1993 soitti vielä Kaufmann, 1994-kiertueella Schwarzmann (sekä Hämeenlinnassa -94 että Tavastialla -94 syksyllä) ja jäähyväiskiertueella 1996 soitti juuri Michael Cartellone.Ismo wrote:Jäin miettimään että kuka kannutti bändin 90-luvun keikoilla? Michael Cartellone oli jollain levyllä mutta ei kai se keikoilla ollut..?
Olinhan mä kaikilla noilla keikoilla ja tuo Köpiksen keikkakin löytyy hyllystä, mutta ei sitä kaikkea voi muistaa, joten kiitos tiedosta!heraklos wrote:1993 soitti vielä Kaufmann, 1994-kiertueella Schwarzmann (sekä Hämeenlinnassa -94 että Tavastialla -94 syksyllä) ja jäähyväiskiertueella 1996 soitti juuri Michael Cartellone.Ismo wrote:Jäin miettimään että kuka kannutti bändin 90-luvun keikoilla? Michael Cartellone oli jollain levyllä mutta ei kai se keikoilla ollut..?
No kyllä! Jotenkin tunnustaa, että monet nykylevyt ja -bändit uhraa just ton tyylisen grooven tiukkuuden alttarille mixausvaiheessa viimeistään.Ismo wrote:Näin! Kuuntelin äsken Metal heartin ja ziisus miten esim. Screaming for a love bite groovaa! Sellaista ei nyky-Acceptin levyiltä tapaa....
. Aina ei voi valinnoissa onnistua.Tämän lisäksi kiinnostaa tekikö bändi Rob Armitagen kanssa mitään, esmes keikkoja?gabriel wrote:Kun kerran tuo Reece nyt on jutunaiheena ollut, niin en ainakaan muista lukeneeni mistään, miten herra bändiin oikeen päätyi ? Kun homma ei sitten toiminut mitenkäänpäin, niin vaikuttaa ihan oman työpaikan henkilöstöpolitiikalta
Ollaan todella kaukana Fast as a Sharkin spedethrashistä tai Balls to the Wallin voimaheavystä. Tätä kuunnellaan pilotit päässä ja purkkarit jalassa ilman sukkia samalla kun Miami Vice pyörii taustalla.*
, vaikka onkin oikeastaan AOR:ää tuo biisi), 200 Years, Bloodbath Mastermind, The Curse ja Final Journey.Tuo on kyllä hyvä lähtökohta - musiikki musiikkina, omana itsenään ja sellaisenaan ilman ennakkoluuloja ja vertailuja. Jos se kuulostaa hyvältä, sen täytyy olla hyvää. Jos se kuulostaa huonolta, kaippa se on sitten huonoa. Tähän kannattaa tähdätä kaikkien bändien kohdalla ja yleensäkin kaikessa musiikissa, olipa sitten fanittanut jotain pidempään tai ei. Ihminen voi kuunnella vain yhtä bändiä, levyä ja biisiä kerrallaan. Ei kannata sekoittaa ajatuksia ja fiiliksiä miettimällä muita tuotoksia samaan aikaan.everon wrote:Spotifystä olen tätä päivittäin kuunnellut ja kyllähän tämä on hyvä levy. Johtuu varmaan siitä, että itselläni ei ole mitään etukäteis ennakko-odotuksia tai asennetta, miltä Acceptin pitää tai pitäisi kuulostaa.
Hitusen liikaa tässä on sellaista perusvarmaa Acceptia ilman suurempaa tarttumapintaa, onneksi levyllä on kuitenkin hienoja huippukohtiakin. Jossain Imperiumin arvion paikkeilla on omakin arvosana tälle lätylle. everon wrote:Spotifystä olen tätä päivittäin kuunnellut ja kyllähän tämä on hyvä levy. Johtuu varmaan siitä, että itselläni ei ole mitään etukäteis ennakko-odotuksia tai asennetta, miltä Acceptin pitää tai pitäisi kuulostaa.
Noista mainituista taitaa olla jokainen enemmän kantava voima kuitenkin bändissä. Acceptin kohdalla ainakin itsellä on helpompi suhtautua vaihdokseen siksikin, että Udo ei ole ollut koskaan käsittääkseni sielu Acceptin musiikin tai sanoman takana, eikä aina välttämättä ihan tomerin keulahahmokaan, Baltes ja Hoffmann sen sijaan ovat. Laulu on myös omissa kirjoissa muodostunut enemmän taustaelementiksi Hoffmannin loistavien riffien varjossa. Vaikkei Udon persoonallista ja sinänsä hienoa ääntä toki voi kiistää, Tornillo on raspinsa kanssa parempi laulaja. Joku ei sitä Udoa Acceptiin tarvi, toinen taas tarvitsee, which is OK. U.D.O ja Accept kumpikin voimissaan, mieluummin tätä asetelmaa todistaa! Ja muuten Scorpions ilman Meineä- ajatusleikki kieltämättä vähän kummastuttaisiSabbathman wrote:
Off-topic/sideshowna sen verran että miten saisi suhtauduttua esim. muihin saksalaisbändeihin kuten Scorpionseihin ilman Klausia, Running Wildiin ilman Rolfia, Sodomiin ilman Tomia, Kreatoriin ilman Milleä, Blind Guardianiin ilman Hansia...niinpä, eipä olisi sen helpompaa niille jotka arvostavat noita bändejä juuri noiden nokkamiesten kera...
Näin koen Acceptin uuden levyn myös.Ekan kiven heittäjä wrote:
Itse levy vaikuttaisi muutamalla pyöräytyksellä kovemmalta kuin Stalingrad, mutta huonommalta kuin BOTN.
Huh! Mulla menee ekaa kertaa juuri puolivälissä, #5 Trail Of Tears vaihtuu juuri Wanna Be Freeksi, enkä ole mitään heikkoa kuullut vieläheraklos wrote:Näin koen Acceptin uuden levyn myös.Ekan kiven heittäjä wrote:
Itse levy vaikuttaisi muutamalla pyöräytyksellä kovemmalta kuin Stalingrad, mutta huonommalta kuin BOTN.
pitää alkaa jo ynnätä ylipitkäksi muistamaa Blood Of The Nationsia, onko sillä edes tätä kuutta hyvää biisiä... Ainakin jos lopusta vielä löytyy lisää, ans kattoo. Mutta vaikuttaisi menevät paluuajan parhaaksi heittämällä; Stalingrad oli loppujen lopuksi paha pettymys, liian nopeaan tehtynä. Kyllä se on Torni(ll)oon lähdettävä, ei voi mitn.Acceptin osalta en voisi olla enempää samaa mieltä! Udo tarvitsee Wolfin biisejä huomattavasti enemmän kuin Accpet Udoa. Mutta eipä täysin mahdoton ajatus, niin armoton Scorpions-fani kuin olenkin, olisi Klausiton Scorpions. Vaan en toki olisi Don Dokkenia siihen halunnut silloin kun ääniongelmia oli. Ei kai kelpo biisejä pidä lakata soittamasta jos asiallisia täydennysmiehiä löytyy..?Ekan kiven heittäjä wrote:Noista mainituista taitaa olla jokainen enemmän kantava voima kuitenkin bändissä. Acceptin kohdalla ainakin itsellä on helpompi suhtautua vaihdokseen siksikin, että Udo ei ole ollut koskaan käsittääkseni sielu Acceptin musiikin tai sanoman takana, eikä aina välttämättä ihan tomerin keulahahmokaan, Baltes ja Hoffmann sen sijaan ovat. Laulu on myös omissa kirjoissa muodostunut enemmän taustaelementiksi Hoffmannin loistavien riffien varjossa. Vaikkei Udon persoonallista ja sinänsä hienoa ääntä toki voi kiistää, Tornillo on raspinsa kanssa parempi laulaja. Joku ei sitä Udoa Acceptiin tarvi, toinen taas tarvitsee, which is OK. U.D.O ja Accept kumpikin voimissaan, mieluummin tätä asetelmaa todistaa! Ja muuten Scorpions ilman Meineä- ajatusleikki kieltämättä vähän kummastuttaisiSabbathman wrote:
Off-topic/sideshowna sen verran että miten saisi suhtauduttua esim. muihin saksalaisbändeihin kuten Scorpionseihin ilman Klausia, Running Wildiin ilman Rolfia, Sodomiin ilman Tomia, Kreatoriin ilman Milleä, Blind Guardianiin ilman Hansia...niinpä, eipä olisi sen helpompaa niille jotka arvostavat noita bändejä juuri noiden nokkamiesten kera...
. On se vaan hieno biisi.