Tästä tapauksesta on nyt yli 20 vuotta. Viittasin tietenkin nykyiseen kokoonpanoon (Abigail II -levystä lähtien) ja Kingin viimeisen reilun 10 vuoden aikana antamiin haastatteluihin.Nicholas wrote:Tästä Mikkey Deellä oli aikoinaan aika erilainen näkemys.Hammer9 wrote:King muistaa kyllä aina haastatteluissaan korostaa King Diamondin olevan nimenomaan bändi, eikä missään tapauksessa hänen soolobändinsä, vaikka bändi kantaakin hänen nimeään.
Itse ainakin sain sellaisen käsityksen, että tässä oli kovasti yritetty tehdä perinpohjainen, jopa nippelitietoa sisältävä historia-artikkeli (mikä on vähän outoa, sillä luulisi, että artikkelin pitäisi promotoida Tuska-esiintymistä), mutta erinäisistä syistä se ei ole onnistunut. Tiedä häntä.Deathklaat wrote:Kyseessä ei tosiaankaan ollut kovinkaan syvällinen haastattelu, pelkkä pintaraapaisu Kingistä - -
Kyseessä ei mielestäni ollut mikään erityisen perinpohjainen tai edes erityisesti uutta tietoa tuova haastattelu, kouluarvosana tekstille 7+. Mutta en myöskään löytänyt tekstistä (tai edes sieltä rivien välistä) kaikkea tuota Kingin parjausta, mitä ylempänä oli listattu. Jotenkin tuntuu että kevyehkö ja mahdollisesti erinäisiä asiavirheitä sisältävä haastattelu on (mahdollisesti tahtomattaan) nähty myös omaa idolia halveeraavana vaikka kirjoittaja ei tähän tähdännytkään.
Aikaisempi Infernon King Diamond -artikkeli vuonna 2007 oli niin hyvä, että odotin sen seuraajankin olevan vähintään kiitettävää tasoa. Varsinkin, kun King Diamond oli ehtinyt välissä käydä kuoleman porteilla. Hänen uskomattoman onnistunut comebackinsa Sweden Rockista lähtien olisi ansainnut toisenlaisen kirjoituksen.
Artikkeli sisälsi niin paljon kaksoismerkityksiä, että voi toki olla, että toimittaja ei ainakaan kaikkia niitä tarkoittanut halveeraamiseksi, mutta silti toimittaja on aina vastuussa tekstistään. Esimerkiksi Kingin kuvan vierelle isolla kirjoitetun lainauksen ymmärtää helposti niin, että King pitää omia lyriikoitaan huonoina ja/tai ei allekirjoita niiden sanomaa. Jutusta palkkion saavan toimittajan velvollisuus on kirjoittaa niin, ettei tällaisia ikäviä kaksoismerkityksiä pääse syntymään. Erityisesti nykyajan lukijoille, jotka ovat tottuneet Twitter-tyylisiin 140 merkin nopeisiin viesteihin, pitäisi kirjoittaa siten, että asia tulee ymmärretyksi nopeallakin lukemisella. (Tuon kyseisen lainauksen takiahan joku bändistä tietämätön on voinut jopa jättää koko jutun lukematta.)
Erittäin hyvä pointti. Juuri tästä syystä onkin outoa, että Kingin pukeutumisen viitataan sopivan hänen ikäiselleen - vaikka hän on pukeutunut vastaavasti jo nuorempana. King Diamondiin perehtynyt henkilö tietää, minkälaisissa ”siviilivaatteissa” hän on aikoinaankin jo esiintynyt julkisuudessa, joten tuollaisen faktan esittäminen tuossa yhteydessä tuntuu irrelevantilta. Jutussa korostetaan jatkuvasti Kingin ikää ja sairautta, ja tuo Kingin jo pitkään käyttämän pukeutumistyylin ”vanhan miehen tyyliksi” kuittaava toteamus kummastuttaa tässä valossa entistä enemmän - mikä on tämän kaiken vanhuuden ja raihnaisuuden korostamisen syy? Eikö pikemminkin pitäisi korostaa sitä, kuinka upeasti King on paluukeikoillaan esiintynyt ja kuinka hänen äänensäkin on paremmassa kunnossa kuin aikoihin? Eikö tämä tieto olisi hyödyllisempää Tuska-promotointia verkkareiden ja lippalakin mainitsemisen sijaan? Jutun perusteella King Diamondista Infernon kautta ensimmäistä kertaa kuuleva junnu saattaa jättää Tuskan perjantain pääesiintyjän katsomisen väliin, sillä hänelle jää sellainen mielikuva, ettei mitään vanhaa ja sairasta kääkkää kannata mennä katsomaan.Invader wrote:Eikös Kingistä muuten oo jo vuosien, vuosien ajan about kaikki kuvat lava- ja promo-otosten ulkopuolelta ollu sellasia missä mies edustaa verkkareissa, hapsunahkatakissa, lippiksessä ja aurinkolaseissa? Ja toimii! Kingillä, en itse viitsisi kokeilla mutta minä en olekaan niin cool.
Ok. Näin esitettynä asia on vielä ymmärrettävä. Artikkelissa ei kuitenkaan viitattu edes pelkkään LaVeyn persoonaan, vaan koko maailmankuvaan (jota siis myös King Diamond edustaa). Suora lainaus kyseisestä haastattelun kohdasta kuuluu näin: ”LaVeyn irrationaalis-esteettisen, enemmän poptaideteosta kuin ajatussuuntausta edustavan maailmankuvan…” Ihanko todella tämä komparaatio on kaikkien muiden paitsi minun mielestäni neutraali faktatieto? Tämäkö ei siis sisällä minkäänlaista kannanottoa tai mielipidekysymystä? Jos tämä ei ole mielipide, olisi kyllä kiva tietää, mistä tutkimuksesta tämä fakta on otettu. Toki fakta-artikkelit voivat joskus sisältää toimittajan kannanottoja, mutta mielestäni ne pitäisi hyvien journalististen käytänteiden mukaan esittääkin sellaisina ”minun mielestäni” -tyyliin.Lauri Perkele wrote:Haastateltavan maailmankuvaan en pyrkinyt ottamaan kantaa millään tavalla. Muutamassa lauseessa sivuttiin LaVeyta, joka mielestäni täytti jo henkilönä kaikki poptaideteoksen tuntomerkit.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Kuitenkin arvelen, että lukijoita olisi suhteessa enemmän kiinnostaneet King Diamondin kertomat asiat kuin toimittajan kertomat irralliset ja suurimmaksi osaksi aika epäolennaistakin tietoa sisältävät sieltä täältä leikkaa liimaa -periaatteella kootut faktat. Palaan asiaan vielä tuonnempana tässä postauksessa.Lauri Perkele wrote:Haastateltavan lainauksien suora litterointi ja julkaiseminen sellaisenaan ei tuota printtilehteen soveltuvaa journalismia.
Mutta olen tosiaan litterointiasiasta samaa mieltä, ja siksi en pitänytkään toisaalla samassa lehdessä olleesta, Marco Järvenpään lähes kirjaimellisesti - siis puhekielen piirteitä myöten - litteroidusta haastattelusta...
Ajattelinkin, että kysymys merkkimäärästä tulisi tässä yhteydessä esille. Itse olen toimitusjuttuja tehdessäni jatkuvasti törmännyt merkkimääräasiaan, ja olen oppinut, että tietyn pituista juttua kirjoittaessa tulee kertoa olennainen ja jättää pois epäolennainen. Ennen Infernon King Diamond -artikkelin lukemista selailin lehteä ja innostuin: kerrankin King Diamond -artikkelille on suotu erittäin ruhtinaallinen merkkimäärä! Innostus tosin lopahti artikkelia lukiessa, sillä jouduin pitkään ihmettelemään monen siinä monisanaisesti esitetyn asian funktiota. Kuten jo aiemmin kerroinkin, monelle mainitulle asialle en löytänyt muuta tarkoitusta kuin sen, että niiden tarkoituksena on ironisoida King Diamondiin liittyviä asioita. Tässä muutamia esimerkkejä:Lauri Perkele wrote:Ja King Diamond tosiaankin vastaa jokaiseen kysymykseen laveasti. Jutulle jyvitetty merkkimäärä täyttyisi silloin jo kahdella kysymyksellä.
”Kaikista Yhdysvaltain osavaltioista Petersen on valinnut asuinpaikakseen juuri Teksasin. Se on mystikolle luonnollinen valinta. Teksasissa hengellisyys on arvossaan. Osavaltion opetussuunnitelman mukaisesti teksasilaisissa kouluissa opetetaan luonnontieteellisen maailmanselityksen ohella kreationismia.”
303 merkkiä välilyönteineen. Mikä muu tarkoitus tällä on, jos tämä ei olekaan ironiaa? Vitsiksi tai artikkelin pohjustukseksi/nippelitiedoksi tämä on liian pitkä, tämän asian uutisarvo King Diamondin ja Tuskan keikan kannalta on nolla. Mystikko ja kreationismi viittaavat ennemmin teistiseen satanismiin kuin laveylaiseen, jota King edustaa.
”Tanskalaiset koulupojat olivat varmoja, ettei kukaan ulkomailla osaisi ääntää klusiileja, spirantteja ja muita piparkakkumökkimaan kielihimmeleitä. Niinpä Petersenistä tuli King Diamond. Eikä hän vieläkään tiedä miksi. Kieltämättä King Diamond on esoteerisempi ja mystisempi kuin yhtyeen rumpalin nimivalinta. Hänestä tuli Jesse James.”
335 merkkiä välilyönteineen. Hieman enemmän uutisarvoa kuin äskeisellä lainauksella: toki bändistä tietämättömän on hyvä tietää, miten King Diamond -nimi syntyi. Ironinen tyylikin menisi vitsinä, jos tämä olisi ainoa tällainen vitsi, joka artikkelista löytyy. Kuitenkin kummallisen paljon merkkejä on kulunut pelkästään näiden mukamas-älykkömäisten vitsien pyörittelyyn. Mukamas-älykkömäisten siksi, että kovasti on tässä ja monessa muussakin kohdassa käytetty kivoja sivistyssanoja. Yllä mainittu sivistyssanakikkailu on tosin vähän surkuhupaisa, sillä aika harvassa ovat ne kielet, joissa ei ole klusiileja ja spirantteja. (Ne eivät vain ole välttämättä samanlaisia kuin tanskassa.) Piparkakkumökkimaan? Melkoinen idiomihirviö, mutta mielestäni ei täysin neutraali sellainen. Varsinkaan, kun sitä seuraa vielä lisää ironnissävytteisiä kommentteja. Muun muassa tuon ilmauksen takia lukija saa sellaisen kuvan, että bändin jätkät ovat vähän tyhmiä, kun menevät valitsemaan itselleen taiteilijanimiä. Onko King Diamond -taitelijanimen kutsuminen esoteerisemmaksi ja mystisemmäksi kuin Jesse James muka täysin neutraalia? Ei siis minkäänlaista ironiaa tai vittuilevaa sivumerkitystä?
”Motiivit olivat myös taloudellisia. Mercyful Faten sopimus Roadrunnerin kanssa oli yksinkertaisesti huono. Kiertueista ja näkyvyydestä huolimatta yhtyeen jäsenistö oli tottunut elämään köyhyysrajan alapuolella.”
210 merkkiä välilyönteineen. Tämä menisi ehkä tällaisenaan, mikäli artikkelin muihin osiin ei olisi sinne tänne ripoteltu lisää talouteen liittyviä asioita. Yllä oleva asia on epäolennainen - ainakaan minä en tullut tuosta tiedosta hullua hurskaammaksi. Lisäksi ”köyhyysrajan alapuolella” on melkoisen asenteellinen, vahva ja virheellinenkin ilmaus, erityisesti yhdistettynä artikkelin muutamaan muuhun kohtaan, joissa korostetaan bänditoiminnan kaupallisia motiiveja. Oli miten oli, joka tapauksessa raha-asioille oli annettu aivan turhaa palstatilaa, jonka tilalla olisin paljon mieluummin lukenut Kingin omia kokemuksia ja kommentteja.
”Olutlasit leijuivat. Kerrangin toimittaja pelästyi aavetta. Timi Hansen tunsi jonkun koskettelevan itseään. Lapsellisia kummitustarinoita, eli käyttökelpoista raaka-ainetta rocklevylle.”
Tästä kohdasta pitäisi jo tyhmemmänkin huomata toimittajan mielipiteen, joten tuskin täytyy lähteä vääntämään rautalangasta. Tämä toteamus tekee aivan kiistattomasti King Diamondista tyhmän. Hänen vaivalla kirjoittamansa kauhutarinat leimataan lapsellisiksi ja kaupallisiksi rock-tuotteiksi. Lisäksi myöhemmin haastattelussa King kertoo, että selittämättömiä asioita tapahtuu edelleen, joten hän on siis ilmeisesti lapsellinen, kun uskoo moisiin asioihin. Tästä päästäänkin sitten jo aiemmin tässä postauksessa mainitsemaani lainaukseen, joka oli laitettu isolla Kingin kuvan viereen. Mikäli kyseisen lainauksen kömpelöä käännöstä ei tarkoitettu vittuiluksi, niin se saa Kingin näyttämään idiootilta kuitenkin myös toisella tavalla: hän on lapsellinen, koska hän pitää kirjoittamiaan lapsellisia kummitustarinoita jopa kauheina. Tai noh, ehkä King Lovecraft-fanina voisi vaikka pitää tätä kunnianosoituksena, sillä Lovecraftinkin tarinat leimattiin aikoinaan typeräksi kioskikirjallisuudeksi, vaikka ne ovat nykyään kauhukirjallisuuden arvostetuimpia klassikoita.
Entäpä sitten se, että ”Michael Denner kauhistui uusia, Mötley Crüen innostamia lava-asusteita”? Ihan mielenkiinnosta haluaisin kyllä tietää, mihin tässä viitataan. King Diamondin alkuaikoina bändin jäsenillä oli toki kasarityylisiä rokkikukkovaatteita, mutta sanoiko King todella haastattelussa, että Mötley Crüe on inspiroinut heitä? En ole moisesta ainakaan ikinä kuullut. Ja jos taasen kyseessä oli vitsi, jälleen kerran: vähän liian monta vittuilusävytteistä vitsiä mahdutettuna yhteen artikkeliin.
”Ja vaikka King on tehnyt Conspiracyn jälkeen kahdeksan albumillista musiikkia, King Diamondiin tutustuminen kannattaa aloittaa Abigail-Them-Conspiracy-kolmikosta. Niillä soitti oikea yhtye, joka hio[i?] ilmaisunsa huippuunsa.”
Ja jälleen tuo viimeinen virke, onko neutraali? Eikö sisällä minkäänlaista toimittajan mielipidettä? Lisäksi Mercyful Faten ja King Diamondin 70- ja 80-lukujen historiasta on kerrottu jutussa laveasti palstatilaa säästelemättä, mutta uudemmille aikakausille ja levyille on viitattu kintaalla, kuten yllä olevasta lainauksestakin voidaan huomata. Tämä on aika kummallista, sillä Euroopan-kiertueen settilista sisältää laajan arsenaalin eri biisejä kaikilta King Diamondin aikakausilta. Nyt, kun joku bändistä tietämätön Tuskan-kävijä lukee tekstin ja katsoo, että settilistassa on aika paljon uusia biisejä, hän ei välttämättä jaksa edes katsoa bändin esiintymistä, kun jutussa on faktana mainittu, että vain tietyt alkuaikojen levyt ovat tärkeitä. Jälleen King Diamondin oma mielipide asiasta puuttuu: palstatila on riittänyt Mercyful Faten mahdollisista live-esiintymisistä (joita ei välttämättä koskaan edes tule) kertomiseen, mutta ei siihen, miksi bändi on valinnut Euroopan-kiertueelle kappaleita monilta eri aikakausilta ja mitä mieltä King itse on uudemmasta tuotannostaan. Taustalla vaikuttaa vallitsevan jälleen toimittajan julkilausumaton mielipide. Olennaista ei välttämättä ole se, mitä kirjoitetaan, vaan se, mitä jätetään kirjoittamatta. Vai johtuneeko tämä sitten kenties siitä, että Kerrangin toimittajat eivät ole lapsellisen kummituksen kohtaamisen jälkeen enää uskaltautuneet tekemään tuoreempia King Diamond -juttuja, joita olisi voinut käyttää lähteenä...
Kuitenkin täytyy vielä ihmetellä, että tässä kyseisessä Infernon numerossa oli useita Tuska-festarien esiintyjiin liittyviä juttuja, Inferno on Tuskan sponsori ja tämä uusin numero postitettiin ilmaiseksi Tuska-lippunsa ajoissa ostaneille. Miksi King Diamond -jutun ainoa Tuska-maininta on jutun yläkulmassa? Liittyikö juttuun joku määräys siitä, että nyt pitää kirjoittaa juuri King Diamondin historiaan liittyvä artikkeli? Kummallinen ratkaisu, sillä keikkapromootiona toisenlainen, tarkemmin bändin nykyhetkiin kytkeytyvä juttu olisi toiminut huomattavasti paremmin. Ainakin esim. Nightwish-jutussa käytiin kyllä läpi lyhyesti joitakin bändin aiempia vaiheita, mutta suurimmaksi osaksi siinä keskityttiin Floor Jansen -aikakauteen, eli juuri siihen kaikkein uusimpaan ja läheisesti Tuskaan liittyvään.
Kingin terveydestä/sairaudesta kertomiseen on jutussa käytetty valtavasti merkkejä. On selitetty erilaisia diagnooseja ja niihin johtaneita syitä. Toistoltakaan ei ole vältytty. Jos joku ei ole etukäteen kuullut Kingin sairaudesta, hänelle riittäisi varmasti lyhyempikin maininta siitä, mikä Kingiä on vaivannut. Yksityiskohtainen lääkärikieli tuskin kiinnostaa ketään. Sairaudesta ja vanhuudesta kerrotaan artikkelin monessakin eri kohdassa, mutta toipuminen ja Kingin tämänhetkinen terveydentila on kuitattu niukimmalla mahdollisella tavalla. King Diamondista tarkemmin tietämättömille jää arvoitukseksi, jaksaako mies ylipäätään nousta edes lavalle Tuskassa. Vahingossakaan merkkimäärään ei ole saatu sisällytettyä - kuten aiemmin tässä postauksessa mainitsin - yhtään mainintaa siitä, että tupakoinnin lopettamisen jälkeen Kingin ääni soi parempana kuin moneen vuoteen ja hän jaksaa esittää kaikki mahdolliset roolit lavalla erittäin energisesti. Hengitystekniikka-asiaa korostetaan jopa tautologiaan asti merkkejä tuhlaten, mutta uuden hengitystekniikan positiivisista vaikutuksista Kingin ääneen ei mainita sanallakaan. Sweden Rock ja Hellfest kuitataan yhdellä ainoalla maininnalla kalliista lavastearsenaalista. Väkisinkin tulee taas mieleen, että näillä asiavalinnoillaan toimittaja on halunnut välittää Kingistä tietynlaisen kuvan.
Toki on selvää, että mikä tahansa aikakauslehden artikkeli olisi todella kuiva, jos se olisi kirjoitettu pelkästään uutismaisella asiatyylillä. On hyvä, jos toimittajille syntyy oma persoonallinen kirjoitustyyli, joka jää lukijan mieleen. Pienet hauskat vitsit siellä täällä elävöittävät toki tekstiä. Silti täytyy olla hienovarainen siitä, kenen kustannuksella ja missä kohdassa laskee leikkiä. King Diamondilla on erittäin hyvä huumorintaju, mutta tiettyjen asioiden kanssa hän on vakavissaan. Näitä ovat muun muassa hänen elämänkatsomuksensa laveylainen satanismi, sprirituaaliset kokemukset ja kauhutarinat. Itse en uskaltaisi toimittajana ottaa sellaista riskiä, että menisin ironisoimaan tai tulkitsemaan haastateltavan tekemisiä tai sanomisia näistä asioista tavallisessa neutraalissa asiatekstissä.
Hyvä idea, olisi hienoa, jos Kingin kommentit olisi mahdollista lukea kokonaisuudessaan. Niin ikään hyvä idea oli myös:Ice wrote:Sinne nettiin vain sitten Kingin loput vastaukset, niin päästään lukemaan mitä herra on sanonut.
Valitettavasti vielä toistaiseksi Keskisuomalaisesta ei ole auennut palstatilaa King Diamondille, mutta voisin toki tehdä King Diamond -artikkelin hänen kanssaan käymäni Skype-haastattelun pohjalta. Juuri nyt olen sen verran kiireinen muiden töideni kanssa, etten vähään aikaan ehdi, mutta jonkin ajan kuluttua voisin hyvinkin sellaisen saada aikaiseksi.Hypocrite wrote:Ehkä kannattaisi sitten ottaa kuvainnollisesti kynä kiltisti käteen ja kirjoittaa sellainen artikkeli, jonka King ansaitsee. Veikkaisin, että tarpeeksi hyvin kirjoitetun jutun voisi saada monessakin mediassa julkaistua. Ja jollei saa, niin Internetissä on aina tilaa.
Onhan tuo Up from the Grave ihan oikea biisi. Olisi kiva kuulla perustelut, että miten niin ei muka ole? Teatraalinen outolintu musiikillisesti, mutta biisi siinä missä joku toinenkin. Sitä paitsi Sweden Rockin keikalla Up from the Grave oli eturivistä todistettuna koko keikan kohokohta, koska Kingin hyytävä eläytyvä kauhuteatteri pääsi juuri kyseisessä kappaleessa parhaiten oikeuksiinsa. Itse olen onnellinen, että biisi on edelleen osa bändin settiä.Jussi wrote:Up From The Grave? Eihän sekään ole edes oikea biisi, välisoitto pikemminkin...