Hard Rock/glam/tukka/kives

[Munamankeli]

Tismalleen! Piti hieman avata itselle ja ehkä muutamalle muulle, kuka ja mikä kaveri on kyseessä. Hoekstran nykyinen pesti kun on monelle suurempi ja tutumpi asia kuin tämä Frontiersille tehty levyproggis. Tuskin olisin ainakaan itse tarttunut levyyn, elleivät kitarisitin riuskat otteet olisi tehneet keikalla vaikutusta. Vaan seuraavaksi jotain ihan muuta.

Tässä sitä jotain muuta. Blue Murder. Klassikko. Maailman ehkä aliarvostetuin kasarihevilevy suhteessa biisien ja soiton laatuun. Vaikea parantaa. John Sykes on jumala.
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16535

[Sabbathman]

^ On se loistava levy, komppaan arvosanassa! Vanha CD-painos löytyi keväällä Vaasan kirpulta peräti 3,50 eurolla...Itse arvostan tässä bändissä Carmine Appicea kaikkein eniten, onhan kyseessä yksi maailman kovimmista heavyrumpaleista.

[youtube]hfsZ4EzSn80[/youtube]

[Munamankeli]

^ On se loistava levy, komppaan arvosanassa! Vanha CD-painos löytyi keväällä Vaasan kirpulta peräti 3,50 eurolla...Itse arvostan tässä bändissä Carmine Appicea kaikkein eniten, onhan kyseessä yksi maailman kovimmista heavyrumpaleista.

Tony Franklinin basso kuulostaa todella hienolta, kun sen nyt kuulee paremmilla kamoilla. Joskus parikymmentä vuotta sitten automankka ja kotisoitin olivat niin paskoja, ettei erottanut kuin hyvän musiikin. Remasterointi parantaa tilannetta entisestään. Tolla levyllä ei ole heikkoa lenkkiä.

Carmine nousi tutkaan jo monesti mainitun Dortmundin '83 spektaakkelin jälkeen. Julman näköinen merirosvo roiskii roisia komppia, Ozzy sekoilee etualalla ja Jake E Lee oli coolein kaikista.
[youtube]p9EAHpadqHI[/youtube]

[Jussi]

Tarinan mukaan Sykes harkitsi mikin varteen Ray Gilleniä, mutta päätyi hoitamaan homman itse. Laulu on korkean puhdasta ja brittiläisen aksentin takia miellyttävän paksua. Mieleen tulee sekoitus DC:n ja Tony Martinin parhaita puolia. Kyseessä on siis perinteinen power trio, jossa kokonaisuus on ainakin osiensa summa. Huikeaa soittoa ja parhaan laatuluokan sävellyksiä. Kitaristien nirvana mutta hienoa kuultavaa myös tällaiselle tavalliselle pulliaiselle.

..Valley of the Kings on eeppinen sävellys sanoituksia myöten

Niin siis Gillenhän oli bändissä, kuten myös Cozy Powell, BM:in alkuvaiheessa. Kuten myös mainittemasi Tony Martin Rayn seuraajana, joka teki muuten nuo nimenomaiset Valley Of The Kingsin lyriikat, kuten vihkopaperit kertovat.

[Munamankeli]

Niin siis Gillenhän oli bändissä, kuten myös Cozy Powell, BM:in alkuvaiheessa. Kuten myös mainittemasi Tony Martin Rayn seuraajana, joka teki muuten nuo nimenomaiset Valley Of The Kingsin lyriikat, kuten vihkopaperit kertovat.

Joo, niinhän ne oli ja tämä lienee kaikkien bändiä seuranneiden tiedossa. Demot ovat kuitenkin vain demoja, mutta levytystä varten Sykes jostain syystä hylkäsi ajatuksen Gillenin tahi Martinin sopivuudesta. Hyvä että hylkäsi. Martin olisi ehkä mitenkuten sopinut, mutta Gillenin ääni on liian ärjy.
[youtube]vY8253EW5bY[/youtube]

Melodicrock: I didn't even know you had Ray Gillan on some vocals?
Sykes: Oh yeah. There was a lot of stuff on reel to reel that, I think got wiped. There is some stuff I think I've got in the archives. I have thought about releasing that. I did think about it when Ray died. I have a great original version of ' Riot ' with Cozy Powell on. Where he just slamming on it.

[Munamankeli]

Itse arvostan tässä bändissä Carmine Appicea kaikkein eniten, onhan kyseessä yksi maailman kovimmista heavyrumpaleista.

Tässä vedossa Carmine panee mutkat suoriksi. Hieman liian nopeaa ja suoraviivaista kyseiseen taideteokseen. Muu bändi tuntuu soittavan aivan eri biisiä. Mutta voi jeesus tuota kitarasoundia. Kunpa WS tekisi nämä edes vähän sinnepäin.
[youtube]nmfYICnSCtg[/youtube]

[Ice]

Tismalleen! Piti hieman avata itselle ja ehkä muutamalle muulle, kuka ja mikä kaveri on kyseessä. Hoekstran nykyinen pesti kun on monelle suurempi ja tutumpi asia kuin tämä Frontiersille tehty levyproggis. Tuskin olisin ainakaan itse tarttunut levyyn, elleivät kitarisitin riuskat otteet olisi tehneet keikalla vaikutusta. Vaan seuraavaksi jotain ihan muuta.

Tässä sitä jotain muuta. Blue Murder. Klassikko. Maailman ehkä aliarvostetuin kasarihevilevy suhteessa biisien ja soiton laatuun. Vaikea parantaa. John Sykes on jumala.
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16535

Pitää tutustua tähän ja pointsit nyt tämän kirjoituksen selveämmästä tasosta siihen edelliseen verrattuna. Tarkoitin siis tuon Hoekstran arvion ohessa, että miehen esittely on kirjoitettu todella sekavasti ja vaatii suhteellisen kovaa tavausta, kun 2 ensin mainittua nimeä ei soitakaan tällä vaan Whitesnakessa, jonka nykykokoonpanosta mulla ei ole mitään hajua, kuten tuskin monella muullakaan lukijalla. No toivotaan että Blue Murder löytyy Deezeristä / Spotifystä niin otetaan kuunteluun.

[Vanhus]

Tässä sitä jotain muuta. Blue Murder. Klassikko. Maailman ehkä aliarvostetuin kasarihevilevy suhteessa biisien ja soiton laatuun. Vaikea parantaa. John Sykes on jumala.
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16535

Vuosi 1989... Tämä levy... Badlands'in eka... Bad English'in eka... King's X'n Gretchen Goes To Nebraska...

4 hyvin erilaista levyä, mutta jokainen edusti oman genrensä (lasken King's X:n omaksi genrekseen, koska se ei sovi muuten mihinkään ) ehdotonta huippua. Ja jokainen levy on myös kestänyt kaikki nämä vuodet kuuntelua erittäin hyvin. Jos vertaa tätä 1987:aan, suurimman eron itselleni tekee Tony Franklin'in nauhaton basso. Ja onhan Tonylla myös se Whitesnake yhteyskin, jopa omin korvin ja silmin todistettuna.

[steni]

Kyllä soi tuo eka Blue Murder hyvin remasteroituna.
Ja on hyvin kestänyt aikaa, klassikko.
Multa löytyy myös tuo 1993 Nothin` But Trouble,
on silläkin hetkensä mutta ei toimi mulle niin hyvin
kuin tuo eka.

[HeadCrusher]

Tässä sitä jotain muuta. Blue Murder. Klassikko. Maailman ehkä aliarvostetuin kasarihevilevy suhteessa biisien ja soiton laatuun. Vaikea parantaa. John Sykes on jumala.
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16535

Olipas muuten mahtava löytö! Todella tiukkaa soittoa ja eipä nuo biisitkään huonoja ole.

Itse arvostan tässä bändissä Carmine Appicea kaikkein eniten, onhan kyseessä yksi maailman kovimmista heavyrumpaleista

Komppia tälle! Todella hyvä ja letkeä tatsi soittoonsa kyseisellä herralla.

np: Blue Murder - Riot

[Stårmbringer]

1993..Biloxi...tajuttoman kovaa settiä.


Biloxi - Here And Now

Biloxi * Magic *

[Sabbathman]

Tämä on tätä vanhempaa hard rokkia, Beck/Bogert/Appice, 42 vuoden takaa...

[youtube]4m555n9q4Vk[/youtube]

Appicen veljesten rumpujuttuja...

[youtube]KkZ_ttXop2g[/youtube]

[youtube]e9o9Tqi72Tk[/youtube]

Ja siinä vähän tuoretta Cactusta...

[youtube]U_zgBfnjsz4[/youtube]

[StuG]

On tässä ainakin kivestä, tukkaa ja viiksiä!

[youtube]dO9BFGHTrC8[/youtube]

Ps. Leffa on erittäin suositeltava.

[youtube]1WZ6Vl5uBGw[/youtube]

[Jussi]

Niin siis Gillenhän oli bändissä, kuten myös Cozy Powell, BM:in alkuvaiheessa. Kuten myös mainittemasi Tony Martin Rayn seuraajana, joka teki muuten nuo nimenomaiset Valley Of The Kingsin lyriikat, kuten vihkopaperit kertovat.

Joo, niinhän ne oli ja tämä lienee kaikkien bändiä seuranneiden tiedossa. Demot ovat kuitenkin vain demoja, mutta levytystä varten Sykes jostain syystä hylkäsi ajatuksen Gillenin tahi Martinin sopivuudesta. Hyvä että hylkäsi. Martin olisi ehkä mitenkuten sopinut, mutta Gillenin ääni on liian ärjy.

Melodicrock: I didn't even know you had Ray Gillan on some vocals?
Sykes: Oh yeah. There was a lot of stuff on reel to reel that, I think got wiped. There is some stuff I think I've got in the archives. I have thought about releasing that. I did think about it when Ray died. I have a great original version of ' Riot ' with Cozy Powell on. Where he just slamming on it.

John Kalodner -syystä hylkäsi ajatuksen

[Munamankeli]

John Kalodner -syystä hylkäsi ajatuksen

Noo, tuo on Wikipediassa lainatun haastattelun mukaan, mutta muissa haastatteluissa John on ollut epämääräisempi.
“After a lot of time spent auditioning, the boys finally turned around and said to me, ‘Look John, you just go in and sing, because you sing it best.’ So it took me a while to just get around to it, but once I did it was allright.”

Joka tapauksessa hyvä päätös.

[Munamankeli]

Ja onhan Tonylla myös se Whitesnake yhteyskin, jopa omin korvin ja silmin todistettuna.

Tuo on muuten kumma, miten nämä kaksi riitaisaa herraa ovat vuoron perään "omineet" soittajia toisiltaan. Sykes teki keikkaa Aldridgen kanssa ja DC soitteli sekä Franklinin että Mendozan kanssa. Jälkimmäisestä Sykes myönsi vetäneensä herneet nokkaan.

[Vanhus]

Ja onhan Tonylla myös se Whitesnake yhteyskin, jopa omin korvin ja silmin todistettuna.

Tuo on muuten kumma, miten nämä kaksi riitaisaa herraa ovat vuoron perään "omineet" soittajia toisiltaan. Sykes teki keikkaa Aldridgen kanssa ja DC soitteli sekä Franklinin että Mendozan kanssa. Jälkimmäisestä Sykes myönsi vetäneensä herneet nokkaan.

Nothin' but Troublen "faktoissa" lukee basistina Marco Mendoza ja Additional Musician-listassa Tony Franklin. Kuitenkin Tonyn itsensä mukaan mies soitti muistaakseni yli puolessa levylle päätyneistä biiseistä. Olen joskus nähnyt sen listan mitkä Tony soitti ja muistaakseni siinä oli ainakin 7 biisiä...

[Munamankeli]

Nothin' but Troublen "faktoissa" lukee basistina Marco Mendoza ja Additional Musician-listassa Tony Franklin. Kuitenkin Tonyn itsensä mukaan mies soitti muistaakseni yli puolessa levylle päätyneistä biiseistä. Olen joskus nähnyt sen listan mitkä Tony soitti ja muistaakseni siinä oli ainakin 7 biisiä...

Hyvin muistat, vanhukseksi.... 7 + 1 bonusbiisi
Tonyn mukaan:
So to follow up on the Blue Murder Nothin’ But Trouble question, the tracks I played on were: Itchycoo Park, Cry For Love, Runaway, I’m On Fire, Save My Love, I Need An Angel, She Knows, AND the Japanese bonus track, Bye Bye... a cool James Brown type vibe... Carmine’s on there too... check it out!

Hyviä kappaleita ja koukkuja, muttei lähsekään niin yhtenäinen ja vahva kokonaisuus kuin eka. Sellainen 7/10 levy.

[Munamankeli]

John Kalodner -syystä hylkäsi ajatuksen

Noo, tuo on Wikipediassa lainatun haastattelun mukaan, mutta muissa haastatteluissa John on ollut epämääräisempi.
“After a lot of time spent auditioning, the boys finally turned around and said to me, ‘Look John, you just go in and sing, because you sing it best.’ So it took me a while to just get around to it, but once I did it was allright.”

Joka tapauksessa hyvä päätös.

Kalodnerin mukaan suurin virhe ja este Blue Murderin menestykselle oli "that he's not a star lead singer. He's a star guitar player, he's a star songwriter - he's not a star lead singer." Osui sattumalta silmään, kun luin Martin Popoffin varsin perinpohjaista kirjaa siitä, miten rillipäisestä punkerosta tuli turboahdetun glamrockin kuningas. Hienoa tarinaa Whitesnaken alkuajoista, bändin ja biisien muodonmuutoksesta ja siitä miten työläästi valmistunut '1987' vihdoin räjäytti potin ja avasi tien tähteyteen.
http://www.martinpopoff.com/html/sail-away.html

Tässä eräs murroskohta. Sykes remmin ja lentoliput jenkkeihin. Asennetta ja röyhkeyttä enemmän kuin Andy McCoylla.
[youtube]_v_SKa6iKdE[/youtube]

[Jussi]

Nothin' but Troublen "faktoissa" lukee basistina Marco Mendoza ja Additional Musician-listassa Tony Franklin. Kuitenkin Tonyn itsensä mukaan mies soitti muistaakseni yli puolessa levylle päätyneistä biiseistä. Olen joskus nähnyt sen listan mitkä Tony soitti ja muistaakseni siinä oli ainakin 7 biisiä...

Hyvin muistat, vanhukseksi.... 7 + 1 bonusbiisi
Tonyn mukaan:
So to follow up on the Blue Murder Nothin’ But Trouble question, the tracks I played on were: Itchycoo Park, Cry For Love, Runaway, I’m On Fire, Save My Love, I Need An Angel, She Knows, AND the Japanese bonus track, Bye Bye... a cool James Brown type vibe... Carmine’s on there too... check it out!

Hyviä kappaleita ja koukkuja, muttei lähsekään niin yhtenäinen ja vahva kokonaisuus kuin eka. Sellainen 7/10 levy.

Vasta ostin keväällä/kesällä divarista NBT:n japsipainoksen, joka piti discogsiinkin lisätä, kun siellä ei tuollaista EAN-kooditonta ollut mutta tosiaan samaan tapaan "additional musician" lukee Carmine myös, niin voisi kuvitella että soittaa samoilla raidoilla kuin Franklin.

John Kalodner -syystä hylkäsi ajatuksen

Noo, tuo on Wikipediassa lainatun haastattelun mukaan, mutta muissa haastatteluissa John on ollut epämääräisempi.
“After a lot of time spent auditioning, the boys finally turned around and said to me, ‘Look John, you just go in and sing, because you sing it best.’ So it took me a while to just get around to it, but once I did it was allright.”

Joka tapauksessa hyvä päätös.

Kalodnerin mukaan suurin virhe ja este Blue Murderin menestykselle oli "that he's not a star lead singer. He's a star guitar player, he's a star songwriter - he's not a star lead singer." Osui sattumalta silmään, kun luin Martin Popoffin varsin perinpohjaista kirjaa siitä, miten rillipäisestä punkerosta tuli turboahdetun glamrockin kuningas. Hienoa tarinaa Whitesnaken alkuajoista, bändin ja biisien muodonmuutoksesta ja siitä miten työläästi valmistunut '1987' vihdoin räjäytti potin ja avasi tien tähteyteen.
http://www.martinpopoff.com/html/sail-away.html

Tänks, tuota opusta ole huomannutkaan, kun vieläkin on aikomisen asteella tilata Popoffin UFO-biografia, suurena Mogg & co-fanina -ai niin, ja tuo uusi RIOT-kirja!!

[Munamankeli]

Tänks, tuota opusta ole huomannutkaan, kun vieläkin on aikomisen asteella tilata Popoffin UFO-biografia, suurena Mogg & co-fanina -ai niin, ja tuo uusi RIOT-kirja!!

Ei toki mikään Törkytehdas, mutta journalistin vankalla ammattitaidolla kirjoittama historiikki, joka etenee levy levyltä, miehistö miehistöltä. Varsinainen juju on haastateltujen päästäminen ääneen eräänlaisena vuoropuheluna ja hieman jopa ristiin. Alkuvuosissa paino on Marsdenin, Murrayn ja vähemmän Moodyn sanomisilla. Ertyisen hienoa on äijien muistelu Lordin ja Paice astuessa remmiin. Paikalla puolet Purplesta ja toinen puoli liki pubisoittajia. Sällit oli suu auki. Vähän sama kuin kävisi lenkillä Gebren kanssa tai pelaisi höntsää Litmasen tiimissä.

Slide it in on jo enemmän sekakuoroa ja varsinainen herkku on 1987, jossa Kalodner pääsee ääneen. Vastuu siirtyy kuulijalle Carminen kertoessa tarinaa Blue Murderista ja Pink Floydista. Kaveri vertailee pokkana, että hänellä ja Sykesilla oli levyt jenkkien kärjessä, kun PF oli ykkösenä ja WS peesasi. Joo, soittihan se Momentary Lapse of Reasonin heikoimmalla raidalla, Dogs of Warilla.

Ehdottomasti hankkimisen arvoinen kirja.

[Judez]

[youtube]C7JMDqizeZE[/youtube]

Tammikuussa julkaistavan Nordic Unionin levyn uunituore sampleri. Kyllähän tässä on viboja uudesta Pretty Maidsista sekä totta kai W.E.Tista sekä Eclipsesta. Kyllä Mårtensson osaa edelleen!

[Munamankeli]

Ylempänä tuli mainiuttua Popoffin kirja Whitesnaken varhaisajoista aina 'Slip of the Tongueen' asti. Classic Rock julkaisi äsken samasta aiheesta artikkelin, jossa liki 1:1 lopputulema. Lyhyesti: David Coverdale tietyllä tapaa häpeää menneisyyttään, eikä suostu katsomaan taakseen. Popoff vetää vieläpä sellaisen johtopäätöksen, että toisin kuin Robert Plant, DC tulee jatkamaan samalla linjalla loppuun asti, vaikka ääni olisi jo mennyt. Mies ei tingi hardrockista eikä suostu laulamaan kunnolleen suotuisempaa materiaalia, esim. aivan alkupään kamaa tai vaikkapa Into the Light -tyyilstä. Tämä kävi ikävällä ja surullisella tavalla ilmi taannoisella keikalla. Kovaa ja korkealta piti vetää, mutta kun ei vaan lähde.

http://classicrock.teamrock.com/feature ... terous-oaf

[Ismo]

Tällasta äsken Rocksissa, saataispa kunnon comeback!
[youtube]tsWdGlFLQ1k[/youtube]

[Sabbathman]

Ylempänä tuli mainiuttua Popoffin kirja Whitesnaken varhaisajoista aina 'Slip of the Tongueen' asti. Classic Rock julkaisi äsken samasta aiheesta artikkelin, jossa liki 1:1 lopputulema. Lyhyesti: David Coverdale tietyllä tapaa häpeää menneisyyttään, eikä suostu katsomaan taakseen. Popoff vetää vieläpä sellaisen johtopäätöksen, että toisin kuin Robert Plant, DC tulee jatkamaan samalla linjalla loppuun asti, vaikka ääni olisi jo mennyt. Mies ei tingi hardrockista eikä suostu laulamaan kunnolleen suotuisempaa materiaalia, esim. aivan alkupään kamaa tai vaikkapa Into the Light -tyyilstä. Tämä kävi ikävällä ja surullisella tavalla ilmi taannoisella keikalla. Kovaa ja korkealta piti vetää, mutta kun ei vaan lähde.

http://classicrock.teamrock.com/feature ... terous-oaf

Ei tuo kovaa ja korkealta vaan enää sovi DC:lle. Äänen ja ennen kaikkea biisimateriaalin puolesta paluu good ol' days -linjalle ei todellakaan olisi mitään taantumista vaan enemmän kuin tervetullutta - eikä mitään akustista duo-juttua vaan koko bändillä matkaan ja setti vuosilta 1974-1984 niin ai jai...

Walking In The Shadow Of The Blues
Fool For Your Loving
Sail Away
Blindman
Love To Keep You Warm
Love Hunter
The Gypsy
Sunny Days
Trouble
Carry Your Load
Mistreated
Queen Of Hearts
Child Of Babylon
Don't Break My Heart Again
Soldier Of Fortune
Only My Soul
---
Ain't No Love In The Heart Of The City
Crying In The Rain
Here I Go Again
Love Ain't No Stranger
We Wish You Well