King Diamond / Mercyful Fate

[Sabbathman]

Kunpa vihdoinkin tulisi live DVD...mahtava lavasetti ja settilista!

[Pehmeä Jänis]

Oli kanssa pakko salaa vilkaista settilista, vaikka ajattelin etten halua tietää sitä ennen ens perjantaita, mut hyvältähän tuo näytti. Luultavasti soittaa identtiset setit?
Onkohan tehty mitään uusia paitoja näitä kahta keikkaa varten?

[mape]

Oli Sweden Rockissa silkkaa mahtavuutta. Ja meitsi perinteisesti inhoaa King Diamondia.

[Archtur]

Kohtalaisen hulppeat lavasteet Sweden Rockin keikalla, toivon mukaan on samat Hellfestissäkin:
http://www.facebook.com/media/set/?set= ... 421&type=1
___________
~ Prepared ~

Diamond vetää saman setin Ranskassa ja lisäksi mukana on samat lavahommat. Ainoa ero on se, että
Mercyful Faten kavereita, Mikkey Dee ja Volbeatin vokalistia ei nähdä.

Oli kyllä sellaista juhlaa toi swedenrock keikka, että voi jumalaut...

[anthares]

Saatanan saatana mikä keikka tosiaan! Tolkuton! Ainoo marmatus tulee tietty Volbeat ukon päästäminen lavalle. Mutta emme anna sen häiritä. Yksi kaikkein kovimmista keikosta ikinä!

[Pehmeä Jänis]

Miten muuten Kingin ääni toimi/kesti?

[Germaniac]

Ääni oli huippukunnossa! Itse tosin katselin keikkaa alueen ulkopuolelta screeniltä mutta kuitenskin. Ja tuonne kaukaisuuteen näytti että vierailija olis ollut Ripper Owens mutta aamulla kuulin herra antharesilta karun totuuden

[Jussi]

Onneksi kaikki eivät vielä julkaise pelkkiä videohaastatteluja, maaliskuulta ansiokkaan pitkä & mielenkiintoinen tässä.

[D.Ollar]

Kiitos Jussi linkistä! Oli yksi parhaita, ellei paras King Diamond haastis mitä olen koskaan nähny.

http://www.youtube.com/watch?v=kehDsnCWxzg

[Hammer9]

Sweden Rockissa tuli piipahdettua katsastamassa King Diamondin comebackia, joten pakkohan tänne on tulla kirjoittamaan jonkinlainen fanipoikaraportti tuosta kauan odotetusta Kingin keikasta. Lava oli upein, mitä olen yhtyeellä nähnyt. Metallisempi ja saatanallisempi kuin aiemmin. Ehkä KD halusi näyttää, että vaikka muista paheista on jouduttu tinkimään, niin edelleen ollaan sataprosenttisesti vanhan vihtahousun asialla. Vaikka aiemmin maestro on väittänyt, ettei tupakoiminen ole vaikuttanut lauluääneen, niin kyllä nyt huomasi, että mies lauloi paremmin kuin aikoihin. Paikoin suorastaan hämmästyttävän hyviä vokaaleita, eikä heikommatkaan laulut olleet missään määrin puolikuntoiselta kuulostavia. Hyvin on ikääntyvä Mr. Diamond treenannut ja pitänyt äänestään huolta.

Eturiviin tuli päästyä varsin kivuttomasti, sillä tajusimme vaimon kanssa mennä kärkkymään parhaita paikkoja jo Slaughterin tukkahevin aikana. Parempi puoliskoni oli festareilla muutenkin ihmetyksen, ylistyksen ja hämmästelyn aiheena King Diamond -kasvomaalauksineen, joten pääsimme vaimon naamataulun ansiosta vähä väliä kuviin. Paikalla oli myös noin 4- tai 5-vuotias pikkupoika, jolla oli Mercyful Fate -kasvomaalaus ja Mercyful Faten t-paita. Poika lisäksi teki aina kuvaan päästessään omaehtoisesti pirunsarvet. Myös pieni tyttö, jolla oli King Diamond -kuulosuojaimet kuului samaan perheeseen.

Setti alkoi Funeral-introlla, mutta ekana biisinä kuultiinkin yllättäen The Candle, joka oli erinomaista vaihtelua aiemmin livenä kuulluille Abigail-levyn starttereille. Setti oli piristävä ja jossain määrin jopa yllättävä, vaikka joukossa oli iso nippu niitä pakollisia ja hienosti toimivia hittejä aina Sleepless Nightsia, Eye of the Witchia, Come to the Sabbathia, Welcome Homea, The Family Ghostia ja Halloweenia myöten. Itse innostuin ehkä eniten The Spider’s Lullabye -levyn unohdetusta helmestä eli Dreamsista, joka oli todellinen jokeri kaikkien useammin kuultujen klassikoiden seassa. Dreams tulikin Kingiltä upeankuuloisesti juuri sillä Spiders-levyn falsettoäänellä, joka eroaa jossain määrin kaikkien muiden KD-levyjen lauluäänistä. Uudelta levyltä poimittu Shapes of Black oli teatraalisuudessaan yksi keikan kohokohtia. Biisi huipentui siihen, että King Diamond puhalsi lyhdystä tulen sammuksiin ja sanoi demonisen matalalta ”No more light”. Yllättäen myös Up From the Grave, jota olen aina pitänyt tuotannon vaatimattomampien esitysten joukossa sekä oman The Graveyard -albuminsa heikoimpana biisinä, oli keikan ikimuistoisimpia hetkiä. Up From the Grave oli täydellistä kauhuteatteria, jonka hienouden tajusi eturivissä silmät suurina lavan spektaakkelia ihmetellessään. Jotenkin biisi sai aikaan unenomaisen tunnelman ja mystisen upean fiiliksen Kingin heiluessa lavalla lapion kanssa. Maaniset ilmeet, sekopäinen tunnelma ja hullut vokaalit tekivät tuosta outolintu-kappaleesta ikimuistoisen. Vieläkin päässä soi hokema ”Up, up, up from the Grave” ja näen mielessäni Kingin lapioleikit hämärtyvässä Ruotsin yössä.

At the Gravesia oli lupailtu Skype-puheluissa ja haastatteluissa jo niin pitkään, ettei se varsinaisesti päässyt yllättämään. Silti, kappaleen alkaessa suupielet kohosivat väkisinkin hymyyn. At the Graves oli sitä mitä odottaa saattoi – progevivahteinen spektaakkeli vailla vertaa, eikä biisin livetoimivuudesta ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Samaa herkkua on toivottavasti luvassa myös tulevilla Suomen keikoilla. Voodoo-levyltä soitettiin taas kerran nimibiisi, joka on ennenkin ollut osa Kingin settejä. Luulenkin, ettei biisi ole seteissä niinkään pelkän musiikin takia, vaan enemmän teatterin puolesta. Hypnoottinen Voodoo-rummutus toki luo tietynlaisen tummasävytteisen tunnelman, ja visuaalisesti kappale tarjosi paljon katseltavaa tanssijatar Jodi Cachian hoitaessa valtaosan show-puolesta. Ja olihan Voodoo kova myös musiikillisesti.

Soolo-osiot olivat tosi lyhyitä, joten todella pienillä lepotauoilla King Diamond selviytyi. Bändi soitti kultaisella ’80-luvulla paljon pidempiä kitara- ja rumpusooloja kuin nyt vuonna 2012. Let It Be Done oli setissä vain siksi, että sen aikana mustat huppupäiset miehet veivät lavan edustalla olleet porttirakennelmat pois; samanlaiset portit kuin viime kiertueella Suomessa. Joku ruotsalainen känniurpo sanoi kaverilleen porttien olevan kirkon ikkunoita. Aika tavalla pisti repeilyttämään tuo asiantunteva lausunto.

Vähän ihmettelin, että Volbeatin laulaja otettiin vierailijana ”duetoimaan” Kingin kanssa Come to the Sabbathissa, mutta lopulta Poulsenin vierailu oli ihan piristävä poikkeus, sillä mies esiintyi selvästi innostuneena ja asialle omistautuneena ”Them”-paitaan pukeutuneena. Volbeatin jätkät ovat joskus olleet Amerikan kiertueensa välipäivänä illallisella King Diamondin kämpillä, joten ilmeisesti sen vuoksi tämä kaverivierailu kuului festarisetissä asiaan. Hank Shermannin vierailulle tuli tietty huudettua vähän eri volyymilla kuin Poulsenille. Bändiesittely oli tavallista lyhyempi, ehkä siksi, ettei festareilla ole kuin se varsin rajoitettu soittoaika. Kingi esitteli bändin pikavauhtia, jonka jälkeen heitti jo legendaarisen ”The one and only, Mr. Andy La Rocque” -spiikin. Sitten Andy tykittikin kehiin The Family Ghostin alkuriffiä. Halloween oli encorena ikimuistoinen veto, sillä Mikkey Deen vierailu toi mieleen flashbackit joiltain ’80-luvun keikoilta, joiden videobootlegeja olen katsellut ahkerasti. Ja olihan Halloweenin aikana lavalla myös itse tyylikkäästi harmaantunut Michael Denner.

Keikka huipentui upeasti Black Horsemeniin, jota olen aina pitänyt King Diamondin pitkän uran yhtenä parhaimmista biiseistä. ”That’s the end of another lullaby, time has come for me to say goodnight”. Keikan jälkeen olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Ääni oli poissa ja niskat paskana, mutta fiilis sen verran korkealla, etten todellakaan jaksanut lähteä katsomaan mitään väsynyttä Mötley Crüeta. Nyt olen nähnyt King Diamondin livenä kolme kertaa. Vaikka 2006 vuoden keikat olivat ikimuistoisia ja hyviä, niin tämä Sweden Rockin veto oli ihan kuin eri planeetalta. Jos Suomen keikoilla ’06 murehdittiin Kingin ääniongelmista, niin nyt hämmästeltiin miten hyvin mies vokalisoi raskaiden kuntoutumisjaksojensa jälkeen. Ihan huikeita lauluja parhaimmillaan, eikä olisi voinut mitenkään uskoa, että riipiviä falsettoja Ruotsin yössä tarjonnut vokalisti kävi 2010-vuoden lopussa ohitusleikkauksessa ja jopa kuoleman partaalla.

Livia lauloi lähinnä taustalauluja ja stemmoja, mutta kuulemma neito oli suunnitellut suuren osan lavarakennelmista ja rekvisiitoista, joten pakko antaa tunnustusta myös Kingin kauniimmalle puoliskolle, vaikkei hän paljoa äänessä ollutkaan.

Ennen kaikkea Sweden Rockin show oli kokonaisvaltainen paketti, jossa musiikki ja teatteri molemmat sekoittuivat upeaksi kokonaisuudeksi, jota tähdittivät osaavat muusikot ja huikea laulaja. Settilista oli positiivinen yllätys, vaikka lempparilevyltäni The Puppet Masterilta ei tällä kertaa kuultukaan yhtään kappaletta. En kuitenkaan vieläkään ole uskoa todeksi, että DREAMS todellakin soitettiin. Todellinen kulttuuriteko, joka varmasti teki useat harvinaisempia (ja suotta vähemmän arvostettuja) King Diamond - biisejä arvostavat fanipojat tyytyväisiksi.

Useampia kappaleita tuosta Sweden Rockin show:sta on jo postattu youtubeen. Ilmeisesti joukossa on hyvälaatuisiakia videoita, mutten ole vielä itse ehtinyt niitä katsastaa. Kuitenkin on pakko sanoa, että nimenomaan paikanpäältä nähtynä King Diamondin teatraalinen lavashow pääsee parhaimmin oikeuksiinsa. Videot tuskin kertovat koko totuutta siitä, miltä kaikki näytti ja kuulosti Ruotsin yössä, mutta aika hyvin varmaan videoidenkin perusteella pääsee mukaan tunnelmaan. Itse omistan useampia kymmeniä King Diamondin bootleg-keikkoja, mutta eivät ne sittenkään ole mitään verrattuna siihen, että itse olet mukana yleisössä seuraamassa King Diamondin teatraalista liverituaalia.

Paras keikka ikinä. Toki fanilasit saattavat vaikuttaa hivenen asiaan, mutta satojen näkemieni keikkojen joukosta mikään ei ole koskaan tuntunut kokemuksena yhtä upealta. Ehkä Sonispheren trombin jälkeen koettu Maidenin Porin veto oli kuitenkin samaa tasoa.

[Sabbathman]

Sweden Rockissa tuli piipahdettua katsastamassa King Diamondin comebackia, joten pakkohan tänne on tulla kirjoittamaan jonkinlainen fanipoikaraportti tuosta kauan odotetusta Kingin keikasta...

Kiitos raportista. Huh huh. Shermann, Denner, Dee. The Candle. At The Graves. Up From The Grave. Halloween. Ja niin edelleen. Copypastetin raporttisi talteen muistoksi.

Sanattomaksi veti, mutta sen verran pystyn sanomaan että olen iloinen että pääsitte keikalle.

2006 keikka alkoi juuri tuntua todella kaukaiselta, voi kunpa näkisi King Diamondin pian uudelleen. Syksyllä ja talvella tekevät siis seuraavan levyn kuntoon, ensi vuonna julkaisu ja sitten täysi kiertue ja toivottavasti Suomessakin tavataan KING DIAMOND.

[Maxim]

Saatana, kuumotus viikonlopun keikasta vaan kasvaa ja kasvaa. Eikä hommaa auta että on ollu pakko luukuttaa tuotantoa läpi päivät pääksytysten.

Vihdoinkin meikä näkee King Diamondin, IIIK!!! Tekisi mieli hyppiä ja hihkua kuin pikkupoika, joka on juuri avannut joululahjapaketista toivomansa autoradan.


NP: The Spider's Lullabye
___________
~ Prepared ~

[Tintti]

No siis tuohon Poulsenin vierailuun voinee hakea vähän syvällisempiäkin syitä kuin se, että on syönyt Kingin kotona. Poulsenin mieltymys raskaampiin bändeihin on näkynyt mm. Volbeatin omalla vierailijaosastolla ja mm. Dominus teki ihan toisenlaista matskua kuin Volbeat. Ilmeisesti tästä historiasta poikien mm. Denner on soittanut Volbeatin levyllä ja Shermann on ollut Volbeatissa kiertuekitaristina. Lienevät merkityksellisempiä asioita kuin kanankoiven jakaminen.

Volbeat kieltämättä tökkii itselleni isolla kädellä, mutta Poulsen on paljon muutakin kuin nykyisen bändinsä musiikki. En kyllä silti tiedä uskallanko kuunnella tuota vierailubiisiä youtubesta

[tinkezione]

Volbeatista voi olla kyllä montaa mieltä (sori offtopic) ja siinä, missä bändin kuuluminen minnekään hevifestivaalien läheisyyteenkään on varsin kyseenalaista, kyllä tuo kaljanjuonnin huumoripitoisena taustamusiikkina jossakin muussa elävän musiikin tapahtumassa menee melko ongelmitta. Vaan kaukana ovat ne ajat (Ankkarock 2008 vissiin?) kun soittivat Cannibal Corpsen radioedittejä sun muuta hassua setissään. Poulsen on kyllä erikoinen ja mielenkiintoinen persoona, sitä ei käy kiistäminen.

[Tintti]

Tokihan L-G olisi ollut silti kovempi ehdokas.

[Hammer9]

Sweden Rockissa tuli piipahdettua katsastamassa King Diamondin comebackia, joten pakkohan tänne on tulla kirjoittamaan jonkinlainen fanipoikaraportti tuosta kauan odotetusta Kingin keikasta...

Kiitos raportista. Huh huh. Shermann, Denner, Dee. The Candle. At The Graves. Up From The Grave. Halloween. Ja niin edelleen. Copypastetin raporttisi talteen muistoksi.

Sanattomaksi veti, mutta sen verran pystyn sanomaan että olen iloinen että pääsitte keikalle.

2006 keikka alkoi juuri tuntua todella kaukaiselta, voi kunpa näkisi King Diamondin pian uudelleen. Syksyllä ja talvella tekevät siis seuraavan levyn kuntoon, ensi vuonna julkaisu ja sitten täysi kiertue ja toivottavasti Suomessakin tavataan KING DIAMOND.

Ole hyvä. Vieläkin melkoiset täpinät päällä tuosta keikasta. Huomenna pitääkin kaljoitella King Diamondin synttäreiden kunniaksi ja fiilistellä sekä King Diamondin että Mercyful Faten tuotantoa. Keikan olin vesiselvänä, mutta eipä haitannut yhtään, sillä pääsin nousuhumalaan pelkän musiikin voimalla. Ei ykkösbändin keikalla ole pakko ottaa mitään alle, vaan euforian voi tavoittaa ilmankin hermo-/fiilistelybissejä.

Hellfestiin lähtiöille toivottelen huikeaa keikkaa! Hoilatkaahan biisit mukana sydämenne kyllyydestä, sillä King Diamondin livenä näkeminen on ollut viimeaikoina niin harvinaista herkkua. Itse en valitettavasti pääse sille keikalle, mutta toivottavasti siitäkin keikasta tulee useampia biisejä youtubeen ja kenties vaikka hyvälaatuista video-bootlegiakin jakoon. Kuulin huhua, että Sweden Rockin settiä varten oltiin treenattu myös seuraavaa biisikolmikkoa: Blood to Walk, House of God ja The Wheelchair, joten jotain noista saattaa eksyä Ranskan settiin.

No siis tuohon Poulsenin vierailuun voinee hakea vähän syvällisempiäkin syitä kuin se, että on syönyt Kingin kotona. Poulsenin mieltymys raskaampiin bändeihin on näkynyt mm. Volbeatin omalla vierailijaosastolla ja mm. Dominus teki ihan toisenlaista matskua kuin Volbeat. Ilmeisesti tästä historiasta poikien mm. Denner on soittanut Volbeatin levyllä ja Shermann on ollut Volbeatissa kiertuekitaristina. Lienevät merkityksellisempiä asioita kuin kanankoiven jakaminen.

Tuo Kingin kanssa aterioiminen nyt olikin vähän enemmän kieli poskessa heitetty kevennys, eikä olettamus, että Poulsen olisi pelkän yksittäisen ruokailututtavuuden perusteella otettu Kingin lavalle. Kuitenkin, syynä vierailuun oli Kingin ja Volbeatin välinen ystävyys-suhde, josta King Diamond on haastatteluissaan maininnut (sekä tietty myös ne Denner-Shermann-kytkökset bändiin ja Volbeatin tanskalaisuus).

Kuitenkin, King Diamondia tuntien (satoja haastatteluita mieheltä lukeneena ja pari tuntia miehen kanssa Skypessä puhuneena), tiedän, että mies arvostaa suuresti tasan niitä tyyppejä, jotka hän tuntee henkilökohtaisesti ja joiden kanssa on ystävystynyt. Eli, se, että mies on ystävä Poulsenin kanssa vaikka sitten sen kanankoiven jakamisen ansiosta on luultavin syy Volbeatin ukon lavavierailuun, eikä niinkään se, että Poulsen fanittaa vanhan koulun bändejä.

[Sabbathman]

Itse aloitin Mercyful Fate & King Diamond -teeman jo maanantaina kaiken tämän kunniaksi...jännästi "veri vetää" tietyn musiikin pariin, aivan yllättäen tulee jopa rauhaton fiilis että nyt pitää keskeyttää muut musiikit ja käynnistää joku tietty bändi...

Nyt menossa "Conspiracy"...on tämä mestaritason albumi. King Diamond on kyllä kirkkaasti esim. 1980-luvun loppupuolen kärkipäässä albumiensa kanssa, ei näistä edes pysty sanomaan että miltä vuosiluvulta tai -kymmeneltä nämä nimenomaan on, koska näiden levyjen fiilis ulottuu ajattomasti läpi aikakausien.

Näistä "löytää" uusia juttuja ja mielenkiintoa aina uudelleen ja uudelleen. Näitä voi kuunnellakin niin monella tavalla: aikakausittain, levykokonaisuuksina, biisi kerrallaan, tarinaa seuraten tai yleisesti kauhutunnelmaa etsien, ihan vain heavymeininkinä tai kaikilla tavoin yhtäaikaa.

:king:

[Nicholas]

?
Onkohan tehty mitään uusia paitoja näitä kahta keikkaa varten?

Kyllähän sieltä mukaan tarttui paita, jossa selässä pelkästään Sweden Rock ja Hellfest - keikat.

Eipä tässä muuten mitään sanottavaa mitä ei olisi jo sanottu. Ihan tajuttoman kova!!

Poulseniin en muuten ota mitään kantaa, mutta nyt olisi melko yhdentekevää kuka fani siellä olisi juossut pitkin lavaa heiluttamassa kättä ja huutelemassa hey, hey,hey.

[Hammer9]

^ Mistä kojulta ostit moisen paidan? Itse yritin paitoja etsiä Kingin keikan jälkeen, mutta ei osunut silmiin (olikohan ne jo myyty loppuun siinä vaiheessa?). Tuli sitten tällä kertaa tyydyttyä ihan Sweden Rock -festareiden omaan paitaan, josta toki haluaisin yliviivata ylinnä lukevan Mötley Crüen nimen, sillä festareiden moraalinen pääesiintyjä oli sittenkin King Diamond. Jossain Ruotsin isossa lehdessä Mötikät saivat keikastaan arvosanaksi 2/5, kun Kingille lehti antoi 4/5-tähteä. Eräässä norjalaisessa lehdessä ei ollut lauantailta edes Mötley Crüe -kuvaa, mutta King Diamond paistatteli lehden valokeilassa. Toimittaja tokaisi, ettei KD:n jälkeen jaksanut Mötiköiden veto kiinnostaa, vaan että kesken kesyn glam-rokkailun oli jo suoranainen pakko siirtyä kaljalle.

Itse aloitin Mercyful Fate & King Diamond -teeman jo maanantaina kaiken tämän kunniaksi...jännästi "veri vetää" tietyn musiikin pariin, aivan yllättäen tulee jopa rauhaton fiilis että nyt pitää keskeyttää muut musiikit ja käynnistää joku tietty bändi...

Nyt menossa "Conspiracy"...on tämä mestaritason albumi. King Diamond on kyllä kirkkaasti esim. 1980-luvun loppupuolen kärkipäässä albumiensa kanssa, ei näistä edes pysty sanomaan että miltä vuosiluvulta tai -kymmeneltä nämä nimenomaan on, koska näiden levyjen fiilis ulottuu ajattomasti läpi aikakausien.

Näistä "löytää" uusia juttuja ja mielenkiintoa aina uudelleen ja uudelleen. Näitä voi kuunnellakin niin monella tavalla: aikakausittain, levykokonaisuuksina, biisi kerrallaan, tarinaa seuraten tai yleisesti kauhutunnelmaa etsien, ihan vain heavymeininkinä tai kaikilla tavoin yhtäaikaa.

:king:

Erittäin samoilla linjoilla. Yksi suurimmista syistä siihen, että King Diamond ja Mercyful Fate ovat lemppariyhtyeeni, on varmasti se, että levyiltä löytää vuosien ja useiden kuuntelujen jälkeen aina jotain uutta. King Diamondin (sinänsä simppeleiltä vaikuttavissa) konseptitarinoissa on paljon rivien väliin piilotettua pohdiskeltavaa ja mielenkiintoisia viitteitä vaikka mihin, teksteissä leikitellään näppärästi sanoilla (Since Forever --> Sins Forever, Lucy Forever -- > Lucifer ever), musiikissa on juuri sopiva määrä progressiivisuutta siten, että biiseistä jaksaa innostua löydettyään uudestaan sen yhden liki unohtamansa upean fillin, riffin, soolonpätkän, falsettovokaalin tai maanisen kiehtovan laulumelodian.

Jos nyt keskitytään pelkkään King Diamondin nimeä kantavaan yhtyeeseen, niin juurikin ne '80-luvun lopun levyt ovat King Diamond -bändin musiikissa mielestäni ne musiikillisesti haastavimmat ja tavallaan myös siten nerokkaimmat. Siksi tuo tokaisu "ajatonta musiikkia" sopii parhaiten kuvastamaan niitä levyjä. "Them" on ehkä soitannollisesti se kimurentein, progein ja soittoteknisesti bändin uran kohokohta, mutta myös Conspiracy on ajaton ja nerokas albumi. Toki myös Abigail, jota itse pidän näistä '80-luvun King Diamond -levyistä parhaana, on aivan huikea musiikillisesti, vaikkei se niin kimurantteja juttuja ehkä sisälläkään kuin esim. tuo "Them".

"The Eye"-levyltä löytyy paljon yhtyeen liki upeinta melodista kitarointia, mutta levy kärsii konemaisista rummuistaan. The Spider's Lullabye ja Fatal Portrait sisältävät useamman ässäbiisin, mutta molemmat jäävät kokonaisen konseptitarinan puuttuessa tunnelmaltaan vähän jälkeen muista levyistä. The Graveyard puolestaan omaa sen maanisen kiehtovan tunnelman, mutta pelkästään musiikillisesti levy mielestäni jää Kingin kivenkovassa tuotannossa häntäpäähän. Konseptitarinaan ja tunnelmaan syventyessä Gravy toki saattaa hätyytellä jopa kärkipaikkoja. Voodoo on myös enemmän tarinansa ja pimeän tunnelmansa varassa, eikä ihan kokonaisuutena nouse täydellisyyden tasolle, jos sitä kuuntelee pelkkänä musiikkina. Musiikillisestihan Voodoo on bändin raskaimpia töitä tähän mennessä. Abigail II on tuotannon progeimmasta päästä, tavallaan erittäin upea mutta vähän kaksijakoisen ailahteleva kokonaisuus useisiin muihin KD:n levyihin verrattaessa. House of God kärsii "The Eye":n tavoin rumpusoundeistaan, vaikka musiikillisesti levy on mielestäni ihan bändin parhaita. Tarina on yksi yhtyeen upeimmista, mutta myös Kingin falsettovokaalit miellyttävät House of Godilla omia korviani lähes eniten. Give Me Your Soul...Please on vähän kuin kooste yhtyeen aiemmasta urasta, sillä levyltä löytyy sekä musiikillisia että lyriikallisia viitteitä aiempiin levyihin. Biisimateriaali on mahtavaa, mutta pintaan miksattuja falsettoja on sittenkin King Diamond -levyksi liian vähän. Kuitenkin itse diggaan paljon Kingin matalammista lauluista sekä levyn biiseistä, että tuo uutukainen hätyyttelee sittenkin jopa kärkisijoja. Silti odotan seuraavalle levylle enemmän niitä riipiviä ja pintaan miksattuja falsettolauluja.

The Puppet Masteria olen hehkuttanut yhtyeen parhaana, vaikken sitä soittoteknisesti parhaimpana esityksenä pidäkään, mutta kokonaisuuden tasolla TPM nousee minun kirjoissani ykköspallille. Tunnelmaltaan ja tarinaltaan The Puppet Master on jotenkin täysin vastustamaton kokonaisuus, joka jotenkin vain on noussut maailman parhaimmaksi levyksi itselleni. Siitäkin huolimatta, että levyltä ei juuri niitä pintaan miksattuja tavaramerkkifalsettoja löydy. Biisimateriaali on kuitenkin tappavan tiukkaa ja tukee upeasti sitä elämää hienompaa tarinaa, jonka ansiosta tuli muutama vuosi sitten lähdettyä häämatkalle Budapestiin, jossa tuli vierailtua samaisessa kummitustalomaisessa nukketeatterissa, mistä TPM:n tarina on saanut vaikutteensa.

Pointtina tässä on se, että kaikki King Diamondin levyt ovat kiehtovia - kaikki omalla tavallaan. Toiset levyistä enemmän tunnelmansa tai tarinansa kautta, toiset enemmän musiikillisen monipuolisuutensa ja mahtavuutensa ansiosta. Jokaisella levyllä pidän kuitenkin sekä musiikista että konseptista. Oikeastaan mikä tahansa Kingin bändin levyistä voisi olla se lempparilevyni, sillä riippuu täysin päivästä, minkä levyn fiilis milloinkin on. Tällä hetkellä tekee mieli laittaa soittimeen The Graveyard. Levyranking elää jatkuvasti. Kaikki King Diamondin levyt ovat mestariteoksia, kaikki omalla tavallaan. Toki asiaan vaikuttavat varmasti myös vähäsen nämä fanipoikalasit, mutta kannan niitä ylpeänä ja toivottavasti hautaan asti:

[Nicholas]

^ Mistä kojulta ostit moisen paidan? Itse yritin paitoja etsiä Kingin keikan jälkeen, mutta ei osunut silmiin (olikohan ne jo myyty loppuun siinä vaiheessa?).

Ihan viralliselta merchandise-kojulta tuli ostettua. Ostin kyllä jo to tai pe, joten kyllä varmaan oli mennyt loppuun. Toisesta mallista näin jossain vaiheessa alhaalla kappaleen lapulla the last one.

[sirclansman]

^ Mistä kojulta ostit moisen paidan? Itse yritin paitoja etsiä Kingin keikan jälkeen, mutta ei osunut silmiin (olikohan ne jo myyty loppuun siinä vaiheessa?).

Ihan viralliselta merchandise-kojulta tuli ostettua. Ostin kyllä jo to tai pe, joten kyllä varmaan oli mennyt loppuun. Toisesta mallista näin jossain vaiheessa alhaalla kappaleen lapulla the last one.

Kyllä niitä siellä oli vielä lauantainakin. Harmitti vaan, kun ei ison miehen kokoja ollu tarjolla koko aikana (L taisi olla suurin) niin ei suotta viittiny ostaa käymätöntä paitaa.

Itse keikasta pelkästään peukkuja. Lavarakennelma oli kyllä festareiden komein ja Dee/Denner-feattaus helmeä!

[Nordland]

En ollut keikalla, mutta tämän näköiset paidat siellä on ainakin ollut myynnissä:

Paita 1
Paita 2

[Nicholas]

^ Mistä kojulta ostit moisen paidan? Itse yritin paitoja etsiä Kingin keikan jälkeen, mutta ei osunut silmiin (olikohan ne jo myyty loppuun siinä vaiheessa?).

Ihan viralliselta merchandise-kojulta tuli ostettua. Ostin kyllä jo to tai pe, joten kyllä varmaan oli mennyt loppuun. Toisesta mallista näin jossain vaiheessa alhaalla kappaleen lapulla the last one.

Kyllä niitä siellä oli vielä lauantainakin. Harmitti vaan, kun ei ison miehen kokoja ollu tarjolla koko aikana (L taisi olla suurin) niin ei suotta viittiny ostaa käymätöntä paitaa.

Jaa, minulla on tuo (Nordlandin laittamista malleista) nro 2 kyllä xxl-kokoisena.

Katselin tuossa Kingin pressitilaisuuden Ruotsista ja on kyllä minulle käsittämätöntä meininkiä, että toimittaja kysyy, että oletko nähnyt/kuullut festareilla uusia ruotsalaisia bändejä ja mitä mieltä niistä. Kyllä itseäni kiinnostaisi ihan muut asiat kuten tulevat keikat/levyt (vaikka tokihan ne joku muu varmasti kysyy).

[sirclansman]

^ Mistä kojulta ostit moisen paidan? Itse yritin paitoja etsiä Kingin keikan jälkeen, mutta ei osunut silmiin (olikohan ne jo myyty loppuun siinä vaiheessa?).

Ihan viralliselta merchandise-kojulta tuli ostettua. Ostin kyllä jo to tai pe, joten kyllä varmaan oli mennyt loppuun. Toisesta mallista näin jossain vaiheessa alhaalla kappaleen lapulla the last one.

Kyllä niitä siellä oli vielä lauantainakin. Harmitti vaan, kun ei ison miehen kokoja ollu tarjolla koko aikana (L taisi olla suurin) niin ei suotta viittiny ostaa käymätöntä paitaa.

Jaa, minulla on tuo (Nordlandin laittamista malleista) nro 2 kyllä xxl-kokoisena.

No niinpä tietysti. Meikähän kävi kysymässä kokoja tuosta ykkösmallista em. tuloksella. No, nyt kävi näin.

Katselin tuossa Kingin pressitilaisuuden Ruotsista ja on kyllä minulle käsittämätöntä meininkiä, että toimittaja kysyy, että oletko nähnyt/kuullut festareilla uusia ruotsalaisia bändejä ja mitä mieltä niistä. Kyllä itseäni kiinnostaisi ihan muut asiat kuten tulevat keikat/levyt (vaikka tokihan ne joku muu varmasti kysyy).

Tämä ei liene oikea topikki avautua aiheesta sen kummemmin, mutta kiteytettynä suurien festareiden yhteispressitilaisuudet ovat kysymyssisällöiltään juurikin tuommoisia.

[Hammer9]

Kiitti vastauksista - ihan upeita paitojahan nuo ovat. Pitänee hommata itselle noista jompi kumpi jotakin kautta sitten vaikka jälkikäteen.