King Diamond / Mercyful Fate

[Tintti]

Uutisoikoot mitä haluavat, mutta jos tälläisistä saisin sydärin niin haastaisin kyllä oikeuteen:

King Diamond esiintyy kesällä kaksi kertaa: Ruotsissa ja Ranskassa. Esiintymislavoille hän palasi jo joulukuussa neljän keikan verran Mercyful Fate -yhtyeensä kanssa.

Tällä kertaa puhun hymiöin:
:pleez:

[Trivoulge]

Ei ole tullut ikinä King Diamondia kuunneltua muuta kun muutamia yksittäisiä kappaleita. Ajattelin korjata asian mutta en oikein tiedä mistä aloitaa. Antakaapas vinkkejä mistä levystä tätä kannattaa lähteä purkamaan?

[Ironhead]

Ei ole tullut ikinä King Diamondia kuunneltua muuta kun muutamia yksittäisiä kappaleita. Ajattelin korjata asian mutta en oikein tiedä mistä aloitaa. Antakaapas vinkkejä mistä levystä tätä kannattaa lähteä purkamaan?

Uskaltaisin väittää ettei millään levyllä voi mennä pieleen, tietty minullakin on ne omat suosikit mutta tavaramerkki on vahvana jokaisella levyllä (eli artistista saa aika totuudenmukaisen kuvan millä vain lukuisista albumeista). Suurin osa bändin faneista tosin suosittelisi alkupään Abigailia ja Themiä joten pistän tuohon mukaan vielä Conspiracyn ja The Eyen.

[Akiman]

Ei ole tullut ikinä King Diamondia kuunneltua muuta kun muutamia yksittäisiä kappaleita. Ajattelin korjata asian mutta en oikein tiedä mistä aloitaa. Antakaapas vinkkejä mistä levystä tätä kannattaa lähteä purkamaan?

King Diamondilta kuunteluun The Puppet Master, Abigail ja Them ekan kolmikkona.

Mercyful Fatelta puolestaan Melissa, Don't Break the Oath ja Time.

Noilla kuudella levyllä EI VOI tulla hutia.

[Wictorey]

Unohda The Puppet Master. Ei se nyt NIIN hyvä ole.

[Germaniac]

Unohda The Puppet Master. Ei se nyt NIIN hyvä ole.

Ompahan! :nana:

[Ironhead]

Mercyful Fatelta puolestaan Melissa, Don't Break the Oath ja Time.

Mulla eka MF oli 9 eikä todellakaan tullut hutia.

Unohda The Puppet Master. Ei se nyt NIIN hyvä ole.

Yhtä hyvä kuin The Graveyard ja Voodoo; erittäin!

[Maxim]

Ei ole tullut ikinä King Diamondia kuunneltua muuta kun muutamia yksittäisiä kappaleita. Ajattelin korjata asian mutta en oikein tiedä mistä aloitaa. Antakaapas vinkkejä mistä levystä tätä kannattaa lähteä purkamaan?

King Diamondilta kuunteluun The Puppet Master, Abigail ja Them ekan kolmikkona.

Mercyful Fatelta puolestaan Melissa, Don't Break the Oath ja Time.

Noilla kuudella levyllä EI VOI tulla hutia.

KD:n osalta mieluummin Fatal Portrait, The Spider's Lullabye ja vaikkapa House of God. MF:n osalta täysin samaa mieltä.
___________
~ Prepared ~

[Germaniac]

The Spider's Lullabye

Tää olikin itselleni eka KD-levy, töykeän aliarvostettu!

[el bandito]

Jos yhtä levyä vain suosittelisin niin KD:lta ehdottomasti Abigail. Se on yksi niistä kymmenestä autiosaarilevystä. Äläkä vain laita sitä taustalle soimaan, vaikka se kuulostaa silleikin hyvältä, vaan syvenny siihen levyyn (samoin kuin muihinkin KD:n levyihin). Sen jälkeen ota kuunteluun muut alkupään klassikot Fatal Portrait, "Them", Conspiracy ja The Eye. Mercyful Faten kuuntelun aloittaisin jälkikäteen ajatellen edelleenkin Melissalla.

[Maxim]

The Spider's Lullabye

Tää olikin itselleni eka KD-levy, töykeän aliarvostettu!

On! Se on vähän harmi, että Dreams on paskottu Death Magnetic -tyyliin, en tiedä koskeeko originaalia kun itellä on vaan tuo remasteroitu.
___________
~ Prepared ~

[Blood Fiend]

Ihan ensimmäiseksi kannattaa ottaa Mercyful Faten "Melissa" haltuun! Tämän jälkeen kuunteluun lisää Mercyful Fatea tai King Diamondilta esim. Abigail, Conspiracy, Them, The Eye yms.

[THEM]

Voodoo

Vasta myöhemmin itse tajunnut tämän levyn hyvyyden. Menee heitämällä klassikoiden rinnalle diskografiassa.

[vaporazer]

The Spider's Lullabye

Tää olikin itselleni eka KD-levy, töykeän aliarvostettu!

Sama! Levyn loppupuolella alkava juonellinen kokonaisuus on suht huono, mutta alkupuoli on pelkkiä hittejä. Kingiltä voi kyllä suositella mitä tahansa ennen Voodoota, suurimmat klassikot luultavasti kuitenkin Abigail, Them, Conspiracy, Graveyard. The Eye myös mielestäni aliarvostettu, hienoja biisejä paljon.
2000-luvun levyt ei ole sinänsä huonoja, mutta kliinisemmät soundit eivät välitä aitoa KD tunnelmaa mielestäni yhtä hyvin kuin vanhempien levyjen kaikuisat äänimaailmat.
Mercyful Fatelta mikä tahansa käy, tosin Dead Againilla on vähemmän mieleenjääviä biisejä kuin muilla.

[Cornucopia]

MF-lättysuosituksista sen verran, että ei muuta ku kronologisesti etenemään Melissasta eteenpäin (sovittaen ekan Ep:n sisältävä The Beginning johonkin koloon, sillä en kuitenkaan alottaisi), eipä noita lättyjä loppujen lopuksi niin monta ole, että tutustuttu niihin on aika nopeasti. "Unohdetuista" loistolevyistä In The Shadows, Into The Unknown ja 9 ehdottomasti myös pyöräytettävä!

Kinkulla suosituksissa yleensäkin on aika paljon hajontaa, niin tässäkin topikissa. Klassikko-osastolta varmaan kannattaa koklata Abigail-Them-Conspiracy-suora, kun se yleisesti tuntuu monen munaskuita kutkuttelevan. Henkkoht Abigail noista ehdottomasti tiukin, Fatal Portrait on Abigailin ohella parasta kasarimatskua. The Eyeä olen aina pitänyt vähän kuivakkaana, mutta sitäkin moni kehuu. Muu ysärituotanto saa enempi hajontaa ja jopa haukkua osakseen, mutta mielestäni varsinkin The Graveyard ja Voodoo pieksevät ihan saatanan kovaa, ei The Spider's Lullabyekään heikko ole! Vuosituhannen vaihteen House of Godilla paras tarina koko tuotannosta. Abigail kakkonenkin on mainettaan parempi. The Puppet Master saa yleensä varsin paljon suitsutusta, mutta mielestäni se on lähinnä ok-tason levy. Viimeisin Give me your soul please jäi itelle myöskin aika vaisuksi, eikä vähiten kliinisen tunnelman johdosta.

[Mansardi]

Rikaksi rokkaan, yhdistelmä top10:

1. Abigail
Tätä hyytävämmin ei yksinkertaisesti voi metallimusiikin keinoin audiomateriaalia luoda. Ja kun sävellyspuolella isketään pöytään ässähittiä toinen toisensa perään, niin sanattomaksihan tämä kiekko on jättänyt kohta 20 vuoden ajan.

2. The Eye
Itselle on tämä ollut kataloogista aina yhtä selkeä kakkonen. Tuotannolliset kyseenalaistukset sikseen, kauhuleffafiilis on saatu käsin kosketeltavaksi, ja melodiakynä on ollut terävä, ellei suorastaan viiltävä.

3. Them
Tästä se aikanaan lähti itsellä liikkeelle. Puoliväliin asti mennään kirkkaasti Abigail-tasolla, mutta jälkimmäinen puolisko tuntuu - joskin vain pieneltä - notkahdukselta.

4. Don't Break the Oath
Häijyn diskanttiset soundit korostavat tämän rieskan aavemaisuutta. Nimibiisin kitarastemmat vetävät muuten vertoja mille tahansa Harris/Murray/Smith -akselin tuotokselle.

5. Melissa/The Beginning/Return of the Vampire
Samaista matskuahan näillä kolmella pitkälti kierrätetään, joten tulkoon niputetuksi vaikka "klassiseksi Fateksi". Hän joka ei ´tallican - sinänsä hatunnoston arvoisen - medleynkään jälkeen ole näihin originaaleihin vihkiytynyt ei totta vie ole metallistia nähnytkään.

6. The Spider's Lullabye
Tässä kohtaa laskeudutaan klassikkotaivaasta hyvä-osastolle. Vähän erilainen KD-levy, mutta kova sellainen. Ainakin ensimmäinen painos kärsii vain aivan käsittämättömästä miksauksesta.

7. 9
Selvästi MF:n uuden tulemisen paras levy, nimeään parempi . Jos tämä joutsenlauluksensa jää, niin on kyllä tavattoman rivakka sellainen.

8. Fatal Portrait
Aika raakilemainen levy seuraajiinsa verrattuna, mutta merkkejä tulevasta on kyllä jo tälläkin kuultavissa.

9. Conspiracy
Kultakauden levyistä pidän tätä jonkinlaisena harha-askeleena. Tarina on hassunpuoleinen jatko-osa, ja At the gravesia lukuunottamatta biiseissäkin on vähän ylijäämämatskun tuntua.

10. Time
Kärkikymmenikön täydentäjänä pahuksen synkkätunnelmainen albumi, joka kuitenkin tuli aikanaan siinä määrin puhki kuunneltua, ettei soittimessa ole ihan viime aikoina viivähtänyt.

[Ironhead]

3. Them
Tästä se aikanaan lähti itsellä liikkeelle. Puoliväliin asti mennään kirkkaasti Abigail-tasolla, mutta jälkimmäinen puolisko tuntuu - joskin vain pieneltä - notkahdukselta.

9. Conspiracy
Kultakauden levyistä pidän tätä jonkinlaisena harha-askeleena. Tarina on hassunpuoleinen jatko-osa, ja At the gravesia lukuunottamatta biiseissäkin on vähän ylijäämämatskun tuntua.

Hmm, mulla noi kaks menis juuri toisin päin. Conspiracy ehdottomasti top3 KD-levyissä kun taas monien suosima Them ei tunnu olevan lähellekään niin hyvää matskua.

[Zhema]

10. Time
Kärkikymmenikön täydentäjänä pahuksen synkkätunnelmainen albumi, joka kuitenkin tuli aikanaan siinä määrin puhki kuunneltua, ettei soittimessa ole ihan viime aikoina viivähtänyt.

Mulla muuten Timen kanssa sama juttu. Tuli silloin joskus kuunneltua täysin puhki. Levy on kyllä semmoista hittikimaraa että oksat pois, mutta kuten usein levyissä jotka kolahtaa samantien ja lujaa, ei ne loppupeleissä kestä aikaa.

[Dunwich]

Mansardin kanssa ollaan 80-prosenttisesti samoilla linjoilla - itse vaihtaisin 9:n ja Conspiracyn tilalle Voodoon ja House of godin. Kokonaisuutena nuo ovat mielestäni tasokkaampia ja Voodoon tarina on Themin ja The puppet masterin ohella Kingin parhainta kynänjälkeä.

[Trivoulge]

Ajattelinkin että porukat mielellään vastaisivat tämän kaltaiseen kysymykseen mutta ohhoh näitä vastausten määrää Paljon kiitosta kaikille! Ehkäpä koitan abigailia ja themiä kun niistä näkyy vallitsevan lähes yksimielisyys.

[SabaSaba]

Abigail ja Them ovat erinomaiset valinnat. Josseivät nuo iske, niin kannattaa suosiolla vaihtaa bändiä.
Huikeat levyt!

[Khamul]

Abigail ja Them ovat erinomaiset valinnat. Josseivät nuo iske, niin kannattaa suosiolla vaihtaa bändiä.
Huikeat levyt!

Omassa tuttavapiirissä on useampikin tyyppi joka ei ole vanhemmasta tuotannosta aluksi innostunut mutta uudet levyt ovat kuitenkin iskeneet. Itse siis suosittelisin testimään Abigailin ja Themin jälkeen vaikkapa The Puppet Masterin vaikkeivat kaksi ensimmäistä niin iskisikään.

[dittohead]

2. The Eye
Itselle on tämä ollut kataloogista aina yhtä selkeä kakkonen. Tuotannolliset kyseenalaistukset sikseen, kauhuleffafiilis on saatu käsin kosketeltavaksi, ja melodiakynä on ollut terävä, ellei suorastaan viiltävä.

Itse en ole vieläkään päässyt noista tuotannollisista seikoista yli, jotta voisi nauttia biiseistä. Lähinnä se rumpukoneen tönkkö ulosanti tökkii (vai olikohan rumpupädit olleet käytössä), varsinkin kun edellisillä levyillä Mikkey Deen soitanta on ollut itselleni aika kova juttu.

[Maxim]

No se nyt on fakta, että paskaa levyä ei kummankaan bändin tuotannosta löydy, joten ei niistä millään levyllä metsään mene. Ja kuten nähty, joka levylle löytyy oma joukko diggailijoita.
___________
~ Prepared ~

[Sabbathman]

Aika jännä seikka sekin kuinka Mercyful Fate ja King Diamond levyt sijoittuvat julkaisuvuosiensa kärkijoukkoon, ainakin ajanjaksolla 1982-2000. Levystä riippuen jopa ykköspaikalle. Musiikillisesti, teknisesti ja soundillisesti niin kovaa kamaa että jos kysytään hyvää levyä esim. vuodelta 1987 tai 1996 niin helposti voisi tarttua Kingin levyyn ja pitää sitä hyvänä esimerkkinä tuolta vuodelta.

Huikea urajakso 1982-2007, Mercyful Fate 9 levyä (ml. EP ja demojulkaisu), King Diamond 12 levyä. On uskomatonta että samalta laulajalta löytyy noinkin monta studiojulkaisua kahdelta eri bändiltä ja jotka ovat lisäksi vielä laadukkaitakin, mukaan ei mahdu yhtäkään huonoa levyä.

On kyllä yksi odotetuimmista artisteista. Kun nyt näkisi vielä livenä, ainakin vuonna 2006 show oli lyömätön vaikka Kingillä olikin hieman ääniongelmia flunssan vuoksi. Ja millä bändillä seuraava levy tehdään? Sitten ne DVD:tkin...