IRON MAIDEN - Legacy Of The Beast

[Jussi]

En miekään (kuten varmaan hoettua..) hulluna ole AMOLAD:iin, varsinkaan paskaan loppupäähän albumia, mutta These Colours Don't Run on kuitenkin yksi sen kolmesta parhaasta The Pilgrimin ja Brighter Than a 1000 Sunsin kanssa.
Different Worldin (aivan hyvänä aloitusrokkerina) aliarvostaminen Täysin Epäonnistuneeseen Kappaleeseen (Wildest Dreams, olisi sinkun b-puolenakin _HUONO_) verrattuna taas kertoo Kavosen maun olevan pikkaisen kehno. Mutta väärillä jäljillä et aivan ole. On tuo hieman tylsä levy kuitenkin, ylipitkä jne.

[Sacrilegium]

En miekään (kuten varmaan hoettua..) hulluna ole AMOLAD:iin, varsinkaan paskaan loppupäähän albumia, mutta These Colours Don't Run on kuitenkin yksi sen kolmesta parhaasta The Pilgrimin ja Brighter Than a 1000 Sunsin kanssa.
Different Worldin (aivan hyvänä aloitusrokkerina) aliarvostaminen Täysin Epäonnistuneeseen Kappaleeseen (Wildest Dreams, olisi sinkun b-puolenakin _HUONO_) verrattuna taas kertoo Kavosen maun olevan pikkaisen kehno. Mutta väärillä jäljillä et aivan ole. On tuo hieman tylsä levy kuitenkin, ylipitkä jne.

Vähän samoilla linjoilla. AMOLAD on ihan ok levy, mutta ei mitenkään ihmeellinen teos. These Colours Don't Run, The Pilgrim ja Brighter Than a 1000 Sun todellakin levyn sitä parempaa puolta. Ei kyllä ihan hetkeen ole levyä tullut kuunneltua. Maidenia tulee enemmän noin muutenkin kuunneltua ... samalla kun itse soittelee biisejä kitaralla. Ei pahemmin noin muuten nykyisin.

[asa]

Minusta AMOLAD kuuluu edelleen pyhän kolminaisuuden (Powerslave, SIT, SSOASS) kylkeen, vähintäänkin ainakin TOP5 levyihin. Hieno albumi, jota jaksaa vieläkin kuunnella, toisin kuin BNW:ia ja DoD:ia.

[StuG]

2000- luvun maiden on paksusuolen mutkasta. Brave new vielä toimii joten kuten, mutta muuten mennään metsään. Ei niitä levytyksiä vaan juuri maideniksi tunnista. Tai niin no, onhan siellä ne maiden- tavaramerkit, mutta silti...

Tottahan toki uusin menee kuunteluun, mutta olen aika skeptinen lopputuloksen suhteen. Piece of Mind soimaan niin kyllä se siitä.

[Ice]

No onhan tuolla AMOLADilla Maidenin 2000-luvun paras biisi Out of the Shadows, mahtavaa rentoa kitarointia ja muutenkin sellainen letkeä biisi jonka pariin tulee aina vaan palattua. Benjamin Breeg on myös täyden kympin biisi kuten myös levyn päättävä The Legacy, jossa se biisin pituus on nimenomaan onnistuttu vääntämään onnistuneeksi eeppisyydeksi. For the Greater Good of God taas on sellainen biisi, etten jaksa kuunnella ollenkaan, siinä ole hyvää kun se yksi bridge.

[Lappis]

No onhan tuolla AMOLADilla Maidenin 2000-luvun paras biisi Out of the Shadows, mahtavaa rentoa kitarointia ja muutenkin sellainen letkeä biisi jonka pariin tulee aina vaan palattua. Benjamin Breeg on myös täyden kympin biisi kuten myös levyn päättävä The Legacy, jossa se biisin pituus on nimenomaan onnistuttu vääntämään onnistuneeksi eeppisyydeksi. For the Greater Good of God taas on sellainen biisi, etten jaksa kuunnella ollenkaan, siinä ole hyvää kun se yksi bridge.

Aina yhtä mielenkiintoisia nämä erivävät mielipiteet. Toi " Out of the shadows " on mun korviin taas ihan totaalihuttua ja täytekamaa. Skippaus aina. Benjaminin suhteen olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä; erinomainen biisi. The Legacy on nyt vieläkin kovempaa huttua kuin toi Shadows. Umpitylsä-ja paska. Greater Good taas on sitten levyn ehdoton helmi Benjaminin kanssa.
Uusia biisejä kävin kuuntelemassa El Doradon ja olihan surkea tekele. Toista biisiä en aio kuunnella vaan odottelen sen levyn ja tylytän sitten, mikäli tarvetta löytyy.

[Vic]

Omasta mielestäni AMOLAD on hivenen ylipitkä, ylieeppinen, ylimassiivinen, ylikunnianhimoinen jne... mutta on sillä silti hyvätkin hetkensä. Pilgrim, Benjamin Breeg ja For the Greater Good of God on levyn parhaat biisit.. kokonaisuus ei ole Maiden-albumiksi mikään kummoinen. 2000-luvun parhaana Maiden levynä pidän Dance of Deathia, joka on melkein kiitettävän arvoinen albumi, eikä häviä hirveästi edes 80-luvun kamallle. Kokonaisuus parempi, biisit parempia jne... toivottavasti Final Frontieriasta tulee toinen hieno Maidenin levy 00luvulle..

[Ice]

^Taitaa olla hieman myöhäistä kun ollaan jo 10-luvulla, vai ollaanko?

Mulla tuossa For the Greater Good of Godissa haittaa tuon saman lauseen jatkuva toistaminen, kuten The Angel and the Gamblerissakin. Lisäksi sävellys kuulostaa paikoin kuin The X-Factorilta jäänteeltä, eli paskalta kuten se levykin.

[Zhema]

Mulla tuossa For the Greater Good of Godissa haittaa tuon saman lauseen jatkuva toistaminen, kuten The Angel and the Gamblerissakin.

Kuis uppoo No More Lies, De Ja Vu tai vaikka Heaven Can Wait?

[Ice]

Mulla tuossa For the Greater Good of Godissa haittaa tuon saman lauseen jatkuva toistaminen, kuten The Angel and the Gamblerissakin.

Kuis uppoo No More Lies, De Ja Vu tai vaikka Heaven Can Wait?

No More Lies toimii, siinä se ei haittaa, kaksi viimeistä ei niinkään hyvin uppoa, muttan onhan tuossa Deja Vu:ssa hetkensä, on vain kahen mahtavan biisin välissä Somewhere in Timellä. Heaven Can Wait tais olla Jussin inhokki?

[Jussi]

Heaven Can Wait tais olla Jussin inhokki?

Kyllä, yksi näistä Maidenin kamalimmista joita on silti pidetty rotaatiossa (vastoin aiheestakin unhoitettuja Ganglandia & Invadersia, esimerkiksi). Ainoastaan se "take my hand..." -pätkä on tarttuvana toimiva, muuten koko kappale on silkkaa roskaa. Paska kertsi vain kruunaa kuonan.

Ihan kuten TNOTB, kuulin tuota HCW:takin n. 1993 kun a Real Live/Dead One -kaksikko ilmestyi. Numberin avatessa jälkimmäisen, olin aivan maassa että nyt tuli työnnettyä kädet paskaan ja 120 mk kaivoon, niin paska tuokin kappale on. Sitten onneksi tuli Trooper, jonka kitaramelodia herätti toiveita, Prowler, Transylvania... ennen loppupään hittejä (jossa tosin Sanctuary haittaisi heti kurjuudellaan) ja viidesluokkalainen Jussi oli loppujen lopuksi kokonaisuutena tyytyväinen ensimmäiseen IM-hankintaansa mutta noita em. biisejä, saati sitten muita kammotuksia (Can I Play With Madness) ei aika ole koskaan tehnyt paremmaksi. Mihinkäs ne siitä muuttuisivat.

[Sacrilegium]

Heaven Can Wait on muuten kauheimpia Maiden biisejä

[clairvoyant]

On totta että Heaven Can Wait on SiT-levyn heikoimpia ralleja. Pesee silti koko 2000-luvun tuotannon aivan helposti ehkä Ghost of the Navigatoria lukuunottamatta. Surullista mutta totta:(.

Nooh mutta jospa siinä uudella levyllä olisi tosiaan se loppupuoli kovaa kauraa kun näin lupaillaan, pakkohan se levy lienee ostaa kun nuo muutkin Maidenit jo hyllyssä killuvat.

[Tintti]

^Toi on muuten vittumaista, tottakai levy ostetaan kun ne muutkin siellä lilluu. Missä tässä menee raja, kuinka paska tarvii olla levyn, että voi jättää kokoelmaan aukon? Paha sanoa. Yhdellä kaverilla tosin puuttuu 1 ainoa Rushin levy eikä aio sitä hankkia, koska lempibändi mikä lempibändi niin se on siitä kuulemma niin huono. Osottaa kyllä melkosta selkärankaa minusta, en ite pystyisi moiseen.

[Teutates]

Kuunnelkaa nyt vaikka These Colours Don't Runin säkeistöä ja kertsiä, ei saatana. Eihän näillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Teen vastakysymyksen: Mitä tekemistä X Factorilla olevan Lord of the flies-biisin alulla on loppubiisin kanssa? Samaa on ollut havaittavissa aiemminkin:Tätä vois kysyä oikeastaan esim.Infinite Dreamsinkin kohdalla.Ei tämä yksin AMOLADin "vika" ole.

[Sacrilegium]

On totta että Heaven Can Wait on SiT-levyn heikoimpia ralleja. Pesee silti koko 2000-luvun tuotannon aivan helposti ehkä Ghost of the Navigatoria lukuunottamatta. Surullista mutta totta:(.

Nooh mutta jospa siinä uudella levyllä olisi tosiaan se loppupuoli kovaa kauraa kun näin lupaillaan, pakkohan se levy lienee ostaa kun nuo muutkin Maidenit jo hyllyssä killuvat.

No huh, onneksi näin ei minulla.

[Kavonen]

Teen vastakysymyksen: Mitä tekemistä X Factorilla olevan Lord of the flies-biisin alulla on loppubiisin kanssa?

Tunnelmallinen ja muuhun biisiin hyvin sopiva intro mun mielestä. These Colours Don't Runissa taas tunnelma ja kaikki muuttuu totaalisesti, ja kertosäe taitaisi sopia yhtä hyvin (tai siis huonosti) mihin tahansa muuhun levyn biisiin.

Infinite Dreamsin ylistystä en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Sangen tapahtumaköyhä laiskistelu Moonchildin perässä.

[Sabbathman]

^Toi on muuten vittumaista, tottakai levy ostetaan kun ne muutkin siellä lilluu. Missä tässä menee raja, kuinka paska tarvii olla levyn, että voi jättää kokoelmaan aukon? Paha sanoa. Yhdellä kaverilla tosin puuttuu 1 ainoa Rushin levy eikä aio sitä hankkia, koska lempibändi mikä lempibändi niin se on siitä kuulemma niin huono. Osottaa kyllä melkosta selkärankaa minusta, en ite pystyisi moiseen.

Puuttuvia levyjä omilta huippubändeiltä:

Dio
- Angry Machines

Black Sabbath
- Technical Ecstasy
- Never Say Die
- Forbidden

Iron Maiden
- Iron Maiden
- Killers
- The X Factor
- Virtual XI

Onhan näissäkin kaikissa pari hyvää biisiä per levy, mutta eipä ole ollu kiirettä ostaa näitä tähänkään päivään mennessä...

[Sacrilegium]

.......

Iron Maiden
- Iron Maiden
- Killers
- The X Factor
- Virtual XI

...

Ohoh, kaksi alinta ymmärrän kyllä, mutta nuo kaksi ylintä.. no, ei kait siinä.

[Cornucopia]

.......

Iron Maiden
- Iron Maiden
- Killers
- The X Factor
- Virtual XI

...

Ohoh, kaksi alinta ymmärrän kyllä, mutta nuo kaksi ylintä.. no, ei kait siinä.

No kyllähän The X Factor sentään pitää olla!

[Teutates]

Tunnelmallinen ja muuhun biisiin hyvin sopiva intro mun mielestä. These Colours Don't Runissa taas tunnelma ja kaikki muuttuu totaalisesti, ja kertosäe taitaisi sopia yhtä hyvin (tai siis huonosti) mihin tahansa muuhun levyn biisiin.

Siis Maidenin sovituksethan on just tossa mielessä kun sanoit tönköimmillään juurikin X-Factorin aikoihin.Eritoten juuri osien vaihdot ei kuulosta luontevilta vaan ne "töksähtää".Lord of the flies on tästä erinomainen esimerkki.Puhumattakaan Angel and the gamblerin myöhemmästä puuduttavasta toistosta.Aiemmin sovitukset toimi tuossa mielessä paremmin vaikka vastaavia esimerkkejä voi kaivaa sieltäkin (juurikin Infinite Dreams).

Infinite Dreamsin ylistystä en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Sangen tapahtumaköyhä laiskistelu Moonchildin perässä.

Moonchild on tyypillinen Maiden-levyn aloitus: Mitäänsanomaton verrattuna loppualbumin materiaaliin.Ei toki huono mutta varsinkin melodiat aika onnettomat rakenteeltaan jos muuhun albumin materiaaliin verrataan (CIPWM poislukien).

[Sacrilegium]

Teutates, Samoilla linjoilla.. Angel and the gambleri on todellakin rimanalitus Maidenilta . En voi käsittää miten joku voi pitää tästä tusinahutaisusta, mutta makunsa kullakin. Sitä biisiä tulee kyllä skipattua, jos X-Factor levy eksyy soittimeen.

[Kavonen]

Melkoisesti sitä saakin X-Factorilla skippailla.

[Teutates]

Melkoisesti sitä saakin X-Factorilla skippailla.

Joo Olin hieman epäselvä kommentissani.Lauseella: "Puhumattakaan Angel and the gamblerin myöhemmästä puuduttavasta toistosta" tarkoitin toki ,että Angel and the Gambler löytyy X-Factorin jälkeisestä tuotannosta jos joku nyt ei ihan tajunnut tuota.

Mainittakoon ,että pidän Maidenia tuotantonsa määrään nähden helvetin hyvälaatuisena bändinä joita ei maailmasta montaa löydy.Minusta esmes myöskin kovasti arvostamani Judas Priest on tehnyt paljon enemmän ns.heikompaa matskua omaan tuotantoonsa peilaten.

Minusta Maidenin aallonpohja koettiin X-Factor ja Virtual XI levyillä.Syy ei ollut yksinomaan Brucea heikomman laulajan vaan sovitusten tönkköys ja töksähtelevyys kasvoi sellaisiin mittoihin joista ei vieläkään ole tultu alas.Huolimatta muutamista aivan loistavista ideoistaan jää esim.X-Factor juurikin näiltä osin heikoksi.Nickin rummuttelukin on vain varjo edes Fear of the Darkista - 80-luvusta puhumattakaan.Lisäksi Bayley ei hanskannut vanhempaa matskua livenä kovin hyvin - johtuen tosin myös äänialastaan joka poikkesi Brucesta aika paljon.BNW:lle palasivat Bruce ja Adrian ja taso nousi kohisten vaikkei huippuvuosissa ollakaan.Väitän myös ,että kitaramelodioiden kirjoittajana ja biisintekijänä Janick Gers on tuonut bändiin paljon hyvääkin.

[StuG]

http://www.metal-archives.com/images/2/5/25_photo.jpg

Eddien kädessä oleva "avain" tuo jotain ihmeellisiä muistikuvantynkiä jostain toisesta yhteydestä, en vaan piru vie tiedä mistä. Nimenomaan sci-fi yhteydessä taisi olla.

X-factor on kyllä hyvä levy. Harrisin isä menehtyi levynteon aikoihin ja tämä heijastui itse biisimateriaalin tummuudessa. Venettä riepotteli varmasti myös moni muu asia..

Virtualista en sitten kyllä pidä pätkääkään. Powerslave ei juuri maistu, mutta piece of mind repii ykköspaikan. Debyytti on hieno ja killers suorastaan sanottuna omituinen.