Battle Beast

[heraklos]

Itselläni olivat odotukset tähtitieteellisen korkealla, ja lievä pettymys tämä on näin ensikuuntelujen perusteella. Lievä pettymys ei kuitenkaan tee levystä huonoa. Melodinen levy tämä on kaikin puolin, ja Noora on se henkilö, joka tässä loistaa kaiken muun yläpuolella. Balladeissa varsinkin on hyvää tunnelmointia.

Se mitä itse odottelin oli metallisempi ote. Voisin kuitenkin veikata, että kosketinsoittimien pinnalla olo tekee tästä levystä kaupallisen menestyksen. Ihmettelen, ellei ole Suomen listan ykkösenä viikon päästä.

[jannezki]

Hyvää settiä kyllä kaikin puolin! On vauhtia ja balladeja sekä siihen väliin kaikkea muuta mukavaa. Olen kuitenkin Battle Beastiin ns. myöhäisherännyt, joten en mitään yliluonnollisia odotuksia ollut latonut levylle. Edellinen levy oli hyvä, tämä jopa parempi. Debyytti ei ole vielä iskenyt, koska ei tuo Niten ääni sovi meikäläisen korvaan sitten pätkääkään... Ehkä joskus saan siitäkin kiinni.

Ei siis ollenkaan hassumpi "avaus" levyvuodelle.

[mad-mike]

Debyytti ei ole vielä iskenyt, koska ei tuo Niten ääni sovi meikäläisen korvaan sitten pätkääkään...

Sama täällä. No Enter The Metal World toimii mut muuten ei kolise ei. Valitettavasti. Sikäli ikävä myös koska Burning Pointin mikin varressahan on nyt Nitte mutta ei toimi mulle ei. Mut näille kun ei mitään mahda.

[SaunaPiru]

Bändi tuntuu menevän samalla kaavalla kuin muutkin suositut suomibändit. Suosion ja budjetin kasvaessa soundia sorvataan ja muovitetaan Keski-ja eteläeurooppalaiseen makuun, kunnon riffien ja raspien jäädessä taka-alalle. Pikakuuntelulla tämä on BB:n levyistä kirkkaasti huonoin kaikin puolin. Toisaalta edellisetkään laatat eivät sytyttäneet ensikuuntelulla, sittemmin niitä on tullut pyöriteltyä vallan kamalasti. The Black Swordmanissa on melkoinen Purplen I Feel Like Screamingin melodiaviba, ainakin mun korvaan.

[mad-mike]

Valitettvan paljon muutama biisi muistutti Nightwishiä mikä ei mielestäni ole hyvä asia. Bändin pitäisi pysyä omassa soundissaan eikä lähteä tuolle tielle. Tietty vaikutteethan kuuluvat.

No vielä kun pyöritteleepi levyn jonku kerran läpi alkaa kokonaisuus muodostua.

[Jack the Jester]

Valitettvan paljon muutama biisi muistutti Nightwishiä mikä ei mielestäni ole hyvä asia. Bändin pitäisi pysyä omassa soundissaan eikä lähteä tuolle tielle. Tietty vaikutteethan kuuluvat.

Madness jo täälläkin todetusti tuo vahvasti mieleen Wishmasterin, mutta mitkä muut biisit muka muistattavat Nightwishia? Ainoa jonka äkkiseltään sanoisin on Sea of Dreams, joka sinällään voisi olla Holopaisen tekemä balladi, mutta muutoin en NW-viboja saa oikein mistään biisistä. Kuten edellisellä sivulla sanoin, niin esimerkiksi Lionheart kuulostaa minusta aivan 15 vuoden takaiselta Stratovariukselta, ei Nightwishilta..

[Pike Bishop]

No eipä todellakaan tarvinnut pettyä, mahtavuutta alusta loppuun kuten kaksi aikaisempaakin! Täydellistä musiikkia.

[Cursarion]

Ensimmäisestä kuuntelusta ei jäänyt yhtään mitään käteen, mikä on ehkä vähän huono merkki kun ei tämä mitään progea ole. Parista biisistä jäi kovin vaisu ensivaikutelma, siinä missä demot ja aiemmat levyt potkivat heti naamaan. Mutta ehkä tämä tästä...

[korrosive]

Spotifyhyn ei näy ei kuulu ja koska lopetin cd-levyjen ostamisen kokonaan ja vinyylisoitin on vielä kaupassa, niin ei vaan enää jaksanut enää odotella ja laitoin Youtubesta pyörimään. Onko tässä eri lauluraidat, kuin esimerkiksi videoversiossa Madnessista ja Touch in the Nightista? Laulut kuulostavat jotenkin maanläheisemmiltä ja Madness kuulostaa huomattavasti paremmalta muutenkin. Vai onko vika Youtubessa?

[Spunkmeyer]

Pidempää rapsaa odotellessa: nyt on todellakin niin että levyllä on yksitoista kovaa biisiä, ei yhtään heikkoa tai filleriltä tuntuvaa tekelettä (plus hyvä coveri). Ei sillä tavalla heikolta tuntuvaa kuin Over the Top Kingdomin jälkeen. Toisaalta toistaiseksi yksikään biisi ei yllä Kingdomin tasolle.

En yhtään ihmettele miksi Anton sanoo Angel Cryn olevan tämän suosikki levyltä. Kyllä tämä meinaan lähtee. Viimeiset puolitoista minuuttia ovat heittämällä balladien parhaimmistoa. Noora on ihan uskomaton.

[vuorinen]

I Want the World... on levyn ja ehkä koko orkesterin paras biisi. Unholy Savior on sekin silkkaa mahtavuutta. Keikkasettiin odotamme myös kappaleita Madness ja Speed and Danger.

[Peuranpuolikas]

I Want the World... on levyn ja ehkä koko orkesterin paras biisi.

Komppaan!

Unholy Saviour vaikuttaa vahvalta levyltä, mutta jää auttamatta edellislevyn varjoon - minulle yhtyeen kakkoslevy kisaa vuosikymmenen parhaan levyn tittelistä, viakka tokihan silläkin heikommat veisunsa ovat. Unholy Saviourilla on vain yksi kappale, joka ei niin ole mieleeni (Angel Cry), mutta muuten kyseessä on tasalaatuisempi tuotos kuin aiemmin, mutta toisaalta korkeampia tasopiikkejä ei myöskään ole. Monipuolisuus on levylle hyvä asia, mutta olisin toivonut yhtä tai kahta rankemmin rokkaavaa veisua joukkon, missä nyt mukana on iso nippu metallisempaa veivausta tuplabasareineen. Lisäksi bonariksi heitetty Push It to the Limit on erinomainen veisu, mutta Noora alitulkitsee sen, ei pahasti mutta kuitenkin hieman.

[mape]

[youtube]z-LEN-lVVdM[/youtube]

[Jussi]

Lisäksi bonariksi heitetty Push It to the Limit on erinomainen veisu, mutta Noora alitulkitsee sen, ei pahasti mutta kuitenkin hieman.

Monestihan coverit on bonariksi "heitettyjä"; kai nyt tiesit Paul Engemannin alkuperäisen Hyvä valita btw! En "hevi"coveria aiemmin tiedä tehdyn ja sopii uutuuden kasariasyleilevään luonteeseen.

Mutta mitäs uudesta levystä sitten.. Mulle on tosin kumpikin aiemmista ollut jo jossain määrin pettymys ilmestyessään, vaikka samalla varsin hyviä albumeita ovatkin. Steel petti soundeillaan mahtavan munakkaan demotuotannon jälkeen, s/t kurabiiseillään Neuromancer & Raven.

Unholy Savior taas alkaa todella hyvin! Lionheartissa on Anton hoksannut tehdä nopeaan biisiin hyvän kertsin, mikä tuntuu usein (edelleen) olevan Battle Beastin akilleen kantapää. Vaikka vauhtia piisaa, ei se tarkoita että pitää Motörhead-ansaan astua ja vältellä hyviä melodioita! Nimibiisin verset ovat erityisen huippuja, ja muukin kappale toimii. I Want The World... And Everything In It on taas US:in paras veto ja takuuvarma livehitti* menossa olevalle rundille! Sea Of Dreams on viimeksimainitun ja avausbiisin kanssa levyn 3 parhaan joukossa, hieno hituri. Sitten lopahtaa, kun itse löydän vain tutun Touch In The Nightin koko loppualbumilta mieleenjääväksi, mukavan härskillä kasari-suomi-iskelmäkiipparoinnillaan. Jotenkin mystisesti kuulostaa valmiimmalta tai ainakin erilaiselta nyt, kuin youtube-videolla.. Noora äänittänyt lauluraidan uudestaan tai miksaustaikaa ehditty tekemään lisää?

Mutta tosiaan Madness, Speed And Danger (kts. ed. nopeus > melodia -teoria) & Far Far Away ovat vain heikkoja biisejä tässä albumiympäristössä. Enkä ole intromaisen The Black Swordman-näppäilyn tai Hero's Quest-instrumentaalin rooleja ymmärtänyt vielä, paitsi jälkimmäisellä laulajan lepuuttamistilaisuuden sitten keikoilla. 5 erittäin -tai vähintäänkin- hyvällä biisillä vahva 7½ silti täältä. Kokonaisuuksina pari edellistä olivat silti vahvempia.

*joissa näyttää nyt olleen hyvää makua, kun ekan Iron Hand & tokan Out On The Streets näyttävät saaneet pysyvän paikan setissä

edit V: digipakilla on se

[Judez]

Minulta on mennyt tämä Push it to the Limit -coveri täysin ohi, aivan helllvetin hienoa että tämä kasariklassikko on coveroitu!

[Sabbathman]

VOI RRRISTUS!!!

[youtube]rlqLDID6j6k[/youtube]

Todella tärkeä biisi meikälle nuoruusvuosista lähtien...biisi on ikään kuin yksi meikän monista kipupisteistä ja tämä versio iskee täysille siihen...Helvetin kova veto Nooralta, hattu nousee myös bändille päin, hyvin vedetty hieman hitaammalla tulkinnalla, soolokin hyvä!

Selvää on että toivottavasti Blackie tsekkaa tämän ja lentää perseelleen...

[Mansardi]

VOI RRRISTUS!!!

Mnooh... ei tuota nyt haukkumaan tohdi ruveta, mutta kun iskelmäpumppu yrittää soittaa heviä, niin se kuulostaa yleensä vähän siltä kuin... iskelmäpumppu yrittäisi soittaa heviä.

Long story short: omaan korvaan laiskanpulskea veto, kivasti laulettu toki. Vapahtaja-asteikolla en itse kuitenkaan tässä yhteydessä nostaisi viisaria ihan kolmen ärrän ja kapiteelien tasolle...

[Sabbathman]

VOI RRRISTUS!!!

Mnooh... ei tuota nyt haukkumaan tohdi ruveta, mutta kun iskelmäpumppu yrittää soittaa heviä, niin se kuulostaa yleensä vähän siltä kuin... iskelmäpumppu yrittäisi soittaa heviä.

Long story short: omaan korvaan laiskanpulskea veto, kivasti laulettu toki. Vapahtaja-asteikolla en itse kuitenkaan tässä yhteydessä nostaisi viisaria ihan kolmen ärrän ja kapiteelien tasolle...

Siis nimenomaan laulu tuossa oli ehdottomasti huippua...mutta isot bongot myös bändille, ottaen huomioon sen että tuollaisten iltojen ohjelmisto on aina monipuolinen ja vaikka soitettaisiinkin hieman laiskemmalla tahdilla niin soitetaan kuitenkin hienosti eikä päin perunakellaria. Iskelmäpumppu-maustein toki, I know what you mean...

[Ice]

Levy sitten tullut Spotifyhyn ja Deezeriinkin. Pari kertaa kuuntelin läpi ja odotetun surkea levy tuloksena. No aloittaja Lionheart on hyvä biisi kevään kiekon MM-kisojen maalikoosteen taustalle, nimibiisin minuutin kohdalla alkava laulun lällätys on kyllä oksettavaa kuunneltavaa, tiedä sitten mitä tuossa on yritetty hakea. Balladeissa olisi aihioita hyväänkin, mutta Nooran yritykset klassisen laulun puolelle eivät kyllä uppoa maaliin, kun sellaista taitoa ei vain ole. Far far away on kai se levyn kuunneltavin raita, mutta kaukana Kingdomin mahtavuudesta, joka on edelleen itselleni se ainoa kokonaisuutena onnistunut kappale mahtavan debyytin jälkeen. Madness nyt on levylläkin edelleen halpa Sabaton -pastissi, Touch in the Night ei uppoa itselleni, mutta sopii levyn kappaleista parhaiten kyllä Nooran äänelle, tuollainen ohuempi ääni istuu hyvin kasaripoppiin. Speed and Danger ja I want the World... menee sinne edellisen levyn ok -kategoriaan, ihan kuunneltavia mutta ilmankin pärjää. No ei tässä enää tule Nitteäkään ikävä, kun ei näitä kappaleita kyllä klassikoksi taikoisi kukaan vokalisti maailmassa. Kokonaisuutena ammattimainen ja varma tekele, joka ei herätä suurtakaan kaipuuta palata levyn pariin uudelleen.

[Jonius]

Levy kuunneltu useampaan kertaan läpi ja on kyllä helvetin hyvä levy. Varsinkin aloituskolmikko potkii levyn hyvin käyntiin. Sea Of Dreams on hyvä slovari. Ei oikeastaan yhtään huonoa biisiä levyllä. Madnesskin toimii näitä levyllä paremmin kuin sinkkuna. Nooran laulu varsinkin toimii hyvin ja kiva kun käytetään hänen ääntä monipuolisemmin.

[jannezki]

Jaappanin julkaisullahan oli tämä Wild Child-cover (jos joku ei ole kuullut):

[youtube]2Df8P9jwnXg[/youtube]

[Jussi]

Kas, oliko Eye Of The Tigerin kanssa toinen namecheckattu parhaassa rallissa #3? Pitääpä kuunnella!

[Hugin]

Balladeissa olisi aihioita hyväänkin, mutta Nooran yritykset klassisen laulun puolelle eivät kyllä uppoa maaliin, kun sellaista taitoa ei vain ole.

Ei kyllä kuulosta siltä että Nooralla lainkaan olisi mielessä mikään klassinen ilmaisu, mitään yritystä siihen suuntaan en kuule.

[Spacecake]

Itselläni olivat odotukset tähtitieteellisen korkealla, ja lievä pettymys tämä on näin ensikuuntelujen perusteella. Lievä pettymys ei kuitenkaan tee levystä huonoa. Melodinen levy tämä on kaikin puolin, ja Noora on se henkilö, joka tässä loistaa kaiken muun yläpuolella. Balladeissa varsinkin on hyvää tunnelmointia.

Se mitä itse odottelin oli metallisempi ote. Voisin kuitenkin veikata, että kosketinsoittimien pinnalla olo tekee tästä levystä kaupallisen menestyksen. Ihmettelen, ellei ole Suomen listan ykkösenä viikon päästä.

Melkolailla samaa mieltä, paitsi etteivät omat odotukset olleet ihan tähtitieteelliset. En uskonut, että Battle Beastista ainakaan paremmaksi pistetään. Sikäli ei toisaalta voi sanoa, että levy olisi pettymys. Sellainen 8 - 8½ arvosana tälle on oikeastaan sitä mitä ounastelinkin. Pienet lainailut siellä täällä pudottavat sitä ehkä aavistuksen. Ei pitänyt itse valittaa bändin soundista, mutta pariin kappaleeseen (ne ekat kolme oikeastaan) kaipaisi hevimpää kitaraa.

Nooran laulu on odotetun hyvää kautta linjan. Naisestahan on kypsynyt nopeasti yksi Suomen kärkilaulajista. Edellisellä ajoittain vaivanneet lievästi ärsyttävät jutut eivät kuulu enää.

Push it... on kyllä loistocoveri.

[Jussi]

Push it... on kyllä loistocoveri.

Jep, osaksi tosiaan harvinaisuutensakin vuoksi. Peura kun taas yllä sanoi sitä alitulkituksi, niin ylle linkattua Wild Childia sitten mielestäni tulkitaan vokalisointien puolesta yli... TOSIN eipä siitäkään tule kovinkaan montaa coveria mieleen, kun ei mitään livejuttua (mm. Nightwish) lasketa. Hyvä Anton!

ns: Sodom - Kamikaze Terrorizer