King Diamond / Mercyful Fate

[Jööti]

Eiköhän sitä kovimmat Kingifanit voi siitä kuitenkin solussa tuoppia nostaa, että huonoinkin Kingimatsku on ihan toisissa sfääreissä valtaosaan muuhun musiikkiin verrattaessa

[toleranssi]

Totta joka sana! Oma suosikkini Mercyful Faten tuotannosta kun taas Come To The Sabbath on kaikkien aikojen paras biisi!

Kiitos muistutuksesta. Piti kaivaa DBtO naftaliinista ja katsos pirua, niin onkin.

Ei muuten ole montaakaan levyä hyllyssä jotka yhtä täydellisesti tuottavat samat fiilikset nyt kun silloin aikanaan uutena.

Ristus että on hyvä levy...

[Ville]

The Graveyard -aikakauden kokoonpano oli kuitenkin mielestäni heikoin KD-ryhmitys. Livetallenteilta tämän huomaa, kun varsinkin rumpali Darrin Anthony mokailee paikoin luvattoman paljon. Tavastian bootlegia kuunnellessa naurattaa, kun KD menettää hermonsa Anthonyn kämmäilyyn Abigail-biisin alussa. Bändi menee hetkeksi takahuoneeseen ja KD pitää ilmeisesti bändille/rumpalilleen pienen puhuttelun.

Tuolla keikalla ei enää ollut Darrin Anthony messissä vaan John Luke Hebert, joka ei myöskään ollut ihan vielä kotiutunut noita biisejä soittamaan. Ja katkokin täytyi pitää sähkölaitteiden reistailun takia, basso taisi hävitä kokonaan tms. Kokoonpano oli kyllä tosiaan KD:n historian heikoimpia. En ole koskaan opetellut ulkoa kuka minkäkin kitarasoolon levyllä soitti, mutta itselle jäi se vaikutelma tolta keikalta, että Andy sai soittaa melkein kaikki soolot 80-luvun biiseistä kun Simonsen ei niihin olisi pystynyt. Kyllä MF korjasi potin tuolla keikalla n. 100-0.

On se Kingi vaan kova, kun ei tosiaan yhtään täyshutia miehen diskografiasta löydy. 80-luvun levyt on itselle eniten mieleen, mutta kuitenkin esim. House of God ja Abigail II olivat pitkään ilmestymisensä jälkeen vakiovieraita CD-soittimessa.

[el bandito]

Eiköhän sitä kovimmat Kingifanit voi siitä kuitenkin solussa tuoppia nostaa, että huonoinkin Kingimatsku on ihan toisissa sfääreissä valtaosaan muuhun musiikkiin verrattaessa

Konsensus on jo saavutettu:

semmonen keskivahva KD, alapäässä koko tuotannosta, mutta helvetisti parempi kuin moni muu levy monelta muulta artistilta.

KD on kyllä tosiaan niin vitun kova, että tuotannon alapäänkin levy on keskivahva!

[Dead Man]

Faten ehdottomasti paras levy aina ja ikinä on IMO Don't Break the Oath; muutenkin yksi maailman parhaita levyjä. Melissalla on ne tietyt hitit, mutta ei se meikän kirjoissa ole ikinä yltänyt samaan täydellisyyteen. Paino sanalla tunnelma.

The Graveyard -aikakauden kokoonpano oli kuitenkin mielestäni heikoin KD-ryhmitys. Livetallenteilta tämän huomaa, kun varsinkin rumpali Darrin Anthony mokailee paikoin luvattoman paljon. Tavastian bootlegia kuunnellessa naurattaa, kun KD menettää hermonsa Anthonyn kämmäilyyn Abigail-biisin alussa. Bändi menee hetkeksi takahuoneeseen ja KD pitää ilmeisesti bändille/rumpalilleen pienen puhuttelun.

Tuolla keikalla ei enää ollut Darrin Anthony messissä vaan John Luke Hebert, joka ei myöskään ollut ihan vielä kotiutunut noita biisejä soittamaan. Ja katkokin täytyi pitää sähkölaitteiden reistailun takia, basso taisi hävitä kokonaan tms.

Jep, tuolla keikalla olleena muistan kyllä vieläkin että KD:n setin aikana oli ihan luvattoman paljon sähköteknisiä ongelmia, joita King pyyteli jatkuvasti anteeksi yleisöltä.

[Hammer9]

The Graveyard -aikakauden kokoonpano oli kuitenkin mielestäni heikoin KD-ryhmitys. Livetallenteilta tämän huomaa, kun varsinkin rumpali Darrin Anthony mokailee paikoin luvattoman paljon. Tavastian bootlegia kuunnellessa naurattaa, kun KD menettää hermonsa Anthonyn kämmäilyyn Abigail-biisin alussa. Bändi menee hetkeksi takahuoneeseen ja KD pitää ilmeisesti bändille/rumpalilleen pienen puhuttelun.

Tuolla keikalla ei enää ollut Darrin Anthony messissä vaan John Luke Hebert, joka ei myöskään ollut ihan vielä kotiutunut noita biisejä soittamaan. Ja katkokin täytyi pitää sähkölaitteiden reistailun takia, basso taisi hävitä kokonaan tms. Kokoonpano oli kyllä tosiaan KD:n historian heikoimpia

Jahas, Anthony oltiin siis "potkittu pois" jo aiemmin. Kiitos tarkennuksesta. Itse en tuolla keikalla ollut (olin vuonna '97 11-vuotias, enkä ollut löytänyt edes KD:n musiikkia), mutta oletin Anthonyn soittaneen ko. keikalla. Itseltäni löytyy jotain live-bootleg-kamaa, jossa on vielä Darrin Anthony messissä, eikä todellakaan vakuuta sillä tavoin kuin KD-bändin rumpalin pitäisi. Hebert vetää hyvät rumpuraidat Voodoo-kiekolla, mutta herran livekunnosta ei ole juurikaan tietoa. Ilmeisesti ei mikään Mikkey Dee -tyylinen virtuoosi kuitenkaan ole livekeikoilla ollut.


Tässä muuten kiinnostuneille paremman puoliskoni tekemä suomennos & analyysi House of God -levyn tarinasta. Ajattelin, että voisin postata sen tännekin, kun se joitain saattaisi kiinnostaa:

" -Victoria- " kirjoitti:

HOUSE OF GOD - HERRAN HUONE

Tarina alkaa perinteisen vanhan koulun kauhun - esimerkkinä vaikkapa Edgar Allan Poe - tyyliin johdantosanoilla, joissa kerrotaan tarinan totuuspohjasta. Mies (tai oikeastaan Kingi itse, kuinka se nyt halutaankaan tulkita) on kuullut ystävältään hyvin hämmentävän vanhan tarinan mystisestä kirkosta paikalla, jonka sijainnin hän on vannonut pitävänsä salassa, joten nimet ja paikat on muutettu. Mies kertoo myös, kuinka hän haluaa kertoa tarinan niin kuin se olisi tapahtunut hänelle itselleen ja muistuttaa vielä, kuinka monet tarinat ovat samanlaisia: suullisesti kulkeneita juttuja tyypiltä toiselle ilman todistavia faktoja. Mutta tämä tarina jättää kuulijansa pohtimaan, josko sittenkin...

Introssa kerrotaan vahvistamaton, tuntemattoman kirjoittama teoria: Jeesus ei kuollut ristillä, vaikka häntä kidutettiin, vaan hänet salakuljetettiin meriteitse rauhalliseen Etelä-Ranskaan, missä hän meni naimisiin Magdalan Marian kanssa ja perusti uuden dynastian (mahdollinen viittaus Siionin veljeskuntaan, josta enemmän tuonnempana). Kukkulalle rakennettiin kirkko palvelemaan kaikkia jumalia mielin määrin. Ja varsinainen tarina alkaa tämän jälkeen.

Päähenkilö on ratsastanut lähes koko yön, ja sekä hän että hevonen ovat jo väsymässä. Ylhäällä vuorella paistaa täysikuu, ja alhaalla rotkossa pimeys vallitsee. Miehestä tuntuu, kuin hän ei olisi yksin - hän on paikassa, joka tunnetaan nimellä Paholaisen kätkö, ja paikan luonnottoman korkeilla puilla tuntuisi olevan silmät, jotka tarkkailevat häntä.

Mies on kulkenut kyseistä tietä usein, mutta nyt se vaikuttaa erilaiselta - hän on yhtäkkiä eksyksissä ja pysähtyy katsomaan ympärilleen. Edelleen hänellä on se tunne, kuin joku tarkkailisi häntä, ja hän tietää, ettei tunne johdu pelkästä kuuhulluudesta. Ja äkkiä hän kuulee juuri sen äänen, jota hän ei olisi tahtonut kuulla: ulvonnan kuuta kohti. Silloin hän huomaa myös ne silmät, joita hän ei niin ikään olisi tahtonut nähdä. Hänen olisi pitänyt kääntyä takaisin etsimään tietä, mutta jostain syystä hän ei tee niin.

Ulvonta kuuluu entistä kovempana ja pureutuu hyytävänä luihin ja ytimiin. Keltaiset silmät kieppuvat ympäriinsä kaikkialla, yksi susi muuttuu tusinaksi, ja mies valmistautuu kuolemaansa. Mutta yhtäkkiä hän näkeekin hopeanharmaan naarassuden ilmestyvän säteilevän valon kehässä ja tuijottavan suoraan häntä mitä sinisimmillä, taianomaisilla silmillä. Mies ei ole ikinä aiemmin nähnyt niin kaunista petoa.

Seuraavaan kappaleeseen siirryttäessä aamu on jo tullut hiljalleen miehen arvellessa elämänsä olevan lopuillaan. Muut sudet ovat poistuneet, ja vain se enkelimäinen naaras on jäänyt hänen luokseen. Se huutaa äänettömän kutsun: ”Seuraa minua, seuraa sutta!” Mies tottelee käskyä ja seuraa sitä lähes vuoren huipulle saakka, jolloin he pysähtyvät katsomaan unohtumatonta maisemaa. Mies näkee alhaalla kylän, jonka talot muistuttavat mädäntyviä mustia hampaita. Muutamat kaukana häämöttävät tiet johtavat kaikki poispäin, eikä niillä näy ketään kulkijaa.

Ja jälleen miehen on seurattava sutta - loppuun saakka. Silloin susi kääntyy ympäri vuoren huippua kohti. Mies tuijottaa hämmästyneenä kuin aika olisi pysähtynyt: siellä on Herran huone, eikä mies ole koskaan nähnyt vastaavaa kirkkoa. Oven yläpuolelle on kaiverrettu: ”Tämä paikka on hirvittävä.” Etäiset ajatukset kutsuvat miestä synnin pariin kaiken rappion keskellä. Kirkossa ei ole ketään, ja hämärään valoon kietoutuneena kuin viimeistä yötään viettäen mies miettii, oliko Herra koskaan käynyt tässä huoneessaan, vai oliko Hän kääntynyt pois peloissaan.

Yhtäkkiä miehen astuessa kirkon sisään rappio muuttuu häikäiseväksi kauneudeksi. Ja mies katsoo kauhuissaan sutta, joka alkaa luoda turkkiaan pois. Mies tarttuu hopeiseen krusifiksiin luullen pahuuden olevan vierellään, mutta krusifiksi lentää lattialle, ja susi on muuttunut unelmien naiseksi, joka sykähdyttää miehen sydäntä, jollaista hän ei uskonut edes itsellään olevan. Nainen kuiskaa: ”Rakasta minua ikuisesti, älä koskaan lähde pois...” Se on rakkautta ensi silmäyksellä, eikä todellisessa rakkaudessa ole oikeaa tai väärää. Mies ei välitä, mistä nainen on tullut - vain hänen nimensä, Angel (huom. suom. enkeli), merkitsee. He suutelevat lämpimästi ja pehmeästi ja viettävät taivaallisen syntisiä öitä. Kirkossa on paljon ruokaa ja viiniä, joten he syövät ja nauravat ja rakastelevat pyhimmässä. Intohimo tekee heidät hulluiksi.

Seitsemännen päivän aamuna mies on rakastellut Angelin kanssa jo kaikin tavoin. Aurinko paistaa ylhäältä ikkunasta, ja mies huomaa alttarilla istuvan pienen, kylmästä ja tummasta kivestä veistetyn miehen, Mustan Paholaisen, jonka päätä Angel suutelee. Mies miettii, mitä Musta Paholainen hänestä tuumii, ja miksi se ei tahdo häntä kirkkoon. Hän tuntee Paholaisen vihan sielussaan.

Mies kummeksuu kirkon kahta saarnastuolia ja freskoja, joissa demonit pitävät hauskaa. Ulkona lehdet putoilevat puista, mustia pilviä ilmestyy taivaalle ja myrsky on tulossa. Angel ja mies aloittavat seksileikin rippituolissa - mies on pappi ja Angel hänen unelmiensa syntinen. Mutta yhtäkkiä unelmat muuttuvat painajaisiksi, kun Angelin hymy pyyhkiytyy pois hänen kasvoiltaan, ja hän sanoo: ”Mikään... Mikään ei ole ikuista. Täällä on niin paljon pahaa, niin monesti olen pelännyt. Vuosi sitten allekirjoitin pyhän valan, ja jos rakastat minua, niin sinäkin teet samoin.” Niin Angel kertoo valasta kyynelsilmin murskaten miehen unelmat. Mies vaipuu polvilleen, mutta tajuaa sen olevan turhaa, koska kirkko on kuin helvetti.

Vala on niin voimakas, ettei sitä voi murtaa. Joka vuosi uusi henkilö allekirjoittaa sen verellään vartioidakseen pahaa kirkkoa ja vaeltaakseen sutena kukkuloilla. Jos mies allekirjoittaa valan, Angel on vapaa lähtemään, mutta hänen on lähdettävä ilman muistoja, naisena suden sijaan. Ja jos mies ei allekirjoita, seitsemän päivän sisällä Angel kuolee hänen silmiensä edessä. Kummassakaan tapauksessa hän ei näe Angeliä enää koskaan. Ja jos mies allekirjoittaa, hänen täytyy jäädä kirkkoon, ja hän voi poistua vain saalistavana sutena.

Niin mies päättää allekirjoittaa valan Angelin vuoksi. Mies itkee, eikä tahtoisi sanoa sanaa, jota hänen ei olisi koskaan pitänyt sanoa: hyvästi. Hän toivottaa Angelille kaikkea hyvää, vaikkei se tapahdukaan hänen kanssaan. Hän päästää Angelin vapaaksi käskien tätä lentämään pois kauniina enkelinä, parempaan maailmaan.

Sen jälkeen mies on taas yksin viinin valuessa maahan, sillä ei ole enää ketään, jonka kanssa sen voisi jakaa, eikä ketään, joka välittäisi. Ainoa valo miehen elämässä on musta kynttilä. Hän tuntee olonsa kylmäksi ja synkäksi istuessaan yön yli. Angelin muisto seuraa häntä kuolemaan saakka, ja mies itse on vain varjo entisestä. Patsaiden silmät tuntuvat seuraavan hänen jokaista liikettään ja kyyneltään. Hän ei ole enää elävä, muttei vielä kuollutkaan. Hän esittää korkeammalle voimalle kysymyksiä: ”Täytyykö olla tuonpuoleinen vain, jotta voimme tuntea itsemme eläviksi? Millaista olisi, jos ei minua olisi koskaan luotu? Pimeyden ympäröimänä tässä kylmässä kirkossasi yritän muistella kaikkea sitä, mikä joskus oli minun. En tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta jos elämä kerran on niin jumalallista, niin miksi minä sitten joudun kärsimään niin kovasti omassani?” Mies muistaa, kuinka hän eli pitkään surussa ja vihassa, ja kuinka sitten rakkaus Angeliin teki hänet hetkeksi niin sokeaksi, ettei hän ollutkaan enää nähnyt sen läpi maailman sairautta.

Hiljalleen mies on tulossa hulluksi, sillä kaikki päivät tuntuvat samalta. Hän yrittää turhaan huutaa apua. Seinien peileissä ja risteissä hän näkee kurjuuden, joka on saanut hänestä otteen. Hän turvautuu muistoonsa viinin muuttuessa happamaksi ja odottaa kuolemansa hetkeä, sillä hänet on kirottu ikuisiksi ajoiksi, eikä hän voi enää koskaan olla vapaa. Hän huutaa: ”Jumala tai Saatana, kuka tahansa sitten oletkin, piilottelet vain varjoissa ja kirosit minut pedon merkillä!”

Miehen on pakko rikkoa peilit ennen kuin ne murskaavat hänen sielunsa. Ne viiltävät hänet haavoille, ja hän vuotaa pahasti verta lattialle. Sitten hän havahtuu ääneen ja kääntyy hitaasti ympäri - jokin liikahti! Alttarin tilalla on pimeä tyhjyys, ja mies päättää mennä lähemmäksi - astua epäpyhään selliin, Helvetin käytävään. Hän kuulee jonkun soittavan kelloa, mutta kuka se voi olla, kun kirkossa ei ole hänen lisäkseen ketään? Mies arvelee kuulleensa äänen syvältä aukosta ja miettii, kuka siellä voi olla. Häntä kohtaa vahva ummehtuneen haju, kun hän astuu portaille, joita tuskin edes näkee pelkkä kynttilä ja oma sielunsa valonaan.

Päästessään portaiden alapäähän mies huomaa, kuinka lattiaan on kirjoitettu kryptisiä viestejä, ja samalla rotat näykkivät hänen varpaitaan. Hän tappaa niistä yhden ja jatkaa matkaansa pilkkopimeässä hämähäkinseittien keskellä. Mies näkee pitkien varjojen tanssivan seinillä ja tuntee pelon läheisen läsnäolon. Hän miettii, mikä mahtaakaan olla tuo suuri voima pimeydessä. Hän näkee ihmisten luita pienissä kammioissa kapean salin molemmin puolin. Katakombissa on kuolemaa elämän sijasta, joten mies miettii, onko hänkin kuolemassa sinne. Hän näkee valoa ja työntää luita pois tieltään. Voisiko hohtava kammio olla oviaukko toiseen maailmaan, vai onko se vain pimeyden luoma illuusio?

Mies huomaa neitsyt Marian aidonkokoisen puusta veistetyn hahmon seinää vasten. Mies miettii, onko se pelkkä patsas, vaiko juuri se, mitä hän on tullut etsimään. Hän rikkoo patsaan kasvot, joiden takaa paljastuu muumio. Käärinliinojen pudotessa mies näkee kuivettuneet kasvot, jotka tuijottavat häntä vihaisesti. Muumion päässä on piikkikruunu ja tyhjistä aukoista, joissa pitäisi olla sen silmät, vyöryy valotulva, ja sitten kuuluu ääni... Mies ihmettelee: ”Jeesus Kristus, mitä he ovatkaan sinulle tehneet?” Ja mies juoksee henkensä edestä, mutta hänen on vaikea hengittää löyhkän takia. Hän huutaa avuksi Saatanaa tai Jumalaa tai ketä tahansa, joka kuulee. Mies tietää kuolevansa.

Vihdoin hän pääsee takaisin kirkkoon, yö on saapunut, ja mies hengittää hyvin raskaasti pimeässä. Lattian reiästä hän kuulee katakombeissa puhaltavat tuulet, ja sitten aukosta purskahtaa niin suurenmoinen valo, että koko kirkko sokaistuu. Ylös kohoaa kasvoja ja ruumiita yhdistyneenä voimakkaaksi kokonaisuudeksi. Mies ei enää pelkää kuolemaa, vaan vain totuuden kuulemista, mutta tahtomattaankin hänen täytyy ottaa selvää, keitä nämä henget ovat. Ja ne puhuvat:

”Olet astunut sinne, minne minkään inhimillisen ei pitäisi koskaan mennä. Olet nähnyt valheen rististä... Minä olen monta - Me olemme yksi, KORKEIN. Et saa koskaan tietää, miksi Me pidimme Häntä täällä - ehkä pidimme Hänet poissa Jumalan luota, jottei hän enää koskaan voisi kävellä maan päällä. Tai ehkä Me pidimme hänet turvassa TEILTÄ (ihmisiltä), jottette enää koskaan yrittäisi samaa kuin silloin kauan sitten (viittaus Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ihmisten syntien tähden). Ehkä se riippuu siitä, keitä Te todella olette.

Jumala ja Saatana ovat vain marionetteja MEIDÄN langoissamme - he vain pitävät MEIDÄT hengissä luomalla konflikteja ihmisten mieliin. Ei ole väliä keitä te luulette Meidän olevan - pääasia, että tiedätte meidän olevan. Jumala, Paholainen, hyvä ja paha - olemme kaikki ne, sekä vielä paljon enemmän.

Joten elä tämä elämä niin hyvin kuin pystyt, ja jätä loppu MEIDÄN huoleksemme.”

Mies vastaa: ”Mutta en voi... En tule olemaan se, joka palvoo tuntematonta Jumalaa. Siispä osoittakaa ihmiskunnalle, että todella olette olemassa ja kertokaa, mikä on tämän kaiken kaaoksen merkitys. Antakaa meille syy elää tässä Maanpäällisessä Helvetissä. Tahdon vain mielenrauhan teiltä olemattomilta jumalilta. Lyön vaikka pääni pantiksi, että edes TE ette ymmärrä koskaan totuutta, koska ette ole muuta kuin marionetti vielä korkeammissa langoissa.”

Siitä paikasta mies menee ja ompelee Jeesuksen epäpyhät silmäaukot kiinni ja valitsee kuoleman hänen sijastaan. Mies nousee ylös harmaita kylmiä portaita Helvetin torniin - köysi kädessään hän etsii tuntematonta maata huutaen: ”UNIVERSUMIN ISÄ, tässä minä tulen... TÄMÄ PAIKKA ON HIRVITTÄVÄ!” Niin mies hirttää itsensä ja saa vihdoin mielenrauhan kuolemassaan.

***

Lopuksi selvitän vielä muutamia omia tulkintojani tarinasta, sekä selvitän kertomuksen totuuspohjaa ja taustaa, sillä kyseessä on yksi koko KD:n tuotannon tulkinnanvaraisimmista tarinoista.

Sanoitukset sisältävät viitteitä moniin eri lähteisiin, sekä toisiin kappaleisiin levyn sisällä. Mielenkiintoinen moniulotteinen hahmo on esimerkiksi Angel (jo pelkän symbolisen nimensäkin takia tietysti). Esimerkiksi Angelin susihahmoa luonnehditaan tarinan alussa ilmauksella ”beautiful beast”. Tässä on ilmiselvä sanaleikki Beauty and the Beastista, eli Kaunottaresta ja Hirviöstä. Angel on siis samassa kaunotar ja hirviö - hän tuo tarinan päähenkilölle sekä suurimman onnen että kivuliaimman tuskan. Charles Baudelaire -tyylinen rappion ja kauneuden vastakkainasettelu on läsnä muuallakin tarinassa, esimerkiksi ihmissusiteemassa ja siinä, kuinka kirkko näyttää ulkopuolelta mädäntyneeltä, mutta sisäpuolelta loistokkaalta.

Toinen kiinnostava symbolinen ulottuvuus on vertaus viimeisestä ehtoollisesta: Angel ja päähenkilö syövät ja juovat yhdessä viimeisenä päivänään, ja myöhemmin kerrotaan, kuinka Angelin lähdettyä viini vuotaa veren tavoin maahan ja muuttuu happamaksi, kun ei ole ketään sitä jakamassa. Symboliikkaa vahvistaa myös myöhemmin miehen veri, joka vuotaa kivilattialle kuin Jeesuksen verikyyneleet hänen viimeisenä iltanaan ennen ristiinnaulitsemista.

Kolmanneksi tärkeäksi symboliksi erottaisin kaikki mainitut silmät ja miehen jatkuvan läsnä olevan tarkkailun tunteen. Tämä jatkuu alusta loppuun saakka: ensin puut, sitten sudet, patsaat, varjot jne. Epäilisin tämän olevan viite korkeamman voiman tai oikeammin kohtalon polttavaan katseeseen, jolta ei voi paeta, ja joka vainoaa kaikkialla jokaisessa tapahtuman käänteessä. Mieshän tuntee tarkkailun vahvimmillaan aina silloin, kun tarinassa tapahtuu jokin kohtalokas käänne: eksyminen, suden seuraaminen ja kirkon löytäminen, Angelin lähtö, Jeesuksen ruumiin löytäminen... Lopulta mies päättää tämän raivostuttavan tuijotuksen ompelemalla Jeesuksen valosilmät umpeen, ja ympyrä on sulkeutunut ja kohtalo sinetöity. Kyseessä tässä ompelemisessahan on tottakai myös valon pimentäminen ja henkien vaientaminen, mutta ennen kaikkea kuitenkin symbolinen ele.

House of Godin tarina kokonaisuutena ei pyri vain murskaamaan myyttiä jumalallisesta Jeesuksesta, vaan se kertoo myös yhden miehen henkilökohtaisesta uskonsodasta. Tarinan lomassa hän esittää filosofisia kysymyksiä, joihin ei tarjota vastauksia, vaan ne jäävät lukijan pohdittaviksi. Miehen lopullinen ratkaisu on erittäin kiintoisa: hän valitsee mieluummin kuoleman kuin hataralle pohjalle rakennetun, todistamattomiin tietoihin perustuvan uskonnon. Jeesukselle mies sanoo: ”I choose death over you.” Tämä on viittaus aikaisempaan Catacomb-biisiin, jossa on ilmaus ”death over life”. Raamatun kolmiyhteinen jumala on elämän symboli ja tarkoitus, ”elämän vesi/puu”, joten life-sana on tulkittavissa myös näin. Tarinan lopussa mies kiistää Jeesuksen ja siis tämän jumalallisuuden symbolin muuttamalla life-sanan tilalle ”you” (mahdollisimman epäkohteliaasti ”sinä” pienellä alkukirjaimella, tottakai).

House of Godin päätösbiisissä yliluonnolliset voimat tai henget yhtyvät yhdeksi ääneksi. Voimien purkautumien Jeesuksen silmistä on tietysti viite levyn introon, jossa kerrotaan, kuinka kirkko on rakennettu itse asiassa kaikille jumalille mielin määrin, ei vain Raamatun Jumalalle. Joka tapauksessa tämän henkien äänen puhe on levyn vaikeimmin tulkittavaa antia, ja tietysti erittäin olennaisessa osassa. Mies päättelee äänen arvoituksellisen puheen johtuvan siitä, etteivät nämäkään henget ole maailman valta, vaan kohtalo on vielä korkeamman voiman käsissä. Mies löytää siis lopullisen vastauksen ja mielenrauhan vasta kuolemansa kautta.

Tarinassa on siis aihetta moneen eri tulkintaan ja viitteeseen, ja tässä olen esittänyt vasta vain omat päätelmäni. Vielä olisi aika selvittää muutamia faktoja, joiden pohjalta tarina on kirjoitettu - kyseessä ei siis tietenkään ole pelkkä keksitty juttu. Kyseisenlainen kirkko on oikeasti olemassa Ranskassa ja kantaa nimeä Rennes-le-Château (nimeä klikkaamalla pääsette paikan nettisivuille, joista olen suurimman osan näistä mielenkiintoisista tiedoista löytänyt - lisäksi sieltä löytyy paljon muuta, kannattaa tutustua).

King Diamondin itsensä mukaan ihmiset eivät tahdo vierailla Rennes-le-Châteaussa, koska uskovat Saatanan olevan siellä. Kirkon seinillä on paljon koodattuja salaviestejä, jotka kertovat mm. haudoista, joita ei ole vielä koskaan löydetty. Eräässä teoriassa väitetään, että kirkosta on todella saattanut löytyä aikoinaan krypta, joka myöhemmin on jälleen kadotettu. Erään hypoteesin mukaan on taas käynyt, kuten House of Godin introssa kerrotaan: Jeesus ei kuollut ristillä, vaan hän siirtyi Rennes’hin Magdalan Marian kanssa, meni tämän kanssa naimisiin, sai lapsen ja kuoli rauhallisesti Rennes’ssä.

François Bérenger Saunière oli pappina kirkossa vuosina 1885 - 1909, ja hän löysi kirjakääröjä, joiden koodatuista viesteistä pystyi lukemaan mm. sen, että mahdollinen aarre (Jeesuksen ruumis?) kuuluu Siionin veljeskunnalle (pahamaineinen salaseura, jonka olemassa oloa ei ole todistettu - lisätietoa kiinnostuneille vaikkapa täältä). Kirjakääröt sisälsivät myös esimerkiksi selostuksen siitä, kuinka demoni vartioi kirkkoa ja kuinka Jeesuksen pako ristiinnaulitsemisen jälkeen on todistettavissa. Väitetään, että kirkko olisi ostanut papin vaitiolon näistä aiheista.

Papin pystyttämässä monumentissa on myös kirjainyhdistelmä, joka yhden tulkinnan mukaan on viite samaisesta Siionin veljeskunnasta. Mielenkiintoinen seikka tämä on House of Godin kannalta juuri siksi, että monumentissa on samannäköinen risti kuin levyn takakannessa. Tämä tarjoaa siis vielä yhden uuden näkökulman tähän kannen ristinkääntösymboliikkaan, sillä jos monumentissa on todella kyse Siionin veljeskunnasta, pitäisi siinäkin ristin olla ikään kuin väärinpäin.

Kirkko on omistettu Magdalan Marialle, ja kirkon oven yläpuolella todella lukee ”Terribilis est locus iste.” Tämä on itse asiassa epätäydellinen katkelma raamatusta; kohta menee oikeasti näin englanniksi: ”How terrible is this place! This is none other than the house of God, and this is the gate of Heaven.” ja suomeksi: ”Kuinka pelottava onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Herran huone ja taivaan portti.” (1. Moos. 28:17) Tässä vaiheessa täytyy sanoa sen verran omasta käännöksestäni, että olen suomentanut ”this place is terrible” --> ”tämä paikka on hirvittävä”. En siis käytä täysin raamatun mukaista ilmausta, sillä se ei ole sellainen englanniksikaan, vaan paremminkin suora käännös latinan kielestä. Siispä tuonkin käännöksessäni enemmän esille sitä, mitä Kingi itse on luultavasti tahtonut lauseella ilmaista - raamattuakin kun voi tulkita monella eri tavalla.

House of Godin lyriikoissa mainitaan monesti valo, joka tulee sisälle kirkon ikkunoista. Rennes-le-Châteaukin on rakennettu leikkimään valolla: aamun ensimmäinen auringonsäde osuu tarkoituksellisesti eri kohtiin eri symbolisina päivinä, esim. joka vuosi Jeesuksen kasteen päivänä Jeesuksen patsaaseen jne.

Kohukirja/-elokuva Da Vinci -koodi juontaa juurensa House of Godin kanssa samasta alkuperästä. Tarinoissa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta Da Vinci -koodissa etsitäänkin Magdalan Marian - ei siis Jeesuksen - ruumista. Da Vinci -koodissa myös Jeesus ja Maria ovat menneet naimisiin jo ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja sen jälkeen/aikana Maria oli jo raskaana ja pakeni Ranskaan. Jeesuksen jumalallisuuden ja ylösnousemuksen myytin murskaaminen ja ihmisyyden todistaminen on kuitenkin näiden molempien tarinaversioiden pääteemana.

[Tranquillity]

" -Victoria- " kirjoitti:

HOUSE OF GOD - HERRAN HUONE

Tarina alkaa perinteisen vanhan koulun kauhun...

Nice, kiitos tuosta linkistä! Olipahan kattavasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu analyysi levyn tarinasta ja sen teemoista.

Omasta mielestäni House of God kuuluu Kingin viiden parhaimman levyn joukkoon, eikä vähiten erinomaisen ja mukaansatempaavan tarinansa ansiosta. Ainoa levyssä häiritsevä seikka on se, että se on miksattu jotenkin "tylpällä" tavalla. Levyn äänimaisemista puuttuu jollain tavalla dynamiikka ja terävyys. Itse biisejä nämä paikoin hyvinkin lässähtäneet soundit eivät kuitenkaan onnistu pilaamaan.

"The Trees Have Eyes":in ensimmäisestä riffistä tulee muuten hienosti mieleen Sabbathin "Children of the Grave":n aloitusriffi! Hieno levy kannesta kanteen...

[Metal Heart]

Mä yritin kerran listata Kingin levyjä parhuusjärjestykseen, mutta se osoittautui täysin mahdottomaksi. Siitä pääsin selvyyteen, että The Puppet Master on paras, mutta sen jälkeen oli jo vaikeampaa. Ja nimeä niistä kaikista huippulevyistä nyt se huonoin. Ei onnistu.
Faten paras levy on tietty Don´t Break the Oath, ylivoimaisesti.

[Tranquillity]

Mä yritin kerran listata Kingin levyjä parhuusjärjestykseen, mutta se osoittautui täysin mahdottomaksi. Siitä pääsin selvyyteen, että The Puppet Master on paras, mutta sen jälkeen oli jo vaikeampaa. Ja nimeä niistä kaikista huippulevyistä nyt se huonoin. Ei onnistu.
Faten paras levy on tietty Don´t Break the Oath, ylivoimaisesti.

Totta, todella vaikea tehtävä! Pitkän harkinnan ja miettimisen jälkeen joutuisin ehkä kuitenkin nimeämään heikoimmaksi kokonaisuudeksi Voodoon. Toinen vaihtoehto olisi varmaankin Conspiracy. Molemmat levyt ovat kuitenkin loistavia levyjä, jotka ovat paljon parempia kuin monen levyhyllystäni löytyvän artistin koko diskografia.

[Metal Heart]

[quote="Tranquillity
Totta, todella vaikea tehtävä! Pitkän harkinnan ja miettimisen jälkeen joutuisin ehkä kuitenkin nimeämään heikoimmaksi kokonaisuudeksi Voodoon. Toinen vaihtoehto olisi varmaankin Conspiracy. Molemmat levyt ovat kuitenkin loistavia levyjä, jotka ovat paljon parempia kuin monen levyhyllystäni löytyvän artistin koko diskografia.[/quote]

Aika pitkälle olen samalla linjalla. Voodoolta ei löydy yhtään todellista hittiä, mutta Conspiracyltä taas löytyy Sleepless Nights, joka on ehkäpä se kaikista paras biisi. Ja muutenkin Conspiracyllä on liikaa noita instrumentaalitäytteitä.

[THEM]

Sus siunaa, Conspiracyhän on täynnä toinen toistaan kovempia veisuja kuten At the Graves, Sleepless Nights, A Visit From The Dead, "Amon" belongs to "Them" ( ), Victimized ja upea Cremation.

Noh makunsa kullakin ja mitäpä niistä väittelemään
Rauhaa!
Totuushan on että Kingin alkupään tuotantoa on mahdoton laittaa minkäänlaiseen järjestykseen, mutta heikoin levy mielestäni on Abigail II, joka sekin on kyllä loistava.

[Exhorder]

Kenen mielestä MF:n heikoin levy on In The Shadows?

Mun mielestä sen levyn tunnelma on vähintäänkin kohdillaan. Ne pisimmät biisit ovat hienoja eikä The Bell witch jää ollenkaan niiden jalkoihin. Melkeinpä vieläkin voisin sanoa että In the Shadows on MF:n paras levy. Mun mielestä aika aliarvostettu levy enkä suoraansanoen ole koskaan tajunnut miksi.

[Tintti]

Aika unohdettuhan tuo, mutta mainettaan parempi minustakin.

Dead Again saisi minun ääneni, vaikka hetkensä toki silläkin. Jäänyt silti ainoaksi isommaksi kauneuspilkuksi MF:n tuotannossa omissa kirjoissani.

[eddie666]

Sus siunaa, Conspiracyhän on täynnä toinen toistaan kovempia veisuja kuten At the Graves, Sleepless Nights, A Visit From The Dead, "Amon" belongs to "Them" ( ), Victimized ja upea Cremation.

Noh makunsa kullakin ja mitäpä niistä väittelemään
Rauhaa!
Totuushan on että Kingin alkupään tuotantoa on mahdoton laittaa minkäänlaiseen järjestykseen, mutta heikoin levy mielestäni on Abigail II, joka sekin on kyllä loistava.

Abigail II oli kyllä aikamoinen pettymys (tai ei oikeastaan kun ei mitään odottanutkaan). jotenkin väkisin väännetyn kuuloinen levy... eka Abigail toki oli/on loistava.
Omissa korvissani Them ja Conspiracy ovat soitannollisesti tiukimpaa Kingiää (ja Conspiracy tuotannollisesti paras).. jotenkin The Eye levyn jälkeinen materiaali on vaikuttanut tuhnuiselta ja hiukan veltohkolta noin niinku tuotannollisesti.. Vai olisiko vain niin että ne ekat levyt joita diggas kuulostaa parhaalta siks että ne olivat juurikin ne ekat .. tiedä häntä.

Sanaleikeistä/huumorista tuli ekana muuten mieleen Conspiracyn These Days i'll Sleep like a Baby .. Kingi kun nukkui päivisin...

[Antti-Kristian]

Sanaleikeistä/huumorista tuli ekana muuten mieleen Conspiracyn These Days i'll Sleep like a Baby .. Kingi kun nukkui päivisin...

Heh, muutamankin kerran soinut päässä, kun ei ole meinannut saada unta yön pimeinä tunteina, samalta levyltä: "I cannot sleep at night, that's what the day is for anyway...". Pirullista

[Jussi]

"I cannot sleep at night, that's what the day is for anyway..."

Jotenkin tuo on aina ollut mulle Conspiracyn hyytävin kohta. Johtuneeko osin laulusoundistakin, mutta ei siinä mitkään elävältä polttamiset tai hautuumaan aaveet ole mitään rinnalla

[Hammer9]

Coven Worldwiden etusivun uutisena taas pientä tilannepäivitystä Kingin nykyisten ja tulevien projektien osalta:

Latest news from King
NEWS
by Renzo
2009-03-10

Hail to you all Diamond Bangers,

Recently I talked to King so he could give us the latest update.
Here’s the latest news we have for you.

As you all know 80% of the original Mercyful Fate line-up (King, Hank, Michael and Timi) re-recorded with present MF drummer Bjarne T. Holm two ultimate Mercy classics for the upcoming Metallica Guitar Hero game.
For those who aren’t into gaming it’s interesting to know that those two songs (‘Evil’ and ‘Curse Of The Pharaohs’) will be released on I-Tunes round mid April.

Also interesting to know that Andy mastered these two tracks for a possible EP-picture, released by Metal Blade and Massacre.

At this moment King is working on both Mercyful Fate and King Diamond DVD’s. Both releases will contain 2 DVD’s and according to King it will be worth the wait as it has some very exclusive content which surely no one outside the band has ever seen.

King has been working on the following concerts. Please note content of the DVD’s might change. Concerts mentioned here might after all not appear on the DVD.

Mercyful Fate DVD:
Copenhagen 1982 with Benny Petersen
Amsterdam Paradiso 1984
Copenhagen 1984
Reunion MF 1993
Roskilde Festival 1994
Copenhagen 1995

King Diamond DVD:
Washington 1986
1987 supporting Motorhead
Show footage 1989 USA + backstage footage
Full 1990 concert Spain Euro Conspiracy tour
Behind the scenes 1990 Conspiracy
Kopenhagen concert in the Park 1990 with 5 cameras

Also remastered King Diamond CD’s are in the works. Those albums have, next to the new masters, also 1 or 2 bonus video tracks. The bonus tracks shouldn’t be the reason to buy the albums according to King. The sound is so much better than it ever was. That should be reason to buy it. I know I would buy them King claims.

Remastered CD’s released with video bonus footage (might be one or two songs)

The Spider’s Lullabye
The Graveyard
House Of God
Voodoo

This coming Autumn might be the time to start writing new songs for King Diamond, and who knows if our involvement in Guitar Hero will raise our value to the record labels enough for a new Mercyful Fate record. Only time will tell, let's all cross our fingers (the unholy way) King says.

Lähde: http://www.covenworldwide.org/

[Tranquillity]

Mercyful Fate DVD:
Copenhagen 1982 with Benny Petersen
Amsterdam Paradiso 1984
Copenhagen 1984
Reunion MF 1993
Roskilde Festival 1994
Copenhagen 1995

King Diamond DVD:
Washington 1986
1987 supporting Motorhead
Show footage 1989 USA + backstage footage
Full 1990 concert Spain Euro Conspiracy tour
Behind the scenes 1990 Conspiracy
Kopenhagen concert in the Park 1990 with 5 cameras

Ei jumaleissön miten upealta nuo DVD:iden alustavat sisällöt vaikuttavat! KD-DVD:n osalta olisi ehkä ollut hienoa nähdä myös keikkatallenteita myöhemmän 90-luvun tuotannosta, mutta tuolta levyn kattamalta aikakaudelta ne parhaimmat biisit kieltämättä ovat.

Myös kokoonpanojen kannalta tuo kattaus on varsin hyvä! Upeaa nähdä Pete Blakk ja Mikkey Dee puikoissa.

Molemmat näyttävät loistavilta paketeilta, joita ei todellakaan julkaista liian aikaisin! Niinköhän jommastakummasta (tai molemmista) näistä tulee omissa kirjoissa se kaikista paras DVD-julkaisu. Tähän uskon vahvasti. Parhautta!

[Tranquillity]

This coming Autumn might be the time to start writing new songs for King Diamond, and who knows if our involvement in Guitar Hero will raise our value to the record labels enough for a new Mercyful Fate record. Only time will tell, let's all cross our fingers (the unholy way) King says.

Ja hieno uutinen tämäkin! GMYSP on kyllä biiseiltään hieno ja viihdyttävä levy, mutta toivottavasti tällä kertaa saataisiin hieman karmaisevampi ja häiriintyneempi tarina (á la The Graveyard). Siihen varmasti voi luottaa, että Kingilla ja Andylla on biisinkirjoituskynät tutun terävinä!

[trendkiller]

Myös kokoonpanojen kannalta tuo kattaus on varsin hyvä! Upeaa nähdä Pete Blakk ja Mikkey Dee puikoissa.

Sekä Snowy Shaw. Mutta kylläpä varsinkin Kingin DVD-sisältö räjäytti aivot pellolle. Conspiracy-kiertueen keikka kokonaisuudessaan olisi Potti ja Excalibur. Ja loppu tilpehöörikin on mannaa korville ja silmille. There is Satan!

[Hammer9]

Mercyful Fate DVD:
Copenhagen 1982 with Benny Petersen
Amsterdam Paradiso 1984
Copenhagen 1984
Reunion MF 1993
Roskilde Festival 1994
Copenhagen 1995

King Diamond DVD:
Washington 1986
1987 supporting Motorhead
Show footage 1989 USA + backstage footage
Full 1990 concert Spain Euro Conspiracy tour
Behind the scenes 1990 Conspiracy
Kopenhagen concert in the Park 1990 with 5 cameras

Ei jumaleissön miten upealta nuo DVD:iden alustavat sisällöt vaikuttavat! KD-DVD:n osalta olisi ehkä ollut hienoa nähdä myös keikkatallenteita myöhemmän 90-luvun tuotannosta, mutta tuolta levyn kattamalta aikakaudelta ne parhaimmat biisit kieltämättä ovat.

Todellakin! Erityisesti tuolla MF DVD:llä on sellaista kamaa suurin osa, jota en ole nähnyt missään muodossa eli en edes huonolaatuisena bootlegina. Copenhagen '84 tosin löytyy huonolaatuisena ja In The Shadows -rundilta yksi reunion-keikkakin kohtalaisella laadulla.

Itseltäni löytyy myös joitain livetallenteita KD:lta '90-luvun loppupuolelta, mutta ne eivät valitettavasti ole erityisen hyvälaatuisia (saa tarjota vaihdossa Voodoo-kiertueen DVD-kamaa!). Siinä mielessä on todellinen sääli, ettei edes yhtä keikkaa voitu ottaa esim. Voodoo-kiertueelta DVD:lle mukaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että niitä parhaita biisejä löytyy kaikilta aikakausilta ja tasaisesti pitkin King Diamond -bändin uraa. Hienoimmat ja yleisön puolesta riehakkaimmat kiertueet ovat kuitenkin melkein poikkeuksetta '80-luvulta. Siinä mielessä sen aikakauden keikkojen mukaan ottaminen oli varmasti paras ratkaisu.

Tuon King Diamond DVD:n materiaalista tuo vuoden 1990 Espanjan keikka on lienee sama, joka itseltäni löytyy bootlegina. Yksi ehdottomista suosikeistani. Visuaalisesti yksi näyttävimmistä King Diamond -keikoista, joita olen nähnyt. Varsin hyvälaatuisena tuo minulta jo löytyy, mutta toivotaan että laatu on nyt virallisella DVD:llä vieläkin parempi. Washington '86 on myös kova keikka. Kokoonpanokin on äärimmäisen legendaarinen, kun mukana on Timi "Grabber" Hansen armottominen moshauksineen ja rummuissa se maailman ykkösheavyrumpali Mikkey Dee. Kööpenhaminan 1990-vuoden keikka löytyy myös melkein kokonaisena bootlegina. Se on kumman riisuttu show, koska bändi vetää päivänvalossa ja ilman rekvisiittaa (!!!). Musiikillisesti mainio keikka kyllä sekin, joskin KD-bändille tosi epätavallinen.

Myös kokoonpanojen kannalta tuo kattaus on varsin hyvä! Upeaa nähdä Pete Blakk ja Mikkey Dee puikoissa.

Samaa mieltä. Pete Blakk - Andy La Rocque -kitarasoolospektaakkelit ovat kyllä hienoa katsottavaa. Blakk vinguttaa ja tiluttaa kitaraansa sooloissaan aivan perhanasti sekä on kyllä showmiehenä aivan sieltä parhaasta päästä. Mikkey Dee on oma lukunsa mitä tulee rumpaleiden sooloihin. Aina löytyy kiinnostavia juttuja herran rumpusooloista, eivätkä ne koskaan ole liian lyhyitä saati liian pitkiä. Kikkailua, voimalla kannuttamista ja tietty vähän sitä yleisönkosiskeluakin.

Molemmat näyttävät loistavilta paketeilta, joita ei todellakaan julkaista liian aikaisin! Niinköhän jommastakummasta (tai molemmista) näistä tulee omissa kirjoissa se kaikista paras DVD-julkaisu. Tähän uskon vahvasti. Parhautta!

Olen kyllä melkoisen pettynyt, jos noin ei omalla kohdallani käy. Pettyminen on aika mahdoton ajatus, koska jo bootleg-laatuisenakin Mercyful Fate ja King Diamond ovat omaa luokkaansa livenä. Toivottavasti muuten KD vielä julkaisee joskus myös 2000-luvun kiertueeltaan kokonaisen keikan DVD-muodossa bonuksineen kaikkineen. Ainakin The Puppet Master -kiertueelta on jo nyt olemassa niin hyvälaatuisia epävirallisia tallenteita, että pidän uudemman aikakauden KD-DVD:tä täysin mahdollisena. Ehkä tulevalta Give Me Your Soul - /seuraavan -lätyn kiertueelta moinen kuvataan..?

GMYSP on kyllä biiseiltään hieno ja viihdyttävä levy, mutta toivottavasti tällä kertaa saataisiin hieman karmaisevampi ja häiriintyneempi tarina (á la The Graveyard). Siihen varmasti voi luottaa, että Kingilla ja Andylla on biisinkirjoituskynät tutun terävinä!

Henk. koht. arvostan GMYSP-levyn musiikillisesti King Diamondin parhaiden julkaisuiden joukkoon, mutta kieltämättä vielä hullumpi tarina tekisi levystä entistä paremman. The Graveyardin tavoin selkäpiitä karmiva tarina kelpaisi meikäläisellekin erinomaisesti.

[Heinrich von Totschlag]

Remastered CD’s released with video bonus footage (might be one or two songs)

The Spider’s Lullabye
The Graveyard
House Of God
Voodoo

Mielenkiintoista, että skippaavat remastereissa The Eyen kokonaan. Itselläni se muodostaa yhdessä Abigailin ja Conspiracyn kanssa Kinkun ylitsekäymättömän epäpyhän kolminaisuuden. Mutta jos sitä ei vaan käy paranteleminen, niin ei sitten.

Noita deeveedeitä on jo sen verran hehkutettu, että niistä ei sen enempää. Välittömiä pakkohankintoja silti.

Jos tuo MF:n uusien biisien kuvavinyyli toteutuisi, niin olisipa hienoa. En vaan periaatteesta suostu ostamaan immateriaalimuodossa olevaa musaa. Musiikin pitää olla fyysinen tallenne. (Tähän perään saa sitten saivarrella siitä, miten cd:lläkin musa on vain nollia ja ykkösiä. Mutta jokainen tietää, mitä tarkoitan.)

[Tranquillity]

Mielenkiintoista, että skippaavat remastereissa The Eyen kokonaan. Itselläni se muodostaa yhdessä Abigailin ja Conspiracyn kanssa Kinkun ylitsekäymättömän epäpyhän kolminaisuuden. Mutta jos sitä ei vaan käy paranteleminen, niin ei sitten.

Noita deeveedeitä on jo sen verran hehkutettu, että niistä ei sen enempää. Välittömiä pakkohankintoja silti.

The Eye:han löytyy jo remasteroituna, kuten jokainen aikaisempikin levy Fatal Portraitista alkaen. Vai muistanko tämän levyn kohdalta väärin? Kyllähän nuo myöhemmin ilmestyvätkin remasterit taitavat olla pakollisia hankintoja...

[Heinrich von Totschlag]

Jaa, sittenpä tuo on mennyt kokonaan ohi. Vanhat vinyylit Conspiracyyn asti tuli aikoinaan päivitettyä juuri noihin remastereihin ja bonusbiisit olivat toki plussaa. The Eyellä ei sitten sitä bonuskrääsää ilmeisesti ollut.

Jännää, ettei (melkein) kaikkitietävä Metal-archiveskaan ollut kärryillä The Eyen remasterin olemassaolosta.

Nyt kun siitä kerran tuli puhe, niin onko sen soundeissa minkälaiset erot alkuperäiseen verrattuna?

[Tranquillity]

Jaa, sittenpä tuo on mennyt kokonaan ohi. Vanhat vinyylit Conspiracyyn asti tuli aikoinaan päivitettyä juuri noihin remastereihin ja bonusbiisit olivat toki plussaa. The Eyellä ei sitten sitä bonuskrääsää ilmeisesti ollut.

Jännää, ettei (melkein) kaikkitietävä Metal-archiveskaan ollut kärryillä The Eyen remasterin olemassaolosta.

Nyt kun siitä kerran tuli puhe, niin onko sen soundeissa minkälaiset erot alkuperäiseen verrattuna?

The Eyen remasterille ei tosiaan lisätty bonuksena ainuttakaan uutta raitaa, poiketen muiden albumien uusintapainoksista. Tarkistin itsekin asian, ja Metal Archives ei osaa sanoa remasterista mitään. Olen kuitenkin melkoisen varma, että omassa levyssäni lukee "The King Diamond Re-masters".

En ole kuullut alkuperäistä painosta, joten en osaa kuvailla soundieroja. Ehkä ainakin rumpukoneen äänimaisemia on saatettu vähän parantaa tuolla tuoreemmalla versiolla?