Helloween

[sakis]

Mutta kysehän oli siitä, oliko Grapowilla sormensa pelissä The Dark Riden synkkyyden suhteen. No eipä pahemmin, enemmänkin levy-yhtiöllä (Nuclear Blast) ja tuottajalla (Roy Z). Helloweenin dudet taas tiesivät, että Nuke oli psyykannyt Roy Z:n tuottamaan mahdollisimman rankkaa "Amerikan-meininkiä", joten puhuivat mukaan myös Charlie Bauerfeindin tasoittamaan tilannetta. Juuri tästä syystä levyllä oli kaksi tuottajaa, mikä on melko harvinaista.

Mulla on Japsiboxset-versio hiirimattoineen ja bensasytkäreineen tästä The Dark Ridesta ja harvinaista levyssä oli sekin, että tuottajista oli otettu valokuva kansilehtiseen samaan malliin kuin bändin jäsenistäkin. Kova levy tämä on edelleen ja minusta Rabbitin ohella parasta 2000-luvun Helloweenia.

[Trivoulge]

Mutta kysehän oli siitä, oliko Grapowilla sormensa pelissä The Dark Riden synkkyyden suhteen. No eipä pahemmin, enemmänkin levy-yhtiöllä (Nuclear Blast) ja tuottajalla (Roy Z). Helloweenin dudet taas tiesivät, että Nuke oli psyykannyt Roy Z:n tuottamaan mahdollisimman rankkaa "Amerikan-meininkiä", joten puhuivat mukaan myös Charlie Bauerfeindin tasoittamaan tilannetta. Juuri tästä syystä levyllä oli kaksi tuottajaa, mikä on melko harvinaista.

Mulla on Japsiboxset-versio hiirimattoineen ja bensasytkäreineen tästä The Dark Ridesta ja harvinaista levyssä oli sekin, että tuottajista oli otettu valokuva kansilehtiseen samaan malliin kuin bändin jäsenistäkin. Kova levy tämä on edelleen ja minusta Rabbitin ohella parasta 2000-luvun Helloweenia.

Minä muistelen lukeneeni jostain haastattelusta/uutisesta (olisikohan ollut soundista?) että Grapow ja Kusch potkittiin Helloweenistä pois juuri sen vuoksi että tyyli alkoi mennä liian synkäksi. Saattoi tietenkin olla vain spekulointia.

[Balm]

Minä muistelen lukeneeni jostain haastattelusta/uutisesta (olisikohan ollut soundista?) että Grapow ja Kusch potkittiin Helloweenistä pois juuri sen vuoksi että tyyli alkoi mennä liian synkäksi. Saattoi tietenkin olla vain spekulointia.

Niinpä, siis Grapow ja Kusch halusivat jatkaa The Dark Ride -tyylillä (tai synkemmällä?), loppubändi ei. Tosin, kuten tästäkin topicista aiemmilta sivuilta on selvinnyt, lienee tuo syy ainakin Grapowin kohdalla ollut sieltä pienemmästä päästä.

[Balm]

Mulla on Japsiboxset-versio hiirimattoineen ja bensasytkäreineen tästä The Dark Ridesta ja harvinaista levyssä oli sekin, että tuottajista oli otettu valokuva kansilehtiseen samaan malliin kuin bändin jäsenistäkin. Kova levy tämä on edelleen ja minusta Rabbitin ohella parasta 2000-luvun Helloweenia.

Tuo tuottajien kuvahan on myös Eurooppa-versiossa. Todella outoa. Japsi-CD:n hommailin tästä joku vuosi sitten - siinähän on ne kurpitsakuvatkin, jotka Eurooppa-versiosta puuttuu kokonaan. Hienoa toimintaa Nukelta!

[SabaSaba]

Mitenkä Mr Ego voi olla jonkun mielestä huono biisi!? Pakko alkaa suurin piirtein laulamaan kun kuulee sen mahtavan kertosäkeen. Ihan missä tahansa.

[AR]

Helloween ei ole Dark Riden jälkeen julkaissut yhtään kelvollista albumikokonaisuutta. Hyvä biisi siellä täällä.

[Trivoulge]

Mitenkä Mr Ego voi olla jonkun mielestä huono biisi!? Pakko alkaa suurin piirtein laulamaan kun kuulee sen mahtavan kertosäkeen. Ihan missä tahansa.

Aijaa, miusta se kertsi on rasittavin yksittäinen asia koko kappalleessa.
No hyvä kun jollekkin kelpaa. Kai siitä on joku muukin tykännyt kun kerran on sinkuksikin lohkaistu.

[The Duke]

Olen varmaan ainoa, jonka mielestä nuo 90-luvun Deris-levyt eivät ole kokonaisuutena mitenkään kummoisia, ja homma lähti kunnon nousuun vasta Dark Ride-levyn myötä. Sen jälkeiset levyt kaikki tuntuvat olevan sangen mainioita. No, minä en olekaan kaikkein intohimoisin kurpitsafani joten saatan olla väärässä

Sen verran verta parketille vielä, että Keeperseistä ykkönen on erittäin hyvä kakkosen ollen siihen nähden turhan yliarvostettu (esim. Halloween > Keeper of the seven keys) ja Chameleon on hyvä ja mielenkiintoinen, joskin hivenen liian pitkä levy.

Tällaisia irtonaisia ajatuksia tuli mieleen tätä ketjua lukiessa. Turpaanvetoa odotellessa!

[Germaniac]

Olen varmaan ainoa, jonka mielestä nuo 90-luvun Deris-levyt eivät ole kokonaisuutena mitenkään kummoisia, ja homma lähti kunnon nousuun vasta Dark Ride-levyn myötä. Sen jälkeiset levyt kaikki tuntuvat olevan sangen mainioita. No, minä en olekaan kaikkein intohimoisin kurpitsafani joten saatan olla väärässä

Sen verran verta parketille vielä, että Keeperseistä ykkönen on erittäin hyvä kakkosen ollen siihen nähden turhan yliarvostettu (esim. Halloween > Keeper of the seven keys) ja Chameleon on hyvä ja mielenkiintoinen, joskin hivenen liian pitkä levy.

Tällaisia irtonaisia ajatuksia tuli mieleen tätä ketjua lukiessa. Turpaanvetoa odotellessa!

Nyt kun sanoit niin taidan olla sitä mieltä että Helloweenilla ei ole yhtään täydellistä levykokonaisuutta, Walls of Jericho pääsee lähimmäs, Keeper I, Chameleon ja Gambling With the Devil seuraa sitten vanavedessä. Enkä osaa edelleenkään allekirjoittaa tuota The Dark Riden paljon puhuttua synkkyyttä, jota löytyy mielestäni enemmän jo yksittäisestä kappaleesta Phantoms of Death. Noh, näkemyseroja toki.

[The Duke]

Enkä osaa edelleenkään allekirjoittaa tuota The Dark Riden paljon puhuttua synkkyyttä, jota löytyy mielestäni enemmän jo yksittäisestä kappaleesta Phantoms of Death. Noh, näkemyseroja toki.

No en minäkään tuota oikein tajua. Onhan siinä aiempaan verrattuna hieman raskaampia sävyjä, mutta tuokin koskee lähinnä tiettyjä biisejä kuin varsinaista kokonaisuutta. Kyllähän tuota raskautta ja synkkyyttä löytyy myös myöhemmiltä levyiltä.

[Jussi]

^ kylläh, Gambling & 7S omasta mielestäni päällimmäisinä esimerkkeinä.

Nyt kun sanoit niin taidan olla sitä mieltä että Helloweenilla ei ole yhtään täydellistä levykokonaisuutta, Walls of Jericho pääsee lähimmäs, Keeper I, Chameleon ja Gambling With the Devil seuraa sitten vanavedessä.

The Time Of The Oath

Minä muistelen lukeneeni jostain haastattelusta/uutisesta (olisikohan ollut soundista?) että Grapow ja Kusch potkittiin Helloweenistä pois juuri sen vuoksi että tyyli alkoi mennä liian synkäksi. Saattoi tietenkin olla vain spekulointia.

Niinpä, siis Grapow ja Kusch halusivat jatkaa The Dark Ride -tyylillä (tai synkemmällä?), loppubändi ei. Tosin, kuten tästäkin topicista aiemmilta sivuilta on selvinnyt, lienee tuo syy ainakin Grapowin kohdalla ollut sieltä pienemmästä päästä.

Jeps. Ja kuten 9 vuotta sitten rautaneidon laudalle kirjailin, mahdollisesti tänne/tähänkin joskus (koska muistelen tarkempaa ruodintaa kuin tuo), niin tuollaista silloin 'queensrychemäiseksi' blabberissa ja vastaavissa kuvailtua äänimaailmaa oli Rolle ja Uli jatkamassa projektilevylleen* The Dark Riden pohjalta:

..mahtava biisi, kenties Roland Grapowin parhain. Tämähän tehtiin yhdistelemällä kahta Rollen demobiisiä, minkä huomaa varsin helposti kahtiajakautuneisuudesta nopeampaan ja hitaampaan tyyliin. Mikä toimii tietysti loistavasti; tämän The Dark Riden 'balladipuolen' lisäksi toinen hituri mikä Grapowilla oli Helloweenissa ollessaan lähes valmiina (Kuschin kanssa tehtynä) sai kunnian muokkautua myöhemmin Masterplanin "Soulburn" -helmeksi.

*josta kertoivat TDR-kiertueen aikana, Russell Allen oli tulossa vokalistiksi, Janne Wirman kiippareihin (joka soittikin Masterplanin s/t:llä), jne jne.

[Germaniac]

The Time Of The Oath

Ihan hyvä levy mutta suurin osa biiseistä ei kyllä mitään ikimuistoisia, ei siis varsinaisesti huonojakaan. Wake Up The Mountain, A Million to One, Mission Motherland ja nimikkobiisi lemppareita. Master of the Ringsillä sama vaiva, Better Than Raw ehkä jopa näitä kahta parempi Kai nää pitäis taas kuunnella läpi joskus, kunhan sössötän ulkomuistista.

[Jussi]

^ minusta tuo tasavahvuus tekee juuri Helloweenin täydellisimmän levykokonaisuuden, kun ei yhtään huonoa biisiä* omaa; omat least favouritet on The Time Of The Oath & Wake Up The Mountain.

*toisin kuin Master Of The Ringsin Take Me Home, sitä lukuunottamatta aika lähellä tuota kokonaisuutena, kuten myös Walls Of Jericho, eipä ole heikkoa raitaa silläkään. Varsinkaan LP:llä

[Balm]

Enkä osaa edelleenkään allekirjoittaa tuota The Dark Riden paljon puhuttua synkkyyttä, jota löytyy mielestäni enemmän jo yksittäisestä kappaleesta Phantoms of Death. Noh, näkemyseroja toki.

No en minäkään tuota oikein tajua. Onhan siinä aiempaan verrattuna hieman raskaampia sävyjä, mutta tuokin koskee lähinnä tiettyjä biisejä kuin varsinaista kokonaisuutta. Kyllähän tuota raskautta ja synkkyyttä löytyy myös myöhemmiltä levyiltä.

The Dark Ridellahan synkkyys onkin lähinnä sanoituksissa.

minusta tuo tasavahvuus tekee juuri Helloweenin täydellisimmän levykokonaisuuden, kun ei yhtään huonoa biisiä.

Täysin samaa mieltä.

Master Of The Rings pysyy itellä kuitenkin aina tärkeimpänä 'ween-levynä tunteellisista syistä (tästä levystähän se kuuntelu alkoi).

Ja juu, ohan se Walls tasaisempi kokonaisuus kuin vaikkapa Keeperit, vaikka Wallsilla ollaan sävellys- ja sovitustaidoissa selkeästi myöhemmistä levyistä jäljessä.

[heraklos]

Master Of The Rings pysyy itellä kuitenkin aina tärkeimpänä 'ween-levynä tunteellisista syistä (tästä levystähän se kuuntelu alkoi).

Hienoa, ettei aina niitä Keepereitä koeta tärkeimmiksi. Kiskestä en sano mitään vertailukohtia Derikseen.

[Sabbathman]

The Time Of The Oath, 1996. Ensimmäinen Helloween-levy jonka kuulin alusta loppuun heti uutena julkaisuna. Vahva kokonaisuus alusta loppuun. Monipuolisesti Helloweenin parhaita biisiaineksia, nopeutta ja massiivisuutta, iloisuutta ja synkkyyttä, energiaa ja tunteellisuutta. Oma persoonallinen tunnelmansa ja soundimaailmansa. Sanoituksissa kertomuksia ja fiiliksiä jotka iskevät tänäänkin. Ensimmäinen Helloweenin keikka jonka näin oli ensimmäisessä Nummirockissa jossa olin mukana, 1996. Tästä levystä siirryin kummallisia reittejä pitkin Master Of The Ringsiin ja Keepereihin ja edelleen Walls Of Jerichoon. En tiedä enää sanoa onko The Time Of The Oath nimenomaan paras levy Helloweenin tuotannossa, koska noissa muissakin levyissä on niin huikeita biisejä ja tietysti arvostan Kisken nuoruusajan laulua niin korkealle, mutta kuitenkin edelleen erittäin tärkeä levy oman heavytaipaleen alkuvuosilta.

[Jussi]

The Time Of The Oath, 1996. Ensimmäinen Helloween-levy jonka kuulin alusta loppuun heti uutena julkaisuna.

Sama homma Rollossa.

minusta tuo tasavahvuus tekee juuri Helloweenin täydellisimmän levykokonaisuuden, kun ei yhtään huonoa biisiä.

Täysin samaa mieltä.

Stop da press! Varmaan eka kerta :O

Mutta suosikkibändiksi (GR:n kera, as usual) heillä on häkellyttävän paljon, tosiaan oikeastaan kaikilla muilla* levyillä, näitä kurabiisejä. You Always Walk Alone, I'm Doin' Fine Crazy Man, In The Night, Don't Spit On My Mind, Escalation 666, Back Against The Wall, Do You Know What You're Fighting For, I.M.E. & Long Live The King vain yhdet per albumi mainiten.

* poislukien ehkä KOTSK 1, vaikka Halloweenia olen aina pitänyt heikon kertsinsä vuoksi vähempiarvoisena eepoksena 2:en nimikolle; lyhyydelläänhän tuo ykkönen tässä kategoriassa saa vähän etua. Kahdeksanbiisinen WOJ tosiaan toisena, samasta hutilaukaisujen puutteesta nauttivana.

[Acemaster]

Mutta suosikkibändiksi (GR:n kera, as usual) heillä on häkellyttävän paljon, tosiaan oikeastaan kaikilla muilla* levyillä, näitä kurabiisejä. You Always Walk Alone, I'm Doin' Fine Crazy Man, In The Night, Don't Spit On My Mind, Escalation 666, Back Against The Wall, Do You Know What You're Fighting For, I.M.E. & Long Live The King vain yhdet per albumi mainiten.

* poislukien ehkä KOTSK 1, vaikka Halloweenia olen aina pitänyt heikon kertsinsä vuoksi vähempiarvoisena eepoksena 2:en nimikolle; lyhyydelläänhän tuo ykkönen tässä kategoriassa saa vähän etua. Kahdeksanbiisinen WOJ tosiaan toisena, samasta hutilaukaisujen puutteesta nauttivana.

Aika hyvin osuu mielipiteet nyt, vaikka kyllä Anything My Mama Don't Like siltä parhaalta levyltäänkin tuonne roskakategoriaan kyllä joutuu. A Little Time ykkös-Kiipperiltä kanssa vähän niin ja näin... hyvä hemmetti sitä vekkarinraksutus ja -pirinä -väliosaakin!

Hutibiisit eivät mun henkkoht albumijärjestykseen kyllä niin paljon vaikuta, sillä WoJ ja KotSKit mulla ne eniten Oathin kanssa kamppailevat. Sitten vasta mulla varmaan tuo lähes virheetön Ringsi ja TDR. Ja hitto, Legacy on myöskin reilusti parempi kuin yksikään sen jälkeinen levy, vaikka melkein puolet biiseistä on huteja?! Olisi miltei bändin paras levy yksi-cd:isenä.

[Cassiopei]

Legacy on myöskin reilusti parempi kuin yksikään sen jälkeinen levy, vaikka melkein puolet biiseistä on huteja?! Olisi miltei bändin paras levy yksi-cd:isenä.

uiss... miettis kuinka korkealle Legacy nousis meikän lemppareissa jos tosiaan heivattais joku 5-6 biisiä pois ja olis vaan yks levy.

[Jussi]

Legacy on myöskin reilusti parempi kuin yksikään sen jälkeinen levy, vaikka melkein puolet biiseistä on huteja?! Olisi miltei bändin paras levy yksi-cd:isenä.

uiss... miettis kuinka korkealle Legacy nousis meikän lemppareissa jos tosiaan heivattais joku 5-6 biisiä pois ja olis vaan yks levy.

Tämäkin on varmaan tuolla ketjun < 44(!) sivulla jo, mutta olen tehnyt koneelle tällaisen, vaihtoehtoisen kansion 2CD:n kylkeen:

01 - The King For a 1000 Years
02 - The Invisible Man
03 - Born On Judgement Day
04 - Pleasure Drone
05 - Mrs. God
06 - Silent Rain
07 - Light The Universe (Andi Deris version)
08 - The Shade In The Shadow
09 - Get It Up
10 - My Life For One More Day (edit)

Sinällään yhden levyn parhaan, My Life For One More Dayn lyhentämiselle ei ole tarvetta, vaan laitoinpa kun vaihtoehtoinen versio on saatavilla. Ja onhan tuo silloinkin 5:27 min pitkä. Tuolloin ei Helloweenille harvinaisesti b-puolet Revolution ja Run (The Name Of Your Enemy) olleet niin hyviä, että niitä olisi tarvinnut tähän lisätä.

[Balm]

^Levyn paras biisi puuttuu.

[Acemaster]

Joo se Occasion Avenue sinne Mrs. Godin tilalle niin hyvä tulee noilla.

[Archon]

Minä muistelen lukeneeni jostain haastattelusta/uutisesta (olisikohan ollut soundista?) että Grapow ja Kusch potkittiin Helloweenistä pois juuri sen vuoksi että tyyli alkoi mennä liian synkäksi. Saattoi tietenkin olla vain spekulointia.

Niinpä, siis Grapow ja Kusch halusivat jatkaa The Dark Ride -tyylillä (tai synkemmällä?), loppubändi ei. Tosin, kuten tästäkin topicista aiemmilta sivuilta on selvinnyt, lienee tuo syy ainakin Grapowin kohdalla ollut sieltä pienemmästä päästä.

Andin mukaan tosiaan rahakiistat oli Grapowin kohdalla suurin syy. Grapow itse onkin sanonut ettei enää nauttinut olostaan bändissä 5 viimeisenä Helloween-vuotenaan, mutta että pysytteli mukana rahan vuoksi.

[NeonBlack]

Legacy on myöskin reilusti parempi kuin yksikään sen jälkeinen levy, vaikka melkein puolet biiseistä on huteja?! Olisi miltei bändin paras levy yksi-cd:isenä.

uiss... miettis kuinka korkealle Legacy nousis meikän lemppareissa jos tosiaan heivattais joku 5-6 biisiä pois ja olis vaan yks levy.

Tämäkin on varmaan tuolla ketjun < 44(!) sivulla jo, mutta olen tehnyt koneelle tällaisen, vaihtoehtoisen kansion 2CD:n kylkeen:

01 - The King For a 1000 Years
02 - The Invisible Man
03 - Born On Judgement Day
04 - Pleasure Drone
05 - Mrs. God
06 - Silent Rain
07 - Light The Universe (Andi Deris version)
08 - The Shade In The Shadow
09 - Get It Up
10 - My Life For One More Day (edit)

Sinällään yhden levyn parhaan, My Life For One More Dayn lyhentämiselle ei ole tarvetta, vaan laitoinpa kun vaihtoehtoinen versio on saatavilla. Ja onhan tuo silloinkin 5:27 min pitkä. Tuolloin ei Helloweenille harvinaisesti b-puolet Revolution ja Run (The Name Of Your Enemy) olleet niin hyviä, että niitä olisi tarvinnut tähän lisätä.

Tähän liittyen, allekirjoittaneen mietteitä reilun parin vuoden takaa:

Keeper of the Seven Keys: The summarised Legacy

The King for a 1000 Years
The Invisible Man
Pleasure Drone
Mrs. God
Come Alive
The Shade in the Shadow
My Life for One More Day
Occasion Avenue

Tänään pyöräytin nämä juurikin tässä järjestyksessä, ja yhtä kylmää värettähän se kuuntelu edelleen oli.

Ja juurikin samalta istumalta heräsi taas kerran armoton vitutus bändin nykytouhua kohtaan. 'ween -levyt MOTR:sta eteenpäin (Rabbittia lukuunottamatta) aina Legacyyn asti jatkuvassa tehokuuntelussa (joo, joo, Keeperit joo...mutta ne tuli jo ysärin puolivälissä kaluttua kuuntelukelvottomiksi), mutta nämä kaksi uusinta on kyllä jäänyt armotta kylmiksi. Jotain tehdään päin persettä, ja toivonkin että alkuvuodesta korviin kantautuisi pitkästä aikaa tarttuvaa, melodista ja sydämellistä kurpitsaa.

Pelkään kyllä pahoin, että ihmeitä turha odottaa. Niin eri sivulla näyttäisin olevan itse soittajiensa kanssa siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa. Aikoinaan julkaistusta Treasure Chest -kokoelmastakin olisin pistänyt puolet vaihtoon.

[tdride]

Legacy on kyllä outo levy. Toisaalta diggaan, mutta taas toisaalta jokin mättää.

Hyvä esimerkki on juuri Occasion Avenue. Periaatteessa se on levyn paras biisi jo sen takia, että se sisältää helvetin hyvän kertsin. Mutta kertsi toistuu vain (muistaakseni, ei jaksa tarkastaa) ekan säkeistön jälkeen ja biisin lopuksi, mikä on liian vähän. Lisäksi jotkin biisin kohdat tuntuvat vähän liian väkisin tehdyltä. Aivan kuin olisi ollut pakko saada myös kakkoslevyn alkuun pitkä biisi. Lyhentämällä biisistä olisi tullut parempi.

Paras biisi levyltä on minustakin My Life For One More Day. Kaksi muuta mainitsemisen arvoista ovat avausbiisi ja eka sinkku. Muuten levy on vähän niin ja näin. Välillä toki toimii, mutta välillä ei. Ja tämä ei todellakaan ole tavallista Helloweenin kohdalla. Ehkä ongelma on siinä, että Legacyn vertauskohta on aikaisempi materiaali, joka on 99 % aivan tautisen toimivaa.