Helloween

[Acemaster]

Muuten täsmälleen samoilla mielin yllä olevan kanssa, mutta noin helpolla ei sentään saa päästää, että Bubblesilta kehuttaisiin vain sitä The Chancea. Nimittäin: Kids of the Century ja Mankind! (Mainitsisin myös muita omia suosikkejani kuten Number One, Someone's Crying ja Your Turn, mutta ei sitten. )

Ja kyllä minun täytyy sanoa perus hellokuuntelijan tapaan että Chameleon se huonoin minun korvaani on. Joskin siitäkin pidän ihan älyttömästi! Giants ja etenkin I Believe ovat varmaan parempia kuin Pink Bubblesin parhaatkaan biisit, ja ylipäätään aika helkkarin harva (Helloweeninkään) biisi pääsee etenkään I Believen tasolle mielestäni. Aivan uskomaton paatos! Samaten on samantyylinen Do I Remember a Life -eepos Kisken ekalta sooloalbumilta.

[PsychoTapu]

Someone's Cryinghan on selvästi PBGA:n paras biisi ja muutenkin Helloweenin parhaimmistoa. Saisivat ottaa livesettiin sen.

[Judez]

Ja kyllä minun täytyy sanoa perus hellokuuntelijan tapaan että Chameleon se huonoin minun korvaani on. Joskin siitäkin pidän ihan älyttömästi! Giants ja etenkin I Believe ovat varmaan parempia kuin Pink Bubblesin parhaatkaan biisit, ja ylipäätään aika helkkarin harva (Helloweeninkään) biisi pääsee etenkään I Believen tasolle mielestäni. Aivan uskomaton paatos! Samaten on samantyylinen Do I Remember a Life -eepos Kisken ekalta sooloalbumilta.

Tässä kun rupesin taas selailemaan Chameleonin biisilistaa läpi niin itse pudottaisin siltä pois lähinnä biisit I Don't Wanna Cry No More (liian mitäänsanomaton biisi makuuni), Crazy Cat (sopisi paremmin sinkun b-puoleksi) ja Revolution Now (liikaa junnausta). In the Night jakaa varmasti vielä mielipiteitä mutta itse pystyn kyllä kuuntelemaan sitä. Tämän jälkeen tossa on jo hieman parempi biisilista kasassa:

1. First Time
2. When the Sinner
3. Giants
4. Windmill
5. In the Night
6. Music
7. Step out of Hell
8. I Believe
9. Longing

First Time, Giants, Music, I Believe ja Longing. Siinäpä ehkä ne kuunnelluimmat biisit itselleni Chameleonilta ja ykköshelmenä toki kaunis Giants. Eli kyllä tuolta ihan tarpeeksi kuunneltavaa itsellenkin on löytynyt, ja kaiken lisäksi levyn miksauskin on ihan hyvä (tämän jälkeen kun pistää 7 Sinnersin soimaan niin ero on kuin yöllä ja päivällä). Tälläkin levyllä esiin tulee nuo hyvät kitarasoolot joita kaipailen nyky-Helloweenissa. Grapow ja Weikath taikoivat kieltämättä roppakaupalla tyylikkäitä sooloja 'Weenin 90-luvun tuotoksiin, kun nykyään niistä sooloista ei jää niin paljoa käteen.

[Ransu]

Joo, itekin tykkään Chameleonista, jopa enemmän kuin vaikka mistään Rabbit Don't Come Easyn jälkeisestä levystä (mikä nyt ei tosin paljoa vaadi...). First Time on ehkä kovimpia Kisken laulamia stygejä! Samaten Longing ja Giants on ihan täyden kympin biisejä. Revelation Now on kyllä ihan hirvee eikä tota In the Nightiakaann pysty ikinä kuunteleen loppuun asti. I Believestä ei oo oikein edes muistikuvaa; vähän huonoon paikkaan sijoitettu kun tossa vaiheessa jo puuduttaa sen verran ettei millään jaksa keskittyä yli yhdeksän minuuttiseen biisiin vaan mielummin skippaa suoraan upeaan Longingiin. Täytyykin kohta laittaa soimaan pitkästä aikaa!

[Jussi]

Someone's Cryinghan on selvästi PBGA:n paras biisi ja muutenkin Helloweenin parhaimmistoa. Saisivat ottaa livesettiin sen.

Tai Masterplan, kun Grapowin biisi kuinkahan Jörkältä lähtisi...

[Mr Rami]

Miten voi olla, ettei kukaan ole vielä noteerannut Windimilliä Chameleonilta?! Sehän on ballaadien Master of Puppets, tunnelmien vuolas Tonava, hevimiehen herkkyyden kirkasotsaisin manifestaatio, sekä kirsikkana kakun päällä kova biisi!

[Germaniac]

Mulle Windmill aiheuttaa mielikuvia jostain hymyilevistä pilvistä ja halinalleista, ja allekirjoitan Ingon "Shitmill" näkemyksen

[PsychoTapu]

Someone's Cryinghan on selvästi PBGA:n paras biisi ja muutenkin Helloweenin parhaimmistoa. Saisivat ottaa livesettiin sen.

Tai Masterplan, kun Grapowin biisi kuinkahan Jörkältä lähtisi...

Helloween > Masterplan

[Davy Jones]

Mulle Windmill aiheuttaa mielikuvia jostain hymyilevistä pilvistä ja halinalleista, ja allekirjoitan Ingon "Shitmill" näkemyksen

Sama. Yks saatanan tuutulaulu koko biisi. Treasure Chestin ylivoimaisesti heikoin kipale.

[Death Metal Maniac]

Voisko joku polttaa mulle "Treasure Chestin" ykkos-CD:n??? Mulla on vain kakkonen tallessa, ja tämä ykkönen on se, mitä enemmän tekisi mieli kuunnella... metal_warning3(a)hotmail.com

Kiitän ennakkoon 1000 years.

[Mr Rami]

Mulle Windmill aiheuttaa mielikuvia jostain hymyilevistä pilvistä ja halinalleista, ja allekirjoitan Ingon "Shitmill" näkemyksen

Sama. Yks saatanan tuutulaulu koko biisi. Treasure Chestin ylivoimaisesti heikoin kipale.

Höh. Nyyh. Surku.

Nojoo, onhän se äärimmäisen nynnerö kappale ja myönnettäköön että siihen liittyy henkilökohtaisia muistoja jostain 1990-luvun puolivälistä, jolloin jossain epämääräisessä "hevikaraokessa" tylyin ja rankin tuntemani hevimies lauloi tuota. Kontrasti ja suoritus oli niin jäätävä, että vieläkin hymyilyttää. Pinkkiä pumpulia! Kukkia! Hii!

[Jussi]

^ olen tekijänsäkin kannalla, että demoversio on parempi. Sillä olen korvannutkin digitaalisella Chameleonilla alkuperäisen, sekä

Enpä tiennyt, että tuostakin oli tehty video. Heijasteleekohan bändin sisäistä fiilistä tuolloin se, että Weikiä näkyy pätkällä ehkä noin 3 sekuntia. Yks Helloweenin paskimpia biisejä kyllä. Chameleonilta löytyy sentään muutama hyväkin. Kilpailee silti bändin huonoimman levyn tittelistä Pink Bubblesin kanssa.

When The Sinnerin sinkku-editillä

Kuka tietää millainen Windmill olisi vielä ollutkaan, jollei Kiske olisi nyysinyt orkesteria omiin biiseihinsä (tosin, kyllä Longingin ja I Believen mahtavuus kaipaa sitä myös)? Weikathin mukaanhan Beatlesin Long And Winding Road oli enemmän mielessään, kuin kantrimainen lopputulos.

Ja itse Chameleonista suosittu mutta yleinen kuvahan on kolmen miehen soololevy, hyvine tuotantoineen kaikkineen. Kun Kisken, Grapowin & Weikin biisit ovat jo tekijöidensä kesken aika linjatonta sekamelskaa, joka kyllä sopisi tuollaiselle laatikontyhjennys-soololle... sellaistahan Weikikin suunnitteli jossain vaiheessa '93 jälkeen, kun If I Knew oli sellaiselle päätymässä, muistaakseni.

[Balm]

^Sepä tuossa Windmillissä tosiaan on, että eihän se ole sävellyksenä epäkelpo, vaan jotenkin se on onnistuttu ryssimään, kuten muuten valtaosa Chameleonin biiseistä muutenkin. Koko levyä vaivaa mielestäni todella outo tunnelma - aivan kuin bändi ei itsekään uskoisi niihin biiseihin.

[Germaniac]

The Dark Ride kuitenkin poikkeuksena soundaa ylipäätään oikeastikin ihan hyvältä.

Ei ainakaan näihin korviin, kitarat möyryää tunkkaisesti ja rummut onnetonta lätkytystä. Muutenkaan en tajua tän levyn hehkutusta, tai ainakaan niitä adjektiiveja mitä tän kyljessä viljellään. Mikä tässä nyt on sitten niin synkkää? Ehkä kokonaisuudessaan Helloween asteikolla hieman tummanpuhuvampaa mutta kyllä toi "synkkyyden" esilletuonti on silti ihan ylimitoitettua levystä puhuttaessa. Phantoms Of Death? Ja kyllä joku Mr. Torture on ihan just sitä itseään eli kieliposkessa rallattelua. Totta puhuen en oo tätä kauheasti kyllä jaksanut kuunnellakaan. Parhaat biisit löytyy loppupuolelta, esim. The Departed (Sun Is Going Down), kaikessa epä-Helloweenmaisuudessaan.

All over the nations the jews come alive!

[Restoni]

All over the nations the jews come alive!

Tää on kyllä meikäläisen suosikki laini koko levyltä.

[Acemaster]

The Dark Ride kuitenkin poikkeuksena soundaa ylipäätään oikeastikin ihan hyvältä.

Ei ainakaan näihin korviin, kitarat möyryää tunkkaisesti ja rummut onnetonta lätkytystä. Muutenkaan en tajua tän levyn hehkutusta, tai ainakaan niitä adjektiiveja mitä tän kyljessä viljellään. Mikä tässä nyt on sitten niin synkkää? Ehkä kokonaisuudessaan Helloween asteikolla hieman tummanpuhuvampaa mutta kyllä toi "synkkyyden" esilletuonti on silti ihan ylimitoitettua levystä puhuttaessa.!

Eiköhän virhe tapahdu jo tuossa, jos sen olettaa jotenkin metallin kentällä "pimeäksi" levyksi, mitä se ei todellakaan ole. Itse suhtaudun levyyn juurikin niin, että kyse on jonkinlaisesta nyrjähtäneestä läppärallatussynkkyydestä eikä mistään muusta. Aika pitkälti koko Helloweeniin suhtaudun enemmän tai vähemmän kieli poskessa. Ja se toimii aina, myös Dark Riden kohdalla!

Allekirjoitan sinunkin mielipiteesi levyn soundeista. En sillä tavalla tarkoittanutkaan että hyvältä-hyvältä. Se vain, että minulle tuotanto tukee musiikin tyyliä oikein hyvin. Paljon paremmin kuin geneeriset saundimaailmat TDR:n jälkeisillä levyillä.

Samaten Windmillin viehätys minulle on juurikin se pilvilinnameininki jota siinä olet aistivinasi! Oh, Helloween, never change! On minusta kaunis biisi ihan muutenkin, että pystyin (melkein) pokkamielillä sen kuuntelemaan.

Ja vielä randomina kommenttina että Someone's Crying Jörnin laulamana voisi olla kyllä jotakin parasta parhautta ikinä! Muistuttaisi varmaan aika paljon Mundanus Imperumin The Spectral Spheres Coronationin laulantaa. Silkalla voimalla runnoisi biisin läpi ja kuulija jäisi kyllä ihan auttamatta jalkoihin haukkomaan henkeään!

[Germaniac]

The Dark Ride kuitenkin poikkeuksena soundaa ylipäätään oikeastikin ihan hyvältä.

Ei ainakaan näihin korviin, kitarat möyryää tunkkaisesti ja rummut onnetonta lätkytystä. Muutenkaan en tajua tän levyn hehkutusta, tai ainakaan niitä adjektiiveja mitä tän kyljessä viljellään. Mikä tässä nyt on sitten niin synkkää? Ehkä kokonaisuudessaan Helloween asteikolla hieman tummanpuhuvampaa mutta kyllä toi "synkkyyden" esilletuonti on silti ihan ylimitoitettua levystä puhuttaessa.!

Eiköhän virhe tapahdu jo tuossa, jos sen olettaa jotenkin metallin kentällä "pimeäksi" levyksi, mitä se ei todellakaan ole. Itse suhtaudun levyyn juurikin niin, että kyse on jonkinlaisesta nyrjähtäneestä läppärallatussynkkyydestä eikä mistään muusta. Aika pitkälti koko Helloweeniin suhtaudun enemmän tai vähemmän kieli poskessa. Ja se toimii aina, myös Dark Riden kohdalla!

Niin no en mä siis oletakaan, vaan ihmetyttää miten jotkut siitä sellaista löytää, tai ehkä sit olen vain tulkinnut väärin? Toi läppärallatussynnkkyys kuulostaakin ihan osuvalta tulkinnalta. En mä nyt ainakaan vielä ihan niin kujalla ole että odottaisin Helloweenilta jotain total mörknessiä Oli miten oli, ei tää levy silti ole kolahtanut ihan biisiensä puolesta.

[clairvoyant]

The Dark Ride on varmaan se Helloweenin paras kokonaisuus. Vaihtelevaa biisimatskua ja hienoja melodioita. Toki sinnekin se filleri on mahtunut mukaan (Immortal?). Nimibiisi, Mr Torture, If I Could Fly, Mirror Mirror, Escalation 666, All over the Nations nyt ainakin on IVK kaikki tyynni. Näin levyn kannesta biisilistaa tarkistamatta. Varmaan siellä jotain muutakin hittimatskuu oli...

[Jussi]

^ huh, onneksi luin kahteen kertaan luulin jo, että sanot nimibiisiä The Dark Ride filleriksi, ei sillä kertsillä.... varmaan siksi noin, koska Escalation 666 & Mirror Mirror olivat samassa seurassa.
Salvation on mulle Secret Alibin kanssa itsensä Weikathin paras biisi koskaan, joten siitä voisi aloittaa nuo muut Ihan Vitun Kovat. Mainittujen kuten The Departed, IICF & Mr Torture lisäksi We Damn The Night ja I Live For Your Pain ovat aina olleet mieleen. Vaikka vähän 'sleeper-hittejä' fanienkin keskuudessa tuntuvat olevan. Ensinmainittukin, mitävit, vauhtia ja melodiaa: mitä muuta tarvitaan?

Niin no en mä siis oletakaan, vaan ihmetyttää miten jotkut siitä sellaista löytää, tai ehkä sit olen vain tulkinnut väärin? Toi läppärallatussynnkkyys kuulostaakin ihan osuvalta tulkinnalta. En mä nyt ainakaan vielä ihan niin kujalla ole että odottaisin Helloweenilta jotain total mörknessiä Oli miten oli, ei tää levy silti ole kolahtanut ihan biisiensä puolesta.

Mie en edes tajua, miksi keskustellaan synkästä Helloweenista, mutta sellaista on (Chameleonin myös mainitun In The Nightin lisäksi, höhöhö) enemmänkin uusin 7 Sinners tai edellinen GWTD. Enpä olisi uskonut että The Time Of The Oathin kotoisia, 16 vuotta kuunneltuja puurosoundeja tulee ikävä

[PsychoTapu]

Kyllä se vaan on niin, että tässä aamun Gamma Rayn Land of the Freetä kuunnelleena on pakko todeta, että kyllä Helloween Hansenissa menetti jotain ihan helvetisti.
Mutta asiaan: Dark Ride on kyllä hyvä levy, mutta siihen tuli aikoinaan ennenaikainen inho kun kuuli jostain vain If I Could Flyta, joka on luultavasti levyn huonoimpia biisejä. Myöhemmin kun ihan oikeasti kuuntelin sitä, niin sieltä kyllä löytyi melkoisia helmiä mm. Mr. Torture ja All Over The Nations. Onhan se erilainen levy, enkä oikein edes osaa verrata sitä Keepereihin tai MotR:iin.

[Cornucopia]

Kyllä se vaan on niin, että tässä aamun Gamma Rayn Land of the Freetä kuunnelleena on pakko todeta, että kyllä Helloween Hansenissa menetti jotain ihan helvetisti.

Olisi Hansenin lahjat lähinnä menny hukkaan, jos olisi 'weenin matkaan jäänyt. Sen verran heitän vastaan, että nyt on ollut kaksi mainiota bändiä, jotka omillaan tehneet (parhaimmillaan) parempaa jälkeä kuin Weiki & Hansen Helloweenissa yhdessä koskaan. Ja kyllä, Dark Ride on myös minusta helvetin hyvä, jos ny varsinaiseen keskusteluunkin jotain toteaisin.

[PsychoTapu]

Kyllä se vaan on niin, että tässä aamun Gamma Rayn Land of the Freetä kuunnelleena on pakko todeta, että kyllä Helloween Hansenissa menetti jotain ihan helvetisti.

Olisi Hansenin lahjat lähinnä menny hukkaan, jos olisi 'weenin matkaan jäänyt. Sen verran heitän vastaan, että nyt on ollut kaksi mainiota bändiä, jotka omillaan tehneet (parhaimmillaan) parempaa jälkeä kuin Weiki & Hansen Helloweenissa yhdessä koskaan.

Ihan samaa mieltä. Helloween siinä isojaossa kyllä häviölle jäi.

[Jussi]

Sehän se on ainakin itelleni mielekästä mutta samalla kovin turhaa spekulointia, millainen olisi ollutkaan Heading For Tomorrow-höystetty Helloween-albumi ~1990, ilman Grapowin biisejä?

Nehän ne ovat PBGA:n helmiä, Someone's Crying, Mankind, The Chance... mutta häröilyt karsittuna yhdistetty Kisken hitit, Hansenin kovimmat ja Weikin Number One? ...ehkei se ihan noin olisi mennyt kuitenkaan.

[Acemaster]

Minusta hyvä, että nämä miehistönvaihdokset ovat menneet niin kuin ovat. Helloweenista on ajan kanssa derivoitunut omilleen vaikka kuinka monta kovaa bändiä ja projektia, ja Iso-H on siinä samassa itse kyennyt koko ajan muuntautumaan siinä määrin että vastaava on todella harvinaista yhtään missään musiikissa, saati power-metallissa. The Dark Ridea ei olisi koskaan Kisken äänellä tehty, etc. Todella monia puolia on Helloween nähnyt, kun asiat ovat menneet niin kuin ovat. Vielä kun saataisiin tämä ylituotettu geneerinen hevi jäämään taakse ja uusi onnistunut uudistus aikaan jos ei vielä, niin parin seuraavan tulevan albumin kanssa sitten, niin taas voisi olla tyytyväinen! Rabbitilta lähtien ovat minusta polkeneet tyylillisesti vähän turhan paikallaan (ensi kertaa urallaan!), mitä nyt Legacyn biiseissä oli onneksi jopa vähän vaihtelua.

Niin että mieluummin vähintään kolme todella kovaa (siis HW, GR ja MP) kuin yksi alkuperäinen Helloween, joka olisi ilman ratkaisevia miehistönvaihdoksia varmaan jumahtanut kaavoihinsa jo 90-luvulla.

Minun etuni tietysti tämä että pidän aika tasavertaisesti bändin kaikista line-upeista. Mitä nyt Sascha Gerstnerin aikana ei mitään tajunnanräjäyttävää levyä mielestäni ole vielä ilmestynyt. Biisejä kylläkin.

The Dark Ridesta jos puhutaan niin minusta nimibiisi on yksi bändin kovimpia kappaleita ikinä! Ne soolotkin ovat jotakin aivan käsittämätöntä! Grapowin mestariteos numero yksi ilman muuta. If I Could Flystä pidin itsekin ensin todella paljon, mutta jotenkin tuo biisi on huonoimmin kuuntelua kestänyt kaikista levyn kappaleista. Nimikappaleen lisäksi suosikeikseni voisin nimetä Mr. Torture-, Salvation- ja All Over the Nations -rallatukset ja jopa sitten jo filleriksi haukutun Immortal (Starsin). Koko paketti on minusta kyllä erittäin hyvä. Sen vain sanon, että levyn ehdottomasti huonoin jakso minusta on kappalepari Escalation 666 ja Mirror, Mirror. Johon kai perään on nykyään lisättävä se If I Could Flykin.

[PsychoTapu]

No hei, Kai Hansen, Michael Kiske, Ingo Schwichtenberg, Roland Grapow, Markus Grosskopf. What could go wrong?