Ja ennenkaikkea, sillä ei ole mitään väliä.dittohead wrote:On toki ollut uraauurtava bändi varsinkin rokkiyhtyeen ja klassisen orkesterin yhdistäneellä teemalevyllä Days of Future Passed. Mietin vaan että mielletäänkö tämä yleisesti enemmänkin psykedeeliseksi hippirokiksi kuin progeksi. Vaikka eipä niillä taida sinänsä paljoa eroa ollahyrrä wrote:Kyllä Moody Blues on ollut luomassa koko "progressiivista" rockia.
Homma niin sanotusti toimii!Tuttu on ja Weather Reportin kanssa fuusiopuolen parasta antia.cfe wrote:Return To Forever tuttu? Kitarassa Di Meola, Synassa Chick Corea, Rummuissa Lenny White ja bassossa Stanley Clarke, kovaa matskua!hyrrä wrote:Kuuntelinpa tuossa pitkästä aikaa Al Di Meolan Elegant Gypsyä ja onpahan komia ! Fuusion puolelle nojaavaa kitaravoittoista progea. Tsekkaamisen arvoinen ehdottomasti!
Kovia ovat, mutta uskallan väittää että fuusion paras bändi on The Mahavishnu Orchestra.hyrrä wrote:Tuttu on ja Weather Reportin kanssa fuusiopuolen parasta antia.cfe wrote:Return To Forever tuttu? Kitarassa Di Meola, Synassa Chick Corea, Rummuissa Lenny White ja bassossa Stanley Clarke, kovaa matskua!hyrrä wrote:Kuuntelinpa tuossa pitkästä aikaa Al Di Meolan Elegant Gypsyä ja onpahan komia ! Fuusion puolelle nojaavaa kitaravoittoista progea. Tsekkaamisen arvoinen ehdottomasti!
No vittu olet oikeassa. Miten saatoinkin sivuuttaa bändin, jota on ensin koko lapsuuden joutunut kuunnella ja nyt vanhemmalla iällä saanut kuunnella. Vaikka onhan Mahavishnu paljon rokimpaa, kuin kaksi edellistä. Niin ja Birds Of Fire on käsite.cfe wrote:Kovia ovat, mutta uskallan väittää että fuusion paras bändi on The Mahavishnu Orchestra.hyrrä wrote:Tuttu on ja Weather Reportin kanssa fuusiopuolen parasta antia.cfe wrote:Return To Forever tuttu? Kitarassa Di Meola, Synassa Chick Corea, Rummuissa Lenny White ja bassossa Stanley Clarke, kovaa matskua!hyrrä wrote:Kuuntelinpa tuossa pitkästä aikaa Al Di Meolan Elegant Gypsyä ja onpahan komia ! Fuusion puolelle nojaavaa kitaravoittoista progea. Tsekkaamisen arvoinen ehdottomasti!
Kuutisen kertaa levy nyt pyöräytetty läpi ja vähän kaksijakoiset fiilikset. Välillä tempaa hyvin mukaansa, mutta välillä meininki lässähtää kasaan. Saksa aksentista pääsin yli joSirDecadence wrote: Testaapa tämä levykäinen: Eloy - Ocean Itselleni toimii todella hyvin ja on bändillä muitakin hyviä levyjä.
Lisää kuuntelua kuitenkin ennen finaalianalyysiä.Jep, tämä on aika jännä bändi. Ainakin nuo coverit on aika omaperäisen kuuloista.cfe wrote:Saksalainen Panzerballett soittaa ihan oikeasti metaljazzia, eikä vain teknistä suoritetta minkä voi helposti maallikko mieltää "jatsiksi".
Kun olen Klaus Schulzea pyöritellyt tässä viime päivinä, niin tulipa todella pitkästä aikaa myös tuo Tangerine Dreamin Rubycon kuunneltua. Onhan se mainiota suhinaa, vaikkei ihan niin hyvä kuin muistelin. Kyllä tuolla saralla kääntyisin Klaus Schulzen levyjen Timewind sekä Mirage pariin (ja tuplalevy X sitten päälle, jos nappaa). Hypnoottisempaa tavaraa saa hakea; avaruussirinää ja -surinaa, Berlin Schoolia parhaimmillaan.hyrrä wrote:Hommasin tänään Tangerine Dreamin Rubycon levyn ja meni yli hilseen aika lujaa. Onko Force Majeure tai joku muu levykäinen siltikin kannattava ostos, vai onko nekin 30 minuuttia suhinaa ja 10 minuuttia itse musiikkia?
Tämähän kolisi! Debyytti varsinkin. Tattista vaan tästä vinkistä.Artheory wrote:Tossa koitin tsekata, mutta ei löytynyt vielä mainintaa tästä brittipoppoosta: Emerson, Lake & Palmer.
Tuli tämä löydettyä King Crimson -yhteyksien vuoksi ja sehän kolahti, debyytti ja Tarkus tähän mennessä parhaiten. "The Barbarian"in bassosoundi on suorastaan mehukas.
Kannattaa lukea Jeff Wagnerin tuore kirja Mean Deviation, jonka on julkaissut Bazillion Points (kirja saatavilla paitsi suoraan kustantajalta myös Amazonista). Kirjassa käydään läpi 40 vuotta progressiivisen raskaan musiikin historiaa. Tuossa hahmotellaan progemetallin/hevin historiaa lähtien King Crimsonin debyyttilevystä esim. Sabbath Bloody Sabbathin ja Iron Maidenin eeposten kautta nykyisiin progemetallibändeihin. Palstatilaa annetaan runsaasti myös Voivodin ja Opethin kaltaisille bändeille. Muutenkin kirjoittajan näkemys on se, että progemetallin suuria bändejä (lue: Dream Theateria) kopioivat bändit eivät ole progressiivista metallia per se, vaan sitä ovat ennemminkin kaikki oikeasti uskaliaat bändit. Itsekään en ole vielä kuin alulle päässyt kirjan kanssa, mutta vaikuttaa todella hyvältä jo tässä vaiheessa. Tarkempi arvostelu seuraa myöhemmin.Thyroid wrote:Jospa sitä korkkaisi messulautailun tämän ketjun kautta. Tuossa aikaisemmin oli vähän juttua progen määritelmästä, ja tottahan se että progen määritteleminen on hivenen hankalaa. Mikä lopulta on progea ja mikä ei? Miksei Iron Maidenia pidetä progehevi-bändinä, kun taas toisaalta Toolilla ja vaikkapa King's X:llä on progeleima, vaikka suurin osa biiseistä on "radiomittaisia"? Oma mielipiteeni on yksi monista: Ajattelen progressiivisen musiikin siten, että yksittäisten kappaleiden merkitys on vähäinen suhteessa kokonaisuuksiin ja teemoihin. Siinäpä se. Ellei se levyn nimibiisi kestä sitten puolta tuntia ja ne pari muuta on kuppasia covereita har har...
Ei Asian diggaaminen mitenkään noloa ole, mahtava bändi! Wettonin tilalle tulleen John Paynen aikaisista levyistä osa on myös loistavia, esimerkiksi Silent nation.Peke83 wrote:Nolona myös joudun myöntämään, että omistan kaikki Asian levyt, ei auta, John Wetton on(oli) vain niin kova.
Arukh Qolakh wrote:Nostan vähän omaa koipeani:
Progressiivisesta rokista / metallista tykkääville mainosta omaa yhtyettäni Minutian, josta löytyy vähän pientä potpuria tulevasta omakustanneplatasta täältä. Myös Myspacesta.
Minutian on kohtuu uusi pumppu, musa on ehkä sekoitus King Crimsonia, Toolia ja ehkäpä jotain Katatonian tyyliä kanssa, kumminkin omalla tavallaan. Rumpalin tekemään musiikkia, mikä ehkä kuuluu selkeesti siitä että biisit perustuu paljon rytmeihin ja parittomilla tahtilajeilla vedellään pääsääntöisesti. Enemmän tietoa löytyy nettisivuilta.
http://www.minutian.com
Loppukeväälle suunniteltu omakustannelätyn ulostuloa, myös muutamia keikkoja on jo sovittu.
Käykääpä tsekkaa jos osuis ja uppois!
Samat kotimaiset suosikit itsellänikin! Pohjolasta ei lienee tarvitse lisää keksiä ylistyssanoja, mutta tämä Hidria Spacefolk oli itselleni muutama vuosi sitten mahtilöytö! Juuri tämän tyylinen trippaileva progerock on minun makuuni. Nostaisin parhaimmaksi levyksi tällä hetkellä Balansian, joka on alusta loppuun silkkaa ilotulitusta!Dante wrote:Vaikka Pink Floydia on tullut kuunneltua jo useampi vuosi, oikein kunnolla progressiivinen rock kolahti vasta kolmisen vuotta sitten, ja sen jälkeen on tullut tsekkailtua bändejä niin ulkomailta (Yes, Camel, King Crimson, Van Der Graaf Generator, Marillion, Porcupine Tree) kuin Suomestakin (Wigwam, Tabula Rasa, Haikara, Finnforest, Magyar Posse, Tasavallan Presidentti...). Lujiten on kuitenkin potkinut Pekka Pohjolan sekä uudemman polven edustajan, Hidria Spacefolkin, levyt.
Pohjolan levyt on tullut kaikki hankittua Changing Watersia lukuunottamatta, kun sitä ei meinaa löytää mistään. Uskomattoman laadukasta ja monipuolista kamaa, etenkin Urban Tango, Harakka Bialoipokku ja Views lienee top kolmonen. Ainoana poikkeuksena korkeassa laadussa on epätasainen Flight of the Angel, jonka A-puoli on aneemisinta Pohjolaa ikinä. Talvella tuli luettua myös Pekka Pohjolan elämäkerta vuodelta 2002 (tai 2003), joten kai tässä aika fanipoikaa ollaan.
Hidriasta tuli kiinnostuttua Symbiosis-levyn kannen perusteella, ja Spotifysta tuli kahlattua bändin kaikki levyt. Ja samalla ne lähti sitten tilaukseenkin. Jos jotakin kiinnostaa, levyt voi kuunnella myös bändin kotisivuilta. Aloittaa voi vaikka Balansia-levystä, jolta löytyy tämäkin kurko biisi.
TL rules! Kaikki levyt löytyy demoista saakka.hyrrä wrote:Hidria Spacefolkin ystäville voisin suositella toista kotimaista kovaa, eli Taipuvaa Luotisuoraa. Samoilla vesillä soutelevat Hidrian kanssa. Me Likes!
