Stratovarius ja johdannaiset

[Cornucopia]

^Dreamspacehan on Visionsin ohella Straton paras kokonaisuus. Vaikea edes sanoa kumpi noista on parempi (vaikka henkkoht Visions onkin nostalgisempi tapaus).

[Germaniac]

JONPI KUMPPI - PAKKO VALITA! Ja helppoahan se on: Dreamspace.

[Acemaster]

Kuulun selkeään vähemmistöön, mutta mielestäni Elements Part I on Stratojen paras levy. Jotenkin sillä levyllä vain toimii kaikki, en osaa analyyttisesti selittää miksi se muka on parempi kuin vaikka Visions tai Episode. Ja lisätäkseni tilanteen sekavuuteen, Elements Part II on taas mieletäni aika huono levy. Ota tästä sitten selvää...

Minusta (käsittääkseni Tolkin mielestä myös) Elements, Pt. I on se Stratojen post-1995-neoklassisen tyylin huipentuma. "Isoimmat" ja mahtipontisimmat biisit ovat osuneet sille; ts. tuo Tolkin "kulta-aikojen" tyyli vietiin siinä äärimmilleen. Elements isoin järkäle, Find Your Own Voice sairain ja kisakirein power metal -kaahaus (Tolkki uhannut TK:ta haulikolla studion lasin läpi sen laulurekisterin löytämiseksi? ), sitte Soul of a Vagabond, Fantasia, Stratofortress, A Drop in the Ocean ja kumppanit kaikki omissa lajeissaan niitä jos eivät Stratojen parhaita (mielipideasioita) niin ainakin jollain tavalla kunnianhimoisimpia kappaleita ikinä. (Jopa Eagleheart ehkä se kaikkein cheapein muun levyn tyyliä vastaan sotiva hittibiisi? Tai en tiedä, I Walk to My Own Songkin kun valitettavasti on myös olemassa...) Mielestäni Tolkin neoklassinen sävellyskynä onkin tämän levyn ja Elements, Pt. II:n jälkeen jotenkin tylsynyt olemattomiin. (Stratovarius-albumi oli sitten täysin omanlaisensa ja pidän sitäkin pääasiassa erinomaisena. Tästä taas Tolkki käsittääkseni eri mieltä, että ihan äkkiä kehitty jämäkasa oli nimikkoalbumi. Ja niin käsittääkseni myös Elements Pt. II, joka kuitenkin minulle kuulostaa suunnillen yhtä hyvältä kuin mikä tahansa Strato-levy...? Liberty on taivaallinen, piste! ) Nyttemmin sitten mies on jäänyt toistamaan Elementsien ja vanhempien albumien sävelkulkuja ja jotenkin kangistunut kaavoihinsa. Saisi löytää itse biiseihinsä ja niihin kivettyneisiin karsinoihinsa samaa energiaa ja vapautuneisuutta ku on vaikka Symfonian Santiago-biisin aivan huikean rosoisissa ja levyn kliinistä tyyliä rikkovissa sooloissa! Tätä lisää ja Tolkilta vielä groove metal -albumi? Malliksi sitä ihtiään eli Panteraa ja sitten esim. Thunderstonen erinomainen Evolution 4.0!

Omat Strato-suosikkini ikinä: Dreamspace, Episode, Visions, Elements, Pt. 1. Aivan huikeita ja ylipäätään ihan lempilevyjäni ikinä. Myös loppujen lopuksi todella erilaisia toisistaan, etenkin noin niin kuin poweriksi tai vastaavaksi. Tykkään myös ihan kaikista muista lätyistä älyttömästi, paitsi Elysiumista en enää. Eka joka ei minulle kuulosta enää Stratovariukselta, ja sama jatkunee. Polariksella kuului vielä Tolkin vaikutus todella kovana (mun on vaikea ees uskoa että aivan huikea Emancipation Suite on Porran, ei Tolkin, säveltämä); nyt sen sijaan progeillaan jo joillain Steve Vain vesillä? Ei hyvä minulle. Ei kuulu minun Stratovariukseeni. (Fantasia on muuten lempi "progemetalli"-biisejäni ikinä. Miten ne soolot/välisoitto luisuu pikku hiljaa takaisin kertsin teemaan on jotain aivan uskomatonta! Samaan tapaan tykkään jostain syystä erityisen paljon myös Nightfallin kertsin nostatusta edeltävästä pikku välisoitosta vuodelta '95. Tuosta vuodesta tulee mieleen myös se "extended" Twilight Symphony, jota on kuultu livenä, löytyy esim. Visions of Europe -lätyltäkin. Aivan huikeat soolot, aivan kerta kaikkiaan huikeat! Destinyn, Visionsin ja Mother Gaian kanssa meneepi samaan sarjaan siinä tunteen ja ihokarvojen nostatuksen määrässä! Äärimmäisen harvalla hevikitaristilla on koskaan ollut esittää lähimainkaan mitään tällaista mielestäni.)

Stratoa livenä vähään aikaan nähnytkään, kun suurin nuoruuden into ja bändin tärkeys palanut pois. Harmittaa sikäli, että DVD-keikalle olisi vaikka voinut muutaman sadan metrin päähä vaivautua, sillä siellähän on - off-livelaulajamme TK:n äänikin oli verrattaen oikein hyvässä kunnossa! Hienosti vetää Visionsin nykyään näemmä, suosiolla taas sillä Kotipelto-falsetilla. "Are we the laaaaaaaaast?" Huikealta kuulosti, ja täytyy kyllä varmasti raahautua kenties seuraavalle keikalle fiksun matkan päässä, nyt ku täällä Rolffiakin vielä kehutaan, ja että sopii myös jopa bändin soittokemioihin!

[vaporazer]

Mun mielestä paras Stratovarius levy on ehdottomasti Fourth Dimension koska siinä on Galaxies

[Zarok]

Mun mielestä paras Stratovarius levy on ehdottomasti Fourth Dimension koska siinä on Galaxies

Tämä.

[Acemaster]

Näin jälkikäteen sitten kävi harmittamaan kun en edellisessä postissani maininnut Strato-lemppareikseni Destinyä tai jopa Infiniteä. Infinite ehkä näistä kuudesta mainitusta sitten vähiten, sillä nuo radioformaatimmat yleisölempparit HHAL ja A Million Light Years Away minun kohdallani ovat osoittautuneet biiseiksi, jotka eivät vain kestä ajan hammasta. Kolmas alkaa olla iankaikkisesti livesetissä oleva Phoenix. (Tai siis että viime aikoinahan juuri A Million... ja Phoenix -- HHAL:kin?! -- ovat jopa olleet seteistä poissa, ei ole vain tullut nähtyä vielä keikkaa ilman näitä. Ajatus houkuttaa. HHAL kyllä noista minulle tänä päivänä livenä parhaiten toimii; A Million...:iin kyllästyin kaiketi juurikin liian livenä kuulemisen ansiosta.) Joo, mutta siis että muu albumi on minulle mahtavaa kuultavaa. Samoin oikeastaan koko Destiny, jopa se balladiosasto ja positiivisella tavalla(?) korvia raiskaava Rebelin riffikin. Anthem of the World on parhaita kuulemiani biisejä ikinä, ja Destiny on itse se jumalabiisi, joka minut metallimusiikin pariin alkujaan toikin. Loppulevykin on oikeastaan tarpeeksi vahvaa, että minun pikku mielessäni nyt ainakin samaan kastiin E Pt. I:n kanssa pääsee. Ei kuitenkaan kokonaisuutena voita Dreamspacea, Episodea ja Visionsia. Ei, vaikka kuinka oli eka Strato- ja ylipäätään metallilevynikin...

[Davy Jones]

Kolmas alkaa olla iankaikkisesti livesetissä oleva Phoenix.

Ihan uskomattoman lattea biisi, etenkin livenä. Ja tästä aasinsiltana, koska Freedom on vedetty viimeksi livenä (vai onko koskaan?) Infiniten paras ja koko tuotantonsakin top 5:ssa helposti.

[sirclansman]

Ja tästä aasinsiltana, koska Freedom on vedetty viimeksi livenä (vai onko koskaan?) Infiniten paras ja koko tuotantonsakin top 5:ssa helposti.

Enpä voisi enempää olla samaa mieltä! Mahtirallihan tuo, lähtee kuin talonmies jäiseltä peltikatolta!

[PsychoTapu]

Ja tästä aasinsiltana, koska Freedom on vedetty viimeksi livenä (vai onko koskaan?) Infiniten paras ja koko tuotantonsakin top 5:ssa helposti.

Enpä voisi enempää olla samaa mieltä! Mahtirallihan tuo, lähtee kuin talonmies jäiseltä peltikatolta!

Totta, mutta tuossa biisissä ärsyttää ihan helvetisti täysin biisistä irrallinen soolo. Muutenkin tuollaiset basso + kosketinsoolot ovat aivan turhia.

[clairvoyant]

Freedom on kyllä ihan ansaitusti jätetty pois seteistä. Mother Gaian ohella ainoa Infinitelle eksynyt turhake.

[mape]

Uusi albumi keväällä.

[Cursarion]

Jonkinlaista mielenkiintoa on siihen, mihin päin bändi menee. Hieman outo ratkaisu muuten tuo taustamusiikki, hankaloitti vähän itse videotervehdyksen kuulemista.

[Munkkiniemen kreivi]

Liimatainen ja Kotipelto tekevät akustisen lätyn. Ja heittävät muutaman keikankin. Joutuukohan tässä lähtemään Tampereen Amarilloon ekaa kertaa vuosiin. Kyllä varmaan.

Edit: No enpä lähde kun on Sabaton Pakkahuoneella samana iltana

[Acemaster]

Liimatainen ja Kotipelto tekevät akustisen lätyn. Ja heittävät muutaman keikankin. Joutuukohan tässä lähtemään Tampereen Amarillon ekaa kertaa vuosiin. Kyllä varmaan.

Kyllä ehdottomasti täytyy! Sen verran hyvä meininki oli ainakin silloin viimeksi kun keikkailivat. Uskon myös, että hyvä levykin on tulossa. Joskohan nyt taas kuultaisiin vähän rennommin laulavaa ja vähemmän pingottavaa Kotipeltoa. Saisivat Stratot ottaa Liimataisen studioonkin vierailemaan, jos miehellä aina Kotipellon lauluun on niin positiivinen vaikutus.

[Munkkiniemen kreivi]

...Uskon myös, että hyvä levykin on tulossa. Joskohan nyt taas kuultaisiin vähän rennommin laulavaa ja vähemmän pingottavaa Kotipeltoa. Saisivat Stratot ottaa Liimataisen studioonkin vierailemaan, jos miehellä aina Kotipellon lauluun on niin positiivinen vaikutus.

Kas vaan, huomennahan moinen ilmestyy myyntiin. Ja tuosta löytyy samplerointiakin. Tykkään.

[PsychoTapu]

No jo on melkoisia viiden pennin nuotiolurituksia. Vielä Coming Homenkin akustiset osiot pilattu tuolla rämpytyksellä.

[musamasa]

Find Your Own Voice sairain ja kisakirein power metal -kaahaus (Tolkki uhannut TK:ta haulikolla studion lasin läpi sen laulurekisterin löytämiseksi? )

Piti ihan kuunnella tuo Find Your Own Voice, enpä kyllä olis uskonu että Kotipelto joskus noin ylös pääsi?!?! Mulla oli pitkään (yli 15 vuotta) käsitys että Father Time on Stratojen korkeimmalta menevä biisi, mutta kylläpä se taitaa tuo olla. Melkoista kaahausta totta tosiaan!!!

[Sir Juzzi]

Tyhjyyttä paikkailtu yliyrittämisellä. Father Timen äärimmäisestä parhausloistavuudesta ollaan todella kaukana.

[everon]

Sielä se on...

http://open.spotify.com/album/58gBP3H74tK6sPuuOr23BT

[Stårmbringer]

Episode.

[Sir Juzzi]

Heh, itse asiassa soi paraikaa... Eikä ole aikoihin mikään iskenyt niin kuin Episode nyt! Kyllä se vaan niin on että edelleen nuo Straton 90-luvun loppupuoliskon levyt ovat aivan helvetin tiukkaa tavaraa.

[PsychoTapu]

Heh, itse asiassa soi paraikaa... Eikä ole aikoihin mikään iskenyt niin kuin Episode nyt! Kyllä se vaan niin on että edelleen nuo Straton 90-luvun loppupuoliskon levyt ovat aivan helvetin tiukkaa tavaraa.

Totta! Eilen myös nousuhumalia hakiessa tuli vähän nostalgisoiduttua ja kuuntelin Episoden ja Visionsin helmet läpi. Muistuu aina niitä kuunnellessa mieleen, minkä takia sitä aikoinaan tuli niin paljon innostuttua bändistä. Harmi vaan, että nykyään siitä on jäljellä enintään jämät. En siis tarkoita soittajia (varsinkin Kupiainen on pelkästään hyvä lisäys bändiin), vaan musiikillisesti. Kaukana ollaan huippuvuosista.

[Acemaster]

Heh, itse asiassa soi paraikaa... Eikä ole aikoihin mikään iskenyt niin kuin Episode nyt! Kyllä se vaan niin on että edelleen nuo Straton 90-luvun loppupuoliskon levyt ovat aivan helvetin tiukkaa tavaraa.

Totta! Eilen myös nousuhumalia hakiessa tuli vähän nostalgisoiduttua ja kuuntelin Episoden ja Visionsin helmet läpi. Muistuu aina niitä kuunnellessa mieleen, minkä takia sitä aikoinaan tuli niin paljon innostuttua bändistä. Harmi vaan, että nykyään siitä on jäljellä enintään jämät. En siis tarkoita soittajia (varsinkin Kupiainen on pelkästään hyvä lisäys bändiin), vaan musiikillisesti. Kaukana ollaan huippuvuosista.

Ihan täsmälleen samaa mieltä!

Aiemman sivun keskusteluun vielä että itse kyllä pidän Find Your Own Voicesta, mutta eihän se kyllä mikään Father Time sittenkään ole. Välillä saan minäkin vähän sellaiset fiilikset, että se biisi on tehty vain asioiden äärimmilleen viemisyyttä hakien. Toisinaan (yleensä) sitten taas tulevat vain "Ei hitto että tää on tiukka! \m/" -fiilarit.

Mitä muuten ovat olleet nämä Kotipelto & Liimataisen viimepäiväiset Tampereen ja Nokian keikat? Kuulin niistä vasta keikkojen jälkeen; vissiin aika minimaalisella varoitusajalla nämä olleet.

[northride]

Ei oo Koti jotenkin ihan täydellisessä vireessä tolla uudella levyllä, jotenkin kireen oloista suoritusta. Ei nyt aivan pahimmasta päästäkään.

[Cursarion]

Find Your Own Voice sairain ja kisakirein power metal -kaahaus (Tolkki uhannut TK:ta haulikolla studion lasin läpi sen laulurekisterin löytämiseksi? )

Piti ihan kuunnella tuo Find Your Own Voice, enpä kyllä olis uskonu että Kotipelto joskus noin ylös pääsi?!?! Mulla oli pitkään (yli 15 vuotta) käsitys että Father Time on Stratojen korkeimmalta menevä biisi, mutta kylläpä se taitaa tuo olla. Melkoista kaahausta totta tosiaan!!!

No eihän Find Your Own Voice ole Stratojen korkeimmalta menevä biisi ollut kuin sen 9 vuotta.