IRON MAIDEN - Legacy Of The Beast

[P.K.]

Onko edelleenkään kukaan huomioinut, että The Red And The Black ja When the River Runs Deep menisivät Blazen laulamina The X Factor -biiseistä kuin väärä raha.

On huomattu, ja etenkin The Red and the Blackin kohdalla se on just näin!

[Jussi]

Onko edelleenkään kukaan huomioinut, että The Red And The Black ja When the River Runs Deep menisivät Blazen laulamina The X Factor -biiseistä kuin väärä raha.

On huomattu, ja etenkin The Red and the Blackin kohdalla se on just näin!

Se kai siinä osin viehättääkin (kts. ed. sivu), sekä Harrisin tunnistettavat perinteet. "Who-hoo-hou":t kun kuuluivat ekaa kertaa oli tän hymiön kanssa sama ilme:

[Ice]

Onko edelleenkään kukaan huomioinut, että The Red And The Black ja When the River Runs Deep menisivät Blazen laulamina The X Factor -biiseistä kuin väärä raha.

On huomattu, ja etenkin The Red and the Blackin kohdalla se on just näin!

Se kai siinä osin viehättääkin (kts. ed. sivu), sekä Harrisin tunnistettavat perinteet. "Who-hoo-hou":t kun kuuluivat ekaa kertaa oli tän hymiön kanssa sama ilme:

Nuo Whoot kun levyversiosta tipauttaisi, olisi todella mahtava ralli, mutta nykyiselläänkin hyvä ja juurikin sen väliosan "jammailun" ja soolospottien ansiosta. Ei nuo mainitut minusta ole täyttä paskaa kuten X-Factorin kaikki materiaali, joten en ymmärrä levyviittausta vaikkakin sen, että myös Blaze pystyisi nuo laulamaan, ei sitä kukaan tosin jaksaisi sitten kuunnella.

[Better_unborn]

Vanhana Maiden- fanina ostoksena levy oli pakollinen. Ensi tuntumalta erittäin vaikea levy päästä sisälle, mutta parin kuuntelun jälkeen ihan onnistunutta "perus- Maidenia". Ei valitettavasti herätä enää sellaisia tuntemuksia kun silloin reilu 30 vuotta sitten kun Maidenia alkoi kuuntelemaan...

The Red And The Black pikkasen junnaa paikallaan, mutta siinä olisi pikkaisen kulkevampana aineksia "Rime on Ancient Marinerin" kaltaiseksi klassikoksi. Jostain syystä olen aina eniten tykännyt Maidenin pitkistä biiseistä ja tässäkin tämä vetää voiton muista.

Kerran jälleen Maiden on onnistunut tekemään onnistuneen levyn, joka ei kuitenkaan aivan toista muita levyjä hukkaamatta silti Maidenmäisiä piirteitä. Tuolla levy- ja biisimäärällä se ON aina hyvä saavutus.

Ei muutakuin odottamaan kiertuetta.

[Munamankeli]

Muutaman kerran kuuneltuna sellainen 7.5 / 10 tekele. Helvetin huonot soundit jos vertaa esim. AMOLAD:iin. Ikään kuin kuuntelisi kaukana päälavalla soittavaa bändiä telttakankaan läpi. Virveli ei napsu riittävän napakasti ja peltien sihinän kuulee, mutta niitä on vaikea paikallistaa utuisessa stereokuvassa. Samoin kitaristit ja soolot jäävät jotenkin taka-alalle, äänimaton sisään. Eduksi laskettakoon se, ettei tämä ainakaan ole sitä geneeristä radiorockiin pakattua pökälesoundia.

Biiseistä jää jotenkin valju oli. Siinä niitä soljuu, minuutti minutin jälkeen, vaan mitä jäi mieleen? Hieman sama fiilis kuin Heaven & Hellin albumia kuunnellessa. Periaatteessa pätevää menoa, mutta eihän siihenkään ole tullut palattua sitten julkaisuvuoden. Pitääkin panna kuunteluun, josko nyt toimii paremmin.

[205306]

Viimeeksi kun ostin Iron Maidenin levyn, taisi olla vuosi 2000 & albumi Brave New World

The Book of Souls tuli napattua hyllystä matkaan ja täytyy sanoa että yllätyin todella, todella paljon.
Kun katsoo albumin lähtökohtia (tuplalevy ja pitkät biisit), niin itsellä oli "pelko" ylipitkästä tilulilu-levystä,
jota ei jaksa edes kuunnella loppuun.

Vielä mitä, Maidenihan osaa edelleen tehdä helvetin hyviä biisejä, albumi soljuu nätisti eteenpäin ilman
kompurointia. Toki on totta, ettei levyltä varsinaista hittiä löydy, mutta vahva kokonaisuus korvaa kyllä tämä puutteen hienosti.

En nyt ala erittelemään biisejä, jotka ns. maistuu mutta totean albumin kakkospuolen olevan se vahvempi osa.

Helvetin hieno levy wanhalta konkarilta, jonka pariin tulen palaamaan useasti.

[Judez]

Brucelta mielenkiintoista jutustelua syövästä ja toipumisesta:

[youtube]McKSl0q0wjQ[/youtube]

Parantuminen on vielä muutaman kuukauden verran kesken. Kurkusta poistettiin n. golfpallon sekä mansikan kokoiset kasvaimet. Kyllä tuon Brucen äänen huomaa ehkä hieman muuttuneen, mutta ulkoisesti ei kyllä uskoisi että hän on käynyt noin kovat operaatiot läpi.

[Shadowplay]

Parantuminen on vielä muutaman kuukauden verran kesken. Kurkusta poistettiin n. golfpallon sekä mansikan kokoiset kasvaimet. Kyllä tuon Brucen äänen huomaa ehkä hieman muuttuneen, mutta ulkoisesti ei kyllä uskoisi että hän on käynyt noin kovat operaatiot läpi.

Kyllä jotenkin Brucella on siltikin aika riutunut ulkonäkö (ainakin paino on tippunut vaikka onkin ollut kokoajan normimitoissa) näissä muutamissa tuoreissa haastatteluissa, eipä tosin ihme kun kuitenkin melkoisen rankan hoidon käynyt läpi.

Tuolla myös Bruce kertoo taistelustaan:
[youtube]IStFIvJLo9o[/youtube]

Ja tuolla siitä onko "The Book Of Souls" viimeinen Iron Maiden-albumi, vai ei:
[youtube]-IVqRSkmtO4[/youtube]

[asa]

Levy tuli vittuillakseen haettua Lahen Äksästä TO-PE välisenä yönä, vaikka oli tiedossa että "saan" kuunnella levyn vasta perjantai-iltapäivänä. Otin sen hauskana kokemuksena ja läppänä, onpahan jotain mitä muistella kiikkustuolissa, ja onhan nyt Maiden kuitenkin hieno yhteisö! Oli ihan hauskaa intoilla jonossa muiden samanmielisten kanssa. Ja sitäpaitsi kävin 2006 hakemassa AMOLADIN yömyynnistä Helsingin Äksästä, joten tällä kertaa ajomatka oli noin kymmenen kertaa lyhyempi sentään

Jaa miksikö sain kuunnella levyn vasta perjantaina? Olimme varanneet Maiden Ventures jätkien (Kollektiivi, joka on syntynyt vuosien ja ulkomailla Maidenin perässä reissaamisen myötä) kanssa mökin viikonlopuksi, ja teimme yhteisen sopimuksen että AINOASTAAN SINKKUBIISI oli lupa kuunnella etukäteen. Muun levyn neitsyys oli tarkoitus korkata YHDESSÄ, 20 jätkää vahvistettuna kahdella Kanadalaisella ja yhdellä Meksikolaisella. Ja voi pojat mikä viikonloppu! Naurua, hölmöilyä, hyviä ystäviä ja yhdessäoloa, sekä pirusti viinaa ja hyvää musiikkia. HELVETIN HYVÄÄ MUSIIKKIA! Heittämällä kovempi kuin sysipaska Final Frontier, ehkä jopa 2000-luvun kovin Maiden! AMOLADILLA on minun sydämessä erityinen paikka, ja rankkaan ko. levyn TOP 5 levyihin, ja tämä yltää tasossa yhtä korkealle, ellei jopa ohi. AMOLADIN puolella on aika, melkein 10 vuotta, joten sen parempaa vertailua on tähän väliin mahdotonta heittää, tämänkin levyn arvo avautuu vasta lopullisesti parin kk:n päästä ja useamman kuuntelun jälkeen.

Tuotannon puolella on menty tolkuttomasti eteenpäin. DoD, Amolad ja FF kärsii todella tunkkaisesta ja muhjuisesta saundista. Nyt saundi on huomattavasti selkeämpi, rummuista kuuluu haitsuniskut, pellit, sihahdukset ja kihahdukset hienosti, kitarat ovat selkeät ja raskaat (Maiden mittapuulla!). Lisääksi studiossa on selkeästi panostettu enemmän soittoon ja "harkitumpaan" tuotantoon. Tämä levy ei kuullosta siltä, että soittimet ja laulu on vedetty ykkösellä sisään, ja todettu että "se oli siinä, nyt mennään pubiin kaljalle!" Soitto on tällä kertaa mahtavan tiukkaa, Nicko vetää helvetin hyvällä kädellä! Toki kuten Starstrck mainitsi, mukana ovat paikoitellen tutut ja tylsät 2000-luvun maneerifillit, mutta yleinen soitto ja drive on 666% prosenttia pirteämpää kuin FF:llä. Lauluhin on pitkästä aikaa tehty enemmän stemmoja, ja käytetty kaikuja elävöittämään, asioita mitä puuttui demomaiselta Final Frontierilta. Ja laulusta puheenollen Brucea on nyt laulatettu paljon järkevämmällä rekisterillä. Muutamassa biisissä käydään ylärajoilla, mutta ainakaan omaan korvaan ei särähdä lähellekään pahasti missään biisissä, toisin kuin edellisellä. Muutenkin Brucen ääni tuntuu vahvalle ja eläväiselle.

Joitain miinuksia tuotantopuolella toki löytyy, suurimpina tomien jo ennestäänkin mainittu pahvilaatikkomaisuus, ja Harriksen signature-kalinan puute. Tomit ovat toki 666% paremmat kuin Brave New Worldin jälkeen yhdelläkään, ja luja volume laatukaiuttimista ammuttuna vähentää hieman pahvilaatikkomaisuutta, mutta Nickon kalvovalintojen johdosta noista tomeista ei valitettavasti saa irti tämän enempää. Valkoinen Ambassador lyöntikalvo ja Ebony resokalvo eivät yksinkertaisesti vaan tuota sellaista jytisevää saundia jota itse hevissä kaipaan. Jatsipimputtelut ja humppahommiin omiaan, mutta ei Heavy Metalliin.

En lähde nyt tässä vaiheessa tekemään mitään syvääluotaavaa analyysiä biisikohtaisesti. Vähiten on ihastuttanut The Great Unknown, Shadow of the Valley ja The Man of Sorrows. Death or Gloryn kertsisointukierto on helvetin tylsä ja antikliimaksi varsinkin hienon prechoruksen jälkeen, mutta muuten kyllä kelpo biisi.

Levyn ylivoimaisesti paras biisi on IF ETERNITY SHOULD FAIL. Jestas kun leuat loksahti kun ekaa pyöritystä kuunteli. Lisäksi The Red and The Black, The Book of Souls, Tears of the Clown ja Empire of the Clouds on jumalattoman kovia! Tears of the Clownilla on levyn paras kitarasoolo (by Adrian of course), muuten levyllä olevat soolot eivät ole jääneet mitenkään erityisesti mieleen. Perussuorittamista, eikä mitään ihmeellistä.

Summa summarum, erittäin vahva levy! Niskakarvoja nostattavan hienoja kitara ja laulumelodioita. Toki noista pitkistä biiseistä voisi leikata pari kolme minuuttia pois ilman että biisin hyvyys siitä kummemmin kärsisi, mutta ei mua ainakaan pahemmin närästä jos sinne eksyy yksi vähän huonompi riffi sekaan, jos biisi kuitenkin sitä lukuunottamatta on helvetin kova.

Näillä kuunteluilla (liki kymmenen pyöräytystä erilaisilla kuulokkeilla, stereoilla, autossa) vahva 9/10 levy!

[azagthoth]

Levy tuli vittuillakseen haettua Lahen Äksästä TO-PE välisenä yönä, vaikka oli tiedossa että "saan" kuunnella levyn vasta perjantai-iltapäivänä. Otin sen hauskana kokemuksena ja läppänä, onpahan jotain mitä muistella kiikkustuolissa, ja onhan nyt Maiden kuitenkin hieno yhteisö! Oli ihan hauskaa intoilla jonossa muiden samanmielisten kanssa.

Saman ostotoimenpiteen tein itsekin, samana hetkenä, samaisesta lahtelaisesta Äxästä. (A matter of life and death -huppari päällä, kuinkas muuten.) Ja pääasiassa juuri tuosta samaisesta syystä eli että muistaa ainakin millaisena hetkenä levyn osti. Hieman yllätti kuinka monta muuta paikalla oli, vaikka en kyllä olettanutkaan että olisin ainoa joka saapuu paikalle. Kuiteissa olleet kellonajat näytti harmillisesti vähän mitä sattuu, mutta mutta...

[asa]

Muutaman kerran kuuneltuna sellainen 7.5 / 10 tekele. Helvetin huonot soundit jos vertaa esim. AMOLAD:iin. Ikään kuin kuuntelisi kaukana päälavalla soittavaa bändiä telttakankaan läpi. Virveli ei napsu riittävän napakasti ja peltien sihinän kuulee, mutta niitä on vaikea paikallistaa utuisessa stereokuvassa. Samoin kitaristit ja soolot jäävät jotenkin taka-alalle, äänimaton sisään. Eduksi laskettakoon se, ettei tämä ainakaan ole sitä geneeristä radiorockiin pakattua pökälesoundia.

Joko olet aivan helvetillinen audiofiili, tai sitten sulla on helvetin huono stereolaitteisto. Tällä levyllä on ylivoimaisesti tasapainoisin ja selkein Caveman-tuotanto. Minä olen jo vuosia toivonut että heittäisivät Luolamiehen helvettiin, eikä tämä vieläkään ole nappisuoritus, vaikka parempi onkin. Toivoisin että kokeilisivat kunnon tuottajaa/äänittäjää, mutta eivät ne nyt enää rupee vaihtamaan uran loppuvaiheilla, joten tähän nyt on tyydyttävä. Ehkä sitten seuraavalla levyllä löytyy äänipöydästä hyvät asetukset?

[clairvoyant]

Samaa mieltä edellisen kanssa, selvästi paremmat soundit kuin vähään aikaan. Ei toki mitkään mahtavat, mutta 2000-luvun Maideniksi oikein hyvät.

Yksi levyhän unohtui vissiin kokonaan masteroidakin, olikos se nyt AMOLAD?

Harmi, ettei Caveman saa bassoa läheskään yhtä napakan kuuloiseksi kuin Birch tai Harris itse (vai kuka sen X-Factorin nyt tuottikaan). Olis kuitenkin tässä bändissä ns. kohdallaan.

[P.K.]

Yksi levyhän unohtui vissiin kokonaan masteroidakin, olikos se nyt AMOLAD?

Jätettiin masteroimatta koska Harris oli sitä mieltä että ihan ok sellaisenaan.

vai kuka sen X-Factorin nyt tuottikaan

Harris ja Nigel Green.

[Nuclear Holocaust]

Tuottajista puheen ollen, niin uusimmassa Infernossa oli juttua Amorphis yhtyeen studiotyöskentelystä.

Hieman huvitti, kun Bogrenin Jens oli ladellut päin näköä, että: "Toi on perseestä, tehdäänpä se tälleen" Ko. herraa ei myös passannut häiritä, kun oli säätämässä.

Vähän tuommoista ryhtiä antavaa toimintaa kaipaisin Maidenin tuottajalta, että kaikki kura ei käy laatuun.

[P.K.]

Sitähän se tuottajan tehtävä on. Mutta on aika ilmeistä että todellinen tuottaja on Steve Harris ja Shirleyn oikea titteli olisi "engineer" eli nappulan painelija.

[clairvoyant]

Yksi levyhän unohtui vissiin kokonaan masteroidakin, olikos se nyt AMOLAD?

Jätettiin masteroimatta koska Harris oli sitä mieltä että ihan ok sellaisenaan.

No joo, tähän viittasin. En tarkoittanut, että olisivat sananmukaisesti unohtaneet. Käsittämättömän tuntuinen ratkaisu silti.

[Balm]

Yksi levyhän unohtui vissiin kokonaan masteroidakin, olikos se nyt AMOLAD?

Jätettiin masteroimatta koska Harris oli sitä mieltä että ihan ok sellaisenaan.

No joo, tähän viittasin. En tarkoittanut, että olisivat sananmukaisesti unohtaneet. Käsittämättömän tuntuinen ratkaisu silti.

Kyseessä taisi olla Dance Of Death. Tuottaja poltti tyypeille valmiin miksatun levyn kotiin kuunneltavaksi ja laittoi jonkinlaisen pikakuuntelumasterin siihen. Harris oli sitä mieltä, että hänen stereoissaan levy kuulosti niin hienolta, että muuta masterointia ei tarvita. Harmi vain, että kaikkien muiden stereoissa kuulostaa paskalta. Semmostapittää.

[P.K.]

Dance of Death on masteroitu. Kyllä se oli tuo Matter of Life and Death.

http://www.blabbermouth.net/news/iron-m ... new-album/

[Balm]

^Kas, olisin voinut vannoa kuulleeni DOD:n kohdalla tehdyn tuon mainitsemani proseduurin mukaisesti, mutta ehkä se tosiaan oli AMOLAD.

Ja ehkä DOD kuulostaa paskalta myös Harrisin stereoissa.

[Sir Juzzi]

... Shirleyn oikea titteli olisi "engineer" eli nappulan painelija.

Joku kirjoitti aikanaan Mike Portnoyn foorumille kolme sanaa täyttä asiaa, kun Dream Theaterin Train of Thought (muistaakseni) tuli pihalle. "Shirley shouldn't mix." En käsitä mikä sitä miestä vaivaa, kun aina pitää vetää soundi tuollaiseksi ihmeen pöhöttyneeksi mölyksi. Ei siis ole pelkästään Maidenin ongelma.

No joo, tähän viittasin. En tarkoittanut, että olisivat sananmukaisesti unohtaneet. Käsittämättömän tuntuinen ratkaisu silti.

Minä kyllä tavallaan ymmärrän Harrisia. Ilmeisesti Rushin jätkät ovat myös kironneet muutaman levynsä masteroinnin alimpaan helvettiin, kun näkemyksen kanssa miksattu levy on tylysti kompressoitu aivan lyttyyn ja vedetty volat niin kovalle että levy klippaa monin paikoin. Käsittääkseni Harriskin perusteli AMOLAD:n masteroimattomuutta sillä, että eivät halunneet kenenkään menevän ryssimään sitä soundia, mikä oltiin miksaajan kanssa luotu.

[Pagan Fears]

Mä en ole kyllä koskaan ymmärtänyt AMOLADin soundejen haukkumista. Sopivat hyvin levylle ja omaan korvaan ovat aina hyvältä kuulostaneet.

[pslaver]

Taisi olla Rushin Vapor Trails, joka masteroitiin aika tukkoon... myöhemmin siitä tuli se korjattu versio.
Tämä Maiden kuulostaa kyllä yllättävän pirteälle edellisten jälkeen. Kuten monet jo täällä todenneet, on miksaus selkeästi parempi (tai vähemmän huono) kuin edelliset Shirleyt. Muutenkin on viimeistellymmän oloinen. Brucen laulu kuulostaa jotenkin rennommalle, ja muutenkin on tasonnostoa havaittavissa.
Ensimmäinen levy (tai 3 vinyylin puolikasta) on kova, mutta toinen puolisko vähän heikompi (ainakin siltä tuntuisi näin viikon jälkeen, että toiselta puolelta tulee skipattua noita biisejä herkemmin).
Nyt jo kuunnellut tätä enemmän kuin Final Frontieria.

[Munamankeli]

Joko olet aivan helvetillinen audiofiili, tai sitten sulla on helvetin huono stereolaitteisto. Tällä levyllä on ylivoimaisesti tasapainoisin ja selkein Caveman-tuotanto.

Enpä taida olla kumpaakaan. Äänilähteenä Spotifyn suoltama Ogg Vorbis 320 kb/s joka tulee MacBook Pron läpi B&W P5 kuulokkeisiin. Täytyy myöhemmin kuunnella CD:ltä.

AMOLAD kuulostaa jotenkin luonnollisemmalta, vähemmän tuotetulta. Ehkä masteroinnin puute tekee sen? Tasapainoisuudesta olen samaa mieltä. Uusi on selvästi enemmän balanssissa ja AMOLAD:ssa esimerkiksi virveli nousee esiin, mikä toimii minulle.

Kuuntelin huvikseni muitakin 2000-luvun levyjä, ja DoD ja BNW kuulostivat yllättävän hyviltä, ehkä hieman kokoon puristetuilta. Ne soivat kuultavasti lujempaa kuin The Final Frontier ja The Book of Souls. Sen sijaan muihin verrattuna AMOLAD:ia kuunnellessa äänenvoimakkuutta joutuu nostamaan pykälän tai pari. Johtunee masteroinnin puutteesta. CD-lähdettä verrattaessa AMLOAD:n DR lukema on suurempi kuin näillä muilla. Eipähän mene tukkoon ja soi niin pirun lujaa kuten esim. Black Sabbathin 13.

[kupteri]

Omaan korvaan BNW soi just sopivasti, DOD pikkusen liian "kovaa", AMOLAD taas vaisulta (vaikka volaa lisäis) ja nämä kaksi uusinta taas aika tasapainoisesti.

---

Muuten Maidenin 2000-luvun tuotannosta BNW on ehdottomasti paras, vain pari biisiä jää vähän jälkeen muista mutta hyvä paketti. Oikein hyvä. Suorempaa toimintaa ja pidemmätkin biisit uppoaa.

DOD alkaa lupaavasti mutta ote kirpoaa nimibiisin jälkeen. Alussa kyllä toimii useampikin biisi. Ehkä pikkusen liiankin dominoivasti 1-3 ja 5 iskee. Ei siinä, on siellä myöhemminkin jotain hyviä juttuja mutta toisaalta jotain semmoista himmailua ettei vaan jaksa.

AMOLAD oli pettymys, siitä ei tullu kaveria vaikka kuinka koitti. Lupaili ja välissä hyvä meno mutta sitten taas puolivälin jälkeen ei oikein enää jaksanu. Liian tasapaksulta alkoi tuntua. Jotenkin eeppisyys kasvanu eikä rokkimenoa niin irtoa.

TFF:n intro oli hirveä (harmi kun se ei oo erillinen levyllä kuten liveversiossa) mutta muuten se eka biisi toimi. Sekalaisesti oli hyvää matskua ja sitten vähän semmoisia mistä ei saanu niin kiinni. Brucen soolokin tuli mieleen ja soundit melko "luomut". Parempi kuin edeltäjä mutta ei kilpaile voitosta.

Tää uusin sitten... soundipuoli jatkaa samaa linjaa. Biiseissä on ehkä eniten heittelyä mitä koskaan, aika raakaa materiaalia. Toisaalta kyllä tuoltakin toimivia juttuja löytyy eikä Brucen pitkä biisi kyllästytä, ihme kyllä. Osaltaan siis parantaa edellisestä, osaltaan hämmentää edelleen. Hitto että paremmilla rumpusoundeilla ja timmimmällä tuotannolla tekis ihmeitä. Biiseissä on kyllä kaikuja 2000-luvun muusta matskusta, Janick ainakin kopioi itseään. Steve ei oo onnistunu sävellyshommissa eikä bassosoundikaan ole sitä mitä siltä odottaisi. Kolinaa kaivataan.

[Jussi]

DOD alkaa lupaavasti mutta ote kirpoaa nimibiisin jälkeen. Alussa kyllä toimii useampikin biisi. Ehkä pikkusen liiankin dominoivasti 1-3 ja 5 iskee. Ei siinä, on siellä myöhemminkin jotain hyviä juttuja mutta toisaalta jotain semmoista himmailua ettei vaan jaksa.

Elä viitti että Maidenin 3 paskimman biisin joukossa _koko uralta_ oleva Wildest Dreams dominoisi oikeasti mm. hyvät kertsit omaavia Face In The Sandia tai Age Of Innocencea Journeyman ja Paschendale vielä, ihan huippukamaa. Mulle taas noita ennen ei oikein ole kuin Rainmaker ja New Frontier, nimibiisin (levyn paras, sitä intron tunnelmaa!) ohella.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei a Matter Of Life And Deathin loppupuolta (8-10) oikein jaksa.