokonaisuus vaikkakin aika ohuella marginaalilla kahteen edelliseen verrattuna. Amorphiksen top-3:een menee Talesin ja Elegyn seuraksi, mutta niiden keskinäinen järjestys on vielä avoin. Tales kumminkin säilyy ykkösenä.
PS. Godlike Machine on kieltämättä aika hieno biisi.