Helloween

[Exhorder]

Walls, Keeperit1&2 ja vielä (ihme kyllä) Better than rawkin iskee itselleni.

Better than raw on mukavan rankka levy jolla on aika kovia riffejä ja vauhdikasta menoa. Sehän se piisaakin minulle. Silti kyseistä levyä ei tule kuunnelltua juuri koskaan. Useiten soittimessani viihtyykin Walls of jericho.

Joskus nuorenpana omistin Pink bubbles goa ape vinyylinkin jopa, mutta levyllä ei ollut oikeasti kuin parit hyvät biisit eli tietty vein sen divariin.

Ei ole Power Metal mun juttu kyllä juurikaan.

[Jussi]

Kukahan löytäisi viimevuotisen Markus Grosskopfin Bassinvadersin levyn Hellbassbeaters mahdollisimman halvalla jostakin?

Ei 'ween-johdannaisten kokoelma ole kunnossa ilman tuotakin ilmeisen kyseenalaista "helmeä" ..omistanhan mie Macken edellisen 'soolon', eli Kickhunterin Hearts & Bonesin. Kiesus mitä huonoa saksalaista pubirokkia; Shockmachinensa s/t on sentään aivan hyvä menneemmiltä ajoilta.

[Balm]

Kukahan löytäisi viimevuotisen Markus Grosskopfin Bassinvadersin levyn Hellbassbeaters mahdollisimman halvalla jostakin?

Sehän on hirveetä paskaa. Ehkä Mape luopuu promostaan ellei ole jo tuhonnut sitä.

[Sawlover]

Helloween on maailman paras eli toisin sanoen melkein yhtä hyvä kuin Goatpenis (Bra). Judas / MPL / Walls of Jericho / die

[Jussi]

^ ei perseillä käsittämätöntä paskaa laatutopiciin.

Kukahan löytäisi viimevuotisen Markus Grosskopfin Bassinvadersin levyn Hellbassbeaters mahdollisimman halvalla jostakin?

Sehän on hirveetä paskaa. Ehkä Mape luopuu promostaan ellei ole jo tuhonnut sitä.

Se on, mutta pitää omistaa. Mieluiten samalla 2,00 - 2,50e -hinnalla kuten em. Kickhunter tai SupaRed -albumitkin. Mutta promot ovat samaa mp3-tavaran kanssa, ja ensinmainitun omistavana ei jälkimmäistä tarvitse... alkuperäisen kyllä!

Mapelle taas voi olla edelleen kiitollinen, että myi palttiarallaa v. 2000 Uli Kuschin projektin Catch The Rainbow: a Tribute To Rainbowin japaniversion edullisesti tuolla se komeilee edelleen hyllyssä, kuten pitääkin. Bonusbiisi Lady Of The Lakeineen, kaikkineen.

Niin ja Arsi Koutaniemelle (miksi mie muistan aina nimet, kuka se on?) samoihin aikoihin toisesta SFP:n distron hankinnasta: ensimmäinen Helloween-vinyylini Judas 12", joka saikin olla muutaman vuoden ainoana sellaisena seinäkoristeena. Nyt taas ei enää mahdottomasti puutukaan, kuka myisi lisää? (lähiseudulta, huuto.netissä on joitakin uupuvia kohtuuhinta-vitosella jolla suurimman osan muistakin olen hankkinut, mutta ~8€ postikulut tappavat ajatuksen).

ns: Insania - Life After Life

[Aargh]

^ ei perseillä käsittämätöntä paskaa laatutopiciin.

Silkkaa faktaahan se oli (no "maailman paras" on ehkä vähän liioittelua).

[Jussi]

Whatta fck, miksihän nyt kahdelle eri bändille pitää sama julkaisu pyhittää? Jos tuosta nyt tuleekaan ikinä mitään, aika alussa näemmä vielä.

Epicus Records, the label owned and operated by the Norwegian power metal band GAIA EPICUS, is putting together a tribute album to HELLOWEEN and GAMMA RAY. Four acts have already confirmed their participation in the project:

GAIA EPICUS (Norway)
TREASURE LAND (Sweden)
ARMORY (USA)
BURN UNIVERSE (Italy)

Interested parties can e-mail contact@epicusrecords.com.

Epicus Records was started mainly to release the music of GAIA EPICUS and other projects that guitarist Thomas C. Hansen is making, but has since evolved into a a small independent label that will occasionally release product from other artists.

[Simppa]

Joo, artisti maksaa-tyyliin mennään. Saahan tuolla tietysti tuntemattomampana bändinä vähän lisää näkyvyyttä, mutta kaliiksihan tuo tulee, kun maksaa studiot, masteroinnit ja sitten vielä tuolle levylafkalle.

Meillä homma on lähinnä pysähtynyt siihen, kun ei osata päättää, mitä lähdettäisiin coveroimaan
Toisaalta Epicus toivoi, ettei ihan niitä kuluneimpia ralleja coveroitaisi, joten voisi etsiä jotain erikoisempia vetoja, ja coveroida se vielä erikoisemmaksi...

[Germaniac]

Ja tulipa muuten ostettua uusin Gambling... 2-cd versio anttilasta hintaa 6.99 EUR ja muutenkin tullut täydennettyä HELLOWEEN kokoelmaa.

Vanha aihe ja vanha postaus, mutta tässä tuli taas Gambling With The Devilia kuunneltua ja harmittaa kun viime vuoden puolella (tai tän vuoden alussa, ei kykene muistamaan) tilasin Levykauppa Äxästä ko. 2-CD version ja se olikin joku uudempi painos jossa kakkoslevyllä on bonareina ihan eri biisit kuin sillä aikaisemmalla. Suht. paskat As Long As I Fall, ja Can Do It olis ihan helposti voinut viskata jorpakkoon, ja korvata ne noilla aiemman version bonusbiiseillä Find My Freedom ja See The Night, mitkä olis ihan ylivoimaisesti ollut levyn parhaimpia biisejä. Final Fortune on kanssa aika heikko biisi, joten tältä uuden version bonus-CD:ltä löytyvä Never Surrender olis voinu olla sen tilalla. Muuten levy oli mulle kyllä hyvin positiivinen yllätys, lempparibiiseiks vois mainita The Saints, Heaven Tells No Lies, sekä varmaan oma suosikkini Paint A New World, loistobiisi! I.M.E. vois tyylillisesti olla periaatteessa joltain uudemmalta Saxonin levyltä. En kyllä tajua mikä idea oli laittaa tohon kakkoslevylle bonuksena samat biisit mitkä löytyy Keeper: The Legacyn aikaisilta singleiltä. Pläh.

Ikuisuusaiheeseen, meikäläinen on muuten aina tykännyt Chameleonista aika paljon, muutama turha biisi löytyy kuten In The Night sekä Shitmill, mutta Giants, Music, I Believe ja kaunis Longing on ihan mahtavia biisejä.

[Metal Mania]

Ikuisuusaiheeseen, meikäläinen on muuten aina tykännyt Chameleonista aika paljon, muutama turha biisi löytyy kuten In The Night sekä Shitmill, mutta Giants, Music, I Believe ja kaunis Longing on ihan mahtavia biisejä.

Vaikkakin laadullisesti aika helvetin kaukana Walls of Jerichosta ja Keeper I&II:sta (no shit?), on Chameleon silti paljon mainettaan parempi levy. Omia suosikkejani ovat Germaniacin mainitsemien lisäksi First Time, When the Sinner ja hauska Cool Cat.

Henkilökohtaisesti kuuntelen mieluummin kyseistä albumia vaikka 24/7 kuin yhtäkään määkijä-Deriksen aikaista geneeristä lätkytystä.

[Germaniac]

Hehheh, kyllä mun mielestä esim. juurikin tuo yllämainittu Gambling... on kaikkea muuta kuin geneeristä lätkytystä. Ja jos joku Helloweeniin liittyvä on yliarvostettua niin se on herra Kiske ja Keeper II, niin hyvä laulaja kun onkin ja vaikka tuolta levyltä ne tietyt huippubiisit löytyykin. Sitäpaitsi ei nuo Chameleonin parhaat biisit ainakaan laadullisesti kovin kaukana ole, tyylillisesti ehkä. On noi mainitsemani ainakin reippaasti parempia biisejä kuin Dr. Stein tai joku Rise And Fall.

[ouzei666]

Ikuisuusaiheeseen, meikäläinen on muuten aina tykännyt Chameleonista aika paljon, muutama turha biisi löytyy kuten In The Night sekä Shitmill, mutta Giants, Music, I Believe ja kaunis Longing on ihan mahtavia biisejä.

Vaikkakin laadullisesti aika helvetin kaukana Walls of Jerichosta ja Keeper I&II:sta (no shit?), on Chameleon silti paljon mainettaan parempi levy. Omia suosikkejani ovat Germaniacin mainitsemien lisäksi First Time, When the Sinner ja hauska Cool Cat.

Henkilökohtaisesti kuuntelen mieluummin kyseistä albumia vaikka 24/7 kuin yhtäkään määkijä-Deriksen aikaista geneeristä lätkytystä.

Crazy Cat!

[Exhorder]

Germaniac, WTF!? Dr. Steinhän on huippubiisi!

[Acemaster]

Germaniac, WTF!? Dr. Steinhän on huippubiisi!

Niin, ja Keeper II huippulevy. En ymmärrä, mikä siinä on kenenkään mielestä pielessä. Sanoisinkin, että humoristisempaa asennetta kuuntelu vain vaatii. Ja sehän lisäksi paranee koko ajan loppua kohti, että kääntääpä jopa peruskiekkojen perussynnit päälaelleen. Mulle yksi täydellisimmistä levyistä ikinä missään, happy, happy Helloweenia. ^_^

Sitten Chameleon-kommentit. Ei, se ei missään nimessä ole huono levy, vaikka kenties Helloweenin huonoin onkin. Niitä on tosin vaikea verrata, kun niin erilaisia lättyjä yhtyeeltä löytyy. WoJ on raaka ja aika huono Helloweenin levyksi, mutta asenne on todella kohdallaan; Master of the Ringsiltä ei oikeastaan löydy "kuin" tasaisen tappavan hyvää materiaalia ja Better Than Raw'n suuri fani en ole koskaan ollut, peräkkäin voi olla paljonkin kappaleita, joista en niin perusta. Kuitenkin Chameleon lienee se huonoin... eikä siltikään huono.

The First Timen riffi täytyy olla yksi rokeimmista, joita Helloween on ikinä tehnyt. Kappale on muutenkin niin härön hyvä, että kyseessä on yksi levyn parhaista vetoja. When the Sinner jatkaa samaa rataa, mutta paljon vähemmän rockina. I Don't Wanna Cry No More on kaunis, Crazy Cat kultaisen 60-luvun aikaista tanssimusiikkia oleva menevä välipala, Giants yksi levyn (pääasiassa turhahkoista) (yli)pitkistä biiseistä, joskin tämä kyllä se eeppisin ja toimivin niistä, eräs levyn parhaista kappaleista. Itse pidän myös Windmilliä itse asiassa jopa todella kauniina balladina - yksi monista upeista sellaisista, joita Helloweenilla on. Levyn kukaties toiseksi paras biisi. Revolution Now on ehkä se turhin, liian pitkä biisi ilman identiteettiä ja toimivuutta. In the Night toimii taas ihan mukavasti, vaikka ei levyn kärkiraitoihin nousekaan. Music taas kerran vähän turhempi orkesterivetoinen pitkä raita, Step Out of Hell jo moneen kertaan levyllä kuullun oloinen ylvästelevä jazz/salonkisiivu, eikä parhaasta päästä. I Believe onkin sitten jo aivan uskomaton. Herkkä, tunnelmallinen, eeppinen, pitkä kappale, jossa mm. Kisken taidot aivan äärimmilleen viritety. Levyn paras kappale, kylmät väreet -kamaa monessa kohdin kuten muutking Helloweenin parhaat biisit. Longing tunteikkaana lopetuksena on hyvä päätös hyvälle levylle. Notta älkää puhuko Chameleonista pahaa, pihkura!

Seuraava kurpitsaväite voisikin olla: Pink Bubbles Go Ape ei ole huono.

[Germaniac]

Germaniac, WTF!? Dr. Steinhän on huippubiisi!

Niin, ja Keeper II huippulevy. En ymmärrä, mikä siinä on kenenkään mielestä pielessä. Sanoisinkin, että humoristisempaa asennetta kuuntelu vain vaatii. Ja sehän lisäksi paranee koko ajan loppua kohti, että kääntääpä jopa peruskiekkojen perussynnit päälaelleen. Mulle yksi täydellisimmistä levyistä ikinä missään, happy, happy Helloweenia. ^_^

En mä sanonut että Dr. Stein olisi huono biisi, ainoastaan että noi mainitsemani on mielestäni parempia. Eikä Keeper II:kaan ole missään nimessä huono levy, yliarvostettu vaan ainakin mun lokikirjassa. Ei mulla ole mitään vaikeuksia kuunnella Helloweenin humoristisia ja happy-happy biisejä mikäli ne on hyviä, että siinä suhteessa ei ole mitään ongelmaa.

[Germaniac]

Kolme kovaa biisiä, The Chance, Kids Of The Century ja Mankind. Back On The Streets ja Heavy Metal Hamsters on myös ihan jees, mutta loput täysin turhaa ja mitäänsanomatonta.

Syönpä sanojani vähän kuunneltua levyn läpi, Heavy Metal Hamsters menee sinne turhan ja mitäänsanomattoman keskitysleiriin, muistelin jotenkin että se olis ollut parempi. Sen paikan tuolla jees-osastolla ottaa Someone's Crying.

EDIT: Mitähän vittua mä nyt sohelsin, ei mun tätä viestiä pitäny muokata vaan LAINATA. Ties mitä siinä nyt sitten alunperin oli, no aivan sama.

[Exhorder]

On muutes ihan napakat keskibassosoundit keeper II:ella. Kuunnelkaapa jollain 12" hyvemmällä subbarilla autossa n. 130 db:n voimakkuudella että bassot tuntuu etupenkkiin asti. Se on heviä ku musiikki myös tuntuu munissakin asti!

Täytyykin luukuttaa Keeper II:sta omilla laitteilla hetken verran NYT!

Subbaria joo vaatisi kun pääkajareiden toisto ei kai mene 50 hz:iä matalemmalle
Nimittäin tuossakin biisissä on matlakkaa bassoa jota olisi hemmetin kiva luukuttaa naapurien piinaamiseksi.

ostin muuten joskus ihan uutena Pink bubbles vinyylin, mutta ei se mahdottomasti iskenytkään joten veinpä sen jonnekin divariin sitten. Olihan siinä parit ihna hyvät biisit joo.

[Rasulo]

Sitten Chameleon-kommentit. Ei, se ei missään nimessä ole huono levy, vaikka kenties Helloweenin huonoin onkin. Niitä on tosin vaikea verrata, kun niin erilaisia lättyjä yhtyeeltä löytyy.

Itse olen aina tykännyt Chameleonista. Keeperit ja Pink Bubbles olivat pehmoheviä, eikä Chameleon ole niistä loppujen lopuksi kovin kaukana. Chameleonin suurin ongelma on liika pituus. Tuohon aikaan oli tavallista, että CD piti ahtaa niin täyteen kuin mahtuu, eikä se useinkaan ollut albumikokonaisuuden kannalta hyvä asia. Jos Chameleon olisi karsittu yli 70 minuutista neljäänkymmeneen, niin se olisi ihan ässälevy.

Seuraava kurpitsaväite voisikin olla: Pink Bubbles Go Ape ei ole huono.

On se. Se kuulostaa täysin ponnettomalta. Hyvä vertailukohta on yllä mainittu Chance Pink Bubblesilta ja High Liveltä.

[Germaniac]

Itse pidän myös Windmilliä itse asiassa jopa todella kauniina balladina - yksi monista upeista sellaisista, joita Helloweenilla on. Levyn kukaties toiseksi paras biisi. Music taas kerran vähän turhempi orkesterivetoinen pitkä raita. Longing tunteikkaana lopetuksena on hyvä päätös hyvälle levylle.

Lainataan sua nyt taas kerran Windmill on mun mielestä ihan liian Halinalle-mielleyhtymiä tuova pimputtelu, se yksi hieman "synkempi" kohta jossain välissä on ihan menettelevä mutta sen jälkeen kun tulee taas valoisaa niin mulle tulee mieleen jotkut kirkkaat pilvet ja auringot hymynaamoineen Longing on varmaan Helloweenin kaunein biisi ihan ylivoimaisesti. Music koskettaa myös sanoituksiensa puolesta, jotka on lähestulkoon suoraan omasta elämästä.

[Dante]

Music koskettaa myös sanoituksiensa puolesta, jotka on lähestulkoon suoraan omasta elämästä.

Sama täällä, ehkei ihan suoraan, mutta ainakin pystyn helposti samaistumaan lyriikoihin. Hemmetin komea biisi ja ehkä bändin parhaita.
Chameleon tuli aikoinaan hankittua koska se oli ainoa puuttuva studiolevy (Metal Jukeboxia ei lasketa, hyi vittu mitä paskaa) ja on se ainakin mainettaan parempi levy, etenkin biisit Music, Longing, Giants, Revolution Now ja jeesusteleva I Believe ovat hyviä vetoja. Silloin tällöin tulee kuunneltua, tosin aika harvoin se tosin soittimeen eksyy kun nuo Deris-levyt ovat lähempänä sydäntä. Kokonaisuutena levy on parempi kuin Pink Bubbles, tosin se tekee siitä vain Helloweenin toiseksi huonoimman levyn.

[Metal Mania]

hauska Cool Cat.

Crazy Cat!

Niin tosiaan, Cool Cat olikin Queenin biisi.

[Acemaster]

Minun nähdäkseni taas Pink Bubblesin ainoa ongelma on se, että se "happyhappyhelloweenmäisyys" pursuaa sillä yli äyräidensä. Siltikin, siinä on mielestäni kaikkea, mitä hyvän hevikiekon pitääkin sisältää. Raisuina hittipitoisina, toimivina lyhyehköinä vetoina Kids of the Century ja paljon hehkutettu, kitaramelodioiltaan kovin onnistunut The Chance, joka ei itselleni kuitenkaan edes levyn terävimpään kärkeen kuulu. Kids of the Centuryn hyvyyttä lisäävät vielä asenteen palaaminen WTF?-ketjureaktiota aiheuttavan intron jälkeen ja Kisken uskomaton laulusuoritus.

High note -kamaa levyllä piisaa muutenkin. Siitä osoituksina vaikkapa turhahko mutta sittenkin ihan kiva välipala Back on the Streets ja oikein menevä power-jytä Someone's Crying. Ultimaattista pelleilyä taasen tarjoaa B-puoleksi kaavailtu Heavy Metal Hamsters, joka joka tapauksessa sitten albumille päätyi. Oikein loistavan positiivinen biisi, joka menee jo niin yli, että johan lopputulos on oikein hyväkin. "Upliftaavuutta" on myös niin ikään hittiosastoon kuuluvan, maltillisen, oikeinkin hyvän Number Onen neuvova sanoma, pitkälti samalla lailla kuin vaikkapa The Chancen ja levyn mahtiballadin Your Turnin. Onkin tuo muuten eräs Helloweenin parhaista sellaisista (taas kerran - liekö niillä huonoja onkaan?). Hieno, lyhyt kitarasoolokin siinä on, joka ei, ihme kyllä, vie mitään pois tältä kappaleelta - päin vastoin. Näissäkin Helloween on ylipäätään tosi hyvä, samaa kun on mukana vaikkapa Forever and One (Neverlandilla) ja Light the Universellä. Eniveis, Your Turn on oikein koskettava balladi.

Levyn epic-osastoa tarjoilee sitten Mankind, jonka intro on jo niin huikea, että ihanhan siinä heikottaa alkaa. Lataus on aivan huikea, ja vaikka kappale sittemmin hieman lässähtääkin, on kylmiä väreitä odotettavissa tarjoilussa muutenkin, esimerkiksi vaikka kertsissä.

I'm Doin' Fine, Crazy Man mielestäni taistelee Helloweenin huonoimman kappaleen tittelistä Anything My Mama Don't Liken ja miksei myös tuon Revolution Now'n kanssa, mutta siltikin kyseessä on kokonaisuutena Helloweenin aliarvostetuin albumi.

[Mr Rami]

Minun nähdäkseni taas Pink Bubblesin ainoa ongelma on se, että se "happyhappyhelloweenmäisyys" pursuaa sillä yli äyräidensä.

Eikä sekään välttämättä ole ongelma.

Minusta Pink Pubbles on erinomainen levy, enkä oikein pysty hahmottamaan miksi se on niinkin usein vähättelyn kohteena. Toisaalta en ymmärrä sitäkään miksi joku kuuntelee hiphoppia.

Oikeastaan vain Back on the Streets ja I'm Doin' Fine, Crazy Man ovat heikompia, muuten levy on täyttä tavaraa. Musiikillisesti levy ei oikeastaan ole edes kovin iloinen, ainakaan niin happyhappy mitä kansipaperit antaisivat odottaa. Sopivasti hupailua vakavahenkisemmän tavaran ohessa.

[Acemaster]

Mun mielestä suurin osa albumin sipaleista on sellaisia duurivoittoisia vetoja ála Future World. Sitä fiilinkiä on ilmassa ainakin Kids of the Centuryssä, Back on the Streetsissä, Heavy Metal Hamstersissa, Going' Homessa ja The Chancessa. Kallistuupa siis (yltiö)positiivisuuden puolelle kiekko - mutta ei siitä kyllä todellisuudessa haittaa olekaan. Ehkei sitä pystyisi sulattamaan, jos olisi Keepers-Bubbles-eran päässyt elämään, muutos olisi ollut liian suuri. Mutta nykyisellään ei ongelmaa ole, hyvä albumi kun kuitenkin on kyseessä.

[Jussi]

Oikeastaan vain Back on the Streets ja I'm Doin' Fine, Crazy Man ovat heikompia, muuten levy on täyttä tavaraa. Musiikillisesti levy ei oikeastaan ole edes kovin iloinen, ainakaan niin happyhappy mitä kansipaperit antaisivat odottaa. Sopivasti hupailua vakavahenkisemmän tavaran ohessa.

Samaa mieltä täällä; yllättävää muuten nähdä Back On The Streets joidenkin suosikkien joukossa, mie olen aina mieltänyt b-puolikuraksi jämäkertsillä. Mutta onhan siinä upea tekijä-Roland Grapowin soolo (ja tuplana molemmiltakin)!

I'm Doin' Fine, Crazy Man on kyllä bändin heikoimpia, ei olisi ikinä saanut päästää levylle edes sen yhden hyvän kohdan ("my mind is free, I can fly..") kanssakaan. You Run With The Pack kun olisi ollut tilalla Number Onen sinkulta niin
Someone's Crying on kyllä loistava, tällä levyllä muutoinkin loistavalta Grapowilta (Mankind, The Chance)

Vaikka PBGA:n soundit ovatkin tuhnut, niin Chameleonin ovat todella hyvät! Ylipituudesta huolimatta kuuntelee usein ilokseen jo melkein niidenkin takia.

Giants yksi levyn (pääasiassa turhahkoista) (yli)pitkistä biiseistä, joskin tämä kyllä se eeppisin ja toimivin niistä, eräs levyn parhaista kappaleista.

Mitämitä, en kai aistinut edes promillea negatiivisuutta tuota levyn helmeä kohtaan upea, upea biisi. Longing, I Believe, First Time & Music ovat muut suosikit tälle fanille.