Helloween

[Balm]

Saa nähdä, onko tämä biisi Andin tulevalla soololla. Ainakin aika paljon debyyttisoolon tunnelmissa tämä mielestäni kulkee: http://www.youtube.com/watch?v=0AG44sYs3Fo

[Jussi]

Ketäs kaikkia tuossa on; Oliver Hartmann (taas myös kitarassa kuten uusimmalla Avantasiallakin, menee hukkaan ), Sascha Paeth, Dennis Ward, David Readman? Aika hyvä biisi kieltämättä!

Saa nähdä, onko tämä biisi Andin tulevalla soololla. Ainakin aika paljon debyyttisoolon tunnelmissa tämä mielestäni kulkee: http://www.youtube.com/watch?v=0AG44sYs3Fo

Dunno yet, mutta ilmeisesti aikoi tuon ed. sivun haastiksen perusteella tehdä oman ja paremman version tästä (jälleen yhden) brassibändin biisistä, minkä antoi poies. Scelerata ft. Andi Deris - Must Be Dreaming

November 2012 full-length The Sniper by Brazilian assortment Scelerata includes the number ‘Must Be Dreaming’, penned by Andi. “They worked with Charlie, so they asked me to write a song for them,” he discloses. “I said ‘Okay, I’m going to write a song for you, but this song might be recorded later on for my solo album.’ They were fine with that though, and they did a good job. I hope to do a better job on my solo album (laughs). There are some back-up guest vocals on it by me, but it isn’t a lead vocal.”

The vocalist’s third solo outing is gradually taking shape. “I hope to be ready somewhere in May or June, and take it from there,” he reveals. “I will probably release it through JVC in Asia, and probably through Edel Music in the rest of the world. We just finished the drums. They sound great, but drums don’t make a record. I know that the ideas are very good. It’s much harder than you would expect from an Andi Deris solo album, but it’s not Slipknot or something like that. It’s somewhere in between (laughs). I would describe it as hard rock meets metal or metal meets hard rock, any way you can turn and twist it (laughs). The truth is somewhere in the middle. It’s modern hard rock with metal influences.”

Ja kun tuossa pari viestiä sittenkin puhuttiin rockista ja hard rockista, niin en mie tiedä... mietin silloin 15 v. sittenkin että miksei tämä 1000 Years Away ole Helloweenin levyllä, olisi nimittäin ollut aikalailla levynsä paras biisi BTR:lla. Ihan kuin on nytkin CIFTR:lla! Se olisi mitenkään erityisemmin eronnut joukosta.

[Jussi]

Oli keikkaketjussakin, mutta koska se häviää ja tämä on ikuinen, laitetaan Syrjälän Markon Weiki-haastiksen linkki jatkoksi. Tämä oli mielenkiintoinen, ihan oikeassa on Michael noista mainitsemistaan kahdesta biisistä, molemmissa esimerkeissä.

Metal-Rules.com: There are only two songs written by Michael Weikath on the new album. How we are now come to situation where Andy Deris and Sascha Gerstner are the main song writers and even Markus does nowadays more writing for Helloween than you?

Michael Weikath: That’s okay because maybe they have a different approach or—and sometimes I’m not really happy with the material I come up with and then I don’t do it. Or it takes too much time or whatever. Or it takes more time to get arranged or played or recorded or whatever. There is a lot of detail work involved. Then what I’m mainly interested in is not messing around and not behaving like a cunt only because I don’t have more tracks ready or if I have more tracks ready and they don’t get accepted then for me what’s important is to have peace inside the band and have great tracks on one album that you can call a great album. Yeah, it’s not so much that I have to prove big time what I can do. If there are only two tracks and the people say why didn’t he write more? Well I did. They just somehow didn’t make it. Then I’m rather proud that something like “Burning Sun” is there or “Years” rather than something that had nothing to say that was very important for me by the time I did it and it is there and that’s fine. It would be a different life without that track but I’m not so really fond of “Nothing to Say” for instance. Or “Do You Know What You Are Fighting For”, I think is very important because it goes like the Deep Purple scene and whatever. People come and say “That track is unnecessary and I find it boring and I don’t know what he wanted to express with it. What a crap!”

edit: monet vastauksista ovat ihan yhtä esoteerisia kuin rakastetun tyyligurumme lavapresenssikin, mutta mitäs vittua tässä yritetään sanoa, Anthrax-paskaa tulossa?

Metal-Rules.com: Speaking some more about rumors, it wasn’t that long time ago when it was announced that Helloween is going to do some shows with the “classic” line-up in 2015. Is that thing really going to happen?

Michael Weikath: Yeah, first it was 2014 and now it’s at 2015 after I said something to them. That’s a more likely date than what they said before in 2014—would have been entirely impossible. Whatever happens in 2015 is maybe a different thing because… actually as Michael Kiske says he needs reunion like a pimple on his ass or something like that. I don’t quite know what he said and there are people dreaming in public and in interviews of a reunion that’s not me. Maybe he understood it that way but I wouldn’t conceive—that’s misconceptions going on. He thought I was dreaming about reunion but I’m not. When the management says we have to do a reunion it’s pretty likely that we’re going to try something like that. As long as they don’t say anything like that I don’t need it either.

Älytöntä, että tämä oman tiensä kulkija jos kuka, on noin talutushihnassa. Ja kertokaa mullekin, mitä tässä halutaan sanoa

Michael Weikath: Helsinki was always like a strange thing like Berlin or something. The people are there but you know the Finns are very, very curious people in themselves. In Helsinki you have lots of strange people who have this opinion, that opinion, and that opinion and so it’s not been the big miracle that we had to play a very small club here as it was (1994). “Laughs”

[Spunkmeyer]

^ Kuulostaa siltä kuin helsinkiläiset olisivat kriittisiä, eivätkä tuosta vaan ryntää ostamaan keikkalippua.

[Balm]

^Siis kysehän oli 90-luvusta. Mikähän silloin on mahtanut olla syynä sille, etteivät ihmiset ravanneet keikoilla - ai niin, lama!

Vrt. Pink Floyd joutui perumaan Division Bell -kiertueensa Helsingin-keikan, koska liput eivät käyneet kaupaksi. Eipä Iron Maidenkään myynyt Fear Of The Darkin kiertueella Helsingin jäähallia loppuun. Helloween soitteli Tavastialla '94 ja '96. Seuraava oma klubikeikka Suomessa oli vasta Rabbitin kiertueella 2004 Tampereella Pakkahuoneella, jonne oli myyty ennakkoon yli 1000 lippua. Tavastia buukattiin ns. viime hetkillä kaveriksi, eikä sinne yllättäen porukkaa niin riittänytkään. Helsingin kannalta tilanne muuttui radikaalisti seuraavana vuonna, kun Legacy-kiertueellaan Helloween veti Kaapelitehtaalle 1500 ihmistä.

[WildFire]

Jos Helloweenin näkeminen ja reissu Pohjois-Savoon innostaa, Kuopio RockRockissahan nuo soittelevat kesällä lauantain pääesiintyjänä.

[Jussi]

Jos Helloweenin näkeminen ja reissu Pohjois-Savoon innostaa, Kuopio RockCockissahan nuo soittelevat kesällä lauantain pääesiintyjänä.

Näh, parempi (ainakin reissun edessä) varmaan välttää 2010-11 toisinto: so-so klubikeikan (Pakkahuone/Teatria) jälkeen masentava (lyhyt setti, huonot valinnat korostuvat) festariveto (SOA/RokkiMulkku). Wackenissa ei kauheasti edes kiinnostanut enää tuolloin loppukesästä kolmas 7 Sinners-keikka.

[Jussi]

Hrr, kyllä mie postuumisti ymmärrän, miksi March Of Timea piti odottaa settiin aina 2007 asti... Ehkä olisi ollut parempi ilman. Pakkahuoneella silloin en lavan edessä tunnistanut biisiä ennenkuin kaveri kertoi mikä soi ja tätä allaolevaa en, kuullut kuin etäältä kun jonotin vielä sellaista 1L W-kolpakkoa kojulta.

Helloween - Live @ Wacken Open Air 2011 - (almost) Full Concert

0:00 March Of Time
5:20 Where The Sinners Go
13:00 I'm Alive
17:42 Keeper Of The Seven Keys
25:19 Helloween
32:28 Future World
36:19 Dr. Stein
43:06 I Want Out

[Acemaster]

Hrr, kyllä mie postuumisti ymmärrän, miksi March Of Timea piti odottaa settiin aina 2007 asti... Ehkä olisi ollut parempi ilman.

No huh, kylläpä kuulostaa kauhealta. Varmaan sitten Suomessa irronnut paremmin, tai sitten paskat soundit ja kova humalatila pelastaneet tämän minulle reilusti plusmerkkiseksi biisiksi. Tunnistusongelmia ei ole ollut, vaan ensi soinnusta olen yhtä kaikki erottanut, vaikka joskus on paskasti soundannutkin.

March tuntuu aina jotenkin niin tervetulleelta ja kerrankin yllättävältä valinnalta Helloweenin settiin niinä kertoina kun olen livenä kuullut. Etenkin se yllätyksellisyys (tai edes sen tunne) on tämän bändin seteissä harmittavan harvinaista. Tuntunut olevan myös niitä suurimpia yleisön suosikkeja ainakin sitten siihen lähettyvilleni sattuneiden mielestä. Kyllä minä olen aina erityksen kickseissä juuri Marchin aikana ollut noista Kisken aikaisista, lähtee se hyvin tai huonosti!

[Judez]

Kaivelin bootleg-hyllyäni tossa ja tuli vastaan Chameleon-rundin ainoa videotallenne (Oslon keikka), joten heitin tämän youtubeen kaikkien katseltavaksi. Bändi oli käynyt kaksi päivää ennen tätä keikkaa vetämässä Kulttuuritalolla kiertueen avauskeikan. Tässä on sitä historian havinaa (Kiskellä tässäkin nuo ihme bokserit/pyöräilyshortsit jalassa ):

[youtube]2qc6ahe78co[/youtube]

Settilista: http://www.setlist.fm/setlist/helloween ... 5e0ae.html

[Jussi]

Ei huonosti kun 11 / 12 uuden levyn biisistä soitetaan, siinä on sitä luottoa ..plus Grapowin soolona b-puolen instrumentaali Oriental Journey.

Ainoa joka jää soittamatta on Giantsin kanssa levyn paras, vaan kovin toisenlainen Longing.

edit: Olinpa unohtanut, että häröily alkoi jo vuotta aikaisemmin kun Chameleonin kaksi huonointa olivat valmiita bändin soittaessa syksyn 1992 japanin keikoilla In The Nightia ja Revolution Now:ia.

[el bandito]

Straight Out Of Hell tuli ratsattua Anttilan alelaarista ja todettua bändin parhaaksi kokonaisuudeksi sitten Time Of The Oathin ja irtobiiseinäkin löytyy melkoisesti helmiä. Varmaan taso johtuu siitä, että Weikath on kirjoittanut niin vähän biisejä (tai vähän niitä ainakin on levylle asti päätynyt), miehellä kun tuntuu olevan tapana vääntää väkisin se yksi tai kaksi hutia per levy.

[Osynlig]

Mullekin SOOH oli todella positiivinen yllätys. "Hold Me in Your Armsia" lukuun ottamatta vahva paketti. Andin laulu kuulostaa tällä levyllä paremmalta kuin aikoihin. Kenties paras Andi-levy? Tää on ollut ahkerassa kuuntelussa ilmestymisestään saakka, eikä vieläkään kyllästytä.

[Jussi]

Kenties paras Andi-levy? Tää on ollut ahkerassa kuuntelussa ilmestymisestään saakka, eikä vieläkään kyllästytä.

Ei saakelissa; kiva että tykätään ja jollain noinkin, mutta... Mie vihaan sitä tiettyjen albumien ainaista esillenostamista keneltä artistilta vain, mutta lauseesi lukiessani pyöri mielessä vain 'entä MOTR ja TTOTO ja..' vaikka The Dark Ride tai jopa The Legacy.

Siltä alkaa heti esim. The Invisible Manin riemastuttava, sävellajia nostava viimeinen kertsi soimaan päässä kun levyä nyt ajattelin. Uudelta saa pinnistellä että edes World Of Waria saa muistumaan mieleen; Asshole taas paskuudellaan kyllä. Grosskopfin Ain't Got Nothin' Better oli jo parempi kappale tuon yllämainitun Chameleonin aikaan, samalla bonarikohtalolla minkä tuolle persreiällekin olisi suonut.

[Davy Jones]

Ei saakelissa; kiva että tykätään ja jollain noinkin, mutta... Mie vihaan sitä tiettyjen albumien ainaista esillenostamista keneltä artistilta vain, mutta lauseesi lukiessani pyöri mielessä vain 'entä MOTR ja TTOTO ja..' vaikka The Dark Ride tai jopa The Legacy.

Pthyi!

TTOTOkin nauttii jostain syystä käsittämätöntä yliarvostusta. Joo, osuu Andin kulta-aikaan, periaatteessa ihan ok-biisejä, soitto kulkee jne. mutta biisimateriaaliltaan vähän plaah. Power ainoa todellinen instant hit. Kiintiöballadikin hakee juustoisuudessaan vertaistaan koko modernista power-historiasta. Mutta siehän tykkäät siitä tympeästä ST-paahdostakin. Äidit, tyttäret jne.

MOTR, RDCE ja TDR. Seuraavaksi haetaankin Deris-eralla sitten kahta uusinta hierarkiseen jonoon.

[Osynlig]

Kenties paras Andi-levy? Tää on ollut ahkerassa kuuntelussa ilmestymisestään saakka, eikä vieläkään kyllästytä.

Ei saakelissa; kiva että tykätään ja jollain noinkin, mutta... Mie vihaan sitä tiettyjen albumien ainaista esillenostamista keneltä artistilta vain, mutta lauseesi lukiessani pyöri mielessä vain 'entä MOTR ja TTOTO ja..' vaikka The Dark Ride tai jopa The Legacy.

TTOTO on myös erittäin kova, mutta MOTR ei itselle iskenyt ihan yhtä kovaa kuin näköjään sulle (ja varmaan monelle muulle). Myös The Dark Ride ja Legacy kolahtavat mulle (diggaan muuten myös "Occasion Avenuesta"!). SOOH:lla pidän juuri siitä, että sillä on monta nopeatemposta biisiä ja korkealentoisia kertsejä jotka jäävät mieleen, juuri tällaista Helloween tekee parhaiten. Andista sen verran, että se laulaa tällä levyllä korkeat nuotit paremmin kuin ehkä koskaan ennen. Kenties sitten autotunetettu tms., mutta monella muulla Andi-levyllä korkeat nuotit ovat aina välillä kuulostaneet väkinäisiltä.

[Jussi]

Ei saakelissa; kiva että tykätään ja jollain noinkin, mutta... Mie vihaan sitä tiettyjen albumien ainaista esillenostamista keneltä artistilta vain, mutta lauseesi lukiessani pyöri mielessä vain 'entä MOTR ja TTOTO ja..' vaikka The Dark Ride tai jopa The Legacy.

Pthyi!

TTOTOkin nauttii jostain syystä käsittämätöntä yliarvostusta. Joo, osuu Andin kulta-aikaan, periaatteessa ihan ok-biisejä, soitto kulkee jne. mutta biisimateriaaliltaan vähän plaah. Power ainoa todellinen instant hit. Kiintiöballadikin hakee juustoisuudessaan vertaistaan koko modernista power-historiasta. Mutta siehän tykkäät siitä tympeästä ST-paahdostakin. Äidit, tyttäret jne.

MOTR, RDCE ja TDR. Seuraavaksi haetaankin Deris-eralla sitten kahta uusinta hierarkiseen jonoon.

Joudun "omien" lyhenteideni uhriksi, mutta mitä meinaat ST:llä? Eka selftitled EP l. s/t

Joo tykkään kyllä. Ja lihavoidusta: en edes joka biisistä Legacylla. Occasion Avenue lensi 1. roskakoriin kun tein koneelle tuollaisen vaihtoehtoisen version auto- ja puhelinkuuntelua varten. Saatoin aiemminkin laittaa tuon:

01 - The King For a 1000 Years
02 - The Invisible Man
03 - Born On Judgement Day
04 - Pleasure Drone
05 - Mrs. God
06 - Silent Rain
07 - Light The Universe (Andi Deris version)
08 - The Shade In The Shadow
09 - Get It Up
10 - My Life For One More Day (edit)

Ja mitä The Time Of The Oathiin tulee, en tiedä kumpaa slovaria tarkoitat kiintiömäiseksi mutta molemmat toimivat niin Andin siirappisuus kuin Weikin 70's meininki omassaan. Sitten, sillä on aina haitannut sen vähän itselleni tuotantopuoli (puuroisuudessaan), mutta biisithän ovat tasaisinta laatuaan ikinä. Nimikappale on aina ollut vähän tylsä ja junnaava itelleni, sekä ainakin ekat vuoden Wake Up The Mountain. Muttta muutoin = ässää. [Instant] hittejä? Kings Will Be Kings, Before The War, a Million To One, Steel Tormentor...

[Acemaster]

Mä tykkään TTotO:lla jopa puurotuotannosta, tottunut siihen niin että se kuuluu biiseihin jotenkin lähtemättömästi. Oikeastaan juuri päinvastaista mieltä ylläolevan kanssa: Power vähän turhankin helppo ralli sille albumille, muut biisit paljon kunnianhimoisempia ja auettuaan pääasiassa parempia. Power kyllä sittenkin palvelee albumikokonaisuudessa hienosti catchynä ja happyhappynä välipalana, niin kuin myöhemmin (huono) Anything My Mama Don't Likekin. Oikeastaan ensimmäinen puolikas albumia on se nopea "hittiosasto", täyttä tykitystä, mutta se polveilevampi ja tunnelmallisempi loppupuolisko, huhhuijaa, se se on minusta parasta mitä Helloween on vieläkään koskaan saanut aikaan! Kings Will Be Kingsistä päätösbiisiin asti on ihan armoton lataus! Nostaisin TTotO:n fiiliksestä riippuen jopa Helloweenin parhaaksi albumiksi. Jopa siis WoJ:n ja Keepereiden edelle. Toisinaan ainakin tuntuu tältä. Nuo neljä ne kärkisijat nyt MotR:n ja parhaiden uudempien levyjen edellä taitavat viedä.

Ihan samat lempparit näistä sanotaanko modernilta soundaavista albumeista ( BtR 97 ->): The Dark Ride ja The Legacy ne kaksi parasta minustakin ovat. BtR nyt vähän siinä välimaastossa kyllä. Nostaisin kolmanneksi mukaan keskusteluun, jos parhaista "uusista" puhutaan. The Legacya kyllä vaivaa tuo huikea epätasaisuus (minustakin muuten Occasion Avenue parhaimmistoa, ylipäätään HW:n parhaita biisejä koskaan): siellä on supervoittajabiisejä, ja sitten siellä on täysiä turhakkeita. Sentäs musiikillisesti monipuolisinta Helloweeniä... miltei koskaan. Arvostaisin jos vielä kyhäilisivät jotain tuollaista. SOoH:lle en ole lämmennyt; vähän liiankin laskelmoitu perussuoritus minusta. World of War sieltä se paras. (Tuntuu oudolta olla Jussin kanssa näin paljon samaa mieltä.)

[Davy Jones]

Joudun "omien" lyhenteideni uhriksi, mutta mitä meinaat ST:llä? Eka selftitled EP l. s/t

Muttta muutoin = ässää. [Instant] hittejä? Kings Will Be Kings, Before The War, a Million To One, Steel Tormentor...

Tylsää paahtoa.

[clairvoyant]

Kyllähän se pojat niin vain on, että the Time of the Oath on valovuosia kovempi levy kuin tämä viimeisin.

Harkitsin tuossa vähän lähteäkö sitten kuitenkin Kuopioon tsekkaamaan Udot, Amaranthet ja Helloweenit. Mutta näyttävät olevan sopivasti aivan eri päivinä + Helloweenilla(kin) aika lyhyt soittoaika. Taitaa jäädä menemättä.

[Jussi]

^ Sama, mullakin on U.D.O. pe & 'ween la mietityttänyt, mutta kaverilla on kolmekymppiset Rollossa silloin lauantaina myös, joten sinne tietysti.

[Judez]

Straight Out of Hell on vielä sen verran tuore levy niin ehkä tuota nostetaan siksikin korkeammalle levyvertailuissa. Albumin kuin albumin todellinen taso mitataan vasta ajan kanssa. Toki omallakaan kohdallani SOOH ei ole top-5 levy kun Andin kauden levytyksiä vertailee.

[Cornucopia]

Kyllähän se pojat niin vain on, että the Time of the Oath on valovuosia kovempi levy kuin tämä viimeisin.

No jaa, itsellä ei ole niin vahvaa nostalgiafaktoria, mitä TToTO:iin tulee, joten sanon että kyllä Straight Out Of Hell kovaa kampoihin pistää. Parasta Helloa aikoihin. Ei silti The Dark Ridelle tai Better Than Raw:lle pärjää mutta ne olivatkin allekirjoittaneen ekat Hello-lätyt. Niille en usko haastajaa tulevankaan.

[stratowiruz]

Jätänpä minäkin mielipiteeni, mielipiteitä jakavasta The Time Of The Oath -levytyksestä, verrattuna sitä edelliseen ja sitä seuraavaan erityisesti. Jostain syystä itselleni Master Of The Rings kolahti vähintäänkin hyvin (jos ei erinomaisesti) aikoinaan kuin myös Better Than Raw. Summa summarum, jostain syystä TTOTO ei siis aiheuttanut vastaavia väristyksiä positiivisessa mielessä - olematta silti mikään huono tuotos.

Nykyisin ei Helloween mielestäni ole kyennyt enää samaan tasoon kuin tuolloin, esimerkiksi "Legacy" ja Rabbit Don't Come Easy ovat parempia kuin kaksi viimeisintä 'ween tuotosta, joissa ei ole tarttumapintaa kuin parissa kappaleessa. Asiaan luonnollisesti vaikuttanut "ikääntyminen" ja musiikkimaun entisestään muuttuminen kevyempään ja hankalampaan (jos "proge" kuvailisi) suuntaan.

Toki en halua liikaa edes vertailla Kiske ja Deris aikakausia, koska sen verran erilaista. Kisken aika lopulta jäänyt myös tuotosten lukumäärässä jo vissiin pienemmäksikin. Eikä myös Deris ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihini laulajana vaikka ihan suhteellisen toimivaa monessa tapauksessa silti. Vertailua kuin Roth/Hagar eli Van Halen bändiin. Silti oma suosikkini Helloween-levyistä on ehdottomasti Chameleon edelleen.

[Acemaster]

Asiaan luonnollisesti vaikuttanut "ikääntyminen" ja musiikkimaun entisestään muuttuminen kevyempään ja hankalampaan (jos "proge" kuvailisi) suuntaan.

Siinä tapauksessa Mission Motherland / If I Knew / The Time of the Oath -kolmikko erikseen kuunteluun, niin jo luulisi Oath-arvostuksesikin nousevan!

Mission Motherlandin väliosa pelkästään on niin huikea että ajoittain aiheuttaa allekirjoittaneella hengitysvaikeuksia... Mm. Derisin huikein laulusuoritus ikinä tässä?