Kun nyt noista levyistä on puhetta niin arvostelen pikaisesti kaikki olennaiset diskografiat.
Fright Night
Ensimmäinen hankala levy. Biisit eivät varsinaisesti ole paskoja, mutta on niissä vähän semmosta köykäisyyttä. Saundit ovat ihan toimivat, mutta tämä levy on kuitenkin minulle semmoista esi-Stratoa kuin sitä parasta Stratoa. Ihan toimiva kuitenkin.
3/5
Twilight Time
Huomattavasti parempi levy. Biisit ovat tarttuvia ja saundit pätevät. Välillä tuntuu että Helloween on ollut liian suora vaikuttaja, mutta toisaalta siitähän koko genre lähti liikkeelle ja Strato vaan kehitti juttua eteenpäin (jos mä nyt mistään mitään tajuan) ja myöhemmin aika moni muu tuli näitä pioneereja kopioimaan, joten antaa samankaltaisuuksien olla.
3½/5
Dreamspace
Ja taas paranee. Itse asiassa tämä on kaikessa omaperäisyydessään ja tunnelmassaan Straton parhaita levyjä. Ei levyn kaikki biisit yhtä loistavia ole, mutta onnistumisprosentti on sen verran kova ettei pahemmin haittaa. Paras kaikista "epätyypillisistä" Stratolevyistä.
4½/5
Fourth Dimension
Tälläkin levyllä on persoonallisia biisejä. Ja sitten niitä varmoja hittejä. Bändin nimikkobiisi on ensimmäinen soolotykitysklassikko, aivan tajuttoman loistava biisi ja yksi syy miksi Tolkki on paitsi verraton biisintekijä, myös kitaristi. We Hold the Key taas on bändin ensimmäinen eeppinen megateos.
4/5
Episode
Eikös tämä ole se levy josta kaikki tykkäävät? Ja muutenkin bändin läpimurto. En väitä vastaan sillä onhan tämä aivan huikea. Pakollinen pitkä biisi eli tällä kertaa Night Time Eclipse kun vielä olisi bändin parhaiden pitkien joukkoon, voisi Episode hyvinkin olla bändin paras levy.
5/5
Visions
Hittiputki jatkuu. Tämä ei vaan minun mielestäni ole niin lähellä täydellistä kuin Episode, vaikka onkin toki tajuttoman kova. Tekosyynä olkoon vaikka se, että paria biisiä tältä levyltä on soitettu keikoilla turhan paljon.
4½/5
Visions of Europe
Livelevy joka tekee kunniaa edellislevyjen klassikkobiiseille. Bändi sahaa täysillä ja yleisö on kovaääninen. Muistaakseni jossain mainittiin ettei biisejä ole ollenkaan miksattu tjsp. No, kyllä kai tämä jossain on miksattu, mutta jokin saundijuttu tällä levyllä on kuulemma tosi raaka ja rehellinen. Ja hyvät saundithan tässä on. Yleisökin pääsee oikeuksiinsa Foreverissä. Erinomainen livetys.
4½/5
Destiny
Tämä on kumma levy. Destiny ja erityisesti Anthem of the World ovat suunnilleen parhaita biisejä koskaan, mutta kaikki siinä välissä ei ole Straton parhaimmistoa. Erittäin hyviä biisejä, mutta eivät keskimäärin samaa tasoa kuin bändin parhailla levyillä. 4000 Rainy Nights erottuu kuitenkin edukseen, sillä siinä on jännä tunnelma.
4/5
Infinite
Tämä on mielestäni "tyypillisin" Stratolevy. Saundien, biisikaavan ja kaiken mahdollisen puolesta just niin klassista Stratoa kuin olla voi. Ja onhan tässä monta loistavaa biisiä, mutta myös pari heikompaa. Lisäksi mulle tulee jotenkin ähky olo tästä levystä.
4/5
Intermission
Random-biisien kokoelma, ei ihmeempää kokonaisuutta. Vähän kuten parilla edellisellä, suurin osa on täyttä Stratolaatua, mutta pari biisiä olisi taas voitu jättää pois (eli levyttämättä jos tämä olisi ollut uusi kokonaisuus). Tosin levyn pointtihan olikin kerätä kaikki b-puolet yhteen, joten en valita.
4/5
Elements pt 1
Jokainen biisi on kutakuinkin täydellinen. Summan osat ovat reippaasti parempia kuin mikään kokonaisuus. Eagleheart on helvetin tarttuva aloitus johon en kyllästy koskaan vaikka se soitettaisiin kolmesti joka keikalla. Soul of a Vagabond oli tajunnanräjäyttäjä vyöryessään Metalliliitossa. Find Your Own Voice on täydellinen vauhtibiisi. Fantasia on kaunis kuin mikä. Learning to Fly on, jos mahdollista, vielä täydellisempi ja viimeisen päälle hiottu vauhtibiisi. Papillon on omanlaisensa, loistava eikä joudu häpeämään ollenkaan paikkaansa levyllä. Stratofortress on puhdasta nerokkuutta. Elements ei ole ehkä niin loistava kuin Destinyn pitkät biisit, mutta helvetin kova joka tapauksessa. A Drop in the Ocean taas on täydellinen outro. Elements pt. 1 on Straton paras aikaansaannos ja musiikillinen huipentuma. Maailman paras levy.
666/5
Elements pt 2
Hankala kymmenes levy. Ei yhtä hyvä kuin isoveljensä, ja aluksi tämä tuntuikin aikamoiselta pettymykseltä, mutta kyllä siitä aika nopeasti erottui rehellinen joukko loistavia biisejä. Know the Difference tosin on ehkä bändin räikein filleri muuten niin hyvien biisien seurassa.
4/5
s/t
Tämä on kuulemma epätyypillinen Stratolevy. Minä kyllä pidin tästä erittäin paljon, ei haitannut ollenkaan jos muutama biisi oli vähän erilainen. Nyt kun luin Wikipediasta mitä kaikkea tässä oli muka erilaista, en kai voi muuta todeta kuin että minun korviini tämä kuulostaa Stratolta.
4/5
Polaris
Exit Tolkki! Enter Scifi! Bändin paras kansi ei kuitenkaan kätkenyt sisäänsä ihan normi-Straton mukaista laatua, mutta hyviä biisejä silti. On tälle pakko antaa kiitettävä arvosana. Kyllä se sen juuri ja juuri ansaitsee, vaikkei olekaan yhtä hyvä kuin kaikki muut tämän vuosituhannen Stratolevyt. Arvosanat ovat muutenkin perseestä.
4/5
Elysium
Hieno kansi kätki tällä kertaa sisäänsä levyn, jota en ole vielä saanut avattua niin millään. En muista muuta kuin Infernal Mazen kertosäkeen. Jos nyt pitäisi arvosana antaa, se olisi jotain 2/5 ja siinäkin on Stratolisää.
Timo Tolkki - Hymn to Life
Ei ole oikein metallia nämä, mikä on sääli. Mutta ei ollut kai tarkoituskaan olla. Hyviä nämä kuitenkin ovat melkein kaikki. Mitä nyt ainakin Father menee mun ymmärryksen yli. Classical Variationsia ja Saanaa en ole vielä onnistunut hankkimaan.
3½5/5
Revolution Renaissance - New Era
Biisit ovat samalla tavalla hyviä kuin Polariksella, eli potentiaalia olisi ollut enempäänkin. Ainakin laulajat ovat kovia tyyppejä. Ihan ookoo levy.
3/5
Revolution Renaissance - Age of Aquarius
Paljon parempi levy. Levyllä on täysin omanlaisensa tunnelma ja suurin osa biiseistä toimiikin loistavasti. Ainoastaan levyn loppupuolella So She Wears Black ja Kyrie Eleison tuntuvat paikoitellen puuduttavilta, mutta eivät nekään fillereiltä tunnu.
4½/5
Revolution Renaissance - Trinity
Tämä vaan paranee joka kuuntelulla. Biisit ovat kutakuinkin alusta loppuun silkkaa tykitystä. Tai no ehkä Dreamchild ei ole niin hyvä kuin muut, eikä Trinity ole pakolliseksi pitkäksi biisiksi NIIN hyvä, mutta paskan väliä sillä on. Trinity on RR:n paras levy. Sääli että taas niin hieno bändi menetti loistavan biisintekijän.
5/5
Kotipelto - Waiting for the Dawn
Tämän ketjun aihepiirin levyistä selkein teemalevy. Loistavia biisejä, mutta taas kerran loppupuolella on jokunen heikompi tekele. Pisin biisikään ei ole Stratoeeppinen, eikä sen kai ollut tarkoituskaan olla sillä tämä ei ole Straton vaan Kotipellon levy, mutta minun korvissani se on silti miinus
Kokonaisuutena levy on kuitenkin vahva kuin härkä.
4½/5
Kotipelto - Coldness
Ei niin hyvä kuin edellinen, mutta edelleen hyviä biisejä ja täysosumiakin on muutama mukana. Joo, perustelut toistaa itseään, no can do.
3½/5
Kotipelto - Serenity
Alkuun tämä tuntui pirun heikolta, mutta muutamalla kuuntelulla levy osoittautui todella hyväksi. Kotipelto keksi pyörän uudestaan eli väsäsi joukon hyviä hevi/power/whatever-biisejä. On siinä ja siinä onko tämä parempi kuin Coldness.
3½/5
), mutta s/t on mielestäni aika kehno. Sen jälkeen RR:ssä Tolkki tekikin heti 3 levyä täyttä asiaa.