Black Metal ennen ja nyt

[Sabbathman]

En oikein tiedä mitä tällä topicilla haetaan takaa, mutta ehdotan että Celtic Frost / Bathory & Mercuful Fate - keskustelu jätetään tämän topikin ulkopuolelle?

Katsotaan nyt. Voi olla että näihin avainbändeihin palataan vielä täällä...

Niin typerää ja lapsellista väittelyä, että ihan hävettää aikuisten ihmisten puolesta.

Kyllä! Mielipiteitä on jokaisella, kunnioitetaan niitä.

[Cassiopei]

Parhaat on!! :

1. Emperor - With Strength I Burn
2. Mayhem - Buried By Diamond Dust
3. Cradle Of Filth - koko dusk.. levy (DANI \,,/)

[alspe]

Parhaat on!! :


2. Mayhem - Buried By Diamond Dust

No tämä!

[Thorberg]

Parhaat on!! :


2. Mayhem - Buried By Diamond Dust

No tämä!

Tuohan kuullostaa jo enemmänkin blingbling-räppikappaleelta

[Nuclear Holocaust]

No mitkä ovat esim. 5 parasta black metal -bändiäsi/biisiäsi kautta aikain

1. Mayhem - De mysteriis dom sathanas

Tämä ykkönen on helppo ja luonnollinen valinta. Tähän kiteytyy "True essence of Black Metal". Tämä on sitä itteään ilman vänkäämistä. Kiistatta kaikkien aikojen ehdottomasti paras Black Metal virsi 4ever IMHO.

2. Immortal - A perfect vision of the rising northland

Immortalin tuotannossa olisi ollut monta muutakin hyvää ehdokasta ja kiukkuisempaa rykäisyä, mutta tämän biisin eeppisyys nostaa tunnelman potenssiin tuhat.

3. Darkthrone - Hans siste vinter

Sama ongelma kuin Immortalilla eli hittejä vaikka muille jakaa, mutta otettiin nyt tämmöinen omia korvia miellyttävä vaihtoehto.

4. Marduk - Throne of rats (Live Warschau)

Nimenomaan tämän biisin live-veto, koska se on paljon äkäisempi kuin tuo laiskan löysä albumiveto.

5. Archgoat - Lord of the void

Suosi suomalaista. Tämmöistä suoraviivaista lanausta ja piiskausta sen Black Metallin pitääkin olla. Vangitseva ja hypnoottinen tunnelma tässä biisissä.

--------------------

Tämä listahan nyt ei ole mikään absoluuttinen totuus, mutta näillä saisi Black Metal nälkänsä tyydytettyä autiolla saarella.

--------------------

Sapattimies on urhean ristiretkensä kanssa 25 %:n vähemmistössä

Juu, eikä Mercyful Fatella ole lofi-tuotantoa, ai'jai paha puute

[Holden]

Silläkin uhalla, että laukaisen tällä viestilläni jonkinlaisen Sabbathman-muisteluhetken(tm), jossa kalenteri näyttää vuotta 199X, lumi narskuu villasukan alla ja kaverin isoveli, joka ei koskaan päässyt tarkkikselta pois, tarinoi nassikoille kuinka King Diamond on "ehtaa" black metallia, niin täytyy kysäistä jälleen: mitä vitun merkitystä? Kyllä MF:n ja KD:n vaikutus on kiistaton - joku irvileuka voisi sanoa, että nyt enemmän kuin koskaan, kun born too latet kilvan todistelevat ja korostavat hevijuuriaan. Vanha heavy metal on kokenut aikamoisen herätysliikkeen viimeisen 10 vuoden sisään ja saanut - vanhemman porukan lieväksi yllätykseksi - aika liudan "uusvanhoja" ominaisuuksia, joita ei tosiasiassa ole aikaisemmin tavattu. Ikävää seurattavaa, kun talttahampaat "keksii" asioita uudelleen.

[Sabbathman]

Sapattimies on urhean ristiretkensä kanssa 25 %:n vähemmistössä

Hoh, ei nyt sentään ristiretki, tuo oli vain black metallin top 5 -kappalesatsi. Ainahan minä olen ollut vähemmistössä, monessakin asiassa. Se on hyvä niin, se sopii minulle.

Mercyful Fate, Bathory, Venom ja Celtic Frost edustavat black metallia kukin omilla persoonallisilla tavoillaan ja muodostavat black metallin kivijalan - ainakin minun musiikkimaailmassani. Jos jonkun mielipide on ristissä oman kanssa, sillä ei ole mitään merkitystä, pääasiahan on että on musiikkia josta kukin pitää. Listan neljästä ensimmäisestä bändistä black metal kuitenkin sai alkunsa ja nuo biisit ovat edelleen genren kärkipäätä - eihän mikään tapa hyvää musiikkia. Huomioidaan siis vielä sekin että nuo neljä bändiä ja biisiä edustavat useampaa kuin yhtä genreä, black metal on vain yksi niistä, kuuleehan sen jokainen...sehän noissa bändeissä onkin niin hienoa, että niitä ei voi kahlita mihinkään tiettyyn sapluunaan vaan niiden skaala on laajempi.

Juu, eikä Mercyful Fatella ole lofi-tuotantoa, ai'jai paha puute

Aika hyvät naurut tästä, kiitos Nuclear! :bmbeer:

[Nuclear Holocaust]

Mercyful Fate, Bathory, Venom ja Celtic Frost edustavat black metallia kukin omilla persoonallisilla tavoillaan ja muodostavat black metallin kivijalan

Jumankekka älkää nyt unohtako, että siellä peruskiven muuraustalkoissa hääri myös SODOM :rawk:

Meinaa itseltäkin unohtua tämä pioneerityö, kun jotenkin automaattisesti runnoo Sodomin tuonne 'Teutonic Thrashiin'.

Black metal is the game I play
'cause no one show me the right way
I am a bloody Antichrist, only believe in bad
Spit at the church...

[youtube]WeAh1yjVRAA[/youtube]

[Sabbathman]

Samoihin talkoisiin osallistui vain vuotta myöhemmin myös SEPULTURA!!! Muutamat patterit kuluivat loppuun tätä pyöritellessä...

[youtube]cBeVHaxROQk[/youtube]

[Sandiego]

Vanhanapieruna pakko mainita, että kyllä 80-luvulla puhuttiin varsinkin rapakon takana black metallista siten, että bändit jotka käsitteli saatanallisia aiheita ja varsinkin palvoi, niin luokiteltiin black metalliksi ( itse asiassa black metal termi oli enemmän käytössä kuin thrash metal) (mm. Mercyful fate). Täytyy kuitenkin muistaa, että kriteerit oli erilaiset kuin nykyään ja koko musakenttää määriteltiin eri tavalla. 80-luvun alussa ja puolessavälissä sanoitukset määritteli onko black metallia vai ei. Nämä myöhemmät trendeilyt siten on nuorempien jannujen määrittelyjä mikä on sitä ihtiään.

Täytyy kyllä sanoa, että en itekkään kyllä Mercyfulia ja King Diamondin edesottamuksia lue black metalliin. 83-85 vuosina kuitekin oli relevanttia puhua noiden kohdalla black metallista.

[Nuclear Holocaust]

WIKIPEDIA

Although nowadays, 'black metal' often refers to the Norwegian style with high-pitched or raspy vocals and raw production, it has also been used for bands as different as Death SS, Mercyful Fate

The first wave of black metal refers to those bands during the 1980s who influenced the black metal sound and formed a prototype for the genre. They were often speed metal or thrash metal bands.

The term "black metal" was coined by the English band Venom with their second album Black Metal (1982). Although deemed thrash metal rather than black metal by today's standards, the album's lyrics and imagery focused more on anti-Christian and Satanic themes than any before it. Their music was fast, unpolished in production and with raspy or grunted vocals. Venom's members also adopted pseudonyms, a practice that would become widespread among black metal musicians.

Another major influence on black metal was the Swedish band Bathory. The band, led by Thomas Forsberg (aka 'Quorthon'), created "the blueprint for Scandinavian black metal". Not only was Bathory's music dark, fast, heavily distorted, lo-fi and with anti-Christian themes, Quorthon was also the first to use the "shrieked" vocals that came to define black metal. The band played in this style on their first four albums: Bathory (1984), The Return of the Darkness and Evil (1985), Under the Sign of the Black Mark (1987) and Blood Fire Death (1988). With Blood Fire Death and the two following albums, Bathory pioneered the style that would become known as Viking metal.

Hellhammer from Switzerland "made truly raw and brutal music" with Satanic lyrics, and became an important influence on later black metal; "Their simple yet effective riffs and fast guitar sound were groundbreaking, anticipating the later trademark sound of early Swedish death metal".In 1984, members of Hellhammer formed Celtic Frost, whose music "explored more orchestral and experimental territories. The lyrics also became more personal, with topics about inner feelings and majestic stories. But for a couple of years, Celtic Frost was one of the world's most extreme and original metal bands, with a huge impact on the mid-90's black metal scene". Tom G. Warrior of Hellhammer and Celtic Frost credited English hardcore punk band Discharge as "a revolution, much like Venom", saying, "When I heard the first two Discharge records, I was blown away. I was just starting to play an instrument and I had no idea you could go so far."

The Danish band Mercyful Fate influenced the Norwegian scene with their imagery and lyrics. Frontman King Diamond, who wore ghoulish black-and-white facepaint on stage, inspired what became known as "corpse paint".

Other artists usually considered part of this movement include Kreator, Sodom and Destruction (from Germany), Bulldozer and Death SS (from Italy), whose vocalist Steve Sylvester was a member of the Ordo Templi Orientis.

[Zhema]

Mulle Death SS, King Diamond ja Mercyful Fate on ihan vaan Heavy Metalia, mutta jos joku haluaa kutsua niitä Black Metaliksi, niin so not. Jos haluaa väkisin tehdä kaikesta pirun hankalaa niin siitä vaan.

Edit: Top-3 Blackie rieskat for reals:

1. W.A.S.P
2. The Last Command
3. The Grimson Idol

[P.K.]

Mulle Death SS, King Diamond ja Mercyful Fate on ihan vaan Heavy Metalia, mutta jos joku haluaa kutsua niitä Black Metaliksi, niin so not. Jos haluaa väkisin tehdä kaikesta pirun hankalaa niin siitä vaan.

Tässä olen samaa mieltä. Enkä myöskään ymmärrä noita Sodomin, Destructionin, Slayerin yms liittämistä black metalliin edes protomielessä. Tai ainakin voisi sanoa että Sodom yritti leikkiä peliä nimeltä black metal mutta se on ihan puhdas thrash metal-bändi ollut aina.

[Holden]

Vanhanapieruna pakko mainita, että kyllä 80-luvulla puhuttiin varsinkin rapakon takana black metallista siten, että bändit jotka käsitteli saatanallisia aiheita ja varsinkin palvoi, niin luokiteltiin black metalliksi ( itse asiassa black metal termi oli enemmän käytössä kuin thrash metal) (mm. Mercyful fate). Täytyy kuitenkin muistaa, että kriteerit oli erilaiset kuin nykyään ja koko musakenttää määriteltiin eri tavalla. 80-luvun alussa ja puolessavälissä sanoitukset määritteli onko black metallia vai ei. Nämä myöhemmät trendeilyt siten on nuorempien jannujen määrittelyjä mikä on sitä ihtiään.

Tää genretys on jotenkin, noh, ei-ihan-täyspäistä hommaa näin vuonna 2014, varsinkin kun 80-luvun bändeistä, joita voisi edes silloisessa kontekstissa tituulerata black metalliksi, ei runsauden pulaa ollut silloinkaan. Puhutaan kuitenkin n. kourallisesta bändejä, joilla etäisestä esi-bm-siemenestä huolimatta pääasiallisin musiikillinen elementti, tai "genre", oli death, thrash, heavy jne.

Ja voisihan sitä heittää vielä, että eihän se, että on mukana luomassa merkittävää musiikkia ja genren suuntaviivoja sen ohessa, tarkoita sitä, etteikö voisi olla ihan vitun kujalla aivan kaikesta, vrt. tapaus Fischer.

Täytyy kyllä sanoa, että en itekkään kyllä Mercyfulia ja King Diamondin edesottamuksia lue black metalliin. 83-85 vuosina kuitekin oli relevanttia puhua noiden kohdalla black metallista.

Sama.

[alspe]

Listan neljästä ensimmäisestä bändistä black metal kuitenkin sai alkunsa ja nuo biisit ovat edelleen genren kärkipäätä - eihän mikään tapa hyvää musiikkia. Huomioidaan siis vielä sekin että nuo neljä bändiä ja biisiä edustavat useampaa kuin yhtä genreä, black metal on vain yksi niistä, kuuleehan sen jokainen...sehän noissa bändeissä onkin niin hienoa, että niitä ei voi kahlita mihinkään tiettyyn sapluunaan vaan niiden skaala on laajempi.

Minusta taas black metal-bändeissä on hienoa juuri se erityinen tyyli jota edustavat. Black metal-musiikissa on paljon ominaisia piirteitä. Itselleni black metal on kylmiä tunnelmia/soundeja (Darkthrone, Immortal, Burzum) ja toisaalta kauniita kosketinvetoisiakin (Dimmu Borgir 90's, Gehenna First Spell, Burzum) juttuja.
Minusta Venomin musiikki on varmasti alkusysäys black metal-tyyppiselle kamalle, mutta itsessään se on kovin punk/rock-vaikutteista thrashmetallia. Paljon kuulee ihan Motörheadiakin siinä.

[Angry Neurotic]

No voihan, onko meiltä poloisilta viety genrettelynkin ilo näinä SOME-aikoina. Jatketaan spedeilyä, spedejen spedeilyä, kun nuo Zheman listat on niin inspiroivia:

Metallican Blackin, vain Black Metallican (hah!), top-5:

1. Wherever I May Roam
2. My Friend of Misery
3. The Unforgiven
4. Of Wolf and Man

ja todellisena sokerina, vai sanoisinko siirappina, pohjalla

5. Nothing Else Matters

[Nuclear Holocaust]

Ei tämä nyt niin vaikeata ole.

Ensimmäinen aalto - (Proto) Black Metal

Toinen aalto - TRUE Black Metal

Toisen aallon jälkeen (Pseudo/false/poser) Black Metal

[Holden]

Hieno lista. Voi vittu. 6_9

[venalaine]

Ei tämä nyt niin vaikeata ole.

Ensimmäinen aalto - (Proto) Black Metal

Toinen aalto - TRUE Black Metal

Toisen aallon jälkeen (Pseudo/false/poser) Black Metal

Mutta missä kulkeekaan raja sen toisen aallon ja sitä seuraavan ajanjakson välillä? Loppuiko toka aalto kenties DB:n Enthrone Darkness.... julkaisuun vaiko vuosituhannen vaihteeseen vai onko se oikeasti edes sidottu mihinkään aikaan vai pelkästään tiettyihin artisteihin? Kylläpäs tästä aiheesta voikin viilata helposti pilkkua.

[Oss1]

No kyllä mä nää dimmuborgirit ja cradleoffilthit sijottaisin johonkin muuhun porukkaan kun tohon varsinaiseen black metalliin. Olkoon sitten vaikka se kolmas aalto, miten vaan. Ehkä niin sanotun toisen aalloon voi katsoa päättyneeksi Norjan jamppojen mestariteoksiin, joita ei voinut enää jäljitellä (Burzum, Darkthrone, Enslaved).

Jos puhutaan esi-black metallista niin Sodomia ja Sepulturaa ei voi todellakaan jättää mainitsematta. Myös muut eurooppalaiset speed metal pumput kuten Kreator ja Destruction vaikuttivat mustaan metalliin. Itse en death metallin ja black metallin välillä vedä liian vahvaa lankaa. Tietenkin se oli luonnollinen jatkumo siihen aikaan, mutta black metallissa kuuluu vahvemmin punkin vaikutus kuin kuolonmetallissa, joka on mielestäni selkeä erottava tekijä.

[P.K.]

Jos puhutaan esi-black metallista niin Sepulturaa ei voi todellakaan jättää mainitsematta.

Jaa miksi? Bestial Devastationin takia? Enemmän Sarcófago vaikutti black metalliin kuin Sepultura ikinä. Sitä bändiä jopa Euronymous palvoi yli kaiken.

[Holden]

... mutta black metallissa kuuluu vahvemmin punkin vaikutus kuin kuolonmetallissa, joka on mielestäni selkeä erottava tekijä.

Tästä lisää, kiitos! Aivan uutta tietoa minulle. Ite oon ollut kuulevinani death metallissa paljon hardcore (punk) ja crossover-vaikutteita ja eritoten Ruotsi-death metallissa d-beatin/kängin vaikutus kuuluu edelleen lähestulkoon jokaisessa bändissä. Black metallilla ja punkilla ei ole ihmeemmin ollut toistensa kanssa tekemistä, yleinen harhaluulo, jonka perusta lienee jossain mustavalkoestetiikan ja yhteiskunnanvastaisuuden välissä. Grindistähän black metal taas on pöllinyt juttuja like it ain't no thang.

[-Untamo-]

Jaahas, Oss1 taas käy avaamassa tietopankkiaan

[venalaine]

No kyllä mä nää dimmuborgirit ja cradleoffilthit sijottaisin johonkin muuhun porukkaan kun tohon varsinaiseen black metalliin. Olkoon sitten vaikka se kolmas aalto, miten vaan. Ehkä niin sanotun toisen aalloon voi katsoa päättyneeksi Norjan jamppojen mestariteoksiin, joita ei voinut enää jäljitellä (Burzum, Darkthrone, Enslaved).

Tämä voi olla melko yleinen mielipide nyt, mutta veikkaampa, että 15-20 vuotta sitten aika harva kyseenalaisti etteikö esim. COF ja Dimmu Borgir kuuluisi black metal genreen. Kyllä ainakin minusta molempien bändien ensimmäiset tuotokset ovat selvästi black metallia. Onko siis niin, että bändien myöhemmät tekemiset ovat poistaneet myös ensimmäisiltä levytyksiltä niiden black metal statuksen?

Joskus olen myös miettinyt, että miksi esimerkiksi Emperor on laajalti skenemiestenkin hyväksymä bändi, mutta sitten taas vaikkapa se mainittu Dimmu saa pelkkää lokaa niskaansa. Pelkästä syntikasta se ei voi olla kiinni, sillä ujelsihan se myös Emperorin alkupään levyillä. Onko siis niin, että Dimmun suurin synti oli levyttää suurelle levy-yhtiölle? Olisiko Enthrone Darkness Triumphant myös true-miesten hyväksymä, jos samat biisit olisi nauhoitettu huonommilla saundeilla jollekin UG-lafkalle?

[ICon E]

Joskus olen myös miettinyt, että miksi esimerkiksi Emperor on laajalti skenemiestenkin hyväksymä bändi, mutta sitten taas vaikkapa se mainittu Dimmu saa pelkkää lokaa niskaansa. Pelkästä syntikasta se ei voi olla kiinni, sillä ujelsihan se myös Emperorin alkupään levyillä. Onko siis niin, että Dimmun suurin synti oli levyttää suurelle levy-yhtiölle? Olisiko Enthrone Darkness Triumphant myös true-miesten hyväksymä, jos samat biisit olisi nauhoitettu huonommilla saundeilla jollekin UG-lafkalle?.

Onko? Itse olen saanut sen kuvan, että "tosi jätkät" pitää vain siitä ekasta demosta ja EP:stä ja lopettaa kuuntelemisen viimeistään In Nightside Eclipseen. "Pehmommat" voivat pitää vielä Anthemsistakin, vaikka valtaosahan arvostaa sitäkin

IX. suhteen onkin sitten enemmän hajontaa, ja Prometheusta ei tunnu ylistävän ketään, vaikka pätevä levy onkin.

Dimmun suhteen en ole koskaan pahemmin lukenut tai kuullut Stormblåstia kritisoivaa mielipidettä, mutta Enthronen suhteen on sitten enemmän soraääniä. Ei se minustakaan ole kestänyt aikaa niin hyvin kuin esim. Emperorin klassikot.

Ehkä niin sanotun toisen aalloon voi katsoa päättyneeksi Norjan jamppojen mestariteoksiin, joita ei voinut enää jäljitellä (Burzum, Darkthrone, Enslaved).

Aika hyvin niitä on kyllä jäljitellyt yksi jos toinenkin...