Blind Guardian

Raskaamman musiikin keskustelut
Vastaa Viestiin
Jussi
Viestit: 10144
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

03 Joulu 2019, 17:25

Albumi tulossa ajallaan:
Century Media kirjoitti: Demons & Wizards announce a February release date for their new studio album “III” and reveal the cover artwork and track-listing!

Century Media Records and DEMONS & WIZARDS are proud to announce February 21st, 2020 as the worldwide release date of the group’s highly anticipated studio album, “III”!

Jon Schaffer states: “I’m excited to be releasing another D&W album after all of these years. I feel like we’ve put together something really special, and I'm looking forward to hearing what the fans think about it. I’m proud of this album. It’s definitely a journey of epic proportions.”

Hansi Kürsch adds: “2019 is an extremely exciting year for Demons & Wizards in general. We have accomplished a lot. A lot! This third album is the peak of our career for sure. Mark my words, you will love this album!”

DEMONS & WIZARDS is one of the most legendary collaborations in the history of heavy metal, uniting the talents of Jon Schaffer (Iced Earth) and Hansi Kürsch (Blind Guardian) who are friends for nearly three decades.

DEMONS & WIZARDS musically embodies both musician’s stylistic trademarks and has resulted so far in two hugely celebrated studio albums, “Demons & Wizards” and “Touched by the Crimson King”. Both records have been reissued in 2019 on time with the group’s extremely successful return to the world’s stages. Throughout the year, DEMONS & WIZARDS presented an impressive stage production and intense sets, toured North America for the first time, performed at renowned festivals such as Wacken Open Air (DE), Hellfest (F), Sweden Rock (SE), GMM (BE), Barcelona Rock Fest (ES), Copenhell (DK), Chania Rock (GR), Metaldays (SI), and played shows in Moscow, London and many more.

Now, the band presents “III”, a stunning monument of dynamic and powerful heavy metal that simply has all you would expect from these iconic musicians! “III” is epic, melodic, crushingly heavy, atmospheric, and all in between. 65 minutes of heavy metal mastery!

The track-listing can be viewed below:
1. Diabolic
2. Invincible
3. Wolves In Winter
4. Final Warning
5. Timeless Spirit
6. Dark Side Of Her Majesty
7. Midas Disease
8. New Dawn
9. Universal Truth
10. Split
11. Children Of Cain


Sabbathman
Viestit: 5468
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

03 Joulu 2019, 18:27

"Lasciate ogni speranza, voi ch'entrate", Hansi ja Jon sekä muut kuvan yksityiskohdat nähtävillä tarkemmin...

https://external-preview.redd.it/p3bKnP ... d00edbf0cc
JSM
Viestit: 689
Liittynyt: 11 Elo 2003, 13:58
Paikkakunta: Mundane abode

13 Joulu 2019, 13:00

Tuosta haltuun III-levyn avauskappale Diabolic. Pitkähkö ja polveileva kappale, jossa on melodiaa, tunnelmaa, riffejä ja menevyyttä. Kuulostaa kyllä hyvältä.

Jussi
Viestit: 10144
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

13 Joulu 2019, 23:33

Jep, oli hyvä biisi; loistava idea ottaa Jonin fiittaukset mukaan verseissä, joka olivat muutenkin Diabolicin parasta antia. Ja rispektiä 8 minuutin singlekappaleen valinnasta!

Parin biisin Wackenin live julkaistu myös vrk sisään, Crimson King & Fiddler On The Green -jessus tuota sooloa viimeksimainitussa :o

Sabbathman
Viestit: 5468
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

14 Joulu 2019, 19:30

Jussi kirjoitti:
13 Joulu 2019, 23:33
Fiddler on tämän bändin magnum opus. Upea tämä liveveto, soittoineen ja erityisesti lauluineen...ja kyllä, tuo soolo on majesteettinen!
Jussi
Viestit: 10144
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

18 Tammi 2020, 19:19

Toinen sinkku Midas Disease julkaistiin eilen; hyvä D&W-biisi ja tuo AC/DC-intro sai odottamaan enemmänkin irtiottoa, muttei Joni ollut arvannut kait fanipoikailla enempää :)



Youtuben kommentoijista ihmeen moni oli löytänyt myös W.A.S.P.:ia tältä, joten ehkä sekin on totta :?
Palantyre
Viestit: 451
Liittynyt: 04 Touko 2003, 17:21
Paikkakunta: Pori

18 Tammi 2020, 23:31

Jussi kirjoitti:
18 Tammi 2020, 19:19
Youtuben kommentoijista ihmeen moni oli löytänyt myös W.A.S.P.:ia tältä, joten ehkä sekin on totta :?
Kyllähän tuo Hansi tuossa joissain kohdissa aikalailla Blackie Lawlessia kanavoi.

Aika kuiva biisi minusta, tämmöistä laiskaa kasariränttätänttää vaan. Tai ei nyt ehkä "vaan" mutta ihan liikaa kumminkin.
Sabbathman
Viestit: 5468
Liittynyt: 03 Joulu 2009, 04:40
Paikkakunta: Seinäjoki

19 Tammi 2020, 00:24

Palantyre kirjoitti:
18 Tammi 2020, 23:31
Aika kuiva biisi minusta, tämmöistä laiskaa kasariränttätänttää vaan. Tai ei nyt ehkä "vaan" mutta ihan liikaa kumminkin.
Kun mietin musiikkimakuasi, ennustan että tulet vielä toisiin ajatuksiin. 🤘🎸✨
Palantyre
Viestit: 451
Liittynyt: 04 Touko 2003, 17:21
Paikkakunta: Pori

19 Tammi 2020, 07:05

Mitenkä niin? Siis kyllähän minä kasarikamasta tykkään, mutta sen pitää olla:
A) Kunnollista tavaraa eikä tämmöistä olematonta jämäriffittelyä, ja
B) Oikeassa yhteydessä, jota Demons & Wizardsin levy ei ole.
Jussi
Viestit: 10144
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

31 Tammi 2020, 19:59

D&W3:en julkaisu lähestyy ja Schaffer lupaa suuria:
bm kirjoitti:On whether first singles "Diabolic" and "Midas Disease" from DEMONS & WIZARDS' forthcoming "III" studio album represent the entire album or are the "tip of the iceberg":

Jon: "It's the tip of the iceberg because out of the 11 songs, all 11 songs are a different journey. It really is the tip of the iceberg. It's hard to put into words until you hear it and until you get some time to absorb it. There's every kind of element and journey with hard and heavy music that you could really think of is there. It's done in a very honest and authentic way. I feel in the cells of my existence that this will be a classic record. It's for the fans to decide that, but I really feel it's headed that way."

Hansi: "There's more than just a little potential. It's one of the albums you feel confident from the very first moment you start working on it. Being the 15-year span in between the two albums, making the excitement of working together with Jon, I have no idea, but, the things turn out exactly how you would wish for. We do not really have any plans, patterns of how the album should have come along, but at the very end, you have to live with what the outcome is, the very first output and you build up from that. It felt more than just natural. It was an enjoyable trip to work on this stuff. I still believe we're still talking about the first two songs, especially 'Diabolic', which was intended to be this statement and it had that impact when the video came out, you really could feel how amazed people were. That even increases my expectations for this album while 'Midas Disease' is so unusual that people might be a little confused about it, but if you hear the whole album, then you will see, that's one more journey into a completely different direction. For us, that is the most enjoyable trip of all of them because it's so rock and roll-ish and let your hair down. It's more or less just letting go, and I really love that about that song. I feel it matches our personalities so well, even though it's a completely different genre."

Jon: "It's something we never did together or independent with our main bands, that whole vibe. The thing is, we had talked about releasing 'Invincible' as the second single. We had such a strong reaction from 'Midas Disease' from people at our label and the press tour we did before Christmas in Europe. Like, every journalist was talking about that song. We had a discussion with the label and decided…all of these songs will be out before too long anyway, but maybe this was the way to go. It is what it is. We got another song dropping before too long that's going to take you into another direction. It's pretty cool, man. The whole thing is epic."

On whether the two had a preconceived plan during the songwriting for "III" or the songs came together organically:

Jon: "The music always happens organically, but the one thing we had talked about was to embrace the classic rock side of the things Hansi and I love and some of our influences. Some of my favorite parts of things that we scratched on the first two DEMONS records, there are some of those elements, the classic rock vibe in there, so we had that discussion beforehand to embrace that a little more. We certainly did with 'Timeless Spirit' and 'Children Of Cain', and I think even in a few other pieces of songs. You could even somehow lump 'Midas Disease' into that, though I feel like 'Children Of Cain' and 'Timeless Spirit' get more into the [LED] ZEPPELIN, [PINK] FLOYD, EAGLES, whatever, that '70s classic rock trip. Those songs are in that realm somehow. 'Midas Disease' is definitely more of an AC/DC, fist-in-the-air rock anthem kind of stuff. But those were really things we discussed, but everything just flowed. I sent Hansi the ideas and he liked them. Even with 'Midas Disease', probably the first half of that song was stuff from the 'Incorruptible' ICED EARTH writing sessions. Once that developed, I just put it off and I sent it to him and said, 'What do you think of this? It's different.' He liked it. I said, 'Okay. Let's go a little further.' We added a couple of more sections and we did it and we came up with it. It just happened. But it's all organic. It's all about if I send Hansi an idea and he's not vibing on it, which I don't know that's actually ever happened, but if it did and if he said 'no,' I'm not going to get my feelings hurt. I'm going to say, 'I got this idea.' I got ideas all the time. It's not a problem. He reacts to those and we make this cool thing happen."

On whether DEMONS & WIZARDS is unafraid to try new things and embrace different elements:

Hansi: "That is part of the whole attraction of DEMONS & WIZARDS, that there is so much different stuff, even on the first album. We, coincidentally, found out that we are able to write songs back in '97, '98 when we had a hangover day at my place and he played guitar and I was humming to it and we both felt attracted by it. We said let's go to the BLIND GUARDIAN studio and record that song. Even back then, we just didn't think about founding a band together. It happened a little later, but ever since it was like he throws whatever and I pick it up and I can relate to it and I can bring myself into it and that's a blend which is quite unusual already. I remember back in the day when people expected what 'ICED GUARDIAN' would look and sound like. They were still sometimes surprised that even in the very early beginnings it was something different than expected, 'Fiddler On The Green' is a perfect example. That, for sure, no one has had on their minds when they were thinking about DEMONS & WIZARDS musically. We progressed with regard to that. I don't think you can really pre-design the sound of a band. You, for sure, cannot plan a whole album according to plan. You really have to live with the moment you are in and you have to live with your expression and what your inner source of art is willing to get free for you and to work with. With regard to DEMONS & WIZARDS and I'm now getting to the point, it is a very wide universe. We are not afraid of touching different regions, neither lyrically, not musically. Whatever we feel most suitable with, we do. And sometimes you match the interests of fans one hundred percent and in the worst case, with regard to our art, 80 percent, 85 percent. We never have gone wrong completely, I would say. With this album, and I'll close the circle here, this is a hundred percent."

DEMONS & WIZARDS' third studio album, "III", is due February 21 via Century Media Records. The LP marks the band's first collection of new material in 15 years.
Jussi
Viestit: 10144
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

14 Helmi 2020, 22:06

III:en kolmas single ja tämä kuulostaa aikalailla klassiselta D&W:lta, sikäli kun niin voidaan vain kaksi levyä julkaisseesta projektista sanoa, kova!

Herra Turpasauna
Viestit: 36
Liittynyt: 12 Touko 2008, 16:45

15 Helmi 2020, 23:29

Kyllä tämä melkoisen vakuuttavalta alkaa kuulostamaan 2/3 julkaistuista biiseistä oli erinomaisia ja se W.A.S.P - kipale Blackie lauluineenkin ihan hyvä!
On kyllä sellaiset tekijämiehet soittajina, myös itse mestareiden lisäksi ja tuottajanakin legendaarinen Jim Morris - että odotus kyllä palkitaan.
Nyt ei ole meikäläisellä muuta vaihtoehtoa kuin hommata se 2CD:n taidekirja tästä, että saa maksimaalisesti kaiken irti :D
Acemaster
Viestit: 548
Liittynyt: 07 Tammi 2008, 21:07

15 Touko 2020, 18:43

Piti tulla vähän myöhässä kertomaan, kuinka hyvä D&W:n III oikein on. Oikomaan näin ollen kaikkia virheellisiä käsityksiä ja vääriä mielipiteitä, joita tällainen mestariteos väärinymmärtäjien ja/tai uskottomien keskuudessa voi luoda. Aina kun on oikeita ratkaisuja ja absoluuttista loistoa, niin löytyy myös panettelijoita. Muuten ei. Eiku mitä? Vielä pahempia ovat ne perkeleet, jotka leimaavat suuruuden keskinkertaisuudeksi, tai kehtaavat edes väittää että jotain semi-decent 8+ oikein hyvä levy. Ei pidä paikkansa! Tämä albumi ei ole normaalia nähnytkään!

Eka biisi Diabolic on rakenteensa puolesta heti sellainen, että biisille pitää päästä sanomaan: I see what you did there. Superkokoonpano palaa juurilleen ja Heaven Deniesiin ihan suoraan, ilman epäselvyyksiä. Se, että jätkät säveltävät siitä sadan vuoden päästä yhtä onnistuneen, koskettavan ja lyyrisesti upean intro - outro-suvantelun, jonka välissä on hienosti toimiva kipakka tälläkin kertaa lusiferiaaninen kappale, on aivan upea onnistuminen. Loistava opener! Ihan mielettömän hyvät soitinsoundit, maltilliset mutta selkeät tuotantoarvot ja Schafferin ja Kyrssin teräkunto paljastuvat jo tässä.

Invincible valitettavasti rikkoo täydellisyyden ihan vähäksi aikaa. Hyvä biisi silti.

Wolves in Winter vakuutti ennakkobiiseistä vähiten. Sittemmin kasvanut yhdeksi lemppareistani albumilla. Nerokas, täydellinen kertsi. Hienoa, että tämä kuullaan myös riisuttuna, pelkän bassokuvion pomppiessa taustalla. Ilman muuta ansaitsee tällaisen paikan auringossa, on vaan niin vahva kertsi. Schafferin tyyppibiisi numero yksi tällä levyllä ehkä, riffin ja rakenteen puolesta. IE:tä mutta Hansi voksuissa. Hittiainestyyppisen pintansa alla yllättävänkin kompleksinen ja monipolvinen sävellys kuitenkin kyseessä. Ilmankos kesti hetken avautuakin sitten. Lyriikat nyt vähän tyhjänpäiväistä fantsua. Kotimainen Fullmoon tulee mieleen. Hansin line "look deep in my eyes" luulisi tuolla intensiteetillä sulattavan yhden sun toisenkin häneen seksuaalisesti suuntautuneen henkilön sydämen heti. Sama efekti kun vetäessään emäbändinsä biisin The Ninth Wave alussa "let there be light!", tuostahan se maailma syntyi. Hansi ei joissain tämän biisin kohdissa edes laula, vaan pistelee joitain bursts of powereita eikä laulua. :D Kai tähän jokin typerä Skyrim-vertauskin sopisi kylmine pohjoloineen ihmissusineen kaikkineen, että ehkä Hansi vain osaa Shoutata (se fus-ro-daah-juttu, tiedätte varmaan).

Final Warning antaa ensiksi olettaa, että kyseessä olisi tämän levyn Fiddler on the Green tai Down Where I Am. Se aivan kylmäksi ja kalpeaksi vetävä balladi, joka saa itkemään. Tällä kertaa jäätävänä aiheena ei ole raiskattu tai kuoleva tai jotain sellaista tyttö, tai mahdollisesti down-lapsen isyydestä kieltäytyminen (ei jumalauta saatana!), vaan kevyempi murhat uskonnon nimeen. Mutta tää ei ookaan se balladi. Tällä levyllä ei yllättävästi ole puhtaasti sitä biisiä ollenkaan! Kappale alkaa hitaasti ja punoutuu taas kerran hyvinkin kompleksisesti eteenpäin siihen nähden, kuinka luontevaa biisin eteneminen ja kasvaminen on. Tämä on juuri sitä progemetallia, mistä ei pakosti tajuta edes puhua progemetallina, kun muuntautuminen ja eteneminen on niin äärettömän sulavaa. Biisi välttää kaiken turhan tahtilajihuorailun ja keskittyy vain itsensä palvelemiseen. Kappaleen loppu on jo aivan massiivista kamaa musiikillisesti, tuon "given to me, given to me" -koukun toimiessa hienosti ja maustaessa biisiä. Choir-koskettimet ja kitaratykittelyt ja -harmoniat luovat viimeisen silauksen biisin äänimaailmaan. Todella tyylikästä! No, tähänhän kehuja tuli, mutta en pidä tätä silti edes yhtenä albumin parhaista biiseistä.

Timeless Spirits. Tää vaatii vähän kuunteluja ennen kuin lähtee, mutta siis Hansin uran jopa parhaat laulusuoritukset, pt. 1 tällä albumilla on kyseessä. Tämä on ihan älytön järkäle, etenkin väliosassa ja lopussa intensiteettiruuvi on vedetty 110:een. Siis mikä määrä näillä ihmisillä ja tolla vokalistilla on noita ilmaisukeinoja, tuplaraitojen määrää ja määrien täydellistä puuttumista, ja kaikkea variaatiota? Ei normaalisti musiikkia tehdä läheskään näin kovalla variaatiolla, pieteetillä ja taidolla. Nyt mulle yks albumin kulmakivistä ja eniten odotetuista biiseistä; aluksi oli toki tylsä kun ei vielä tajunnut mistään mitään ja ei ollut vielä tullut uskoon.

Dark Side of Her Majesty on mukavan vinksahtanut teos. Tämän levyn sinfopower-biisi, mutta ei siis siinä traditionaalisessa, yltiöpaisuttelevassa ja -tylsässä Luca Turilli -mielessä, vaan jälleen tyylillä. Kai yksi erottuvimpia ja helpoimmin haltuun otettavia biisejä albumilla heti kättelyyn. Iskevimpiä. Taas kerran etenee jännästi ja ennalta-arvaamattomasti, vaikka aivan kasassa pysyvä selkeä kokonaisuus jotenkin ihmeellisesti silti onnistuukin olemaan. Kertsikin on erikoinen ja todella toimiva, mutta olematta ollenkaan punch-line. Tää itessään on hyvin harvinaista tässä genressä: "vaisu", mutta silti helvetin toimiva. Joku vähän rajoittuneempi power-bändi ajattelisi jopa, ettei kertsi edes saa olla tällainen. Pakko olla niinku isoa ja iskevää ja sillee aina, vain ja ainoastaan. Tässä biisissä rytmitys ja latinakuorot tarjoavat sen punch-linen, kertosäe ikään kuin lipuu mukavasti tajuntaan vain.

Seuraavassa biisissä jonkinlainen 8) SMUG 8) -faktori on aivan katosta läpi. Midas Disease on kuin Glenn Danzigin
tai Youngin veljesten kynästä. Siis ihan älytön rockeri. Hansikin ärjyy enemmän kuin - öh, ikinä? Vähintään sitten Imaginations from the Other Siden. Äijä on aivan tulessa tällä levyllä. Kaksi sanaa määrittelee tämän biisin täydellisesti: bad ass!

Albumilta pitää ihan tosissaan lähteä heikkouksia etsimään kissojen ja koirien kanssa. Sellainen pätkä mulle pitkään oli New Dawn - Universal Truth tässä kohtaa albumia. Universal Truth on sitä edelleen: ainoa keskinkertainen biisi albumilla. Tämä on "kaikkein peruksin", "vähiten omaa". Ihan klaaristi jumputtava kappale, jonka kertsi lähtee vähän yllättäenkin "wooo'oooo'oooo'OOOO'ooo'ooo" ilmeisesti jonkinlaisena aika halpana yrityksenä yrittää tehdä tästä jotain hitin tapaista, siinä kuitenkaan onnistumatta. Aika tyhjyyttään koliseva tapaus. Sen sijaan New Dawnille olen lämmennyt. Albumin maltillisempaa, maalailevampaa linjaa, joskin musiikillisesti paisuva tapaus tämäkin. Draamantajullisesti tismalleen oikea veto laittaa tämä kappale juuri tähän kohtaan albumia, rokkaavan Midas Diseasen perään. Jatkaa vähän samalla rokkimeiningillä, mutta tarjoaa oikeastaan kaikkea muutakin albumilla mukana olevaa omassa pienoismuodossaan.

Levyn yksittäinen oikein kova hevirytyytys on Split. Sama juttu kuin Punishment Divine ANatO:lla tai The Holy Grail At the Edge of Timella BG:llä. Samaan tapaan kuin nuo kaksi, niin tämäkin kappale ottaa itseoikeutetusti paikkansa yhtenä levyn suurimmista suosikeistani. Pääriffi on kaikessa yksinkertaisuudessaan mukaansatempaava ja aivan loistava! On hyvin vaikea olla lauleskelematta sen mukana PÄDÄ! PÄ-PPÄ-PPÄ-PPÄ! PÄDÄ! PÄ-PPÄ-PPÄ-PPÄDÄ! Kappaleesta tulee minulle positiivisella tavalla sellainen viba, että tämä musiikkihan on suorastaan menossa täysin maaniseksi ja lähtemässä hetki milloin vain aivan käsistä. Pre-choruksen niin maan perusteellisen korkea pää-äänitaustanuotti on siinä intensiteetin sekamelskassa se viimeinen audiaalinen kuvaus sille, että nyt tässä ollaan oikeasti sekoamassa ihan totaalisesti. Musiikki ja sanat tukevat toisiaan aivan täydellisesti. Vaikka en minä sanoista mitään ymmärrä. Olen valitettavasti niitä ihmisiä, joilla ei ole mitään kiinnostusta tulkita monitulkintaisia runoja tai lyriikkaa, joissa ei sanota suoraan mitään. Vihaan sitä formaattia, jossa "jokainen voi tehdä omat tulkinnat" ja näen sen lähes aina pelkkänä tekotaiteellisena paskana, vaikka yleinen mielipide olisi että se on laadukastakin. Jakomielitaudistako tämä kertoo? No joka tapauksessa mielisairaalasta - ja jollakin tavallahan siellä päässä splittaa ja pahasti.

Sokerina pohjalla on malliesimerkki siitä, miten kuuluu säveltää hevieepos. Minimalismista livutaan suruun ja kauneuteen livutaan Hansin upeasti vetämiin pseudoklassisiin oopperamaisiin väliosiin livutaan jälleen hengähdystauon kautta epäuskoon, kauneuteen ja suruun, ja päätetään kappale paremman sanan puutteessa laulusooloon, jossa kerrankin yksikerroksinen Hansin ääni vetää elämänsä voksut vain akkarisäestyksen päälle. Hansin jos ei paras niin ainakin uran tunteellisin vokaaliperformanssi ikinä. Aina kun maailman paras laulaja pistää parastaan, niin ei ole hirveästi pahaa sanottavaa. Kappale on tunneskaalaltaan aivan massiivinen ja sen kuunteleminen on epäuskoa herättävä ja uuvuttava, surullinen kokemus. "Father, oh, father, there's no redemption from what I have done", hän huutaa vuorenhuipulla, kaukana muiden, vain maallisten solistien yläpuolella. Hän on Kainin lapsi ja merkitty mies. Tässäkin siis rakenne, akustisten soundien jopa lämminhenkisyys ja siis ihan kaikki on kohdallaan, ei oo oikein mieltä lähteä edes erittelemään. Yksi maailman parhaista kappaleista.

Albumi kasvaa ja kutistuu huolettomasti ja saumattomasti ees taas soiton intensiteetin ja Hansin laulutavan ja -kerrosten tukiessa täydellisesti joka käännettä. Tyylitaju ja draaman kaari levyllä ovat lähes pettämättömät. Schaffer vaatii, pyytää ja ottaa Hansilta aivan kaiken irti, ja Hansi osoittaa nyt kunnolla pitkästä aikaa olevansa edelleen halutessaan maailman monipuolisin ja paras puhdas laulaja. Miehen aivan ainutkertainen* raspi varioi helposti päälle ja pois, kierroksia ja maniaa ja aggressiivisuutta ja herkkyyttä löytyy monipuolisemmin ja enemmän kuin vuosiin tai ikinä jopa. (* Paitsi tietenkin nyttemmin Hansi-kloonit ovat harjoitelleet tämän nimenomaisen laulutavan, Jens Carlsson tietty etunenässä tulee mieleen.) Laulukerrokset on tuplailtu, triplailtu ja kvadruplailtu aivan mielettömän hienosti loppuun saakka, sekä liideissä että taustalle, ja kuitenkin nekin hetket ovat nyt useassa, jolloin kerroslaulua ei edes liidinä ole. Tämä on hyvä, sillä yksi Hansin ääni on parhaan kuuloinen ihmisääni maailmassa. Ukkelin paras laulusuoritus vähintään sitten D&W:n kakkoslevyn. Upeaa miten ilmeisesti Schaffer aina panee hänet kunnostautumaan oikein kunnolla ja efforttia tarvii olla enemmän kuin Guardianin uusilla levyillä enää vuosiin on tarvinnut. Ehkä emäbändi ottaa jo huomioon herran korkeahkon iän ja mukavuudenhalun. Schaffer ei sitä onneksi tee, vaan Hansi laulaa pitkästä aikaa perseensä pois. Ja jottei nyt vain Hansin ylistykseksi menisi (vaikka ainahan nää), niin mainittakoon, että Schafferin biisikynäkin on toki ollut terävämpi kuin IE:n kanssa lähes ikinä. Mies on suorastaan käyttänyt sitä sellaista lasten monivärikuulakärkikynää nyt. Koko paletti käytössä, ja miksaileepa vielä uusia sävyjäkin ja värittää niillä yksityiskohdatkin kaikella tarkkuudella prikulleen. Kitaransoiton suhteenkin levy on hyvin monipuolinen ja tyylikäs, jokunen todella erinomainen soolokin lähtee, kerrankin muuta kuin "perus höttöä, tähän kohtaan on pakko keksii joku soolo vaa". D&W:n arvolle sopivaa loistoa ja yhtyeen 3./3 todella onnistunut teos.

9½/10 ja täydellisestä arvosanasta osia pois vain siksi, ettei Universal Truth tarjoa oikein mitään muuta kuin perusbiisin, josta on yrittämällä yritetty tehdä hitimpi kuin se on, ja Invincible ja New Dawnkaan eivät täydellisiä ole. Noin muuten oikeastaan joka biisi onnistuu olemaan aivan oma persoonansa, ja lähes kaikki niistä tekevät sen jopa aivan helvetin onnistuneesti, mikä vielä harvinaisempaa. Tämä on aivan hävyttömän kaukana ja valovuosien päässä mistään samat tutut kaavat aina vain kierrättävästä tusina- tai peruspowerista. Tämähän nyt ei mitenkään automaattisesti takaa onnistumista (ks. jo mainittujen Sonatojen Unia... heh, tätä ei oo namedropattu tätä ennen jokuseen vuoteen enää! ...eivätkä ne Guardianin uudetkaan enää kaikkien mielestä ikiklassikoita ole, kun ovat musiikillisesti vaikeampia ja paisuttelevampia. Omasta mielestäni kyllä ovat). Yleensä käy lähinnä päin vastoin. Mutta tää paketti onnistuu lähes täydellisesti! Tästä nyt on ylipäätään aivan helvetin vaikea sanoa, mitä genreä tämä edes on. Tämä on vain aivan upeaa musiikkia. Parhaita ja ennen kaikkea persoonallisimpia, haastavimpia, kunnianhimoisimpia ja yllättävimpiä levyjä mulle vuosiin. Ugh.
Jussi
Viestit: 10144
Liittynyt: 28 Elo 2002, 20:10
Paikkakunta: Oulu (Rollo)

30 Touko 2020, 20:57

Ansiokas teksti ja ilmeisesti myös kuuntelurupeama myös :!: Mie olen soittanut III:sta satunnaisen epäsäännöllisesti julkaisustaan asti, mutten silti osaa sanoa kuin että ihan odotetunlaista jatkumoa se oli Hansin ja Jonin kahdelle aiemmalle kollaboraatiolle, niin hyvässä kuin pahassa. Pari biisiä karsimalla olisi ollut paremman mittainen, tiiviimpi kokonaisuus eikä näin (yli)pitkä mitä nyt.
Vastaa Viestiin