tinkezione wrote:Fates Warning oli kieltämättä aikalaisekseen hyvinkin eriskummallinen sakki. Muistelen tituleeranneeni sakkia Ameriikan Iron Maideniksi, vaikka eihän Archin fraseeraus ym. nyt lopulta ollut lähelläkään Dickinsonia. Jotenkin meiningistä vain tuli Night on Bröckenin, The Spectre Withinin ja erityisesti Awaken the Guardianin aikaan sellainen köyhän miehen Iron Maiden. No Exit oli vähän eriskummallisempi kokeilulevy, mutta Perfect Symmetryltä lähtien mentiin jo huomattavankin poppiin suuntaan. Queensrÿchen miellän edes vähän alusta samalle "heviystasolle" Archin aikaisten tuotosten kanssa nimenomaan debyytti-EP:n ja Warningin aikaan.Esanssi wrote:Viittasinkin nimenomaan enemmän tuohon Arch-aikakauteen ja onhan siinä Perfect Symmetryn ja Awaken the Guardianin välissä vielä pieni väliinputoajalätty nimeltä No Exit. Kyllähän se hyllyssä on, kuten kaikki muutkin FW-levyt, mutta syystä tai toisesta jäänyt lähes kokonaan kuuntelutta. Parallels ja Inside Out ovat kyllä ehdottomasti popimpaa kamaa, mutta raskaampiin mielenmaisemiin bändi palasi sitten A Pleasant Shade of Greylla ja erinomaisella Disconnectedilla, joka lienee suosikkini Alder-ajan levyistä.Munamankeli wrote:Hmm... minä taas olen aina pitänyt Queensrÿcheä paljon hevimpänä kuin Fates Warningia, joka oli raskaahko lähinnä John Archin aikaisilla levyillä. Sen jälkeen ote on ollut proge tai jopa popisti proge. Ihastuin bändiin nimenomaan erinomaisen 'Parallels' (1991) -levyn takia. Sehän on silkkaa progepoppia.Esanssi wrote:
Lisäpointtina mainittakoon se, että molempi leiri nyt painottaa, että nyt tehdään todella hevii matskua, vaikka eihän QR koskaan ollut erityisen 'hevi', jos vertaa vaikka Fates Warningiin. Fanina mä kaipaan QR:ään sitä biisinkirjoitustaitoa, mikä oli hanskassa vielä Promised Landilla ja jonkin verran myös Hear in the Now Frontierilla. Jälkimmäisen aikakauden paras biisi (Chasing Blue Sky) löytyy Sign of the Times -sinkun B-puolelta.
Pointtini ei kuitenkaan muuttunut miksikään eli rÿchea ei pelasta pelkkä särön lisääminen vaan oikeasti hyvät biisit. Vartoillaan.
Olipa särön määrä mikä hyvänsä, biisit ne on Queensrÿchellä Promised Landiin saakka lähes poikkeuksetta toimineet, kun Fates Warningin kataloogiin mahtuu lukuisia hutilaukauksia, esimerkiksi kelvannee mm. käsittämättömän hienon Parallelsin vanavedessä ilmestynyt Inside Out liki kokonaisuudessaan.
Höpönpöpö. Outside Looking In, Pale Fire, Shelter Me, Monument...vähintään puolet levystä on kovaa kamaa!
Jos nyt huteja FW:n uralla halutaan hakea, niin debyytti ei ole kovin kummoinen. Kakkoslevy sisältää jo pari klassikkoa, kun Awaken the Guardian on vielä tänäkin päivänä timanttia. Sitä tunnelmaa ei ole kukaan pystynyt kopioimaan. No Exit on jäänyt paitsioon ja Perfect Symmetry kärsii ylisuorittavasta Alderista.
. Tuo levy tulee todennäköisesti jäämään hyvin pitkälti nimensä veroiseksi. Nuo uusintaversiotkin olisi tosin voinut jättää tekemättä sillä aika karun kuuloista alkuperäisiin verrattuna.