IRON MAIDEN - Legacy Of The Beast

[Pete Bondurant]

Tuo Bring Your Daughter... To The Slaughter -singlehän saatiin sillä kuuluisalla taktiikka-masinoinnilla tuohon: vuoden hiljaisin (viimeinen) levymyyntiviikko & monta erilaista versiota, seiskaa ja 12-tuumaista, CD:tä, spesiaalina & eri kansilla = fanihorde ostaa kaikista yhden kipaleen ja tulos on

Korjatkaa joku jos muistan väärin, mutta eikös osa syy BYDttS-sinkun menekkiin ollut Brucen vetoaminen medioissa koko sumuisten saarten kansaan, ettei vain Cliff Richards saa jotain ennätystä haltuunsa. Tämä liittyi juurikin tähän vuoden vaihtumiseen ja ykkössijojen määrään. Jotenkin muistan tarinan, että moni ihminen joka ei muuten välittänyt Iron Maidenista osti sinkun ihan vain estääkseen Cliff Richardsia pääsemistä ennätysten kirjoihin?

Voipi olla Dickinsonin sepittämää legendaa ja oliko tällä tempulla lopulta suurta merkitystä. Hauska juttu kuitenkin, jos siis muistan oikein...

[Leprosy]

Korjatkaa joku jos muistan väärin, mutta eikös osa syy BYDttS-sinkun menekkiin ollut Brucen vetoaminen medioissa koko sumuisten saarten kansaan, ettei vain Cliff Richards saa jotain ennätystä haltuunsa. Tämä liittyi juurikin tähän vuoden vaihtumiseen ja ykkössijojen määrään. Jotenkin muistan tarinan, että moni ihminen joka ei muuten välittänyt Iron Maidenista osti sinkun ihan vain estääkseen Cliff Richardsia pääsemistä ennätysten kirjoihin?

Voipi olla Dickinsonin sepittämää legendaa ja oliko tällä tempulla lopulta suurta merkitystä. Hauska juttu kuitenkin, jos siis muistan oikein...

Joku hatara muistikuva miullakin on tuollaisesta yleisöön vetoamisesta, mutta en kuollaksenikaan muista, että mikä mahtoi olla se biisi/artisti minkä listaykköseksi pääseminen piti torpedoida. Omien muistikuvien mukaan kyseessä oli joku joulubiisi mikä nousi joka jouluna Britannian sinkkulistan ykköseksi, ja Bruce oli jollain keikalla ilmoittanut, että kaikki ketkä vihaavat kyseistä biisiä ostakoon Bring your daughter... to the slaughter-sinkun. Helkkari, ja jos en väärin muista, niin luin tuon jostain -92 tulleesta Metal Hammerin Iron Maiden spesiaalista (~50 sivua juttua Iron Maidenistä, kansikuvassa Fear of the Dark, muistaako kukaan?) Itte hävittänyt sen aikoja sitten + luonnollisesti lehdessä olleet lukuisat Eddie-kuvat leikelty pois siihen malliin, että lehti oli lukukelvottomassa kunnossa muistaakseni jo tyyliin -93

Tiedä sitten tosiaan, että oliko Brucen huumorintajun sävyttämää läpändeeriä, ja mikä on loppujen lopuksi totuus.

[Masi]

Mutta onhan kyse kuitenkin Iron Maidenin parhaasta albumikokonaisuudesta. Eihän jostain Powerslavesta voi puhua saman päivänä sen kanssa. 4 hyvää biisiä, 4 hutia.

Samaa mieltä. Esim. Back in the village on vaan niin saatanan huono biisi että päätä särkee! Ja tuota monet (?) pitävät Maidenin parhaana levynä. Outoa.

Heh. Juuri meinasin sanoa Mick Wallista että olisin voinut hyvin elää ilman hänen mielipidettään siitä, että varmasti olisimme voineet elää ilman Back in the Villagea Powerslave-levyllä. Minusta biisi on mitä hienoin, Deja Vu puolestaan kehno. Mut näin nämä menevät.

Ja käsillä olevaan asiaan, stadikalle en mene katsomaan kyllä mitään, olen "nähnyt" siellä Metallican ja IrMan eivätkä olleet hienoimpia keikkakokemuksiani. (Syön sanani jos Mercyful Fate tulee sinne mutta ei taida tulla.)

[Zhema]

Mutta onhan kyse kuitenkin Iron Maidenin parhaasta albumikokonaisuudesta. Eihän jostain Powerslavesta voi puhua saman päivänä sen kanssa. 4 hyvää biisiä, 4 hutia.

Samaa mieltä. Esim. Back in the village on vaan niin saatanan huono biisi että päätä särkee! Ja tuota monet (?) pitävät Maidenin parhaana levynä. Outoa.

Heh. Juuri meinasin sanoa Mick Wallista että olisin voinut hyvin elää ilman hänen mielipidettään siitä, että varmasti olisimme voineet elää ilman Back in the Villagea Powerslave-levyllä. Minusta biisi on mitä hienoin, Deja Vu puolestaan kehno. Mut näin nämä menevät.

Ja käsillä olevaan asiaan, stadikalle en mene katsomaan kyllä mitään, olen "nähnyt" siellä Metallican ja IrMan eivätkä olleet hienoimpia keikkakokemuksiani. (Syön sanani jos Mercyful Fate tulee sinne mutta ei taida tulla.)

On se hienoa olla kerrankin Mick Wallin kanssa samaa mieltä Toisaalta olen myös Steven kanssa samaa mieltä Maidenin parhaasta levystä, joten kai mulla on putki päällä.

Voisin analysoida sulle Deja-Vun paremmuuden Back In The Villageen verrattuna semi-pitkällä luennolla, jonka jälkeen olisit 100% samaa (eli oikeaa) mieltä, mutta kun ei pysty ku mulla on tää selkä...

[sirclansman]

Voisin analysoida sulle Deja-Vun paremmuuden Back In The Villageen verrattuna semi-pitkällä luennolla, jonka jälkeen olisit 100% samaa (eli oikeaa) mieltä, mutta kun ei pysty ku mulla on tää selkä...

Ei kai siihen paljon tarvii. Deja-Vu ON parempi biisi kaikin puolin kuin Back in the Village. Piste.

[Stårmbringer]

Voisin analysoida sulle Deja-Vun paremmuuden Back In The Villageen verrattuna semi-pitkällä luennolla, jonka jälkeen olisit 100% samaa (eli oikeaa) mieltä, mutta kun ei pysty ku mulla on tää selkä...

Ei kai siihen paljon tarvii. Deja-Vu ON parempi biisi kaikin puolin kuin Back in the Village. Piste.

Molemmat on mahtavia biisejä, mutta Deja-Vu on on penteleen paljon parempi. Soi just nyt!!! Loistava biisi!!

[sirclansman]

Voisin analysoida sulle Deja-Vun paremmuuden Back In The Villageen verrattuna semi-pitkällä luennolla, jonka jälkeen olisit 100% samaa (eli oikeaa) mieltä, mutta kun ei pysty ku mulla on tää selkä...

Ei kai siihen paljon tarvii. Deja-Vu ON parempi biisi kaikin puolin kuin Back in the Village. Piste.

Molemmat on mahtavia biisejä, mutta Deja-Vu on on penteleen paljon parempi. Soi just nyt!!! Loistava biisi!!

Niinpä. Only the Good Die Young laskettakoon samaan kastiin. Samoin kuin No Prayer for the Dyining:in Public Enema Number One. Ja nimibiisi. Ehkä aliarvostetuimpia Maiden-vetoja ikinä!

[clairvoyant]

Voisin analysoida sulle Deja-Vun paremmuuden Back In The Villageen verrattuna semi-pitkällä luennolla, jonka jälkeen olisit 100% samaa (eli oikeaa) mieltä, mutta kun ei pysty ku mulla on tää selkä...

Ei kai siihen paljon tarvii. Deja-Vu ON parempi biisi kaikin puolin kuin Back in the Village. Piste.

Molemmat on mahtavia biisejä, mutta Deja-Vu on on penteleen paljon parempi. Soi just nyt!!! Loistava biisi!!

Niinpä. Only the Good Die Young laskettakoon samaan kastiin. Samoin kuin No Prayer for the Dyining:in Public Enema Number One. Ja nimibiisi. Ehkä aliarvostetuimpia Maiden-vetoja ikinä!

Pöh. Only the Good Die Young on useampaa kertaluokkaa kovempi, jo hienojen sanoitusten takia, kuin nämä muut. Muutenkaan se ei mielestäni yhtään häpeä muiden levynsä biisien seassa Prophecyn ollessa ainoa särö liki täydellisessä kokonaisuudessa.

[Pete Bondurant]

Voisin analysoida sulle Deja-Vun paremmuuden Back In The Villageen verrattuna semi-pitkällä luennolla, jonka jälkeen olisit 100% samaa (eli oikeaa) mieltä, mutta kun ei pysty ku mulla on tää selkä...

Ei kai siihen paljon tarvii. Deja-Vu ON parempi biisi kaikin puolin kuin Back in the Village. Piste.

Molemmat on mahtavia biisejä, mutta Deja-Vu on on penteleen paljon parempi. Soi just nyt!!! Loistava biisi!!

Niinpä. Only the Good Die Young laskettakoon samaan kastiin. Samoin kuin No Prayer for the Dyining:in Public Enema Number One. Ja nimibiisi. Ehkä aliarvostetuimpia Maiden-vetoja ikinä!

Only the Good Die Young on ollut aina omia suosikkejani. Monille kyseessä on "se heikoin" biisi SSotSS:lla. Hienoa että muutkin arvostavat tätä todella aliarvostettua biisiä.

Samaa mieltä näistä muistakin mainituista hienoista biiseistä. Lisätään nyt joukkoon yksi omista suosikeistani eli Murrayn ja Dickinsonin kynäilemä erinomainen "Judas Be My Guide". Pelastaa paljon epätasaisella Fear of the Darkilla. Sitä tosin edeltää The Apparation hirvitys, mikä saa kyllä ihan minkä tahansa kuulostamaan mestariteokselta, mutta kyllä Judas Be My Guide kuulostaa hienolta yksinäänkin.

Näitä ja monia muita helmiä tuskin koskaan tullaan kuulemaan livenä, mutta ei siitä sen enempää. Tästä aiheesta on täällä jo useampaan otteeseen keskusteltu.

[Jussi]

Only the Good Die Young on ollut aina omia suosikkejani. Monille kyseessä on "se heikoin" biisi SSotSS:lla. Hienoa että muutkin arvostavat tätä todella aliarvostettua biisiä.

Miten se voi olla, kun albumilla on kuitenkin koukuton The Prophecy ja surullinen Can I Play With Madness.

Kerrankin oli Suosikin sinkkupalsta oikeassa (olikohan sen nimi Juntusen siivut tms?), kun tuosta totesi vain "Maidenin uusin single on köykäistä tavaraa". Nuff said; jotenkin syöpynyt verkkokalvoille tuo, vaikka kai mie olin Guns n' Rosesin kuvia etsimässä pulpetin sisäkanteen saksittavaksi.

[Zhema]

Samaa mieltä näistä muistakin mainituista hienoista biiseistä. Lisätään nyt joukkoon yksi omista suosikeistani eli Murrayn ja Dickinsonin kynäilemä erinomainen "Judas Be My Guide".

Kyllä vain! Olin kymmenen vuotias kun tuo levy tuli, ja en todellakaan tiennyt mikä on Judas, mutta se oli minun opas! Loistava biisi kaikilla asteikoilla, Satans!

[sirclansman]

Samaa mieltä näistä muistakin mainituista hienoista biiseistä. Lisätään nyt joukkoon yksi omista suosikeistani eli Murrayn ja Dickinsonin kynäilemä erinomainen "Judas Be My Guide".

Kyllä vain! Olin kymmenen vuotias kun tuo levy tuli, ja en todellakaan tiennyt mikä on Judas, mutta se oli minun opas! Loistava biisi kaikilla asteikoilla, Satans!

Kompit! Hieno ralli!

[Strained]

Wasting Love, sen jos ottaisivat takaisin settilistaansa, niin varmasti lähtisin keikalle.

[clairvoyant]

Samaa mieltä näistä muistakin mainituista hienoista biiseistä. Lisätään nyt joukkoon yksi omista suosikeistani eli Murrayn ja Dickinsonin kynäilemä erinomainen "Judas Be My Guide".

Kyllä vain! Olin kymmenen vuotias kun tuo levy tuli, ja en todellakaan tiennyt mikä on Judas, mutta se oli minun opas! Loistava biisi kaikilla asteikoilla, Satans!

Juu, Judas on kyllä FotD:n parhaita vetoja!

Siitäkin levystä muuten saisi aika kovan jos karsisi kahdeksan- tai yhdeksänbiisiseksi niinkuin 80-luvun kulta-ajan albumit olivat.

[sirclansman]

Samaa mieltä näistä muistakin mainituista hienoista biiseistä. Lisätään nyt joukkoon yksi omista suosikeistani eli Murrayn ja Dickinsonin kynäilemä erinomainen "Judas Be My Guide".

Kyllä vain! Olin kymmenen vuotias kun tuo levy tuli, ja en todellakaan tiennyt mikä on Judas, mutta se oli minun opas! Loistava biisi kaikilla asteikoilla, Satans!

Juu, Judas on kyllä FotD:n parhaita vetoja!

Siitäkin levystä muuten saisi aika kovan jos karsisi kahdeksan- tai yhdeksänbiisiseksi niinkuin 80-luvun kulta-ajan albumit olivat.

Meikä on kova Maiden-fani, ja mä ihan mielelläni kuuntelisin keikalla ihan minkä vaan Maidenin biisin ihan miltä vaan levyltä (jo ihan vahtelunkin vuoksi nyt jo 20 nähdyn vedon jälkeen), eikä mun mielestä (fani-näkökulmasta) Maidenilla ole huonoja levyjä, mutta clairvoyantin kanssa oon tässä asiassa kyllä samaa mieltä. FotD:lla on ehkä IM:n albumeista eniten ns. täytemateriaalia.

[Masi]

Voisin analysoida sulle Deja-Vun paremmuuden Back In The Villageen verrattuna semi-pitkällä luennolla, jonka jälkeen olisit 100% samaa (eli oikeaa) mieltä, mutta kun ei pysty ku mulla on tää selkä...

Säästä selkää. Huomasin itsekin Back in the Villagen hienouden kun aloin soittaa sitä kitaralla, siinä on soittamismielessä tosi vänkiä riffejä kuten Adrianilla usein muutenkin. Pitää ehkä ottaa Deja Vu soitettavaksi myös, ehkä sekin aukeaa.

Only the Good Die Young ja Judas Be My Guide ovat kyllä hyviä biisejä, minusta The Profecykin toimii.

[asa]

Säästä selkää. Huomasin itsekin Back in the Villagen hienouden kun aloin soittaa sitä kitaralla, siinä on soittamismielessä tosi vänkiä riffejä kuten Adrianilla usein muutenkin. Pitää ehkä ottaa Deja Vu soitettavaksi myös, ehkä sekin aukeaa.

Only the Good Die Young ja Judas Be My Guide ovat kyllä hyviä biisejä, minusta The Profecykin toimii.

Mulle kävi itseasiassa täsmälleen samoin Back in The villagen kanssa, vasta kun opettelin soittamaan kitaralla, niin sen erinomaisuus jotenkin mystisesti vaan aukesi. Hienoja riffejä.

Minusta kaikki yllämainitut biisit ovat erinomaisia, ja rikollisen aliarvostettuja.

[Jussi]

Siitäkin levystä muuten saisi aika kovan jos karsisi kahdeksan- tai yhdeksänbiisiseksi niinkuin 80-luvun kulta-ajan albumit olivat.

Fear Of The Darkin kahdestatoista jos kolme raapaisisin veks, niin nehän olisivat (kronologisessa järjestyksessä) From Here To Eternity, The Fugitive & The Apparition.

Kuuntelinkohan mie pari vuotta tämän jälkeen liikaa a Real Live Onea, vai miksi vain FHTE:ä enemmän riipivä Maiden-riippakiven kertsi on Heaven Can Wait (no, se TNOTB vielä joka on Dead Onella, mutta ei nyt siitä..). Liian simppeliä, vaikka joku muu voi sinkkustatuksen tms. vuoksi roikkuakin tuossa kiinni. Fear Is The Key & Chains Of Misery taas ovat jääneet liian hyvin päähän tuolloin ala-asteelaisena, ihan kuten Childhood's End, Wasting Love & Weekend Warrior, että niitä raaskisin heivata.

[clairvoyant]

Siitäkin levystä muuten saisi aika kovan jos karsisi kahdeksan- tai yhdeksänbiisiseksi niinkuin 80-luvun kulta-ajan albumit olivat.

Fear Of The Darkin kahdestatoista jos kolme raapaisisin veks, niin nehän olisivat (kronologisessa järjestyksessä) From Here To Eternity, The Fugitive & The Apparition.

No juu, omaan makuun taas Fear is the Key, Apparition ja Weekend Warrior ois ainakin saaneet jäädä pois raavituiksi.

From Here to Eternityhän nyt on videota myöden ihan kuningasbiisi, vaikka vähän jotain AC/DC:tä kumarrellaankin. Tai ehkä katsoin teininä liian monta sataa kertaa Live at Doningtonin VHS:n. Tuo liveversio taitaa olla jopa studioäänitettä parempi.

[Tintti]

Siitäkin levystä muuten saisi aika kovan jos karsisi kahdeksan- tai yhdeksänbiisiseksi niinkuin 80-luvun kulta-ajan albumit olivat.

Fear Of The Darkin kahdestatoista jos kolme raapaisisin veks, niin nehän olisivat (kronologisessa järjestyksessä) From Here To Eternity, The Fugitive & The Apparition.

No juu, omaan makuun taas Fear is the Key, Apparition ja Weekend Warrior ois ainakin saaneet jäädä pois raavituiksi.

From Here to Eternityhän nyt on videota myöden ihan kuningasbiisi, vaikka vähän jotain AC/DC:tä kumarrellaankin. Tai ehkä katsoin teininä liian monta sataa kertaa Live at Doningtonin VHS:n. Tuo liveversio taitaa olla jopa studioäänitettä parempi.

Juu, From Here to Eternity rokkaa, etenkin livenä, oikeinkin kivasti. Harvemmin soiteltu biisi, joten ei ole tuo simppeliyskään kuluttanut biisiä yhtään. Weekend Warriorista tykkään itse! Fear is the Key ja Apparition ovat omaan makuun selkeästi levyn huonoimmat, kolmoseksi pahnan pohjimmaisisa itse laittaisin Wasting Loven, joka periaatteessa kivasta riffistään huolimatta on ärsyttänyt aina. Ysärin heikompia Maiden-levyjä kuitenniin, esim. huonompi kuin No Prayer for the Dying, joka minusta on paljon mainettaan parempi. Be Quick Or Be Deadin mitalla Virtualia parempi sentään. Ysärin parashan on, vieläpä helposti, The X Factor (jos nyt ei ensimmäiseksi studiokokoelmaksi timanttista 2CD Best of the Beastia laske, jossa Virus vieläpä todella kova uusi ralli).

Tässä vaiheessa pukkasi vaan noita erilaisia livejä niin helvetisti about samoilla settilistoilla, että se kulutti montaa biisiä. Niin uudempia kuin näitä vanhoja riippakiviäkin.

Ja Seventh Sonin ainoa täytebiisi on kyllä Can I Play with Madness.

Powerslave on tosiaan kahtiajakautunut levy, mutta "niiden neljän" lisäksi Duellist on minusta hyvä biisi. Back in the Villagessa on erittäinkin hyvää riffipuolta, mutta kokonaisuutena se ei minusta kovin hyvä biisi ole.

[TheFourthHorseman]

Ja Seventh Sonin ainoa täytebiisi on kyllä Can I Play with Madness.

Seventh Sonista olen kyllä täysin samaa mieltä, Madness on niin saakelin rasittava biisi, mutta kaikki muut ihan terästä. Eikö kenenkään muun (kuin meidän kahden) korvaa tuo Prophecyn intro muka hivele? Alkaa hienoilla melodioilla ja onneksi niihin myös palataan, ja on biisi muutenkin ihan tiukka.

Olin unohtanut jo kokonaan, ettei Fear of the Dark ole ihan niin huono levy ennen kuin töissä tuli kuunneltua muutaman kerran viime viikkoina. Judas Be My Guide ei ollut aiemmin vedonnut yhtään jostain syystä, nyt nappaa.

Ysärin parashan on, vieläpä helposti, The X Factor (jos nyt ei ensimmäiseksi studiokokoelmaksi timanttista 2CD Best of the Beastia laske, jossa Virus vieläpä todella kova uusi ralli).

Blazen laulut X Factorilla ovat kyllä jotain aika huonoa. Aika oli kullannut muistot melko vahvasti tuon levyn suhteen nyt kun sitä taas on kuunnellut. Biisimateriaaliltaan ihan pätevä, mutta kylläpä Blaze livenä veti noita hittejä paremmin sittemmin. Toinen älyvapaa juttu X Factorissa on nuo soundit, kun hiljaisissa osuuksissa volyymi on ihan pohjalukemissa. Pahimmat tapaukset Sign of the Cross ja Virus, joissa pitää suunnilleen kääntää potikkaa eri osioiden välissä.

[P.K.]

Toinen älyvapaa juttu X Factorissa on nuo soundit, kun hiljaisissa osuuksissa volyymi on ihan pohjalukemissa. Pahimmat tapaukset Sign of the Cross ja Virus, joissa pitää suunnilleen kääntää potikkaa eri osioiden välissä.

Nämä taitaa olla ennemmin jotain masteroinnin mokia. Mutta onhan noista soundeista juttua mm. Run to the Hills kirjassa että Harris ja Smallwood väänsivät pitkään peistä että miten hoitaa. Lopulta Rod antoi periksi Harriksen visiolle ja se on mitä on.

Itse pidän kyllä levystä parista hutibiisistä huolimatta.

[Munamankeli]

Jos Yhdysvalloissa 80-luvulla oli Billboardin listalla top-20:ssa, se oli loistava sijoitus ja varsinkin jos brittibändi siihen ylti. Muistan Metal Hammerissa Maidenin kiertuejutun Jenkeistä, jossa yhtye kertoi että levy oli myynyt 800 000 kappaletta, mikä oli heistä suuri menestys, myöhemmin se saikin platina-statuksen siellä, eli loistava menestys rapakon takana.

RIAA-sivuilta saa tietoa Jenkkimarkkinoilla myönnetyistä myyntipalkinnoista. Seventh Son on saanut "vain" kultaa, kun edellisistä albumeista pokattiin platinaa. Tosin SiT ja Powerslave saavuttivat tämän himoitun statuksen vasta 1990-luvun puolella.

http://www.riaa.com/goldandplatinumdata.php.
The Recording Industry Association of America (RIAA) is the trade organization that supports and promotes the creative and financial vitality of the major music companies. Its members are the music labels that comprise the most vibrant record industry in the world. RIAA® members create, manufacture and/or distribute approximately 85% of all legitimate recorded music produced and sold in the United States.

[anselmo]

IMHO yksi X-Factorin ongelmista on järjetön pituus. Ihan jees biisejä, mutta ei niin ässää matskua että
kantaisi koko 70 minuutin keston. Lisäksi X-Factorilla on havaittavissa selkeitä merkkejä etenkin Final Frontieria ja Matter of Life and Deathia vaivaavasta 'pakollinen minuutin intro joka biisiin' syndroomasta.
Poikkeuksina toki Man on the Edge ja Lord Of the Flies, jotka itselläni useimmiten ko. lätyltä kuunteluun päätyvätkin.

[Zhema]

Mites Maiden on muuten soitellut noita instrumentaaleja livenä? Genghis Khan ainakin Japanissa 1981. Mietin juuri tuota edellämainittua, että olisi ihan kiva nähdä livenä, helvetin hyvä biisi.

Edit: Oho, viestin piti sisältää juuri tuo Immun alempana mainitsema Transylvania mutta vissiin jäi ajatus tasolle. Esiluku kunniaan!