Accept - Humanoid

[heraklos]

Udon aikana oli Accept kova, Tornillon aikana on myös kova, mutta kyllä myös paljon parjatun Reecen aikana saatiin hieno, joskin kovin erinlainen, levy aikaan. D-train, Prisoner, Hellhammer ja Mistreated sieltä biisien parhaasta päästä. Olisi toinenkin tämän linjan levy ainakin itselle kelvannut.

Taitaa Wanna Be Free -biisi olla tuota Eat The Heat -linjaa.

[hex]

Minulla ei ole mitään ongelmaa nyky-Acceptin kanssa 33 vuotta Acceptia kuunnelleena...

Sama täällä. Accept astui elämääni kesällä -81 kun silloisessa yöohjelmassaan Tapani Ripatti(!) soitti saksalisen Accept yhtyeen esittämän kappaleen "Burning". LP:n löytäminen oli sitten vielä vaikeaa, kun ei siihen aikaan mistään netistä mitään tilailtu. Sittemmin rahavarallisuus ei riittänyt Suomen ensivierailulle Kulttuuritalon keikalle, joten ensimmäiseksi livekosketukseksi bändin musiikkiin tuli U.D.O:n keikka Giants of Rockissa. Ja sitten varsinainen ensimmäinen Accept keikka oli legendaarinen Tavastian veto keväällä 1993.

Tämän jälkeen kiinnostus bändiin ja myös Udoon hiipui, kunnes Tornillon kanssa homma käynnistyi uudelleen. Molemmat 2010-luvun levyt ovat olleet mielestäni erinomaisia, kuten myös bändin livekunto kummallakin näkemälläni klubikeikallakin. Nyt julkaistuja uuden levyjen biisejä olen malttanut olla ennakkokuulematta, jotta pääsis koko levyn nauttimaan kerralla uutena kokonaisuutena.

[heraklos]

Minulla ei ole mitään ongelmaa nyky-Acceptin kanssa 33 vuotta Acceptia kuunnelleena...

Sittemmin rahavarallisuus ei riittänyt Suomen ensivierailulle Kulttuuritalon keikalle, joten ensimmäiseksi livekosketukseksi bändin musiikkiin tuli U.D.O:n keikka Giants of Rockissa. Ja sitten varsinainen ensimmäinen Accept keikka oli legendaarinen Tavastian veto keväällä 1993.

Aika samankaltainen tarina kuin minulla Acceptin alkuaikojen suhteen. Itse tutustuin Acceptiin levykaupassa 11-vuotiaana vuonna 1981 I'm A Rebel -levyn muodossa. Minua taas vanhemmat eivät päästäneet yksin Acceptin keikalle Helsinkiin vuonna 1983. Minullekin sitten ensimmäiseksi livekosketukseksi bändin musiikkiin koitui tuo 1991 U.D.O:n keikka Giants Of Rockissa. Ja ihka ensimmäinen Accept-keikka oli minullakin Tavastialla 1993.

[Maxim]

http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=15274

[Heinrich von Totschlag]

^Arvostelukappale lienee nykyisen normin mukaisesti lataus/striimi, joten live-dvd:tä ei varmaankaan päässyt kummastelemaan?

[heraklos]

Huomenna saa sitten muodostaa oman mielipiteen levystä. Final Journey nostatti omia odotuksiani. Siinä biisissä on hienosti ympätty sooloon Edvarg Griegin Morning Mood, eli erittäin tyypillinen ominaispiirre tuo klassisen musiikin osuus ollut jo vuosia Acceptin musiikissa.

[Maxim]

^Arvostelukappale lienee nykyisen normin mukaisesti lataus/striimi, joten live-dvd:tä ei varmaankaan päässyt kummastelemaan?

Kyllä. Mutta harvemmin noita bonus/spessuversioita fyysiökappaleissakaan tarjolle tulee.

[heraklos]

Blind Rage löytyy nyt Spotifysta.

[Nuclear Holocaust]

No, voi saatana heti alkoi vituttamaan Dying breedissä. :yuck: Todellista lyyristä neroutta laittaa pötköön vanhojen heavyalbumien titteleitä. Sabatonin tapauksessa tämä nyt vielä oli hyvä 'Manowar-läppä', mutta eiköhän riitä jo tätä lajia.
-Vai yritetäänkö tässä sanoa, että "me ollaan viimeisiä Heavy Metallin kuolevia dinosauruksia ja nyt kannattaa ottaa kaikki ilo irti, kun vielä voi"?

Onneksi loppu albumi antaa viitteitä paremmasta ja keikkakin alkoi kiinnostaa.

[spotify]6Pz4Xb5GoRN1GE7sSyy92V[/spotify]
:rawk:

Tuossa työnteon ohessa on tullut pyöriteltyä Metalheartia, enkä näe laadullisesti suurtakaan eroa näiden kahden välillä. MH on klassikko ja tämän status on vielä määrittelemättä, mutta molemmat sisältävät hyvin rullaavaa Heavy Metallia tunnelmapaloineen. Tosin MH on Acceptin suoraviivaisin ja rankin albumi, eikä siellä niitä herkkiä hetkiä niin paljon ole. Screaming for a love-bite on kylläkin hellyttävä teinirakkaus-kuvaelma

-------------
BTW nyt on paha "syysruuhka", kun kuvetta pitäisi kaivaa urakalla: Unisonic, Accept, Hammerfall...

Ja sinne lähti tilaus: Accept Blue-raylla, vaikka en omista edes soitinta saatikka televisiota.

--------------

P.S WTF Mikä natsipalsta tämä wimperiumi oikein kuvittelee olevansa, kun hymiöitä on rajoitettu. Eikö täällä saa edes hymyillä? 'razz/wink/cool' Ha'haa sainpas viimeisen sanan.

[el bandito]

Meinasin jo odotella midprice-levyä, vaan saattaa kai tämän käydä ostamassa uutenakin. Odotukset on Stalingradin lievän pettymyksen jälkeen aika maltilliset. Maximilla on yleensä hyvä maku musiikin suhteen, mutta ei näköjään tajua Eat The Heatin hienoutta. Sehän on vitun hyvä levy.

[Sabbathman]

DVD- ja Bluray-satsilla ei hintaeroa ainakaan Anttilassa 21,95 €...otinpa 5 euron alennuskupangilla sen.

Vaikken levyjä vertaile keskenään, aion silti kuunnella pitkästä aikaa Blood Of The Nationsin ja Stalingradin ensin, teenpä samalla kolmen albumin teemankin. Pääsee kunnolla näihin kiinni.

[Ewokki]

DVD- ja Bluray-satsilla ei hintaeroa ainakaan Anttilassa 21,95 €...otinpa 5 euron alennuskupangilla sen.

Vaikken levyjä vertaile keskenään, aion silti kuunnella pitkästä aikaa Blood Of The Nationsin ja Stalingradin ensin, teenpä samalla kolmen albumin teemankin. Pääsee kunnolla näihin kiinni.

Kertokeehan fiiliksiä/teknistä arviota tuosta kylkiäis-livestä. Tällainen Accept-noviisi voisi vielä innostua, ehkä. UDOn ääni ei oo napannut, Tornilloa voisi testata näillä krantuilla korvilla...

[heraklos]

Nyt on sitten kerran levy tullut pyöräytettyä läpi. Turhan aikaista sanoa levystä vielä oikein mitään. Kyllähän tuosta Acceptin tunnistaa, mutta joissakin biiseissä on myös jotakin ei-niin-acceptmaisuutta. Momenmoisia biisejä on mukana: niin metallisempaa menoa kuin hard rockimpaakin menoa.

200 Years ja The Curse vakuuttivat näin ensimmäisellä kuuntelukerralla. 200 Years olisi aikoinaan sopinut oikeinkin hyvin Restless and Wild -levylle. The Curse taas olisi ollut kuin kotonaan Russian Roulette -levyllä.

Fiilikset levystä ovat hiukan samankaltaiset kuin tuli ekaa kertaa kuunneltua Balls To The Wallia: melodisuus puskee esiin.

[Ismo]

Parin pyörityksen jälkeen en ole hirveän innostunut. Hyvä levy, ei siinä mitään, mutta ei millään tasolla huikea. Accept tarvitsisi rokkaavamman rumpalin, nykyiset biisit eivät ole siltä osin yhtä monipuolisia kuin kasarilla. Ehkäpä myös Dieter Dierks voisi tuottaa vielä yhden levyn. Vanhan liiton näkemys voisi olla tunkkaista metallituotantoa parempi tässä tapauksessa...

[Michi]

...Accept tarvitsisi rokkaavamman rumpalin, nykyiset biisit eivät ole siltä osin yhtä monipuolisia kuin kasarilla...

Huutelen tässä juuri ilman kokemusta uudesta levystä, vain todetakseni, että ehkä tohon asiaan auttaisi, että rummut hoitaisi rumpali. Ei rumpusofta tms vastaava masiina. Vahvasti IMHO tämä.

[Judez]

Kyllä tälle levylle fillereitä ja skipattavia kipaleita mahtuu, mutta on mukana muutamia tarttuvia helmiäkin kuten vaikkapa hieno From the Ashes We Rise. Veikkaanpa että tuo biisi toimii livenä vielä paremmin.. WE WILL SURVIVE!! Tällaisten biisien takia minä rakastan Acceptia.

[Spacecake]

DVD- ja Bluray-satsilla ei hintaeroa ainakaan Anttilassa 21,95 €...otinpa 5 euron alennuskupangilla sen.

Vaikken levyjä vertaile keskenään, aion silti kuunnella pitkästä aikaa Blood Of The Nationsin ja Stalingradin ensin, teenpä samalla kolmen albumin teemankin. Pääsee kunnolla näihin kiinni.

Jaha, pääsivät sitte Swampilla vedättämään. Sieltä ostamani BR-versio oli kalliimpi, 25,95. No menköön, oli siinä muutakin ostettavaa samalla.

Levy olis kädessä juu, mutta vielä ei ole päässyt kuuntelemaan. Toivottavasti nyt vähintään Stalingradin tasoinen olisi. Keikkaa tässä enemmän odotan, mitä tätä levyä. Kunhan siis muutama tiukka livesiivu löytyy, niin puolustaa jo sillä paikkaansa.

[Ismo]

...Accept tarvitsisi rokkaavamman rumpalin, nykyiset biisit eivät ole siltä osin yhtä monipuolisia kuin kasarilla...

Huutelen tässä juuri ilman kokemusta uudesta levystä, vain todetakseni, että ehkä tohon asiaan auttaisi, että rummut hoitaisi rumpali. Ei rumpusofta tms vastaava masiina. Vahvasti IMHO tämä.

Vinny Appice voisi olla sopiva Acceptiin...

[Michi]

...Accept tarvitsisi rokkaavamman rumpalin, nykyiset biisit eivät ole siltä osin yhtä monipuolisia kuin kasarilla...

Huutelen tässä juuri ilman kokemusta uudesta levystä, vain todetakseni, että ehkä tohon asiaan auttaisi, että rummut hoitaisi rumpali. Ei rumpusofta tms vastaava masiina. Vahvasti IMHO tämä.

Vinny Appice voisi olla sopiva Acceptiin...

Vois hyvin ollakin joo! Toki diggailin hemmetisti Stefan Kauffmannin soitosta klassikoilla.

Veikkaan vaan tosiaan, näillä viimeisimmillä Accept-platoilla ei ole paljoa "oikeata" rumpalointia

[heraklos]

Levy olis kädessä juu, mutta vielä ei ole päässyt kuuntelemaan. Toivottavasti nyt vähintään Stalingradin tasoinen olisi. Keikkaa tässä enemmän odotan, mitä tätä levyä. Kunhan siis muutama tiukka livesiivu löytyy, niin puolustaa jo sillä paikkaansa.

On se parempi kuin Stalingrad, vaikkei mitään Flash To Bang Timen tyylistä rajua biisiä olekaan. Muutaman kuuntelun perusteella tällä uudella levyllä ovat avainsanoja melodisuus ja hienot pitkähköt kitarasoolot. Itse olen hyvien ja ideaa sisältävien kitarasoolojen ystävä, ja niitä tällä levyllä riittää. Accept tuntuukin olevan nykyään ainoita yhtyeitä, jotka panostavat kitarasooloihin.

Aiempiin viesteihin viitaten: tiedä sitten, miten tuon rumpaloinnin laita levyillä on, mutta kyllä Schwarzmann hyvin livenä vetää. Pidän Schwarzmannia parempana kuin Kaufmannia, vaikka S.K:lla olikin oma originelli tyylinsä soittaa.

[Michi]

...kyllä Schwarzmann hyvin livenä vetää. Pidän Schwarzmannia parempana kuin Kaufmannia, vaikka S.K:lla olikin oma originelli tyylinsä soittaa.

Vain kyllä vetääkin hienosti livenä SS!

Ehkä nykytapa tehdä kaikesta kellontarkkaa tikutustatakutusta on syy siihen, miksi Schwarzmannkin kuulostaa tylsältä mun korvaan. Tai sit nuo mahdolliset konerumpuhommelit. En tiedä, mutuilen tässä vaan.

Veikkaanpa, että Schwarzmann on näistä Stefaneista kovempi rumpali all around though!

[P.K.]

Ehkä nykytapa tehdä kaikesta kellontarkkaa tikutustatakutusta on syy siihen, miksi Schwarzmannkin kuulostaa tylsältä mun korvaan. Tai sit nuo mahdolliset konerumpuhommelit. En tiedä, mutuilen tässä vaan.

Uskoisin että tässä on syynä ennemminkin Sneapin överikliininen tuotanto mikä on miehen tavaramerkki.

[Michi]

Uskoisin että tässä on syynä ennemminkin Sneapin överikliininen tuotanto mikä on miehen tavaramerkki.

Kaikilla Sneapin tuottamilla levyillä on tylsät rummut?

[Ismo]

Ehkä nykytapa tehdä kaikesta kellontarkkaa tikutustatakutusta on syy siihen, miksi Schwarzmannkin kuulostaa tylsältä mun korvaan.

Näin! Kuuntelin äsken Metal heartin ja ziisus miten esim. Screaming for a love bite groovaa! Sellaista ei nyky-Acceptin levyiltä tapaa. Jäin miettimään että kuka kannutti bändin 90-luvun keikoilla? Michael Cartellone oli jollain levyllä mutta ei kai se keikoilla ollut..?

[Maxim]

Maximilla on yleensä hyvä maku musiikin suhteen, mutta ei näköjään tajua Eat The Heatin hienoutta. Sehän on vitun hyvä levy.

Kasvoin Breakerin, Restless and Wildin, Balls to the Wallin ja Metal Heartin parissa. Russian Roulettekin oli vielä tajuttoman kova juttu. Sitten tuli Eat the Heat, siitä lähtien ajatukset sitä kuullessa aina olleet "eimbbbrrrrrgele!"