Amorphis-keskustelu

[Akiman]

Amorphis siirtyy huhtikuussa äänittämään seuraavaa levyään Ruotsiin. Esituotantoa tekevät jo tämän kuun aikana. Tuottajana toimii tällä kertaa Jens Bogren ja levy julkaistaan syyskuussa.
Uutinen.

Jotenkin ei Bogren innosta yhtään, yleensä aina samat Bogren-soundit Mutta Amorphis-levy kelpaa aina, joten katsotaan mitä tuleman pitää.

Itselläni ei ehkä ole ihan sellaista korvaa musiikin suhteen, että kuulisin aina jotkin tietyt yhtäläisyydet vaikkapa rumpusoundien tai muiden suhteen, mutta noin yleisesti en voisi kyllä olla enempää eri mieltä Bogrenin suhteen: Siinä missä vaikkapa Andy Sneapilla ja jopa Dan Swanöllä on miksattavasta ja tuotettavasta levystä riippumatta lähes aina se todella tunnistettava tapa miksata kokonaisuus, on Bogren esiintynyt itselleni aina sellaisena poikkeuksena, joka työskentelee vain sellaisen musiikin parissa mistä todella pitää ja osaa jotenkin aina tuoda lähes joka levylle sen erilaisen kyseisen bändin näköisen soundin.

Esimerkkejä ei tarvitse ihan kauhean kaukaa kaivella, kun muistelee vaikkapa viimeisimpiä Moonspellin, Enslavedin, Paradise Lostin, Amon Amarthin, Leprousin, The Oceanin, Kreatorin, Turisaan ja monen muun levyjä, on niissä "aina samat Bogren-soundit" aika helvetin kaukana.

[jannezki]

^"Aina samat" oli vähän kärjistetty Ja tämän tein, koska henk. koht. en aina ymmärrä Bogrenin ylistystä maasta taivaisiin. Sitten sieltä paljastuu sitä tutuhkoa Bogreniä loppu peleissä. Ei tietenkään voida puhua samasta tylsyydestä kuten vaikka em. Sneapin nykyiset tuotokset. Tiedostan myös sen, että en ole Bogrenin kaikkiin tuotoksiin kovinkaan tarkasti tutustunut, joten missannut olen varmasti paljonkin hänen monipuolisuuttaan Taitava ja osaava kaveri kaikin puolin, mutta ihan aina ei ole ollut se meikäläisen kuppi teetä.

Toivon, että saa Amorphista vähän potkittua ja sitä kautta kuultaisiin jotain jopa yllättävää. Kuitenkin varsin tutuilla poluilla Amo-porukka liikkunut monta levyä. Kaava tietysti toimii, mutta uudet "kikat" ovat aina tervetulleita.

[Sir Juzzi]

Ihan sattumalta kuulin tuosta mainitusta litaniasta The Oceania, ei tarvinnut montaa minuuttia kuunnella kun totesin että onpas Bogrenit soundit.

Ei kai siinä, kyllä aika monella miksaajalla / tuottajalla on aika tunnistettava oma tyylinsä. Olennaista onkin että kuka tekee minkäkinlaista kamaa. Voisin kuvitella että Bogrenin kanssa Amorphis saa aikaan paljon tyylikkäämmän kokonaisuuden kuin Tägtgrenin kanssa, oikeastaan odotan ihan mielenkiinnolla.

Sneap miksaamassa Dimmu Borgiria oli kyllä pahimmansorttinen virheliike. Ihan väärä mies sille bändille.

[sakis]

Kun ei bändissä enää miehet vaihdu, niin tuottaja vaihtuu. Oisko Flemming Rasmussen ollut vapaana? Metallican kanssa tuli hyvää jälkeä aikoinaan. Tai Jason Suecof joka on parilla viimeisellä Death Angelilla tehnyt hienoa työtä. Tämä Bogren on minulle ennalta tuntematon, joten ei ole mitään odotuksia sen suhteen.

Circle on edelleen ostamatta ja saa nähdä taipuuko tuota ainakaan normihinnalla hankkimaan. Jotain uutta jo kaipailis tähän pitkäaikaiseen lempibändiin. Vaikka lisää tempoa biiseihin. Rumpali vaihtoon jos ei pysty. Jos kuitenkin ollaan realistisia, mikään tulee tuskin muuttumaan. Samalla kaavalla on menty Eclipseltä asti ja kuudes Joutsen-levy on tänä vuonna ulkona.

[Sir Juzzi]

Kun ei bändissä enää miehet vaihdu, niin tuottaja vaihtuu. Oisko Flemming Rasmussen ollut vapaana? Metallican kanssa tuli hyvää jälkeä aikoinaan.

Ensiferumin kanssa ei sitten ihan niin tullutkaan.

[sakis]

Kun ei bändissä enää miehet vaihdu, niin tuottaja vaihtuu. Oisko Flemming Rasmussen ollut vapaana? Metallican kanssa tuli hyvää jälkeä aikoinaan.

Ensiferumin kanssa ei sitten ihan niin tullutkaan.

Minusta Ensiferumin Ironilla ei ole muuta huonoa kuin laulaja. Biisit ja tuotanto on hyviä. Olihan Rasmussen myös Morbid Angelin Covenantilla tuottajana, joka on bändin toiseksi paras levy heti Altarsin jälkeen.

Kuuntelin vapaapäivän kunniaksi kaikki Eclipsen jälkeiset levyt putkeen ja vaikea noista on parasta nostaa. The Beginning Of Times ehkä. Joutsenen puhtaat vokaalit taustalauluineen toimii minusta örinää paremmin ja örinäpuolta voisi muutenkin pikkuhiljaa vähentää. Tai sitten tehdä örinäbiisit ja rauhallisemmat kappaleet kokonaan erikseen ilman niiden jatkuvaa vuorottelua.

[ICon E]

Ensiferumin Iron kuulostaa ilahduttavan erilaiselta kun vertaa miljoonaan muuhun genren levyyn.

Bogrenin nimi näkyy nykyään jokaisen metallilevyn kannessa, joten valinta ei sinänsä yllättänyt. Tägtren oli virkistävä valinta Circlelle ja vei Amorphista musiikillisesti eteenpäin. Toivottavasti Bogrenilla on samanlainen vaikutus. Ei oikein huvitta kuunnella taas edellisen levyn kopiota. Niitä saatiin jo kaksi – Skyforger ja The Beginning of Times. Eikä sillä, että nuo kaksi olisivat huonoja. Ne vain kuulostavat ihan samalta kuin Eclipse ja Silent Waters.

[Jussi]

Ensiferumin Iron kuulostaa ilahduttavan erilaiselta kun vertaa miljoonaan muuhun genren levyyn.

Totta!

Tägtren oli virkistävä valinta Circlelle ja vei Amorphista musiikillisesti eteenpäin. Toivottavasti Bogrenilla on samanlainen vaikutus. Ei oikein huvitta kuunnella taas edellisen levyn kopiota. Niitä saatiin jo kaksi – Skyforger ja The Beginning of Times. Eikä sillä, että nuo kaksi olisivat huonoja. Ne vain kuulostavat ihan samalta kuin Eclipse ja Silent Waters.

Näimpä tämäkin; ja eikö tuo 2006-11 nelikko tehty samalla tuotantoporukalla Amopris - Hietala - Karmiva? Ihan hyvä, että Peterin kanssa tehtiin vähän erilailla viimeksi.

[ICon E]

Näimpä tämäkin; ja eikö tuo 2006-11 nelikko tehty samalla tuotantoporukalla Amopris - Hietala - Karmiva? Ihan hyvä, että Peterin kanssa tehtiin vähän erilailla viimeksi.

Tietojeni mukaan kyllä. Masteroija vaihtui Mika Jussilasta Svante Forsbäckiin 2011 ja äänittäjät ovat tainneet vähän myös vaihdella, mutta tuo ydintekijäryhmä pysyi noilla levyillä samana.

[Oss1]

Circle oli pitkästä aikaa sellanen Amorphis-levy, jota tuli kuunneltuakin. Viimeks sama tapahtanu varmaan Silent Watersin kohdalla. Mielestäni tuorein levy pitkään aikaan, johtuen kenties Kalevala teemaan hylkäämisestä. Kaikki parhaat Amorphis levyt on käsitelly sanotuksiltaan jotain muuta kuin Kalevalaa, jos ei Eclipseä lasketa mukaan (sekin tais olla Haavikon version pohjalta tehty). The Karelian Isthmus, Tuonela ja nyt tä uus. Elegykin, joka on Amorphiksen asteikolla keskitason yläpuolella, on vain puoliksi Kalevala teemainen.

[Venzio X]

Semmosta kyselisin, kun olen tuota Magic & Mayhem kokoelmaa kuunnellut, ja tykännyt, niin onko Amorphiksella uudemmista levyistä mikään saman tyyppiistä settiä? Vanhat levyt eivät soundien takia oikein lähde. Ja uudemmilla tarkoitan levyjä Tomi Joutsenen liittymisen jälkeen. Miehen örinät on todella kovat. Puhtaista en niinkään välitä. Eli mielellään saisi olla semmoinen levy missä on mahdollisimman paljon örinää. En jaksaisi alkaa noita kaikkia kerralla käymään läpi.

[Blizk]

Pääpiirteissään Joutsen-ajan levyt ovat kaikki samantyylisiä, pienemmät vivahteet tuovat kullekin levylle omaa maustetta. Yksikään levy ei siis ole mitenkään huomattavasti örinäpitoisempi kuin muut, vaikka joukossa on välillä hyvinkin rujoja vetäisyjä. Eniten tätä osastoa on kuitenkin The Beginning of Timesilla, jos nyt joku pitää nimetä.

[Eichhörnchen]

Samaa mieltä edellisen kanssa, mutta Beginning of Times on kuitenkin aika laimea tuotos muihin verrattuna. En lähtisi sillä liikkeelle.

Tossa uusimmassa eli Sirklessä örinät tulevat ainakin omaan korvaan vahvemmin esiin, joskaan määrällisesti niitä ei tosiaan taida olla yhtään enempää.

[Pagan Fears]

Kyllähän Eclipse on selkeästi Joutsen-ajan paras levy. Jos siitä ei tykkää, niin tuskin tykkää muistakaan. Örinää tuossa ei nyt ihan hirveästi ole, mutta ei sitä ole nuissa muissakaan levyissä. Silent Waters on tunnelmaltaan hieno, vaikka en niin levyä julkaisuhetkellä arvostanutkaan. Örinän ystävälle luulisi ainakin avausraidat Weaving The Incantation ja Servant maistuvan.

Jännä nähdä mitä uutta bändi keksii seuraavalle levylle. Vaikka aina innolla uutta Amo-levy odotankin niin onhan nuo vähän puulta maistuneet jo Skyforgerilta lähtien. Circlen ensivaikutelma oli piristynyt, mutta täytyy todeta ettei sitä enää hirveästi jaksa kuunnella paria biisiä lukuunottamatta. Jotain uutta ja erilaista kaivataan, mutta mitä se voisi olla, mahdotonta sanoa.

Keikalle kannattaa ehdottomasti mennä kesällä, tulee Tales-kokonaisuudessaan eikä yhtään biisiä sen jälkeisiltä levyiltä käsittääkseni. Örinän ystävälle luulisi maistuvan.

[Sir Juzzi]

Eclipse vaikutti pitkään tosi hyvältä, erityisesti umpisurkean Far from the Sunin jälkeen. Silent Waters taas tuntui alkuun vaisulta, mutta ajan kuluttua se on noussut Joutsenen aikaisista levyistä selkeäksi suosikikseni. Siltä löytyy pari aika selkeää hutia, joita Eclipsellä ei oikeastaan ole, mutta sitten taas kovimmat biisit ovat mielettömän hienoja (Weaving the Incantation, Towards and Against, Her Alone) ja jättävät Eclipsen hitit taakseen, ja kokonaisuden läpi kantaa käsinkosketeltava tunnelma. Uudemmilta levyiltä tuntuu jotenkin puuttuvan tekemisen meininki ja levykokonaisuudet tuntuvat puuduttavilta, vaikka kyllä niiltäkin hienoja hetkiä löytyy. Esimerkiksi kaikkien levyjen avausraidat.

Silti, se Am Universum. Monet vihaa, mutta ne jotka tajuaa, ottaa täysin omakseen. Lukekaa ne sanat.

[Jussi]

Siltä löytyy pari aika selkeää hutia, joita Eclipsellä ei oikeastaan ole

Ai ei vai, Same Flesh ja Two Moons..* Toisaalta, noissa sun hudeissa on kuitenkin levyn paras, Shaman Her Alone on kyllä top-kolmosessa Black Riverin kanssa. Mutta nuo kaksi mainittua settilistan tylsistyttäjää, en käsitä, kuten en myöskään nimibiisin roikottamista. Huoh/boring-split livenä.

Am Universumista olen samaa mieltä, hieno levy. Tuonelaa parempi, jota sitäkin soittelen useammin kuin montaa muuta Amoa (ml. Tales, debyytti & Skyforger).

edit: noiden* jälkeen kyseessä on kyllä todella onnistunut levy ja bändin parhain kokonaisuus itelle

[Sir Juzzi]

Siltä löytyy pari aika selkeää hutia, joita Eclipsellä ei oikeastaan ole

Ai ei vai, Same Flesh ja Two Moons.. Toisaalta, noissa sun hudeissa on kuitenkin levyn paras, Shaman

Am Universumista olen samaa mieltä, hieno levy. Tuonelaa parempi, jota sitäkin soittelen useammin kuin montaa muuta Amoa (ml. Tales, debyytti & Skyforger).

Same Flesh ja Two Moons ovat minusta oikein hyviä biisejä. Leaves Scar on turhanpuoleinen. Silent Watersilla A Servant on turhaa tuubaa ja päätösbiisi vähän mitäänsanomaton, about kaikki muu toimii niin vallan hyvin.

Am Universum on tosiaankin heittämällä minulle se Amojen ykköslätty. Varmaan olen tähänkin topiciin latonut perustelut jo aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti: Näppärät, ennalta-arvaamattomat mutta silti koukuttavat sävellykset, Pasin persoonalliset laulut ja erityisesti mielettömän hienot sanoitukset, jotka sen esitystavan kanssa nostattavat ihan mielettömiä fiiliksiä. Etenkin silloin toimii, kun menee hiukan huonommin, mutta iskee kuitenkin aina.

Tuonelalta The Way on ihan samaa settiä ja tasoa, mutta vain yksi biisi sillä platalla. Am Universumilla niitä on kymmenen.

[Pagan Fears]

En minä kyllä Eclipseltä yhtään biisiä pudottaisi, jokaisella on paikkansa. The Smokesta nyt en erityisemmin ole koskaan tykännyt, mutta kyllä sekin siinä menee osana kokonaisuutta. Livenä tuota ei kyllä enää oikein jaksaisi. Silent Waters on toinen biisi mitä ei livenä kyllä jaksa yhtään, levyllä osana kokonaisuutta kyllä toimii, vaikka nyt ei levyn parhaita biisejä olekkaan.

Minulle ei ole Am Universum koskaan napannut kuten ei myöskään muut Koskisen aikaiset levyt Elegyä lukuunottamatta. Tuonelalta tykkään Summer's endistä ja onhan noilla levyillä muutama muukin hyvä biisi toki.

[Traktor X]

Pitääpä pitkästä aikaa kuunnella Am Universum. Varmaan lähempänä 10v ku viimeks kuunellu, vaikka tais olla ihan ok levy jos en aivan väärin muista. Eniten mulla soi ehdottomasti Tales ja Tuonela. Joutsenen aikaisilta riittää kun kuuntelee 1-2 biisiä per levy, sillä kaikki niin saman kuulosta massaa.

[J.P. Drinkmore]

Am Universum on helvetin kova! Goddess (Of the Sad Man) pelkästään pesee Joutsenen aikaiset biisit kevyesti. Tykkään toki näistä tuoreimmistakin levyistä, mutta ovat selkeästi helpompia lähestyä ja sitä kautta helpommin jäävät myös kuuntelulistalta pois. Koskisen vokaalit miellyttää myös enemmän.

[sakis]

Am Universum on helvetin kova! Goddess (Of the Sad Man) pelkästään pesee Joutsenen aikaiset biisit kevyesti. Tykkään toki näistä tuoreimmistakin levyistä, mutta ovat selkeästi helpompia lähestyä ja sitä kautta helpommin jäävät myös kuuntelulistalta pois. Koskisen vokaalit miellyttää myös enemmän.

Samaa mieltä. Goddessia kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä miten hyvä biisi on ja miten hyvin Koskinen vetää koko Am Universum-albumin. Sama koskee Elegya ja Tuonelaa. Muistan jopa James Hetfieldin maininneen Am Universumin julkaisun aikoihin että diggilee Amorphista. Toivottavasti Pasi vielä joskus palaa Ajattaraa melodisemman bändin kanssa mikin varteen

[Sir Juzzi]

Valitettavasti Magic and Mayhem -kiertueella Pasi vaikutti siltä, että psykedeelit kiinnostavat enemmän kuin musiikin tekeminen. Laulut lähtivät kyllä silti hyvin.

[Ilmatar]

Uutta luvassa syksyllä!

Amorphis - Under The Red Cloud 4.9.2015
01. Under The Red Cloud
02. The Four Wise Ones
03. Bad Blood
04. The Skull
05. Death Of A King
06. Sacrifice
07. Dark Path
08. Enemy At The Gates
09. Tree Of Ages
10. White Night
Bonus tracks (digipak & 2LP):
11. Come The Spring
12. Winter’s Sleep

http://www.levykauppax.fi/artist/amorph ... _cloud/#cd

Ja jos ylläolevassa ei vielä eeppisyyttä riittää, niin Äxältä voi tilata myös Markus Laakson heinäkuussa ilmestyvän 400-sivuisen Amo-bion. Ai niin, keikkaakin pukkaa:

19.09.2015 Radio Rock Ristely
26.09.2015 Oulu, Jäähalli
09.10.2015 Lahti, Finlandia-klubi
10.10.2015 Helsinki, Circus
16.10.2015 Turku, Logomo
17.10.2015 Kouvola, House of Rock
22.10.2015 Tampere, Pakkahuone
23.10.2015 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
24.10.2015 Joensuu, Kerubi
30.10.2015 Jyväskylä, Lutakko
31.10.2015 Leppävirta, Vesileppis-Areena

[Eichhörnchen]

Kuka mahtaa olla kansitaiteen takana?

[jannezki]

Kuka mahtaa olla kansitaiteen takana?

Kotisivuilla lukee näin:

“The album is titled »Under The Red Cloud« and the artwork is done by Valnoir Mortasonge,“ guitarist Esa Holopainen states. “Valnoir is well known from his works for LAIBACH, PARADISE LOST, WATAIN, BEHEMOTH and many more. It was a great pleasure to work with him as he catched the lyrical topics really well. Colors and details describe the music perfectly.“

Kansi on kyllä mielenkiintoa herättävä. Positiivista myös se, että samanlaiseen bonusbiisiperseilyyn ei sorruttu kuin Circlen kanssa. Yhdessä haastiksessa sanoivat, että 13 biisiä ois äänitetty ja nyt näkyy 12 olevan tarjolla. Se viimeinen varmaan laitetaan johonkin versioon vielä?

Sitten sinkkua odottelemaan.