Progressiivinen Rock/Metalli

[mape]

^ Juu, näin kuulin aussikaveriltani. Se taitaa olla sillä game over ja g'bye, Eyefear. Harmi.

[Esanssi]

Tesseractia livenä studiossa -periaatteella:

[youtube]O-hnSlicxV4[/youtube]

Kyllähän mä nää heput näin Tuskassa, ja siellä täällä ovat pomppineet silmille, mutta pitäskö nyt sitten vihdoin oikein ajan kanssa tutustua...

[Hetzer]

Damian Wilsonin ystäville tarjolla mahdollisuus nähdä mies livenä vetämässä Iron Maiden covereita akustisina versioina, Maiden United -projektin tiimoilla. Nyt tulevana perjantaina täällä tampereella Kustaa III, ja olihan noita muillakin paikkakunnilla. Toivottavasti tästä poikisi Thresholdin keikkaakin näille nurkille.

[Esanssi]

Lisää Threshold-uutisia! Uusi levy kantaa nimeä For the Journey:

Threshold preparing "For The Journey"
25.03.2014

Threshold have just revealed the title of their upcoming new record which is due to be released at the end of September via Nuclear Blast. The successor to their 2012 output "March Of Progress" will be called "For The Journey".

The album is currently being produced at Thin Ice Studios in England, by band members Karl Groom (guitars) and Richard West (keyboards).

Commented Richard West: "Our recording sessions have been wonderful, we’ve really enjoyed making this record. All the basic parts are recorded so now it's just a case of finishing our solos, compiling the vocals and adding more production moments. I think we've made a very solid record, we're really looking forward to putting it out there!"

The band will take a short break from the studio in April to perform shows in Germany and Holland before commencing the final mixing at Thin Ice Studios in May.

Kyllähän tämän bändin haluaisi joskus vielä livenä nähdä, vaikkei Mac enää keulilla olekaan. Ei ole Damian Wilson huono hänkään, mutta suosikkilevyt bändiltä ovat juuri Mac-kauden levytyksiä. Eilen tuli itse asiassa kuunneltua pitkästä aikaa March of Progressia. Ei ihan kärkipään levytys yhtyeeltä, mutta hyvää matskua yhtä kaikki.

[Zacharias]

Mites täältä ei nopsasti haettuna löytynyt Tool-ketjua? Rumban sivuilla kuitenkin käsivarren mittainen artikkeli Lateralus-albumin saloista:

http://www.rumba.fi/artikkelit/toolin-l ... -asioihin/

[Esanssi]

Mites täältä ei nopsasti haettuna löytynyt Tool-ketjua? Rumban sivuilla kuitenkin käsivarren mittainen artikkeli Lateralus-albumin saloista:

http://www.rumba.fi/artikkelit/toolin-l ... -asioihin/

Kaksi mahdollisuutta: 1) Toolilla kestää levyjen tekemisessä tavallista pitempään, jolloin keskustelukin ehtyy ja katoaa lopulta laudan häntäpäähän päädyttyään bittiavaruuteen. 2) Tool on huono.

[Jussi]

2) Tool on huono.

(x) Tämä.

Mie en myöskään tykkää:

(x) Muse
(x) Dream Theater
(x) Devinistä missään olomuodossaan

[Sabbathman]

2) Tool on huono.

(x) Tämä.

Mie en myöskään tykkää:

(x) Muse
(x) Dream Theater
(x) Devinistä missään olomuodossaan

Muuten samat mielipiteet, mutta eikö Images & Words osu ja uppoa?

[Blizk]

Muuten samat mielipiteet, mutta eikö Images & Words osu ja uppoa?

Ei mielestäni ihan maineensa veroinen levy, vaikka hyvä onkin. Esimerkiksi fanien suosikki Metropolis Pt. 1 ei pahemmin nappaa allekirjoittaneelle.

[Esanssi]

^ Bändin paras biisi.

Muse on hyvä. Tai siis ainakin Black Holes & Revelations, sitä edeltänyt indierokki-vaihe ei niinkään. Devinin hehkutus menee kanssa täydellisesti ohi.

[mape]

^

Muse hyvä. Dream Theater 1987-2001 enimmäkseen hyvä, sen jälkeen vaihtelevampaa. Devin - en tajua. Toolista liian pieni otanta, mutta voisi olla opettelemalla hyvä. Ei pysty kommentoimaan.

[Sir Juzzi]

Tool, Muse, Devin ja DT niputettuna samaan pakettiin ja kaikki todettuna paskaksi? Melkein sama kuin toteaisi, ettei pidä musiikista lainkaan. Mutta silti:

Musea en ole koskaan sietänyt, hönkivä ja uliseva laulutapa käy pahasti hermoille, ja musiikin yleinen raitapaita ja paksusankaiset rillit -henkisyys tökkii myös. Ymmärrän kuitenkin niitä jotka tykkää, Muse on niitä bändejä joiden voin todeta olevan ikäänkuin objektiivisesti hyviä (vrt. radiorock-Sparzanza vastakohtana), ei vain minua varten. Minun on hankala myöskään lukea sitä mitenkään progeksi.

Toolia en ole koskaan hirveästi fanittanut, mutta kuitenkin aina tykännyt bändin musiikista. Koska sitä ei ole tullut kuunneltua ihan hirveästi, siitä ei ole myöskään kovin vahvaa mielipidettä mihinkään suuntaan. Mainituista bändeistä tämä vaikuttaa kuitenkin siltä, jonka laatutason pitävyyteen voi luottaa.

Devinillä ja DT:llä on nykyään pallo oikein kunnolla hukassa. Molemmilla on diskografiansa alkupäässä muutama suorastaan epätodellisen loistava levy, joiden jäkeen sitten löytyi se oma juttu, joka tehdään uudestaan ja uudestaan, levy levyltä edeltäjää heikommin. Toki yrittäen useimmiten kuorruttaa sama kakku jollain uudella "tyylisuunnalla".

[Hetzer]

Devin varmaan paikkaa nykyään addiktioita työnarkomanialla ja jälki on kieltämättä hiukan sekavaa, livenä kuitenkin yksi viihdyttävimmistä artisteista joten...

[Memo]

Musea en kommentoi, kun en ole koskaan kuunnellut, eikä sen paremmin kiinnostakaan.

Tool ei pitkään maistunut ollenkaan, Lateraluksen ja Aeniman perusteella, mutta 10,000 Days avasi koko homman ihan toisella tavalla. Suosittelen tarkistamaan. :) Lateraluskin on kyllä hyvä, mutta muista en välitä juurikaan.

Devinistä tykkään, mutta ymmärrän kyllä 100% jos siitä ei joku tykkää. Huonoja levyä miehen soolo/bändi/projekti saralta ei ole tullut kuin Devlab, jota en vaan tajua, vaikka kaikenlaisesta ambientista ja vastaavista tykkäänkin - esim. The Hummer samalta jätkältä on taasen vallan jees. Mutta kuten sanoin, ymmärrän jos ei tykkää.

Dream Theaterista tykkääminen tuntuu nykyään olevan joku guilty pleasure, mutta olkoon. Aikakausittainen jako ei itselle toimi, vaikka Awake ja I&W ovatkin parhaat, sillä kolmosena listalta löytyykin sitten Octavarium. :P A Dramatic Turn of Events oli mainio, mutta ei mikään uusi ihmetys kun ehkä ainoana maailmassa tykkäsin Black Clouds & Silver Liningsistakin. x) Huonoin levy on kuitenkin ehdottomasti Six Degrees of Inner Turbulence, jolla koko ykköslevy menee itseltä aivan ohi (myös Glass Prison). Train of Thought on vähän parempi, mutta pitkät ja hapuilevat biisit syö kokonaisuutta. Uusin levy on taasen varmaan sitten se bottom-3:n viimeinen, tylsähkö möhkäle, mutta kyllähän tuota kuuntelee. Laitetaan vielä tämmönen nätti lista tähän, kun niistä saa aina parhaat keskustelut. ;D

Awake 5/5
Images & Words 5/5
Octavarium 4½/5
Metropolis pt. 2 4½/5
Dramatic Turn of Events 4/5
Black Clouds & Silver Linings 4/5
When Dream and Day Unite 4/5
Falling into Infinity 3½/5
Systematic Chaos 3½/5
Dream Theater 3½/5
Train of Thought 3/5
Six Degress of Inner Turbulence 2½/5

[mape]

Ja sitten hiukan alan kotimaista tarjontaa.
[youtube]3_qeTZIEPVo[/youtube]

[Esanssi]

En nyt lähde rankkaamaan koko katalogia Dream Theaterilta, mutta omissa kirjoissani Metropolis pt. 2 on bändin paras levytys.

Sen sijaan tulin tässä pohtineeksi parhaita progemetalliklassikoita. Kyhätäänpä tähän top 5:

Fates Warning: Awaken the Guardian
Queensryche: Operation:Mindcrime
Symphony X: V
Dream Theater: Scenes from a Memory
Angra: Holy Land / Conception: Flow

Prit-tee obvious, mutta silti. Tämä on totuus. Saatoin tietysti unohtaa jotain, neljä ekaa tuli välittömästi, viidettä piti ihan miettiä ja sitten olikin jo kaksi.

[Lappis]

En tiedä, onko täällä jo mainittu jossain, Toivottavasti ja oletettavasti, mutta ansaitsee kyllä uusintamaininnan elikkäs Haken.

Mun uusi "rakkaus" enkä ole kyllä viime aikoina mitään muuta juuri kuunnellutkaan.
Kyseessä siis uudehko( 2007)progeryhmittymä ja kotoisin Lontoosta. Kolme levyä on tullut ulos ja viimeisin, The Mountain, tuli viime vuonna ulos. Todella sulavasti menevät erilaiset tyylilajit päällekkäin ja asiaankuuluvat progeilutkin ovat välillä suorastaan riemastuttavaa kuunneltavaa.

Koko bändin albumikolmikko on kyllä varsin jäätävä starttaus uralle. Vaikea ainakin mun sanoa, mikä muu bändi olisi tehnyt yhtä vakuuttavaa jälkeä kolmella ensimmäisellä levyllään. Toivottavasti saadaan Suomeen joku päivä.

Aquarius 2010
Visions 2011
The Mountain 2013

Siitä näytettä viimeisimmältä levyltä, Atlas Stone;
https://www.youtube.com/watch?v=YZ8v_evgiS4

[Kaartinen]

Devin hakee täl hetkellä taas tyyliään, mutta mielipiteet kuten pärsreikiä: jokaisella yks. Tuossahan tuo kanukki sano äskettäin, että se on taas ihan finaalissa henkisesti. Ainakin mies tiedostaa olevansa itteänsä toistavassa tilassa. Ja mies tosiaan tällä hetkellä kompensoi addiktiotaan työllä.

Nii, mitä mä tänne tulin lätisemään? Niin sitä, että en voi kuitenkaan ymmärtää miks kukaan vois tykätä SOENista, kun se on varastannu aivan kaiken Toolilta kansikuvia ja kaljua laulajaa myöten.

Itse en ole enää vuoden 2001 jälkeen tainnu yhteenkään albumiin mennä niin syvälle kuin Lateralukseen. Mielestäni edelleen yksi parhaimpia progelevyjä ikinä. Aikakautemme Pink Floyd tai King Crimson jollain tasolla.

Niii, Leprous on kova.

[mape]

en voi kuitenkaan ymmärtää miks kukaan vois tykätä SOENista, kun se on varastannu aivan kaiken Toolilta kansikuvia ja kaljua laulajaa myöten.

Meitsi diggaa. Mutta kuten todettua, mähän en ole juuri sitä Toolia kuunnellut. Pitäisi, ilmeisesti.

[Memo]

Kompit Leprousille, kaikki kolme levyä on rautaisia, varsinkin Tall Poppy Syndrome ja tuo viimevuotinen Coal. :)

Samoin myös pakko antaa kompit Hakenille, vaikka tuttu onkin vain tuo uusin The Mountain, mutta olihan se oikein hieno lätty!

[Kaartinen]

Samoin myös pakko antaa kompit Hakenille, vaikka tuttu onkin vain tuo uusin The Mountain, mutta olihan se oikein hieno lätty!

Yritäppä Suomessa kasvaneena ääntää bändin nimeä epäruotsalaisittain. Hååkkenin Cockroach King on mahtia.

Nii, ja sitten kanssa The Safety Fire, oman toppinsa saanut Animals as Leaders ja Periphery toimivat kanssa, jos tykkää äkkiväärästä seiskakielisyydestä. Tai kasi AaL:n kohdalla. Menevät miun mielestä vielä progekategoriaan?

Mape: Jostain syystä muistin, että sie siitä hehkuit aikoinaan. Onhan Soen hyvä, jos ei oo Toolia kuunnellut. Tuli vaan tästä Tool-keskustelusta mieleen.

Niin, ja Karnivool on kanssa aika kiva, kun Tool-henkisyydestä puhutaan.

[hyrrä]

Samoin myös pakko antaa kompit Hakenille, vaikka tuttu onkin vain tuo uusin The Mountain, mutta olihan se oikein hieno lätty!

Yritäppä Suomessa kasvaneena ääntää bändin nimeä epäruotsalaisittain. Hååkkenin Cockroach King on mahtia.

Nii, ja sitten kanssa The Safety Fire, oman toppinsa saanut Animals as Leaders ja Periphery toimivat kanssa, jos tykkää äkkiväärästä seiskakielisyydestä. Tai kasi AaL:n kohdalla. Menevät miun mielestä vielä progekategoriaan?

Mape: Jostain syystä muistin, että sie siitä hehkuit aikoinaan. Onhan Soen hyvä, jos ei oo Toolia kuunnellut. Tuli vaan tästä Tool-keskustelusta mieleen.

Niin, ja Karnivool on kanssa aika kiva, kun Tool-henkisyydestä puhutaan.

Progea, hmm... Oikeesti progeahan on (mun mielestä) King Crimson, Yes, early Genesis jne... Nämä DT:t sun muut on aika kaukana MUN progesta Genrerunkutusta ja motkotustahan tää vaan on ja kai se sitten on sitä tämän päivän progea... Vaikka kyllähän tänäkin päivänä tehdään vielä 70-luvun henkeen ja jopa soundeilla varustettuakin progea, kuten nyt vaikkapa Diagonal, joka vieläpä onnistuu siinä melko hyvin! Ja onhan Steven Wilsoninkin uusin aikamoinen niiaus vanhankoulun progea kohti. Oli muuten viimevuoden kovin levy helposti!

AaL on helvetin mahtavaa tavaraa, Weightlessin ollessa ilmestymisvuotenaan sen vuoden kovimpia levykokonaisuuksia ja nyt tämä uusin vaikuttaa jälleen pirun kovalta!

PS: Devin on yhä number one ja Jumalhahmo.

[Lappis]

Jos progen yhtenä ja ehkä tärkeimmistä kriteerreistä pidetään sitä, että musiikki yllättää jollain tavalla, poiketen siis perusbiisin kaavasta sen ollessa vaikkapa tässä esimerkissä Maidenin The Trooper, Niin eiköhän DT tämän kriteerin täytä. Samoten epätavalliset rytmit/tahtilajit käsittääkseni ovat yksi progen tunnusmerkeistä ja tätäkin DT on myös musiikissaan viljellyt. Musiikilliset yllätykset eli hyppimiset tyylilajista toiseen taitavat myös kuulua progen tunnusmerkkeihin. DT tekee myös tätä biiseissään.
Joten, that's been said, millä tavalla DT ei ole progea, kuten kovasti kuulee alan "asiantuntijoiden" huutelevan? Alkaa toi edellämainittu huutelu olemaan kohta yhtä suosittua kuin Larsin dissaus Metallicassa. Ja kuitenkin DT on mitä täysiverisintä progemetallia/rockia, joka täyttää kaikki progressiivisen musiikin kriteerit.
Toki DT on myös joutunut eräänlaiseen omaan ansaansa eli bändillä on oma saundinsa ja tyylinsä. Uuden levyn ulos tullessa kuulija osaa odottaa Theatermaisia juttuja ja siinä mielessä asiaan vihkiytynyttä kuuntelijaa DT ei pääse yllättämään. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kyllä DT progea on.

[Sir Juzzi]

Monille proge ja progemetalli näyttäisivät olevan yhtälailla eri asiat kuin toisille death metal ja melodeath. Jos progen määritelmä on tosiaan jollain tavalla tiettyjä rajoja tai kaavoja noudattelematon musiikki, niin näissä nykybändeissä, jotka soittavat Yesin hengessä 70-luvun soundeilla, ei ole progesta jälkeäkään. Toisaalta moni bändi soittaa selkeästi määritelmän mukaista progea ja samalla vihaa koko genremääritystä.

Nykyään suorilta progerokiksi tai -metalliksi mainoksissa asti genretettäviä bändejä melkeinpä välttelee, koska ne liian suurella todennäköisyydellä tekevät jotain sen Yesin ja Porcupine Treen tai Dream Theaterin ja Symphony X:n tusinahötöyhdistelmää. Oikeasti jotain uutta tarjoavat bändit tuskin haluavat tulla genretetyiksi samaan kerhoon.

[Memo]

Proge onkin ongelmallinen genre-nimitys, kun se nyt on alunperin tarkoittanut edistynyttä otetta tuttuun musikkityyliin, päällimmäisenä esimerkkinä toki alkuperäiset progerockiksi lueteltavat yhtyeet.

Sittemmine proge onkin ruvennut tarkoittamaan vain tiettyjä juttuja, saundia, tahtilajeja jne, eikä edistyksellisyys enää välttämättä kuulu joukkoon - kunhan kuulostaa progelta, on progea. Tyhmä ongelma, mutta näinhän se on - itse en tosin jaksa tästä välittää, genrenimien perässä juokseminen kun on muutenkin niin kulunutta hommaa. :P

ns. The Flower Kings - Desolation Rose