Kyllä se Tolkki näköjään on 16.1.2013 Facebook-sivullaan kirjoittanut että:
Just heard 2 new clips "Unbreakable" and "Halcyon Days" from my ex-bandmates. I am actually floored. These are really cool songs. The production is fresh and modern. Way to go!
Hieno homma minusta, että keskinäinen vihanpito alkaa pikkuhiljaa osoittaa edes vähän lievenemisen merkkejä.
Onnistuin löytämään internetin ihmemaasta muutaman DVD-bootsin, Tavastia 1999, Provinssirock 1999 ja Jyrki i&i 1998 (Maikkari). Raumanmeri 2004 mulla jo olikin. Varsinkin YLEn taltioimalla Tavastian keikalla bändi vaikuttaa olevan todella kovassa vedossa, Tolkillakin hymy suupielessä ja Jörg kannujen takana aivan liekeissä, mukana useita biisejä yhdeltä lempilevyistäni Destinyltä. Fast forward vuoteen 2004 ja niinikään YLEN taltioimaan Raumanmeren vetoon. Bändi soittaa edelleen tarkasti ja tiukasti, mutta Tolkin ja muun bändin välillä näyttäisi olevan joku näkymätön muuri, varsinkin Kotipelto pitää koko ajan välimatkaa Tolkkiin. Silti kyseisen taltioinnin Eternity-versiointi on silkkaa parhautta. Fast forward tuosta vuoteen 2007 ja paikan päällä todistamaani Tuska Open Airin keikkaan. Mitä nyt jurriltani ja kavereiden kanssa känniperseilyltäni muistan, niin bändi vaikutti lavalla Lauri Porraa lukuunottamatta jotenkin hengettömältä ja rutiininomaiselta ja jälkikäteen ajateltuna lopunajan merkit olivat selkeästi ilmassa. Ja kun tuosta otetaan fast forward tähän Tampereella taltioituun under Flaming Winter Skies-Devariin niin bändi on kuin kuolleista herännyt. Vaikka Kotipellon äänessä alkaa ikä kuulua, niin lavaesiintyminen on energistä ja innokasta ja samoin Porra ja Kupiainen rokkaavat kuin lepakot helvetistä. Ainoastaan Jörkka vaikuttaa välillä vähän poissaolevalta, mutta soittaa edelleen ammattitaitoisesti.
Rollen kanssa en vielä Stratoa ole onnistunut todistamaan livenä, mutta mitä nyt olen onnistunut tuubista katselemaan, niin tämä viimeisin kokoonpanovaihdos vaikuttaisi antaneen bändille jälleen uuden piristysruiskeen, sillä Nemesis tosiaan on parasta Stratoa kymmeneen vuoteen ja Rollella on hieno soittotatsi ja groove.
Tämä Tolkin Avalon-proggis kiinnostaa myös, sillä onhan mies vastuussa klassisen Strato-soundin luomisesta ja oikuistaan huolimatta merkittävä kitaristi ja säveltäjä power metal-genren historiassa. Ehkä tämä metalliooppera lunastaa odotukset, joita Revolution Renaissance ja Symfonia eivät täysin kyeneet tekemään. Sitäpaitsi siinä on Kiske ja Kakko!
