Kyllä ainakin itse olen siinä uskossa, että nuo Emperorin kaksi ekaa pitkäsoittoa ovat vielä sitä "hyväksyttyä" bläkkistä.ICon E wrote:Onko? Itse olen saanut sen kuvan, että "tosi jätkät" pitää vain siitä ekasta demosta ja EP:stä ja lopettaa kuuntelemisen viimeistään In Nightside Eclipseen. "Pehmommat" voivat pitää vielä Anthemsistakin, vaikka valtaosahan arvostaa sitäkinvenalaine wrote: Joskus olen myös miettinyt, että miksi esimerkiksi Emperor on laajalti skenemiestenkin hyväksymä bändi, mutta sitten taas vaikkapa se mainittu Dimmu saa pelkkää lokaa niskaansa. Pelkästä syntikasta se ei voi olla kiinni, sillä ujelsihan se myös Emperorin alkupään levyillä. Onko siis niin, että Dimmun suurin synti oli levyttää suurelle levy-yhtiölle? Olisiko Enthrone Darkness Triumphant myös true-miesten hyväksymä, jos samat biisit olisi nauhoitettu huonommilla saundeilla jollekin UG-lafkalle?.
IX. suhteen onkin sitten enemmän hajontaa, ja Prometheusta ei tunnu ylistävän ketään, vaikka pätevä levy onkin.
Dimmun suhteen en ole koskaan pahemmin lukenut tai kuullut Stormblåstia kritisoivaa mielipidettä, mutta Enthronen suhteen on sitten enemmän soraääniä. Ei se minustakaan ole kestänyt aikaa niin hyvin kuin esim. Emperorin klassikot.
Aika hyvin niitä on kyllä jäljitellyt yksi jos toinenkin...Oss1 wrote:Ehkä niin sanotun toisen aalloon voi katsoa päättyneeksi Norjan jamppojen mestariteoksiin, joita ei voinut enää jäljitellä (Burzum, Darkthrone, Enslaved).
Ja Dimmun suhteen pointti oli juuri tuo: Stormblåst ok, Enthrone ei ok, koska takana iso lafka.