King Diamond / Mercyful Fate

[Cornucopia]

Tommosten listojen tekeminen on sinällään melko turhaa ja niiden jakaminen foorumilla jopa turhempaa. Mutta superlatiivi tuosta adjektiivista on se joka lyttää toisen mielipiteen paskaksi.

Sen sijaan täällä odotellaan edelleenkin noita tulevia julkaisuja...

[Tailgunner]

Eipä ole king diamond julkaissut yhtään kuuntelukelpoista levyä sitten The Eyen joka tosin sekin oli selkeästi heikompi kuin miehen aimemmat tekeleet. Melissa,Oath,Portrait,Abigail,Them ja Concpiracy ovat kaikki huippulevyjä. Niitä dvd paketteja kyllä odotetaan täälläkin vesikielellä. Onhan sieltä tulossa livemateriaalia nimenomaan huippuajoilta. Kulttuuritalon keikka oli kyllä hieno 1990. Siihen aikaan ei täytebiisejä setissä ollut.

[eddie666]

Tommosten listojen tekeminen on sinällään melko turhaa ja niiden jakaminen foorumilla jopa turhempaa. Mutta superlatiivi tuosta adjektiivista on se joka lyttää toisen mielipiteen paskaksi.

Onhan noi listat hauskoja kun niin monta tulee kuin tekijääkin. Itse jos tekisin 30 parasta listan niin täyttäisin sen Abigail,Them ja Conspiracy levyjen biiseillä. The Eye levystä vois ehkä yhden biisin sellaseen listaan laittaa.. ja Fat Al portrait levystä kans jotakin..

[Esanssi]

Tommosten listojen tekeminen on sinällään melko turhaa ja niiden jakaminen foorumilla jopa turhempaa. Mutta superlatiivi tuosta adjektiivista on se joka lyttää toisen mielipiteen paskaksi.

Onhan noi listat hauskoja kun niin monta tulee kuin tekijääkin. Itse jos tekisin 30 parasta listan niin täyttäisin sen Abigail,Them ja Conspiracy levyjen biiseillä. The Eye levystä vois ehkä yhden biisin sellaseen listaan laittaa.. ja Fat Al portrait levystä kans jotakin..

Niinsiis, eräänlainen kiistämätön faktahan toki on, että King Diamondin kirkkaimmat vuodet olivat The Fatal Portrait - The Eye -välillä (pl. Mercyful Faten klassikot). The Eyen biisimateriaali on vahvaa, mutta ne konerummut paistaa aika railakkaasti läpi. Sittemmin mies on tehtaillut kaiketi ihan hyviä levyjä, joilla on ollut jostain syystä varsin vaatimattomat soundit. Ainakin The Graveyard, Voodoo ja House of God ovat soundimaailmaltaan tuhnuja. Jälkimmäisen biisimateriaali on sen verran vahvaa, että paremmat soundit olisivat tuoneet levylle jonkin verran lisäarvoa.

Abigail 2 on sitten tapaus, jota en tajua. Klassikkolevyn jatko-osa on lähestulkoon takuuvarma vikatikki varsinkin, jos se tehdään parikymmentä vuotta edeltäjänsä jälkeen. Jos tarkoitukseni olisi kertoa jollekulle ummikolle King Diamondista, niin en ainakaan soittaisi ensimmäisenä More than Pain kappaletta, joka muuten kuulostaa siltä, että King olisi nauhoittanut aamuista istuntoa edellisillan tulisen meksikoburgerin jälkeen.

--

Esko

[Akiman]

Niinsiis, eräänlainen kiistämätön faktahan toki on, että King Diamondin kirkkaimmat vuodet olivat The Fatal Portrait - The Eye -välillä (pl. Mercyful Faten klassikot).

Sitten on olemassa myös meitä, joiden mielestä The Puppet Master on kuin onkin koko King Diamondin tuotannon kirkkain helmi. Toki samalla listalla ne Abigailit ja Themit ovat soolotuotantoa listaillessa ihan kannoilla, mutta jossain vaiheessa se oma vaakakuppi vain kallistui The Puppet Masterin puoleen. Levy oli jo ilmestyessään yllättävän vetoava tapaus monen epätasaisemman KD-kokopitkän jälkeen, mutta ajan kuluessa sitä vain ymmärsi yhä paremmin, miten karmivan syvä tunnelma albumilla vallitsee ja kuinka ennen kaikkea biisejä on tasoja vaikka muille jakaa.

Siinä mielessä olen itsekin samaa mieltä, että ensimmäiset albumit ovat selvästi korkeammalla tasolla, kuin 90-luvun ailahtelevat levytykset, mutta The Puppet Master olkoon komea poikkeus säännössä.

[jarke]

King Diamondin tuotanto on täyttä rautaa, mutta pakko sanoa, että The Graveyard on ehdottomasti paras levy. Ikävän aliarvostettu levy jolla on hieno tarina, hienoja biisejä ja aivan uskomaton "roolityö" Kuninkaalta. Muutenkin myöhempien aikojen levyt kolahtavat aika kovaa. Itselle Them on ehkä heikoin esitys tuossa discografiassa.

[eddie666]

King Diamondin tuotanto on täyttä rautaa, mutta pakko sanoa, että The Graveyard on ehdottomasti paras levy. Ikävän aliarvostettu levy jolla on hieno tarina, hienoja biisejä ja aivan uskomaton "roolityö" Kuninkaalta. Muutenkin myöhempien aikojen levyt kolahtavat aika kovaa. Itselle Them on ehkä heikoin esitys tuossa discografiassa.

Pläähh.. Graveyard on KD huonoin levy Abigail kakkosen ohella. Ja Them on kärkisijoilla Abigailin ja Conspiracyn kanssa koska siinä on pelkkiä ässäbiisejä. Toki Themin tuotanto vois olla hiukan parempi mutta kun biisit ovat täyttä rautaa niin ei haittaa.

Graveyardissa on ihan kiva tarina mutta kun biisit ovat jämälaarista niin eipä tuo paljoa lämmitä. No ok ei pelkkää jämää .. onhan siinä 1 hyvä biisi.

Näin hienosti ne mielipiteet menee yks yhteen Makuasioistahan ei kantsi kiistellä mutta joskus ihmetyttää miten mielipiteet voi samasta bändistä erota niin paljon. Lievästi tai lähinnä hämmästynyt.

[Tintti]

Kyllä minäkin tunnustaudun Graveyardin tykkääjäksi. Huolimatta lussusta tuotannostaan on kyseessä biisimateriaaliltaan omasta mielestäni näiden "uusien" King Diamond bändin levyjen toiseksi paras, äärimmäisen mainion Puppet Masterin jälkeen.

Peräpäätä pitävät omissa kirjoissa selkeästi Abigail II ja House of God. Ehkä enempi huteja siis ylipäätään osunut myöhemmille vaiheille, mutta ei Fatal Portrait ja Themkään minusta nyt ihan täysosumia ole.

Voodoo ja Spider's Lullabye ovat puolestaan vuosien saatossa kasvattaneet osakkeitaan mun kirjoissa, tosin ensin mainitusta tykkäsin jonkin verran jo ilmestyessään.

Vaikka Abigail on se isoin klassikko ja toki kiistatta mielettömän hieno levy niin Conspiracy on ollut se oma suosikkini aina.

DVD:eitä en taida jaksaa edes kommentoida enää, josko ne sieltä vielä tän vuosikymmenen aikana ihan oikeastikin tulisivat... Etenkin Mercyful Faten settiä kyllä kovasti kaipaisin.

[Sabbathman]

Hiljattain kuuntelin vuorotellen remasteroituja The Spider's Lullabye ja The Graveyard. Aikaisempien versioiden soundeissa ei ollut mitään vikaa, jotenkin jäivät vain vähemmälle kuuntelulle kun Fatal Portrait, Abigail, Them, Conspiracy ja The Eye jyräsivät loistavuudellaan ja toisaalla Voodoo ja House Of God nousivat myös korkeaan arvostukseen...lisäksi aikaa vei tietenkin Mercyful Faten Melissa ja Don't Break The Oath sekä Time ja Into The Unknown...Sanotaan näin että tarkemman kuuntelun jälkeen The Spider's Lullabye ja The Graveyard ovat nousseet todella korkealle arvoasteikolle ja ovat myös eräitä parhaita King Diamondin tarinoita. Remasterien uudet kansitaiteet eivät häiritse vaan ovat hienoja, soundit ovat tietyllä tapaa paremmat kuin alkuperäiset mutta ei välttämättä mitenkään dramaattisesti paremmat. Hienoja levyjä molemmat ja nyt sopivasti parannetulla äänellä (näissä oli keskitytty koko ääniskaalan päivitykseen eikä vain esim. basson nostoon)

King Diamondin paluu on TAKUULLA heavymaailman odotetuimpia tapauksia, on sen verran mennyt aikaa viime kerrasta ja tapahtunut kaikkea ikävää terveyspuolella. King Diamondin paluu lavoille asti on kaikkien voitto. Pidetäänpä symbolit ylhäällä Kingille että palaa vielä takaisin. :bmbeer:

[jarke]

Näin hienosti ne mielipiteet menee yks yhteen Makuasioistahan ei kantsi kiistellä mutta joskus ihmetyttää miten mielipiteet voi samasta bändistä erota niin paljon. Lievästi tai lähinnä hämmästynyt.

Juu kieltämättä. Mun mielestä Abigail2 on hyvinkin toimiva levy. Abigail on myös ok, mutta aika yliarvostettu kun Kunkulla on paljon parempiakin kokonaisuuksia.

[jarke]

Tuplapostaus, Hail to the King!

[Koli]

Ei jaksa levyjen paremmuudesta vääntää, mutta ihmetyttää mikä on vikana The Graveyardin soundeissa. Omasta mielestäni sillä on kiistatta sopivimmat soundit näistä The Eyen jälkeisistä "uusista" levyistä. Etenkin kitara miellyttää. House of Godilla se kuulostaa lähinnä pierulta.

[Esanssi]

Ei jaksa levyjen paremmuudesta vääntää, mutta ihmetyttää mikä on vikana The Graveyardin soundeissa. Omasta mielestäni sillä on kiistatta sopivimmat soundit näistä The Eyen jälkeisistä "uusista" levyistä. Etenkin kitara miellyttää. House of Godilla se kuulostaa lähinnä pierulta.

Se, että ne on käsittämättömän tuhnut ja ponnettomat. Tosin biisimateriaalikin on suhteellisen heikkoa. Alkupuolella taisi olla pari hyvää biisiä (Black Hill Sanitarium ja Waiting), mutta muuten aika mitäänsanomaton levy. Kai se sitten on tunnelmaa, kun soundi on autotallitasoa.

House of Godilla taas on hyvää biisimateriaalia, mutta soundi on jotenkin ohut ja steriili. Toisin sanoen soundista puuttuu muna. Virallisella foorumilla valiteltin, että kannuttaja (John Luke Hebért) pilaisi koko levyn, mutta kyllä se ongelma on soundipuolella, eikä biiseissä.

--

Esko

[dittohead]

Sanotaan näin että tarkemman kuuntelun jälkeen The Spider's Lullabye ja The Graveyard ovat nousseet todella korkealle arvoasteikolle ja ovat myös eräitä parhaita King Diamondin tarinoita. Remasterien uudet kansitaiteet eivät häiritse vaan ovat hienoja, soundit ovat tietyllä tapaa paremmat kuin alkuperäiset mutta ei välttämättä mitenkään dramaattisesti paremmat.

Ainakaan Spider's Lullabyen uudessa kansikuvassa ei ole kaueasti kehumista
Ja tuohan on ainoa Kingin levy, jossa ei ole yhteistä teemaa. Mutta ihan hauska tuo neljän biisin ministoori.

Itsekin vannon vanhemman tuotannon nimeen, Themin ja Conspiracyn ollessa kovimpia kokonaisuuksia. Myöhemmistä levyistä on parhaiten jäänyt mieleen The Graveyard ja The Puppet Master. Hyviä biisejä ja sairaahkot tarinat.
Mercyful Fate vie kuitenkin voiton Kinkun tuotannosta pelkällä Melissalla.

[Tintti]

Ja tuohan on ainoa Kingin levy, jossa ei ole yhteistä teemaa. Mutta ihan hauska tuo neljän biisin ministoori.

+ debyytti.

Mercyful Fate vie kuitenkin voiton Kinkun tuotannosta

Kyllä.

[eddie666]

Sanotaan näin että tarkemman kuuntelun jälkeen The Spider's Lullabye ja The Graveyard ovat nousseet todella korkealle arvoasteikolle ja ovat myös eräitä parhaita King Diamondin tarinoita. Remasterien uudet kansitaiteet eivät häiritse vaan ovat hienoja, soundit ovat tietyllä tapaa paremmat kuin alkuperäiset mutta ei välttämättä mitenkään dramaattisesti paremmat.

Ainakaan Spider's Lullabyen uudessa kansikuvassa ei ole kaueasti kehumista
Ja tuohan on ainoa Kingin levy, jossa ei ole yhteistä teemaa. Mutta ihan hauska tuo neljän biisin ministoori.

Itte hankkiuduin eroon Spiders Lullabyesta kun jurpi tuo surkee sointi ja aattelin just kysyä että kantsiiko Lullabye hommata uudestaan remasterina. Eli soivat hiukan paremmin ... hmm.. ei pysty päättää kantsiiko ostaa.
Kingin uudemmassa tuotannossa on yleensä häirinnyt tuo tuhnu veltohko/löysähkö soundi.
Saisko please noi uudemmat Conspiracy tuotannolla kiitos -> soundeiltaan paras KD jos multa kysytään.

MF:n Melissa on monesti ollut kourissa mutta en ole uskaltanut hankkia kun oo pelännyt että soundipolitiikka voi noinkin vanhalla levyllä olla aika tuhnua .. mitenkäs on ? Matskua kyllä tunnutaan vuolaasti kehuttavan.

ps. onko se vaan kuvittelua kun musta tuntuu että Conspiracyn rumpusoundeissa on paljon samaa kuin Juutaksen Painkillerissä? En kyllä tiedä että mistä ihmeestä tollanenkin mielleyhtymä tuli

[P.K.]

Melissan soundeissa jos missä ei todellakaan ole mikään pielessä. Täydelliset heavy-soundit.

[Corpse]

Melissa on silkkaa täydellisyyttä alusta loppuun. Soundit ovat juurikin materiaaliin sopivat, ja Melissa onkin Mercyful Fate/King Diamond akselin kovin julkaisu omissa kirjoissani.

Aijai, laitankin illalla älpykän soimaan!

[eddie666]

Melissa on silkkaa täydellisyyttä alusta loppuun. Soundit ovat juurikin materiaaliin sopivat, ja Melissa onkin Mercyful Fate/King Diamond akselin kovin julkaisu omissa kirjoissani.

Aijai, laitankin illalla älpykän soimaan!

No hitto täytyy laittaa hankintaan kun niin vuolaasti kehutaan useammankin toimesta.

[GPO]

MF:n Melissa on monesti ollut kourissa mutta en ole uskaltanut hankkia kun oo pelännyt että soundipolitiikka voi noinkin vanhalla levyllä olla aika tuhnua .. mitenkäs on ?

Täysin perusteeton huoli, ellet sitten ole sellainen perverssi epeli joka tykkää nykymetallin suosimista ponnettomista ja siloitelluista discosoundeista. Melissa kuulostaa just siltä kuin hevin pitääkin kuulostaa!

[herr nabel]

Melissasta en tiedä mutta ainakin Don't Break The Oathin remasteroitu cd (ja miksei joku uusintajulkaisu LP myös) on pilattu aivan totaaliseksi bassopuuroksi. Että etsi alkuperäinen.

[P.K.]

Mun tietääkseni ne parin vuoden takaiset uusintajulkaisu LP:t on tehty suoraan remastereista, että aika varmana kuulostaa paskalle. Vanhat vinyylipainokset ei ole mitään niin harvinaisuuksia etteikö niitä löytyisi ihan järkeväänkin hintaan.

[eddie666]

MF:n Melissa on monesti ollut kourissa mutta en ole uskaltanut hankkia kun oo pelännyt että soundipolitiikka voi noinkin vanhalla levyllä olla aika tuhnua .. mitenkäs on ?

Täysin perusteeton huoli, ellet sitten ole sellainen perverssi epeli joka tykkää nykymetallin suosimista ponnettomista ja siloitelluista discosoundeista. Melissa kuulostaa just siltä kuin hevin pitääkin kuulostaa!

No tuosta perverssiydestä en kyllä osaa sanoa .. mutta mitä soundipolitiikkaan tulee niin esim. Abigailin soundista kyllä pidän. Itteeni mietitytti lähinnä se että esim. Fatal Portraitissa on (mielestäni) heikohko sointi jos vaikka Abigailiin vertaa ja kun Melissa on kuiteskin suhtkoht vanha niin..
No joo mutta vaikka Fatal.. ei mielestäni soi hirveen hyvin niin ei sekään haittaa kun matsku on asiallista.

EDIT. Ja kyllä meikäläiselle yleensä uppoo toi 80-luvun alkupään tuotanto .. ainakin Dion osalta. En nyt hirveesti oo tään nykysuuntauksen fani ittekään kun monesti tuntuu siltä että kaikki kuulostaa samalta ja dynamiikat on hävitetty jonnekin.

EDIT2 . Pelkästään Abigailin intro on parempi kuin 99,999999% sen jälkeen tehdyistä levyistä. Ja tämä on FAKTA.

[Sabbathman]

Ainakaan Spider's Lullabyen uudessa kansikuvassa ei ole kaueasti kehumista.

No eipä se alkuperäinenkään kansikuva mikään huippuhieno ole...Hyvä levy silti ja ihan ok kansi, eipä tule kantta pahemmin tuijoteltua.

Mercyful Fate vie kuitenkin voiton Kinkun tuotannosta pelkällä Melissalla.

Eipäs kun pelkällä Nuns Have No Fun EP:llä!!! No ei sentään...Kingillä on monenlaista huippumusiikkia niin Mercyful Faten kuin King Diamondin tuotannoissa. Jos meinaan että Mercyful Fate on kovempi, niin voi piru kun King Diamond on kova myös...ja toisinkin päin. Melissa ja Don't Break The Oath on kyllä loistavia levyjä molemmat ja niistä kyllä löytyy paljon laatutavaraa, itselleni tärkein levy on kuitenkin Into The Unknown - siis jos jokin pitäisi erikseen mainita. King Diamondin viittä ensimmäistä levyä on paha minkään heavybändin lähteä haastamaan, jos aletaan vertailemalla vertailemaan. Pelkästään "Them" on vuoden 1988 kovinta kärkeä ellei jopa kovin levy ko. vuodelta mitä itselläni on. Musiikillisesti ja teknisesti huipputeos. Sama pätee esim. Abigailiin ja Fatal Portraitiin, julkaisuvuosiensa kärkikastia molemmat.

1982 - 2007 aikana Kingiltä MF & KD -studiolevyjä yhteensä 19. :bmbeer: Plus tietenkin EP:t, parit kokoelmat ja livealbumit. On kyllä melkoinen ura.

[Esanssi]

Mercyful Fate vie kuitenkin voiton Kinkun tuotannosta pelkällä Melissalla.

Pelkästään "Them" on vuoden 1988 kovinta kärkeä ellei jopa kovin levy ko. vuodelta mitä itselläni on. Musiikillisesti ja teknisesti huipputeos. Sama pätee esim. Abigailiin ja Fatal Portraitiin, julkaisuvuosiensa kärkikastia molemmat.

Vuonna 1988 oli hyvä vuosi: Themin lisäksi Queensrÿche pisti pihalle Operation:Mindcrimen, Crimson Glory julkaisi Transcendencen, Iron Maiden saavutti taiteellisen huippunsa 7th Son of a 7th Sonilla ja Manowar siunasi meitä kaikkia Kings of Metalilla. Sanoisin kuitenkin, että O:M on noista levyistä se kaikkein kovin.

--

Esko