BLACK SABBATH & IOMMI

[Sabbathman]

Tulossa levyarvos...levykatsaus! Pian...

[ovassa-8]

Sabbath kohta livenä youtubessa:
http://www.youtube.com/watch?v=jY8kCC2uvGY

[Munamankeli]

Tulossa levyarvos...levykatsaus! Pian...

Tuskin maltan odottaa. Anna palaa Sabbathman! Sillä välin voimme lukea HS:n varsin asiallisen arvion tästä viiden tonnin järkäleestä.

[Sabbathman]

Jopa 2 katsausta samassa paketissa...

http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=14299

[mape]

Artikkelimme tuhat + 666, kuinka sattuikaan...

[HailAndKill]

Tiedätkös Sabbathman, että allekirjoittaneelle tuo levy"arvostelusi" (tai ilmeisesti Guinnessin Ennätyskirjaan pyrkivä adjektiivisekamelskasi) oli paskaa.

Zeitgeist palauttaa heti mieleen Planet Caravanin, mutta maisema ei ole avaruudesta vaan suoraan synkkien katujen viidakosta josta ei ole poispääsyä

Onneksi kuitenkin sinun levy"arvostelusi" luota pääsee pois.

[JypeK]

Tästä myös arvostelua: http://kaaoszine.fi/black-sabbath-13/
Ottakaa huomioon, että tämä on fanipojan kirjoittama.

[Dime]

Tiedätkös Sabbathman, että allekirjoittaneelle tuo levy"arvostelusi" (tai ilmeisesti Guinnessin Ennätyskirjaan pyrkivä adjektiivisekamelskasi) oli paskaa.

Etpä ole ainoa, mutta onneksi tällä kertaa oltiin saatu mukaan myös kriittiseen ajatteluun (kriitikon työssä yllättävän hyvä ominaisuus) kykenevä arvostelija.

[mape]

"Tällä kertaa."

[Esko-Juhani Räkä]

Esko-Juhanilta karkaa melkein räkä onnenkyyneleiden seasta. Enpä olisi koskaan uskonut, että Sabbath-kävyt kyykyttävät näin rankasti nykyisen (perin tylsän) raskaan musiikin kenttää lähes täydellisellä albumilla. Tyylikkäät musiikilliset viittaukset klassiseen Sabbathiin kruunaavat kokonaisuuden.

[yövartija]

Mikäs tässä tämä 13 on oikein OK levy. Kyllä tämä Sabbathin top-10 albumien joukkoon kuuluu, jollekin sijalle 8. Brad Wilkille pisteet ihan hyvin kaveri soittaa.

[Jussi]

Tästä myös arvostelua: http://kaaoszine.fi/black-sabbath-13/
Ottakaa huomioon, että tämä on fanipojan kirjoittama.

Outoa on myös se, että miksi ihmeessä esimerkiksi ”Loner”-kappaleen studioversioon on päätetty äänittää lähinnä keikoilta tuttuja ”come on now” -tyylisiä huudahduksia, jotka eivät tuo muuten mallikelpoiseen kappaleeseen mitään lisää.

Ja missään bändin biisin studioversiossa ei olla aiemmin tietenkään kuultu esimerkiksi "all right now" -tyylisiä huudahduksia?

Hei, muuten kiitos nimimerkkisi eräs kaaoszinen mysteereistä hävisi: mie olen kattonut aina, omasta mielestä loogisesta paikasta eli otsikon alta, että onpa ahkera kirjoittaja. Toimittaja: Arto Mäenpää. Mutta olet vissiin Jyri Kinnari, eli tuolla alla lukee sitten toinenkin nimi. Mutta valikkosivulla taas ensinmainittu useimmiten arvostelijana, go figure.


Itse levy menee kutosbiisissä ja kuulostaa oikein hyvältä. Mitä nyt eka ei ollut kummoinen ja pastissi toimii huonosti jos alkup. Planet Caravanistakaan en ole koskaan tykännyt. She's Gone ja Solitude aina mieluummin!

[Nostromo]

Hesarissakin joku vanhan patun näköinen tyyppi tykkäsi.

[joulu pilalla]

nykyisen (perin tylsän) raskaan musiikin

Sun kannattais varmaan kuunnella muutakin kun Bodomia ja Korpiklaania?

[Nostromo]

Itsekin joskus tulee ihmeteltyä tyyppejä jotka julistaa ettei esim 70-luvun jälkeen ole tehty mitään tms. Totta kai nykyään on kaikkea paskaa mutta kyllähän sitä hyvääkin tavaraa on koko ajan viime vuosikymmenetkin tehty.

Metalli genrenäkin on nykyään niin laaja ja kaiken kattava että pidän hyvin erikoisena jos joku ei siitä mieleistään löytäisi.

[JypeK]

Tästä myös arvostelua: http://kaaoszine.fi/black-sabbath-13/
Ottakaa huomioon, että tämä on fanipojan kirjoittama.

Outoa on myös se, että miksi ihmeessä esimerkiksi ”Loner”-kappaleen studioversioon on päätetty äänittää lähinnä keikoilta tuttuja ”come on now” -tyylisiä huudahduksia, jotka eivät tuo muuten mallikelpoiseen kappaleeseen mitään lisää.

Ja missään bändin biisin studioversiossa ei olla aiemmin tietenkään kuultu esimerkiksi "all right now" -tyylisiä huudahduksia?

Enhän mä niin sanonut. Tuossa ne vaan pistää korvaan paljo pahemmin kun tuntuvat olevan jotenkin isommassa roolissa.

Hei, muuten kiitos nimimerkkisi eräs kaaoszinen mysteereistä hävisi: mie olen kattonut aina, omasta mielestä loogisesta paikasta eli otsikon alta, että onpa ahkera kirjoittaja. Toimittaja: Arto Mäenpää. Mutta olet vissiin Jyri Kinnari, eli tuolla alla lukee sitten toinenkin nimi. Mutta valikkosivulla taas ensinmainittu useimmiten arvostelijana, go figure.

Juu olen Jyri. Toimittaja on se, joka arvostelun on laittanut tonne sivuille. En sitten tiiä miks tuolla valikkosivulla on noin.

[ovassa-8]

Kyllähän tämä useimpien kuuntelukertojen jälkeen alkaa kuullostamaan hyvältä, kun on päässyt pahimmista "menneisyys"-ristiriidoista biiseissä ohi. Parasta on että bonuslevyn biisit eivät todellakaan ole mitään jämäbiisejä ja varsinkin Best Buy-version Naivete In Black on tiukka ralli, tulee ihan Dion Dehumanizerin nopeat rykäykset mieleen, tai Martinin aikainen I Witness.

[Munamankeli]

Artikkelimme tuhat + 666, kuinka sattuikaan...

Helvetin hyviä biisejä, viisaita sanoja vailla turhaa "alkuperäinen on aina paras" nuoleskelua. Tony Martin oli toisinaan jopa Ronnieta parempi laulaja tähän bändiin ja Tonyn riffeihin. Mutta vain toisinaan.

Asiaan. Tuon mainion katsauksen ja yleisen läähätyksen innoitamana päätin piipahtaa Äksässä. Uutukainen oli saatava haltuun hetimiten. Myyjä kyseli, haluanko tuplalevyn. Siinä olisi ollut muutama ylimääräinen biisin tapainen, mutta kuten palstaltakin tuttu äksäläinen totesi: "halusivat pitää levyn kokonaisuutena". (Munamankeli miettii: Ja siksi tunkivat studion lattialle pudonneet spesuna myytäväksi.) Ei tullut kauppoja. Kokonaisuus on enemmän kuin B-puolen hutien summa, vaikka olisivat miten hienoja helmiä. Tavallisessa on vara parempi ja vanilja maistuu aina. Levy auton soittimeen ja suunta kohti Ruissaloa. Hyvin alkaa. Kitarassa on jyrää, Geezerin basso lätisee tuttuun malliin ja Ozzykin vinkuu tavanomaista virkeämmin, vailla viime soololevyjä vaivannutta tekorankkuutta. Kolme ensimmäistä biisiä sopivat hyvin autossa soitettavaksi, missä bassovoittoinen jytinä pääsee oikeuksiinsa. Neljänneksi pantu 'Zeitgeist' on kovin tutun kuuloinen ja vaihtaa oivasti tunnelmaa. Seuraava Age of Reason alkaa sen sijaan kaikkea muuta kuin sabbathmaisesti. Kovin on faith no more -vetoinen rumupujumppa. Onneksi vain alussa. Biisissä on hieno kitarasoolo.

Sattumalta lueskelin eilen pirun hyvää opusta 1980-luvun bändeistä tavallisen fanin näkökulmasta (fanin joka osaa analysoida ja ilmaista itseään poikkeuksellisen hyvin): No Sleep Til Sudbury: Adventures in 80s Hard Rock and Heavy Metal Deconstruction by Brent Jensen. Eilinen kinkeri käsitteli hard rockin ja metallin eroja sekä sitä, miten Ozzy ei koskaan ole halunnut lukea Black Sabbathia tai soolojaan heavy metal -nimekkeen alle. Itsekin muistan Soundissa olleen haastattelun, jossa Ozzy kysyttäessä tokaisi Motörheadin olevan ainoa hevibändi. Asia oli tuolloin helpompi hyväksyä Ultimate Sinin jälkimainingeissa, mutta kun tätä uutta kuuntelee on vaikea välttyä metallimaisilta kuulokuvilta - tai siis tältä oletan metallin kuulostavan. Nämä äijät valoivat sen tähän muottiin, joten sen on pakko olla metallia. Loogista?

Kaikkiaan hyvä levy, mutta ei aivan yllä Black Sabbathin parhaiden tekeleiden joukkoon. Kärkikymppiin mennään silti kevyesti. Syynä lähinnä elämää suurempien melodioiden puute. Niistä sai nauttia etenkin Sabbath Bloody Sabbath, Never Say Die!, Heaven and Hell, Eternal Idol ja Tyr -levyillä. Tämä on hieman samaa kuin Black Sab... eipäs kun Heaven & Hellin ainokainen. Hyviä riffejä on paljon ja niillä mennään pitkälle, hienoon loppuun asti. Kirkonkellot soivat ja tuovat mieleen paitsi kuoleman myös alkupisteen. Vesisade, ukkonen, kellot kumajavat. Kaiken elollisen kiertokulku. Jännää. Tuli ihan buddhalainen olo. Ai niin, End of The Beginningissä on surkea kitarasoolo. Muuta moitittavaa ei löydy.

Kannatava ostos, vaan tuskin tulen kuuntelemaan tätä kahdenkymmenen vuoden kuluttua kuten yhä kuuntelen vanhoja mestaritöitä. Syynä ei ole laadun puute vaan ajankuva ja nostalgia. Vanhoihin Sabbatheihin liittyy paljon kaikenlaisia muistoja ja nuoruuden häröilyä, eikä uuden kuunteleminen matkalla puhelinpalaveriin välttämättä tuota samanlaista muistijälkeä. Jos tämä olisi julkaistu 1980-luvulla, paikka levyhyllyssä ja kalareissujen taustamusana olisi selviö.

[Judez]

13 menossa Billboard 200 listan ykköseksi jenkeissä: http://www.billboard.com/articles/news/ ... -200-chart

En ole vielä ehtinyt uppoutua kunnolla kuuntelemaan tuota levyä, aika tukevaa matskuahan se on, eli vaatii parempaa syventymistä asiaan.

[Sabbathman]

13 meni Billboard 200 listan ykköseksi jenkeissä: http://www.billboard.com/articles/news/ ... -200-chart

The new Billboard 200 chart's top 10 will be revealed on the morning of Wednesday, June 19.

§

[Judez]

^ oops, korjasin sanavalintaani.

[Teutates]

Itsekin joskus tulee ihmeteltyä tyyppejä jotka julistaa ettei esim 70-luvun jälkeen ole tehty mitään tms. Totta kai nykyään on kaikkea paskaa mutta kyllähän sitä hyvääkin tavaraa on koko ajan viime vuosikymmenetkin tehty.

Hyvää tavaraa on tehty sinänsä vaan perin geneeristä sellaista.Esim.kitarasoundi on melkein piirulleen sama lähes jokaisella enemmän tai vähemmän valtavirran heviaktilla.Ei se näin menny vielä 80-luvullakaan.Kuunnelkaa ja todetkaa vaikka: Aika erilaisilla soundeilla väänsivät Dio,Maiden tai vaikkapa Mercyful Fate.Sama koskee rumpusoundeja ja sitä konemaista tukutukua basareissa.Sitten tämä "sinfonisuus" jolloin koko helvetin soundimaailma on tukossa kuin...no joku.

Kaikki em.koskee siis nimenomaan sitä valtavirran heviä.Näitä amarantheja,sabatoneja,civilwareja,epicoita,ensiferumeita (kuinka helvetin monta näitä -ium -loppusiakin jo on? Oon menny laskuissa sekaisin) sun muita vastaavia.Sinänsä pidän esmes Nightwishin melodiamaailmasta ,mutta kyllähän siinäkin näitä geneerisyyden oireita on.

Mutta niinkuin sanottua on paljon parempaakin heviä -kuten vaikka Sabbathin uusin- ja ennen kaikkea muuta musiikkia kuin tätä nykyistä matematiikkametallia.Joka siitä nauttii niin ollos hyvä vaan - ei ole minulta poies ja varmaan kuulijoita löytyy ilman minuakin.Itse kuitenkin nautin hevistä jossa on groovea ja orgaaninen ja hengittävä soundimaaima ja sitähän löytyy eritoten 70-luvulta.

[Pagan Fears]

Olisi mukavaa kovana Black Sabbath-fanina hehkuttaa, että vuosituhannen paras levy kyseessä. Valitettavasti tämä nyt ei vaan oikeen lähde. Omaa tuotantoa on kierrätetty turhan ahkerasti ja monet biiseistä ja riffeistä ovat keskinkertaisia. On tällä erinomaisia biisejä kuten Age of Reason ja God is Dead?, mutta myös näitä aivan turhia pastisseja tyyliin Zeitgeist.

Ei tämä huono levy ole, mutta kyllä nämä jätkät pystyisivät paljon parempaankin. Pettymys tämä väkisin on, vaikka en mitään Sabbath Bloody Sabbathia odottanutkaan. Hyvä ehdottomasti kuitenkin, että saivat levyn vihdoin tehtyä. Ei tämä silti muuta sitä faktaa mihinkään, että Black Sabbath on maailman kovin yhtye ja syksyn keikkaa odotetaan kuola valuen.

[Teutates]

Omaa tuotantoa on kierrätetty turhan ahkerasti

Ei kuitenkaan läheskään yhtä tarkasti ja ahkerasti kuin toisaalla kehumasi Children Of Bodom.Tämä onkin jännä juttu kuinka Sabbath saa moitteita oman materiaalinsa kierrättämisestä kun taas ihan samaa biisiä jo ties kuinka monennetta kertaa ja samoilla bulkkihevisoundeilla tekevässä Bodomissa tämä ei tunnu haittaavan.

No ei kai mielipiteiden pidäkään olla johdonmukaisia...

[Pagan Fears]

Omaa tuotantoa on kierrätetty turhan ahkerasti

Ei kuitenkaan läheskään yhtä tarkasti ja ahkerasti kuin toisaalla kehumasi Children Of Bodom.Tämä onkin jännä juttu kuinka Sabbath saa moitteita oman materiaalinsa kierrättämisestä kun taas ihan samaa biisiä jo ties kuinka monennetta kertaa ja samoilla bulkkihevisoundeilla tekevässä Bodomissa tämä ei tunnu haittaavan.

No ei kai mielipiteiden pidäkään olla johdonmukaisia...

Kyllähän moni yhtye kierrättää tuotantoaan onnistuneesti. Vain pieniä muutoksia, mutta silti lopputulos kuulostaa tuoreelta. Jotenkin vain tässä Black Sabbathin tapauksessa nuo kierrätykset on tehty niin yks yhteen, ettei voi olla häiritsemättä.

Bodom uudella levyllään toki kierrättää omaa tuotantoaan, mutta ei tuolta levyltä suoraan löydy jotain Downfallin tai Everytime I Dien riffiä. Black Sabbathin tapauksessa on helppoa tyhmemmänkin vetää suorat viivat vanhoihin biiseihin.