Accept - Humanoid

[heraklos]

Enpä usko, jos tietää, mitä Acceptin historiassa on tapahtunut. 80-luvulla Udosta haluttiin eroon kaupallisen menestyksen himossa. 90-luvulla Accept tuli takaisin Udon kanssa ajatuksena tehdä taas metallia Restless And Wildin ja BTTW:n hengessä. Se idea toteutui jotakuinkin Objection Overruledin muodossa. Death Row'kin oli vielä metallia, mutta sitten Wolf sai taas idean alata väsätä mitäänsanomatonta hard rockia eikä "antanut" Udon laulaa joka biisissä. Tuloksena oli ehkä yksi kammottavimmista hard rock -levyistä Predator. Sitten lopahti into.

Udo joutui toistamiseen kasaamaan U.D.O.-bändinsä kiitos Wolfin oikkujen. Ei liene helppoa kasata bändiä uudestaan täysin alusta. Ja kun vielä ajatellaan, miten paljon paskaa Wolf on suustaan päästänyt vuosien aikana Udoa kohtaan, niin en ihmettele, ettei Udo halua liittyä Acceptiin. Wolf myös aikoinaan sanoi, ettei halua enää musiikkia tehdä, koska ei tykkää musiikkibisneksestä eikä halua enää viisikymppisenä musiikkia tehdä. Yhtäkkiä sitten Wolf halusi taas alkaa tehdä musiikkia. Miettikääpä nyt, millaista on olla tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, kuka muuttaa mieltään sen tahtiin, mistä tuuli puhaltaa.

Udon mielestä tuo Acceptin toinen tuleminen onnistui ainoastaan Objection Overruledin kanssa, sitten Wolf halusi alkaa kokeilla kaikenlaista eikä suostunut ottamaan Stefan Kaufmannia kakkoskitaristiksi. Acceptin ongelma on aina ollut huonot henkilökemiat; Accept oli jakaantunut oikeastaan kahteen leiriin: Wolf & Peter sekä Udo & Stefan.

Bändissä U.D.O. henkilökemiat toimivat ja siinä bändissä ei ole tuuliviirejä mukana, joten Udo voi olla täysin luottavaisena bändinsä jäseniin. Udo ei halunnut ottaa riskiä, että Wolfin mieli taas muuttuu yhden levyn takia ja että huonot kemiat pilaisivat jutun taas.

Kysykää keneltä tahansa, kuka on bändissä soittanut, miten tärkeätä on henkilökemia! Ehkäpä tuo Wolfin katkeruus (ilmenee pahan puhumisena) johtuu siitä, että Udon kanssa bändi möisi vieläkin enemmän levyjä ja siitä tulisi vieläkin enemmän rahaa.

[Sabbathman]

Tuntuu olevan järkeä pitkän linjan fanin eli herakloksen puheissa.

Oli kuinka oli, meillä on kuitenkin nyt kaksi pirun kovaa "acceptmaista" bändiä Saksasta, toinen nimellä Accept jossa alkuperäiskitaristi ja -basisti, toinen nimellä U.D.O. jossa myös 2 Acceptin alkuperäisjäsentä, laulaja ja ex-rumpali/nykyinen kitaristi. Itselleni kokonaisuutena kaikkein ultimaalisin juttu olisi ollut että Udo olisi laulanut tällä loistavalla Acceptin levyllä, mutta Accept onnistui uuden laulajan kanssa loistavasti, biisit puhuvat puolestaan ja laulaja toimii. Kyseessä on vuoden 2010 voittajalevy. Udon bändi jatkaa omalla "vahva heavyalbumi 2 vuoden välein" linjallaan ja hyvä niin että tulee uutta kunnon heavyä siltäkin suunnalta edelleen, itselleni Udon 2000-luvun tuotanto toimii erittäin hyvin, tuntuu että ote on vaan tiukentunut viime vuosien mittaan. Livekunto ja lavakarisma Udolla ja Stefanilla on pirun kova, Turun keikka tammikuussa hipoi täydellisyyttä. Ja olihan heillä 2 seinämällistä Acceptin vanhoja vahvistimiakin! Jos Udo olisi liittynyt takaisin Acceptiin niin se olisi ollut tietenkin majesteettia meille klassikko/nostalgiafriikeille mutta kolikon kääntöpuolena olisi ollut Udon järeän soolobändin ja sen materiaalin telakoituminen. Nyt Acceptin musiikki soi kahdessa bändissä, toisessa myös laulajan soolobändin materiaalia. 1+1 on tässä tapauksessa 3.

Sekin on tosiasia että 1996 - 2010 Acceptin ollessa telakalla toistamiseen, U.D.O. teki seuraavat levyt eli on aikamoinen lipunkantaja-heavypataljoona:

1997 Solid
1998 No Limits
1999 Holy
2002 Man And Machine
2004 Thunderball
2005 Mission No X.
2007 Mastercutor
2009 Dominator

Tammikuussa Udo on tehnyt Acceptista lähdön jälkeen saman määrän levyjä omin päin kuin teki Acceptin kanssa yhteensä.

[heraklos]

Oli kuinka oli, meillä on kuitenkin nyt kaksi pirun kovaa "acceptmaista" bändiä Saksasta, toinen nimellä Accept jossa alkuperäiskitaristi ja -basisti, toinen nimellä U.D.O. jossa myös 2 Acceptin alkuperäisjäsentä, laulaja ja ex-rumpali/nykyinen kitaristi.

Jep! Ja varmasti saadaan enemmän hyviä biisejä kuin jos Udo olisi hylännyt "soolobändinsä". Ehkäpä myös Acceptissa on hyvä henki päällä ja saamme nauttia enemmän kuin vain yhden albumin verran Acceptin tuotoksista.

[Death Metal Maniac]

U.D.O.:kin voisi vähän täräyttää ja heittä seuraavaksi kehiin uuden "Timebombinsa". Itse asiassa U.D.O.-bändillä olisi kaikki edellytykset tehdä sellainen uusi "(Pain)killeri", jos vain laittaisivat kortit kerralla pöydälle. Slovarit voisi ainakin jättää vittuun. Ehkä yksi puoli ballaadi olisi ihan jees. Itse epäilen Wolfin motiiveja, vaikka hyvän levyn näemmä ovatkin tehneet. Ei Accept ole vielä saanut kuin kaksi levyä aikaiseksi ilman Udoa, joten turha vielä paukutella henkseleitä tässä vaiheessa...

[Ekan kiven heittäjä]

1997 Solid
1998 No Limits
1999 Holy
2002 Man And Machine
2004 Thunderball
2005 Mission No X.
2007 Mastercutor
2009 Dominator

4 ekaa Udoa pesee kyllä minusta nuo 8 yhteenlaskettuna. Man And Machinen lasken ehkä joukon parhaimmaksi, joka ainakin mun korvaan kuulostaa eniten Acceptilta. Mitä muuten näillä 8 levyllä on yhteistä? Stefan Kaufmann, joka tuli bändiin Solidilla.
Ennen tuota ei minusta jämäbiisejä ollut levyillä oikeastaan lainkaan, suorastaan tasaisen tappavaa laatua, vaikka tuotantotahti oli melkein kovempi. Kuten sanottu, kyllä joka levyllä hetkensä on silti. Acceptilla en sen sijaan notkahduksina pidä kuin Predatoria ja Death Rowia edelleenkään.

Hyvä pointti noista henkilökemioista!! Valitettavia juttuja, mitä voi varmasti tarkastella monelta kantilta.

[Death Metal Maniac]

Iskin STAYING A LIFE-live tuplan soimaan ja kyllä lähti! ACCEPt-buumi iski. Oisko kellään myyrä mulle käytettynä uusin levy ja bändin logo paita?

[Lane]

Hienoa hevimetallia tämä 'Blood of the Nations', toivottavasti jaksavat poijjaat takoa tällaista lisää! Ei tule Udoa ikävä, mutta ei tarvitsekaan, thanks to U.D.O.! Kaikki hyvin, alles ist gut!

[heraklos]

Lokakuun 19. päivän yhden Accept-keikan voi seurata netistä. Kyseessä on yksi Kalifornian keikoista. Enemmän informaatiota asiasta on tuolla.

[Tervahauta]

Vittu. Vaikka hyvä tuo nykynen laulaja onkin, niin Accept ei ole Accept ilman Udoa.Piste.

[heraklos]

Vittu. Vaikka hyvä tuo nykynen laulaja onkin, niin Accept ei ole Accept ilman Udoa.Piste.

Ongelmahan on siinä, että Udo ei suostunut tulemaan enää laulajaksi Acceptiin. Sillä voi tietenkin spekuloida, kuka haluaa, olisiko bändin nimeksi pitänyt laittaa jokin muu.

[Sabbathman]

Mulle Accept on todellinen Accept vain kun siinä on Udo. Siihen ajatteluun on kasvettu vuosien myötä. Breaker, Restless And Wild, Balls To The Wall ja Metal Heart..päälle Staying A Life. Mutta...ajat ja henkilösuhteet muuttuvat, Udolla on pitkän linjan soolobändi millä edetä kuten ennenkin (onneksi on myös U.D.O. koska sieltä on tullut paljon hyvää musiikkia) ja pakko tässä on myös hyväksyä että "uusi" Accept on syntynyt tämän uuden vahvan levyn myötä. Vanha Accept...siihen voi aina palata laittamalla sen ajan levy soimaan, eihän se aikakausi katoa koskaan mihinkään. Yleisesti ottaen ja itseisarvoisesti tosiasiat pöytään lyömällä on kuitenkin pakko todeta että Blood Of The Nations on vaan järeä heavy metal teos, ei siitä mihinkään pääse. Välillä tuumailen itsekseni että "ei tämä Accept ole" tai "niin tässä on niitä Acceptin äijiä"...mutta nimet sikseen, on vaan pirun kova levy jossa kaikki iskee ja toimii alusta loppuun!!!

[Ekan kiven heittäjä]

Vittu. Vaikka hyvä tuo nykynen laulaja onkin, niin Accept ei ole Accept ilman Udoa.Piste.

Ongelmahan on siinä, että Udo ei suostunut tulemaan enää laulajaksi Acceptiin. Sillä voi tietenkin spekuloida, kuka haluaa, olisiko bändin nimeksi pitänyt laittaa jokin muu.

Ai vähän niinkuin Iron Maidenin olisi pitänyt Blazen levyille vaihtaa nimensä?

[heraklos]

Minulle henk.koht. tämä nykyinenkin Accept on Accept, mutta on olemassa myös täysin vastaisia mielipiteitä. Sitä yritin ed. viestilläni sanoa. Spelukoidahan saa, ei se kiellettyä ole. Udohan olisi halunnut ottaa Accept-nimen käyttöön omalle, nykyiselle bändilleen, mutta Wolf ja kumppanit olivat ehtineet hankkia Accept-nimeen oikeudet ennen Udoa.

[moottoripää]

Vittu. Vaikka hyvä tuo nykynen laulaja onkin, niin Accept ei ole Accept ilman Udoa.Piste.

Ongelmahan on siinä, että Udo ei suostunut tulemaan enää laulajaksi Acceptiin. Sillä voi tietenkin spekuloida, kuka haluaa, olisiko bändin nimeksi pitänyt laittaa jokin muu.

Ai vähän niinkuin Iron Maidenin olisi pitänyt Blazen levyille vaihtaa nimensä?

Aivan tai ehkä jo siinä vaiheessa kun Dickinson astui kehiin....ainua oikia on siis se Dianno

[Ekan kiven heittäjä]

tämä levy on tehty ilman muusikkojen sisältä kumpuavaa paloa. Ja siltä se kuullostaa

Onneksi näyttelevät kuitenkin sisäistä kumpuavaa paloa kohtuu hyvin livenä.

http://www.youtube.com/watch?v=zmngrIs_0TE

[Balm]

Ja onneksi bändiltä löytyy kotona kuunneltavaksi sellaisia klassikoita kuten "Death Row" ja "Predator", joilla sisältä kumpuava palo on oikein käsin kosketeltavissa.

Btw, mietin tässä, että vaikka Udon debyytille Acceptin äijät väänsivät biisit, ei edes se levy kuulosta niin paljon Acceptiltä kuin "Blood Of The Nations".

[heraklos]

Btw, mietin tässä, että vaikka Udon debyytille Acceptin äijät väänsivät biisit, ei edes se levy kuulosta niin paljon Acceptiltä kuin "Blood Of The Nations".

Niinpä - edes Objection Overuled ei juurikaan kuulostanut Acceptilta. BOTN kuulostaa; kaikki ne klassiset elementit on tuossa uudessa levyssä - laulua lukuun ottamatta, mikä sekin kyllä sujuu ilman suurempia moitteita.

Nyt kun tässä on ihmisiltä useampia kuunteluita takana, niin olisin ollut kiinnostunut kuulemaan, mikä on se ykkössuosikkibiisi tältä levyltä. Itselleni BOTN on aika tasainen levy, mutta silti itselleni ainakin yksi biisi nousee ylitse muiden ja se on Locked And Loaded, jossa eritoten tästä kohtaa alkava sooloilu on lähellä sydäntä.

[Ekan kiven heittäjä]

Avausbiisi hienon perinteisen soolon ohella on ollu mieluisa. Locked and Loaded maistuu, kuten myös Teutonic Terror. Kill the pain toki kauneimpana tuo tipan linssiin. Kuitenkin nimibiisi on noussut selkeästi ykköseksi omalla listalla, vaikkei se ehkä ole tyypillisintä Acceptia, erittäin pyhä pätkä!

[Balm]

Vau, mitä pohdintaa! Nyt kyllä meni ihan överiksi, ettei olisi tullut koko lasti reisille asti! Kuka on väittänytkään, että U.D.O. olisi sama kuin Accept?!

No ei kukaan, mikä vittu sinua vaivaa?

Accept teki levyn Blood of the Nations ilman alkuperäistä laulajaansa Udo Dirkschneideria!

Aa? Niinkö se menikin? Enpäs tiennytkään vaikka ko. levyn ostinkin!

[Ekan kiven heittäjä]

Vaikka piisit tekivät samat hekilöt kuin ennenkin on vaikeaa uskotella kuluttajalle että keulahahmolla ei olisi merkitystä.

Siitä en tiedä, kuinka vaikeaa se on, mutta helvetin hyvin Accept siinä ainakin on onnistunut. Voit todeta sen vaikka ihan tätä lautaa lueskellessa. Itsekään en olisi ikinä uskonut edes omalta kohdaltani tätä suopeutta asiaa kohtaan.

[Ekan kiven heittäjä]

Hyvin jyrää ympäri koko pallon!!!

http://www.acceptworldwide.com/26-0-Lat ... CCEPT.html

[heraklos]

Tuskinpa täällä kukaan pää märkänä vouhottaa enemmistön mielipiteitten mukaan. Asia voi olla niinkin, että enemmistö uuden levyn ostajista pitää siitä. Toki sitten jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä.

Itse olen ollut suht tyytyväinen Accept-levyihin 1980 - 2010, mutta debyytti (79) oli aivan surkea. Toinen floppi tuli Metal Heart -levyn kohdalla, vaikkakin on siinä muutama kunnon rykäisy: Metal Heart, Midnight Mover, Wrong Is Right, Too High To Get It Right ja Living For Tonite. Kolmas floppi oli itselleni Eat The Heat ja se neljäs floppi oli Predator. Vaikka Accept on minulle se ykkösbändi, niin silti pystyn kyllä sanomaan, mikä omasta mielestäni on surkeaa ja mikä ei.

Sen sijaan tällä uudella levyllä on lähes ne kaikki Accept-ominaisuudet olemassa ja itselleni tämä on ihan ensimmäinen Accept-levy, jonka jokaisesta biisistä pidän varauksetta. Jos biisit eivät miellyttäisi, sen kyllä myös sanoisin.

[Ead Hollfard]

Miten Heraklos luokittelee Metal Heartin flopiksi, jos kuitenkin puolet ko. levyn biiseistä ovat hyviä?

Anyway, uusi levy on kyllä toimiva kokonaisuus ja omatkin ennakkoasenteet ropisivat pois jo heti ensikuuntelulla. Hyvää jälkeä, etenkin No shelter, Time machine ja Teutonic terror!

[heraklos]

Sehän oli henkilökohtainen näkemykseni. Ja jokaisella noilla mainitsemallani flopilla (Accept, ETH, Predator, MH) on ainakin viitisen huonoa biisiä. Metal Heartilla sitten ne huonot biisit ovat todella huonoja.

Hyvistä levyistä: I'm A Rebelillä on yksi biisi, josta en pidä, ja se on China Lady. Breakerilla on Can't Stand The Night ainoa huono biisi. Restless and Wildilla Demon's Night on biisi, josta en pidä. BTTW:lla on kaksi biisiä, joista en erityisemmin pidä, ja lähes kaikki muut biisit ovat sitten minulle klassikkoja BTTW:lla. RR:lla on Man Enough To Cry, josta en pidä.

Minulle Accept-levy on floppi, jos vain puolet biiseistä on hyviä. En voi esimerkiksi käsittää, miksi ihmeessä on tehty niinkin huonoja biisejä kuin Up To The Limit, Screaming For A Love-Bite. Metal Heartilla mentiin muutenkin liikaa kohti kaupallisuutta, ja biisien taso kärsi. Ei siinä sen kummempaa syytä ole. Tiedän kyllä, että monet pitävät Metal Heart -levyä todella hyvänä - eikä siinä mitään ongelmaa ole.

Tuosta I'm A Rebel -levystä vielä sen verran, että se oli ensimmäinen Acceptin levy, jonka ostin ja se iski heti täysillä, kun sen vuonna 1981 ostin. Se levy on jotenkin aina minulle erityisasemassa jo siksikin, että se oli ensimmäisten levyjen joukossa, joita ostin.

[Balm]

Screaming For A Love-Bite

Tämä on kyllä yksi minun suosikeistani Metal Heartilta.

Enemmän kyllä itelle tökkii tuo Metal Heartin tuotanto joka saa ne hyvätkin biisit kuulostamaan jotenkin valjuilta. Esim. Balls To The Wallin tuotanto on paljon parempi.