Pitäähän sitä itsenikin lopulta tänne raapustaa... pakko todeta heti alkuun, etten vastaavilla festareilla ole ollut 30 ikävuoteeni mennessä. Ja tällä tarkoitan ultimaalisen paskaa säätä, joka piiskasi vettä välillä kuin ämpäristä kaatamalla ja sitten viistosti tuiskuten. Kertakäyttösadetakille ja lämpimille vaatteille todella oli tarvetta, mutta silti olisi varmaan pitänyt olla päällä jotkut lämpöhaalarit mallia vettä hylkivällä materiaalilla. Ja leveä sadepäähinen. No, se säästä.
Uskomaton määrä känniurpojakin oli joukkoon taas mahtunut. Ei VOI KÄSITTÄÄ: porukka maksaa lipusta 100e ja sitten on paikan päällä nakit niin silmillä, vaikka pääpändin esiintymiseen on tunteja aikaa. Kaikista "paras" arjen sankari oli mallia urpo, joka raahasi mukanaan jättimäistä jätesäkkiä täynnä tyhjiä oluttölkkejä... en yhtään miekkosen kunnosta päätellen ihmettele, etteikö olisi vaikka ne kaikki itse vetänyt, mutta uskon kuitenkin jätkän sen pöllineen joltain tölkkien kerääjältä. Tää urpo mekasti ja töni koko v*tun ajan ja huuteli "paska pändi" jokaisen artistin kohdalla. Ja huippu oli kun heppu yhtäkkiä avasi vyönsä, laski housut puolitankoon, otti sladdinsa käteen ja kusi eteensä. Täpötäyden ihmismassan keskellä hiekkakentällä. Tämän jälkeen tajusi kuitenkin vaihtaa maisemaa kun huomasi, että kohta taitaa tulla ympärillä olevilta tyypeiltä pataan ja pahasti. Itsekin olisi tehnyt mieli antaa miehelle vähän vauhtia matkaan, mutta ajattelin sitten muita katselijoita; olisivat saaneet syliinsä tyypin, joka vielä jatkoi kusemista, kun jo laitteli housuja takaisin jalkaansa.
Sitten pändeistä: valitettavasti Gojira ja Ghost tuli missattua lähtöhässäkän pidentymisen takia ja saavuin paikalle veljeni kanssa parahiksi todistamaan Mastodonia. Teknisiä vaikeuksia piisasi, mutta muutoin keikka oli jälleen perusviihdyttävä Mastodontti-paketti. Tulipahan samalla todettua jännä fakta: melkeinpä tasan kymmenen vuotta oli kulunut kun orkesterin aikoinaan ekan kerran livenä stadin jäähallissa Slayerin ja Slipknotin kera olin nähnyt.
Danzig oli ehdottomasti loistava villikortti-lisäys bändikatraaseen ja pakko on yhäkin todeta, että kyllä vaan keikka oli komeaa kuultavaa/katseltavaa. Pieni pyllähdys Glenniltä heti alussa, mutta nuohan ovat jo tuttuja aiemmilta Sonisphereiltä (Dickinson lensi selälleen 2010 Porissa). Bändin soitto kuulosti uskomattoman raskaalta, vaikka veivasivatkin niitä "perus-biisejään"... poikkeuksena tietysti SkinCarver ja EHDOTTOMASTI itselle ja veljelleni ilopissan aiheuttanut Black Mass (Danzig 777: I Luciferi-levyltä v.2002)... tuntuikin että oltiin kohdallamme ainoat, jotka sekosivat totaalisesti Black Massin ääriraskaan alkuriffin alkaessa soimaan - meikäläiset kun aikoinaan juuri sekosivat innosta kaksikosta 6:66 Satan's Child ja tuo mainitsemani I Luciferi. Vielä kun Satan's Childilta jotain olisi kuullut... no näinkin oli aivan perkeleen hyvä.
Slayer oli tullut jo monet monet kerrat nähtyä ja kuten (valitettavasti) odottaa osasi; oli tiedossa totaalisen yllätyksetön veto. Ekakertalaisille varmasti kova kokemus, mutta itselle bändin keikat ovat olleet kyllä enää sellaisia nostalgia-kyhäelmiä, joilla halutaan pelata vain varman päälle ja "mielistellä" peruspertti-faneja, joiden mielestä yhtyeen "ainoat relevantit tuotokset ovat akselilla Show No Mercy-Seasons In The Abyss." Pari viimeisimmän levyn biisiä ja Disciple ja sitten vaan pelkät "hittikimarat". Voi voi. Slayerillä kun sitä materiaalia olisi vaikka millä mitalla... ja kun Bostaphkin taas rummuissa niin miksei Divine Intervention-Diabolus In Musica-GHUA akselilta voitu ottaa harvinaisempia täkyjä messiin... aivan - koska "ne eivät edusta 'enemmistön mielestä' Slayeriä parhaimmillaan (toisin kuin "kultaiset 80-luvun klassikot"). Eikä etukäteen vihjailtua uutta Implode-biisiäkään kuultu. "Perussuoritus"-maku jäi setistä.
Ja sitten itse pääpändiin: Metallicaahan tänne oltiin tultu katsomaan/kuuntelemaan ja vain sen takia vesisateessa jaksoi koko päivän seistä. Kyseessä oli myös meikäläisten 10v. juhlakeikka - tasan tarkalleen 10 vuotta sitten stadionilla tuli bändi ensimmäistä kertaa nähtyä livenä (tämän jälkeen 2007 stadionilla ja 2009 Porissa). Fanien äänestämä settilista toki oli (myös) melkoisen yllätyksetön, mikä jo etukäteen "harmitti", mutta ilopillereinä olivat The Frayed Ends Of Sanityn ensi-esitys ja uusi biisi Lords Of Summer. Molemmat toimivat todella komeasti. Kaiken kaikkiaan sai todeta jo heti alkumetreiltä, että nyt oli orkesteri tavanomaista kovemmassa livekunnossa: sen osoitti jo setin aloittanut Battery - en muista koskaan kuulleeni biisistä yhtä tiukkaa livevetoa todistamillani keikoilla... ja kun vielä kappaleen lopun tuplabasaritykitys lähti kuin tykin suusta niin aika monella tuntui olevan haavi auki. Lars Ulrichan osaa halutessaan sittenkin soittaa yhä nopeasti! Samoin Blackenedin, Lords Of Summerin ja Onen tuplat rullasivat komeasti; ehkä Larz oli nyt tikissä kunnossa kun kyseessä oli Euroopan kiertueen avauskeikka. Toki jälkeenpäin eri arvioissa ja täälläkin moni on jo parkunut Kirkin ja Larsin (yllätys yllätys) soittovirheiden perään, mutta itse kyllä esitän asiasta kainon vastalauseeni - mielestäni keikka oli kaikin puolin toimiva; niin soiton, lava-shown kuin yleistunnelman puolesta. Ja kun vielä Vote Of The Day-äänestyksenkin lopulta voitti oma suosikkini/aiemmin äänestämäni Whiskey In The Jar niin tyytyväinen sai olla... toki kyseisessä biisissä Kirk munaili näkyvimmin kitarallansa, muttei se haitannut yleistunnelmaa. Seek & Destroyn aikana aloitimme jo lipumisen pois alueelta; biisi tullut kuultua jokaisella keikalla ja halutti päästä autolle/kotimatkalle inhimillisellä etenemisellä. Moni muukin oli hoksannut tämän, mutta silti alueelta pääsi nopsaan pois. Toista oli varmasti kun keikkaa loppuun asti tapittaneet aloittivat poistumisensa.
Summa summarum: Metallica ja Danzig olivat loistavia, Slayer valitettavan tylsä ja Mastodon ihan kiva. Vaikka oli v*tun kylmää ja märkää, ja kotimatkaa oli vielä yli 200km taitettavana autolla niin kyllä festareille silti kannatti raahautua. Maailman paras bändi on Metallica. Ei siitä pääse mihinkään.
Henkilökohtainen lempisetti olisi ottanut enemmän RtL:ää mukaan (Fight Fire / Creeping Death)sekä Dyers Even ja jättänyt pois Sandmanin, Sad But Truen ja Nothing Else Mattersin, mutta minkäs teet, varsinkin kun kyseessä on ehkä ne bändin suurimmat radiohitit.
= ilonkyyneleitä!