INFERNO

[MRiekki]

http://www.inferno.fi

Sieltäpä löytyy 11.12. ilmestyvän lehden kansi ja sisältö. Saitilla myös uutta AC/DC-skabaa, livearvioita ja mitä lie.

[mape]

Armoton tarjous lautalaisille: http://www.inferno.fi/imperiumi/

[cfe]

Armoton tarjous lautalaisille: http://www.inferno.fi/imperiumi/

Tilasin!

[cfe]

Armoton tarjous lautalaisille: http://www.inferno.fi/imperiumi/

Tilasin!

Kerkeääko tämä viimeisin 11.12. ilmestynyt lehti tähän tarjoukseen, jos täytti tilauslomakkeen ke 9.12.?

[Makke]

Armoton tarjous lautalaisille: http://www.inferno.fi/imperiumi/

Tilasin!

Kerkeääko tämä viimeisin 11.12. ilmestynyt lehti tähän tarjoukseen, jos täytti tilauslomakkeen ke 9.12.?

Kannattaa tuolta kysyä.

TILAAJAPALVELU
03 4246 5340 (Arkisin klo 8-16)
tilaajapalvelu@popmedia.fi

[Death Metal Maniac]

En tilaa, mutta luen kyseistä lehteä. Viimeisin numero tuli jopa ostettua mutta ei niitä kaikkia jaksa. Tuli tuosta kannesta mieleen, että vaikka Marko hieno mies onkin, alkaa ehkä vähän jo ottamaan päähän kun naama on joka paikassa ja kuorsota, mitä vittua? Keskittyisi olennaiseen, eli Nightwishillä rahat pois ja Tarotilla heviä! Ihan kiva, että Lien In Ruinsia oltiin haastateltu.

[MRiekki]

Ihsahn-kisaa, voittajia, Moottoripää-arviota...

[pomppuli]

Sentenced-skabassa oli kyllä turhin lohdutuspalkinto ikinä. Eihän tuollaisella mainosjulisteella mitään tee! Joku vähän hienompi juliste t-paidasta puhumattakaan olisi kyllä maistunut makoisalta.

[MRiekki]

Ihsahn-voittajat, Stam1na-skabaa, vuoden 2009 raskaimpia...

[MRiekki]

Iik! Kääk! Ville Valo Infernon kannessa. Muutama rumempikin ukko lehdestä onneksi löytyy. Perjantaina ilmestyy.

[JHell]

Iik! Kääk! Ville Valo Infernon kannessa. Muutama rumempikin ukko lehdestä onneksi löytyy. Perjantaina ilmestyy.

No hyvä. Se olikin odotettu piste sille, että lopetan tilauksen.

[Hammer9]

Inferno-tilauksen lopettaminen kävi itselläkin mielessä. Vielä en ole uusinta numeroa kerennyt tarkemmin lukemaan, mutta mielenkiinnoton ja negatiivissävytteinen juttu Unkarin metallista pisti aamukahvit väärään kurkkuun. Juttu oli yleissävyltään niin yököttävän yleistävä ja länsimaisesta näkökulmasta kirjoitettu, että se jätti varmasti valtaosalle lukijoistaan kuvan unkarilaisesta metallista ala-arvoisena harrastelijatouhuna. Huvittavaa oli myös sekin, että jutussa Hammer Recordsista puhuttiin monopolina, vaikka eihän se nyt todellisuudessa ole monopoli sen enempää kuin vaikkapa Spinefarm Suomessa. Mitä kyseiseen Hammer Recordsiin tulee, niin levy-yhtiön levykaupassakin tuli saatua parempaa palvelua kuin suomalaisessa levykaupassa ikinä.

Itse pidän keskimäärin enemmän unkarilaisesta metallista kuin suomalaisesta, mutta on valitettavaa, että näin tympeästi kirjoitettujen juttujen kautta valtaosa Infernon lukijoista ohittaa Unkarin raskaamman musiikin olankohautuksella. Todella useat unkarilaiset diggaavat erityisesti suomalaisista ja fanittavat suomalaista metallia. Suomalaiset vastaavat lokaamalla unkarilaisen metallin, vaikka Unkarista tulee toinen toistaan loistavampia yhtyeitä, kun jaksaa kaivaa vähän pintaa syvemmältä. Jotenkin myös tuosta jutusta paistoi läpi se, että perinteisen hevin bändit käsiteltiin lyhyesti ja ytimekkäästi, vaikka juuri niistä olisi voinut kertoa enemmänkin. Sentään Pokolgépistä (Joka muuten tarkoittaa Uutispommia, eikä Helvetinkonetta. Helvetinkone on suora virheellinen käännös. Kysyin asiaa unkaria opiskelevalta vaimoltani. Helvetinkoneeksi kääntäminen on kuulemma yhtä väärin kuin jos Drowned Rat käänettäisiin suoraan Uitetuksi rotaksi). puhuttiin kehuvaan sävyyn ja Kalapácsin ääntäkin ylistettiin. Mitä on käppähevi, kun yksi suosikkibändeistäni, eli Ossian, sellaista kuulemma soittaa?

Mitä tuohon harrastelijuuteen tulee, niin pitkälti se, ettei Unkari-bändit ole breikanneet ulkomailla johtuu laulukielestä ja huonosta markkinoinnista. Suurta yleisöä ei valitettavasti kiinnosta kuunnella unkariksi laulettua metallia, vaikka biisit olisivat liki maailman parhaita. Vaikka bändejä ei saada kunnolla vietyä ulkomaille (eli ongelmia toki on), niin miksi pitää kirjoittaa maan musiikkitarjonnasta noin kalseaan sävyyn. Erilaisella asiapainotuksella, paremmilla tiedoilla ja niiden maan metallin hienojen puolien kehumisella jutusta olisi voinut saada oivan lähtölaukauksen useiden heavy-ihmisten Unkari-kiinnostukselle. Nyt lukijoille (jotka eivät siis tiedä jo unkarilaisesta metallista etukäteen) jää väkisin kuva "Unkari-metalli ei ole yhtään ihmeellistä, joten eipä siihen tarvinne tutustua tarkemmin". Itse nautin jatkossakin unkarilaisesta heavysta, vaikka koko länsimaisuutta ylistävä metal-maailma olisi eri mieltä. Ei selmiä sioille, kuten sanotaan.

[Ice]

^En minä ainakaan minkään yhden jutun perusteella muodosta kuvaa yhtään mistään, ja tuskin kukaan muukaa omilla aivoillaa ajatteleva. Lähinnä moinen juttu herättäisi mielenkiinnon tutustua asiaan tarkemmin ja muuta kautta, joksi se lienee tarkoitettu, mielenkiinnon herättämiseksi. No en ole juttua lukenut mutta tuo avautuminen sai asiasta kiinnostumaan, joten huomenna lehti kainaloon ja tutustumaan. Kysymys vain, että kuka edes hankkii musiikkia sen perusteella missä se on tehty?

[Billy Idol]

Kiitokset palautteesta, arvon Hammer9. Toivottavasti et pistä pahitteeksi, että kyseisen jutun kirjoittajana vastaan näin julkisesti ja yksityiskohtia halkoen palautteeseesi.

Kirjoitat, että sinut sai pahoinvoimaan mainitun Unkari-artikkelin yleistävyys. Olemme samassa veneessä; minuakin usein harmittaa väkevästi, että lehtijuttuihin jää karrikoituja, perustelemattomia tai ohuesti argumentoituja näkemyksiä. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että printtijulkaisuihin tilattavat tekstit kirjoitetaan valtaosin jotakin merkkimäärää vastaan, niin tässäkin tapauksessa. Kun on kyse niinkin laaja-alaisesta tekstiaihiosta kuin yhden maan musiikillisen alakulttuurin historia ja nykyisyys, ymmärtänet varmaan, että tiettyjä yleistyksiä on pakko tehdä, raflasivat ne tai eivät. Kuten tekstissäkin todetaan, Unkari-raportin kohdalla jutun lähteinä toimivat Attila Csihar, eräs maan metalligenressä pitkäaikaisimmin toimineista henkilöistä, András Nagy, maan kansainvälisesti tunnustetuimpiin nykymetalliyhtyeisiin kuuluvan Sear Blissin nokkahahmo, sekä Janne-Pekka Muikku, maassa pitkään asunut ja levyteollisuudesta paljon Firebox-kytkyjensäkin kautta tietävä levydiileri. Jälkimmäinen auttoi minua kullanarvoisella tavalla suorittamalla omia kyselyitä useiden maan metallitoimijoiden keskuudessa. Kirjoitin tekstiin toki myös omia havaintojani, jotka ovat peräisin keskusteluista unkarilaisten metallistien ja unkarilaisesta metallista muutoin tietävien kanssa tahikka alan lähdekirjallisuudesta internetitse tai lehdistöitse. Mitään tuulesta temmattuja ajatuksia en siis juttuun hyväksynyt, ja haluankin painottaa, että moni artikkelissa mainituista referoiduistakin tiedoista on peräisin suoraan lähteiden kertomasta. Ja jos joku tässä vaiheessa alkaa valittaa puutteellisesta lähdekritiikistä ja lähteiden ristikkäisestä tarkastamisesta, tervetuloa auttamaan metallilehden tekemisessä, taustatoimitusapu on näissä puitteissa aina tarpeen.

Huvittavaa oli myös sekin, että jutussa Hammer Recordsista puhuttiin monopolina, vaikka eihän se nyt todellisuudessa ole monopoli sen enempää kuin vaikkapa Spinefarm Suomessa.

Tekstin huomio Hammerista monopolina perustuu tarkalleen siihen, että useampi informantti on valitellut yhtiön valta-asemaa unkarilaisessa metalliskenessä. Jos lafka omistaa kolme levy-yhtiötä, on maan ainoa ammattimainen metallijakelija, julkaisee merkittävää metallilehteä, pitää isoa levykauppaa pääkaupungissa ja valitsee Sziget-festarin metallibändejä, ymmärrän että tilanne saattaa jotakuta riepoa ja irrottaa suusta monopolikyräilyjä.

Mitä kyseiseen Hammer Recordsiin tulee, niin levy-yhtiön levykaupassakin tuli saatua parempaa palvelua kuin suomalaisessa levykaupassa ikinä.

Tällä on unkarilaisen metallin kanssa yhtä paljon tekemistä kuin sillä, että unkarilaiset tuntuvat noin keskimäärinkin suomalaisia ulospäin suuntautuneemmilta ja myötämielisemmiltä.

Itse pidän keskimäärin enemmän unkarilaisesta metallista kuin suomalaisesta, mutta on valitettavaa, että näin tympeästi kirjoitettujen juttujen kautta valtaosa Infernon lukijoista ohittaa Unkarin raskaamman musiikin olankohautuksella.

Minäkin pidän useista unkarilaisista metallibändeistä (Tormentor, Sear Bliss, Ossian, Pogolkép, Fantom, Angel Reaper, Detonation, Extreme Deformity jne.) todella paljon, eikä juttuun ollut todellakaan rakennettu minkäänlaista Suomi-Unkari -vastakkainasettelua. Mikäli tavasit tarinan tarkkaan, huomasit sen. Mikäli et tavannut, lue uudestaan. En usko, että jutun sävy vaikuttaa paljonkaan siihen, kuinka moni Infernon lukijoista ottaa asiakseen perehtyä unkarilaiseen metalliin tarkemmin. Jutun tunnelmassa pyrin neutraaliuteen - en halunnut hehkuttaa liikaa maan musiikkiskenen "kömpelöä eksoottisuutta" mutten myöskään ylikorostaa sen ammattimaisuutta. Lopputuloksen onnistuneisuudesta voi selvästi olla ainakin muutamaa mieltä.

Todella useat unkarilaiset diggaavat erityisesti suomalaisista ja fanittavat suomalaista metallia. -- Suomalaiset vastaavat lokaamalla unkarilaisen metallin, vaikka Unkarista tulee toinen toistaan loistavampia yhtyeitä --

Tämän tiedän itsekin, ja hyvä niin! Silti sinun ja kaikkien muidenkin lukijoiden on syytä oivaltaa, että tämä juttu ei ollut minkäänlainen vastaus siihen, millaisia tuntemuksia unkarilaisilla on suomalaisesta metallista - sen paremmin kuin se ei ollut vastaus siihenkään, että Unkarissa on esimerkiksi poikkeuksellisen paljon alkoholikuolleisuutta. Näitä juttuja ei vain lähdetä kirjoittamaan vaihtokaupan tapaisista lähtökohdista, muutenhan sitä saisi olla koko ajan vastaamassa ties mihin suuntaan suu hattarasta hehkuen.

Jotenkin myös tuosta jutusta paistoi läpi se, että perinteisen hevin bändit käsiteltiin lyhyesti ja ytimekkäästi, vaikka juuri niistä olisi voinut kertoa enemmänkin.

Minulle taas kirjoittajana jäi sellainen tuntuma, että maan trad. heavy -skeneä ja ylipäätään 1970-80-luvun bändejä korostettiin liiaksikin. Saattaisiko tämä fiilinkisi kertoa jotain siitä, millaisia maan hevivirtauksia yksilönä arvostat?

Sentään Pokolgépistä (Joka muuten tarkoittaa Uutispommia, eikä Helvetinkonetta. Helvetinkone on suora virheellinen käännös.

Olen tietoinen tästä, mutta halusin kääntää sen juurikin suoraan nimen ytimekkyyttä ja HEVIYTTÄ korostaakseni. Jos suoraan kääntäminen on anteeksi antamaton rikos, so be it. Ja kyllä, minäkin tunnen unkaria opiskelevia ihmisiä.

Mitä on käppähevi, kun yksi suosikkibändeistäni, eli Ossian, sellaista kuulemma soittaa?

Käppähevi on rakenteeltaan, soitannoltaan ja kuvastoltaan hieman horjuvaa, usein 1980-luvulla ilmestynyttä musiikkia, joka tavallisesti sisältää jotakin humoristista tai muuten nykyisestä yltiövakavasta metallitouhusta uupuvaa tatsia. Käppähevi on käsite, jota ainakin minä käytän YKSINOMAAN LÄMMÖLLÄ. Harmi, ettei tätäkin voinut kirjoittaa ulos itse jutussa. No, ehkä Nykysuomen sanakirja kohta ottaa tämänkin käsitteen listoilleen.

Mitä tuohon harrastelijuuteen tulee, niin pitkälti se, ettei Unkari-bändit ole breikanneet ulkomailla johtuu laulukielestä ja huonosta markkinoinnista.

Näin olen itsekin asian nähnyt ja ymmärtänyt. Markkinointihan mainittiin syynä jutussakin, kielestä en valitettavasti saanut puristettua lopulliseen juttuun enemmän pohdintaa, vaikka luonnosrungossa sekin kulki mukana. Taas voi syyttää konkreettisen lukuesineen asettamia rajoitteita. Kevyestihän unkarilaisesta metallista vääntäisi vaikka kokonaisen teemanumeron, jos ei pitäisi ajatella muitakin realiteetteja.

Erilaisella asiapainotuksella, paremmilla tiedoilla ja niiden maan metallin hienojen puolien kehumisella jutusta olisi voinut saada oivan lähtölaukauksen useiden heavy-ihmisten Unkari-kiinnostukselle.

Olen pahoillani, jos juttuun jääneet kritiikinpoikaset närkästyttivät. Uskon ja toivon silti, että juttu noin kolmisivuisena pläjäyksenäkin ainakin herättää tietoisuuden siitä, että tuostakin "sukulaiskansasta" (eh eh) on metallissa moneen. Jokaisen oma päätös on, tutustuuko aiheeseen paremmin. Sanotaan nyt kuitenkin omana mielipiteenä, että LUUKUTTAKAAHAN NYT SITÄ UNKARILAISTA HEVIÄ, PERKELE!

Yst. terv. Mikko Kuronen

[Jussi]

En minä ainakaan minkään yhden jutun perusteella muodosta kuvaa yhtään mistään, ja tuskin kukaan muukaa omilla aivoillaa ajatteleva. Lähinnä moinen juttu herättäisi mielenkiinnon tutustua asiaan tarkemmin ja muuta kautta, joksi se lienee tarkoitettu, mielenkiinnon herättämiseksi. No en ole juttua lukenut mutta tuo avautuminen sai asiasta kiinnostumaan, joten huomenna lehti kainaloon ja tutustumaan. Kysymys vain, että kuka edes hankkii musiikkia sen perusteella missä se on tehty?

Tuo juttu on edellisessä(?) numerossa, en jaksa tarkistaa enkä kyllä jaksanut lukeakaan, mutta ei tässä huomenna ilmestyvässä.

Mulla taas ei mikään ihmekielellä molotettu metalli kiinnostaisi, se yksi* Rammstein menee kun yksinkertaisuuttaan (kanssagermaanisen englannin ansiosta) ymmärtääkin mutta ei enempää. Mutta onhan se kiva että monet ulkomailla haluavat samasta syystä kuunnella Moonsorrowia yms. kun "kuulostaa niin hassulta"

* + Powerwolfin Moscow In The Darkissa ne pari sanaa venäjää kuulostavat sopivan rivolta mutta ei sitäkään enempää kestäisi. Alkuperämaa ei kelpaa hankinnan (l. hankkimatta jättämisen) syyksi, mutta esityskieli kyllä. Mikseivät ne osaa englanniksi viäntää, jos kerran kieli on esteenä kotimaan harrastusympyröistä breikkaamiselle (ja se koetaan haitaksi, kuten yo. viesteistä ymmärsin)?

[Ice]

^Ahaa, no se numero jäi ostamatta kun ei ollut ennakkoon niin montaa haastista että olisi kiinnostanut. No jospa ne joskus sais noita juttuja tuonne nettiin tai muualle laitettua niin tulisi osa vanhoistakin jutuista luettua.

[Billy Idol]

Tuo juttu on edellisessä(?) numerossa, en jaksa tarkistaa enkä kyllä jaksanut lukeakaan, mutta ei tässä huomenna ilmestyvässä.

Olet väärässä. Huomenna ilmestyvässä numerossa on.

[Jussi]

Tuo juttu on edellisessä(?) numerossa, en jaksa tarkistaa enkä kyllä jaksanut lukeakaan, mutta ei tässä huomenna ilmestyvässä.

Olet väärässä. Huomenna ilmestyvässä numerossa on.

Aijaa, my mistake. Mistähän (tylsän) maan heviskenestä oli sitten juttu männänumeroissa, pitääkö se uudestaan mennä kaapista kaivamaan...

[Billy Idol]

Mistähän (tylsän) maan heviskenestä oli sitten juttu männänumeroissa, pitääkö se uudestaan mennä kaapista kaivamaan...

Aiemmin kyseisessä juttusarjassa on ilmestynyt tekstit Islannin (2/2009) ja Egyptin (4/2009) heviporukoista. Itse lukisin kernaasti paljon useamminkin vähemmän huomiota saaneiden musiikkimaiden hevihistoriasta ja -nykyisyydestä, onhan noissa melkeinpä by default huomattavasti enemmän perehdyttävää ja uutta jauhantaa kuin vaikkapa Dark Tranquillityn viimeisimpien kuulumisten heruttamisessa. Kukin horjukoon omilla mukavuusalueillaan, mutta toivottavasti edes osa lehden lukijakunnasta kokee saavansa lisäarvoa tällaisista "länsimaisittain" kirjoitetuista läpileikkauksista.

[Hammer9]

Todettakoon heti alkuun, että luin kyseisen jutun huonosti nukutun U.D.O. -keikkayön jälkeen, joten ehkä turhankin paljon tuli katsottua juttua negatiivisten "silmälasien" läpi. Mutta toden totta perusteluita kaipasin jutun yleissävylle, painotuksille ja joillekin siinä esitetyille väittämille. Olen itsekin ollut muutama vuosi sitten töissä paikallisen lehden toimituksessa, joten olen kyllä tietoinen miten juttu voi tiettyyn merkkimäärään ahdettuna jättää lukijoille erilaisen kuvan kuin toimittaja olisi omassa päässään ajatellut. Kiitokset arvon Billy Idolille, että näki vaivaa vastatakseen omaan kriittiseen purkautumiseeni, jossa tosiaan käytin hieman liikaakin juttua latistavia sanoja. Itse juttuhan oli kirjoitettu hyvin, eikä sisällössäkään ollut muuta valittamista kuin se, että jutun kuva unkarilaisesta metallista ei vastannut yhtään sitä kuvaa, mikä itselläni tuosta sukulaiskansan musiikista on.

Annoin subjektiivisten mieltymysteni paistaa läpi, mutta kuinka moni toimittajakaan on täysin objektiivinen? Itse en olisi varmaankaan edes pystynyt kirjoittamaan unkarilaisesta metallista noin kriittisesti, vaikka kriittisyyden pitäisi olla myönteinen seikka toimitustyössä. Miksi raskaampaan musiikkiin keskittyviä lehtiä tehdään? Itse vastaisin, että aika lailla fanituspohjalta (ei ainakaan rahasta), joten ehkä olisin halunnut lukea jonkun unkarilaiseen perus heavyyn hullaantuneen kirjoittamaa tekstiä. Monien mielestä pelkän fanipoikahehkutuksen lukeminen on tylsää. Olen samaa mieltä yleensä, mutta tietty musiikki aiheuttaa itselleni niin suuria fiiliksiä, että homma lähtee välillä lapasesta. Unkarin metallista olisin halunnut siksi lukea vielä myönteisemmän ja kehuvamman jutun, koska ko. maan raskas musiikki on yleisesti niin aliarvostettua. Se tarvitsisi osakseen enemmän ylistyssanoja, että keskiverto länsimaisen kulttuurin ihminen vaivautuisi ennakkoasenteineen antamaan unkarilaiselle heville mahdollisuuden. Sellaisia fiksuja ihmisiä kyllä on olemassa, jotka eivät anna kansallisuuden tai ennakkoluulojen vaikuttaa. Arvostan suuresti myös niitä, jotka osaavat lukea toimitettuja juttuja kriittisesti. Valitettavasti joidenkin ennakkoluulot vain vahvistuvat kriittiseltä pohjalta kirjoitetusta tekstistä.

Olen tietoinen tästä, mutta halusin kääntää sen juurikin suoraan nimen ytimekkyyttä ja HEVIYTTÄ korostaakseni. Jos suoraan kääntäminen on anteeksi antamaton rikos, so be it. Ja kyllä, minäkin tunnen unkaria opiskelevia ihmisiä.

Ymmärrän kyllä tuon. Sitä paitsi bändin nimessähän on varmasti tarkoituksella tietynlainen kaksoismerkitys. Kyllä omastakin mielestäni helvetinkone kuulostaa NÄIN paljon metallisemmalta kuin Uutispommi. Itseäni tuo asia ei niinkään harmittanut, vaan kielellisesti lahjakasta vaimoani. Tuskin hänkään tuosta oikeasti herneitä nenukkiinsa veti. Lähinnä hän pohdiskeli, että oliko tuo virhe tehty tiedostaen vai tiedostamattaan.

Käppähevi on rakenteeltaan, soitannoltaan ja kuvastoltaan hieman horjuvaa, usein 1980-luvulla ilmestynyttä musiikkia, joka tavallisesti sisältää jotakin humoristista tai muuten nykyisestä yltiövakavasta metallitouhusta uupuvaa tatsia. Käppähevi on käsite, jota ainakin minä käytän YKSINOMAAN LÄMMÖLLÄ. Harmi, ettei tätäkin voinut kirjoittaa ulos itse jutussa. No, ehkä Nykysuomen sanakirja kohta ottaa tämänkin käsitteen listoilleen.

Paljon kiitoksia tästä yleissivistävästä oppitunnista. Ilmeisimmin olen itse sitten mitä suurin käppähevin ystävä, koska koen tuon tyylisen hevin sisältävän enemmän aitoa fiilistä kuin nykypäivän usein liian tuotetun ja hiotun hevimusiikin. Myönnän kyllä myös sen, että monet unkarilaiset omiin suosikkeihini lukeutuvat bändit kuten Ossian, Kalapács ja Lost in Time eivät ole musiikillisesti järin omaperäisiä, mutta jostain kumman syystä ne onnistuvat "tributoimaan" suurempien metallimaiden yhtyeitä niin tyylikkäästi (lisäten soppaan aina jotain omaa), että kuulostavat usein paremmilta kuin muiden maiden samantyyppiset bändit. Ehkä suurin ansio unkarilaisessa hevissä on omaan makuuni se, että laulajat ovat kertakaikkiaan loistavia. József Kalapács on omilla laulajalistoillani viiden parhaan joukossa yhdessä King Diamondin, Geoff Taten Bruce Dickinsonin ja Mats Levénin kanssa. Heavy-Kirkasta diggaavien luulisi ainakin pitävän Kalapácsin ulosannista miehen soololevyillä. Jos Kirka on heviä laulaessaan Suomen paras, on Kalapács mielestäni vielä parempi versio Kirkasta. Myös seuraavat unkarilaulajat pääsevät korkealle: Zoltán Maróthy, Zoltán Czaffer, (nuori-) Endre Paksi ja Tamás Jósa. Tamás Jósa on budapestilaisen Lost in Timen vokalisti. Levyllä mies on vielä hiomaton timantti, mutta livenä mies on häikäisevän kova. Paljon Dickinson-sävyjä äänessä, mutta myös Matt Barlown ja Taage Laihon voi mainita herran yhteydessä. Vetipä muuten King Diamond screaminkin, kun sellaista tuli pyydettyä. Nähtiin vaimon kanssa Lost in Time livenä viime toukokuussa, kun oltiin Budapestissa häämatkalla. Bändin ensimmäisen EP:n demolaatuista kamaa pääsee kuulemaan vaikkapa: täältä Soundit eivät tosiaan ole mitään ammatilaisten hifistelyä, mutta biisit ovat käppäheviä parhaimmillaan. Fiilistä löytyy.

Mitä tuohon laulukieleen tulee, niin siitähän voisi halutessaan keskustella vaikka sivukaupalla. Vaimoni usein ihmettelee, kuinka porukka haukkuu esim. Kilven suomenkielisiä lyriikoita. Samat jampat ylistävät sitten englantilaisten hard rock -bändien sanoituksia, joissa lauletaan sama asiasisältö englannin kielellä. Johtuuko tuo sitten huonosta kielitaidosta vai siitä, että nämä kyseiset ihmiset eivät halua kääntää englanniksi laulavien bändien lyriikoita suomeksi pelätessään löytävänsä samanlaista tekstiä. Unkarin kieli kuulostaa suomalaisista usein äärimmäisen huvittavalta metal-musiikissa. Ymmärrän yskän, koska itselläkin meni aluksi aikaa oppia sulattamaan paikoin koomiseltakin kuulostava kieli Unkari-bändejä kuunnellessani. Ajan myötä totuin kieleen ja nykyään olen ruvennut tykkäämään unkarista musiikissani. Suomi ja Unkari kun ovat sukukieliä, niin siksi ehkä tietyt lauseet kuulostavat järjettömiltä. Paras väärinkuulema on Ossianin biisissä Rock'n Roll Démon, jossa kuulostaa siltä kuin laulettaisiin "tuu nyt Tiimariin" (oikeasti Túllõttél már rég)

Toivottavasti sellainen Unkari-heavyyn painottuva teemanumero joskus julkaistaisiin. Itse voisin olla jopa kiinnostunut kirjoittamaan siihen numeroon joistain unkarilaisista bändeistä. Vaikkapa siitä käppähevistä kirjoittelisin mieluusti, jos sellaisiin talkoisiin mukaan lähtisin. Mutta laitetaan tämä ajatus muhimaan. Ties vaikka jossain elämäntilanteessa ryhtyisin kirjoittamaan juttuja Unkari-heavysta, jahka työ ja opiskelukiireet helpottavat.

Loppuun vielä muutama oma Unkari-suositus (lähinnä perinteisen hevin ja hard rockin ystäville):

Kalapács: Keresztes Háború (kaikki muukin Kalapácsin laulama on kuulemisen arvoista!)
Pokolgép: Pokoli Színjáték
Ossian: Acélszív (en ole huonoa levyä Ossianiltakaan kuullut, mutta Acélszív on ehdottomasti paras)
Lost in Time: A Matter of Sin (EP)
Falanx: Szakíts szét!
Fekete Sereg: Halott vidék, mit jártam
Decadence: Bitter Rain
Fahrenheit: Egyedül

Nuo nyt tulivat äkkiseltään mieleen. Mutta jos joku tältä foorumilta edes jonkun noista mainitsemistani levyistä/bändeistä tämän keskustelun ansiosta löytää, niin olen erittäin tyytyväinen.

Respectit Mikko Kuroselle, että uskalsi tulla tänne omalla nimellään perustelemaan ja keskustelemaan kriittisen avautumiseni jälkeen. Tämän jälkeen osaan lukea tuota Unkari-juttua uudessa valossa ja positiivisemmalla mielellä. Käppähevi rules!

Parhain terveisin
Lasse Lindqvist

[Pagan Fears]

Täällähän on oikein kunnon keskustelut käynnissä, täytynee lukea tuo juttu, kun joskus ensi viikosta tuo lehti laatikkoon kolahtaa.

Meikäläinen on kyllä tyytäväinen Infernoon. Mainstream-bändeihinhän tuo pääosin keskittyy, mutta minua se ei haittaa. UG:lle on onneksi oma(t) lehtensä. Infernossa on kuitenkin yleensä paljon mielenkiintoisia juttuja ja bändejä ja jutut ovat hyvin kirjoitettuja ja se on minulle pääasia. Aivan sama mitä bändejä on kannessa, kunhan sisältö on laadukasta ja mielenkiintoista ja tähän asti se on ollut.

[MRiekki]

Mainstream-bändeihinhän tuo pääosin keskittyy

Tämä mielenkiintoinen luenta tulee vastaan vähän väliä. Kysynpä uteliaisuuttani, missä kulkee mielestäsi mainstreamin raja - toisin sanoen, missä vaiheessa bändi tai artisti on "valtavirtaa"?

[Scandal]

Mainstream-bändeihinhän tuo pääosin keskittyy

Tämä mielenkiintoinen luenta tulee vastaan vähän väliä. Kysynpä uteliaisuuttani, missä kulkee mielestäsi mainstreamin raja - toisin sanoen, missä vaiheessa bändi tai artisti on "valtavirtaa"?

Siinä vaiheessa kun bändiä käsitellään musiikkilehdistössä? :P

[Mikael]

Inferno on hieman kuin raskaamman musiikin Soundi, sellaista simppeliä luettavaa, jossa mukana turhanpäiväisiä lisäosioita. Itse rankkaisin pois sisällöttömän Lontoo-homman ja sen mukahauskan sarjakuvan, sekä nykyisellään myös kokkauspalstan, jossa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta nuo voisi minusta siirtää kokonaan netin puolella ja käyttää senkin tilan haastatteluihin, tuosta tulisi jo 2 lisäsivua haastatteluille, jotka on kuitenkin musiikkilehdessä se pääasia.

Kärjistyksenä, Miasma ottaa riskejä haastattelujensa suhteen, mukana on ollut aika radikaalejakin yhtyeitä, kun taas Inferno pelaa varman päälle, näin kärjistettynä: Sakaran bändistä vaan aina juttu tulille jos vaikka sinkku julkaistaan. Infernon taas voi luottaa ilmestyvän ajallaan, Miasma tulee jos on tullakseen.

[MRiekki]

Unkari-jutun lisäosa nyt saitilla. http://www.inferno.fi