En tiedä, mahtaako näitä täällä enää kukaan lueskella, mutta kirjoitellaan omaksi iloksi.
Pitkästä aikaan mainitsemattomasta syystä pääsi tanhuamaan Tuskaan. Tätä oli odotettu, enkä selkeästi ollut ainut.
Perjantai alkoi mukavasti hotelliin saapumisella ja siitä siirtyminen Rediin ranneketta hakemaan. Ekat risut tulevat tähän heti alkuun: Kenen idea tämäkin jonotusmato oli? Vaikka ihan suht hyvin jonot vetivät, niin silti aivan helvetin rasittava odottelu raastoi. Ja ennen kuin joku kommentoi "olisit aikaisempaa hakenut", ulkopaikkakuntalaisena ei siihen itselleni ollut mahdollisuutta. Tähän ensi vuonna sitten lisää järkeä, esimerkiksi useampi rannekkeennoutopiste Redin lisäksi vaikka keskustassa.
Alueelle siirtyessä olo oli, kuin olisi saapunut kotiin. Tuttu alue täynnä samanhenkisiä ihmisiä ja mahtavaa musaa! Positiivisena yllätyksenä on alueen laajentaminen ja tarjonnan monipuolisuus. Neljä lavaa on aivan mahtava lisä! Itsellä ei tästä mitään moitetta, hyvä Tuska!
Ensimmäinen bändi oli Northern Kings, joka kyllä toimi hyvin alkuun. Alkuun tuli erinomaisia biisejä, mutta joidenkin biisien versioinnit eivät olleet toimivia. Esimerkiksi Sledgehammer on alkuperäisenä paljon menevämpi. Hieman ruostetta osalla laulajista oli sanojen lukeminen monitorista, mutta pienet viat eivät haittaa rautaista suorittamista. Hyvä aloitus.
Lost Society on tullut useasti nähtyä ja vaikken fani olekaan, niin isot propsit pitää bändille antaa. Nyt on ison maailman meininkiä. Yleisöä pistetään liikkeelle urakalla, biisit toimivat ja tiukkaa soittoa. Samy Elbana on kasvanut nimenomaan frontmanina todella karismaattiseksi, joka käskyttää yleisöä mielensä mukaan. Harmikseni mitään ei soitettu kahdelta ekalta levyltä suosikkejani, mutta silti. Upposi. Toivottavasti breikkaavat isosti vielä.
Takaisin teltan puolelle katsastamaan Pertubator. Pimeässä teltassa oikein toimivaa kamaa, joka vetää transsiin. Hyvä lisä!
Tästä siirtyminen katsastamaan Omnium Gatherum pienemmälle lavalle. Olivat hyviä kieltämättä. Plussaa!
Paitoja siirryimme ostamaan kesken OG:n keikan. Valikoimaa laajalti ja toivottavasti lisää tulee myyntiin muilta bändeiltä, joilla oli pieni paitavalikoima (tätä kirjoittaessani on lauantai). Mukaan tarttui Mercyful Faten Melissa-paita.
Beast In Black oli itselle yksi päivän odotetuimmista. Tasaisen tappavaa menoa ja pyrot olivat hyvä lisä. Pommeja vielä lisää, kiitos. Judas Priest kun valitettavasti jättää meidät taakseen tulevaisuudessa, on Beast In Black mahdollinen paikan täyttäjä isoilla lavoilla. Tällä hetkellä jo kolme kiitettävän arvosanan levyä alla (harvasta bändistä tällaista pystyy sanomaan nykypäivänä), joten olisi ansaittua. Sweet True Lies olisi maistunut vielä setissä ja End Of The World voisi jo tiputtaa pois vikan biisin paikalta, niin avot!
Beast In Blackin jälkeen siirryimme ruokailemaan. Hieno laaja valikoima ruokaa oli, mutta annoskoot olivat hintaan nähden liian onnettomat. Katteet kohdallaan. Ranut tuli syötyä ja olivat hyvät, mutta nälkä jäi. Red Fangin soittaessa Alepan kautta vähän kolmarileipää, niin jaksaa loppuillan.
Carcass pärähti lavalla soittamaan ja tuli seurattua kuriositeettina. Ymmärrän bändin tärkeyden metallille ja paikoittain hyvää menoa, mutta pääosin jätti kylmäksi. Näytti, ettei bändi rumpalia lukuunottamatta halunnut edes olla paikalla. Hekin tosin lämpenivät loppua kohti. Hienoa heille, jotka tykkäsivät.
Tuska Kvlt Stagella pyörähdimme kuuntelemassa pienen pätkän Polymoonia. Hieno paikka. Bändi soitannollisesti okei, happoista menoa. Laulaja löysi paljon tilaa nuotin vierestä, harvemmin osui kohdalle.
The Night Flight Orchestra pääsi viimeistelemään Inferno-lavan perjantain osalta. Setti oli pelkkää hittikimaraa. Kaikki biisit olivat sellaisia, jotka olisivat 40 vuotta sitten julkaistuina olleet isoja hittejä. Gemini, Burn For Me ja Sometimes The World Ain't Enough kovimmat kipaleet. Setin päättyminen West Ruth Avenueen ja letkajenkkajonoon oli mainio lopetus. Jos yleisön humalataso olisi ollut korkeampi ja paikkana teltta, bileet olisivat olleet isommat.
Viimeisten nuottien soidessa Inferno Stagella kiiruhdan katsomaan Kornia. Aina olen tykännyt, mutten koskaan nähnyt livenä, joten tämä oli päivän odotetuimpia. Setti oli pelkkää murhaa, sillä se koostui pääosin klassikoista. Uudet biisit Coldia luukunottamatta eivät toimineet, mutta annettakoot anteeksi. Yllätyin, ettei yleisö laulanut enempää mukana. Tosin olin aluksi sivussa vasemmalla, jossa oli vaisu meno muutenkin. Hienot pitit ja loistavat pomppumetalliriffit olivat tervetullut lisä Tuskan ohjelmistoon. Ja Blind setin lopetuksena pisti niin fiiliksiin, että oli pakko myös itsekin osallistua liikuntasuoritukseen pitissä. Ai että, oli kova!
Kaiken kaikkiaan oli mainio päivä ilman sen suurempia alamäkiä. Huomasi, että tätä oli odotettu! Siksi ehkä saattoi olla ylenpalttisen positiivinen reportaasi. Nyt kun Nu Metal ei ole enää kirosana ja on löytänyt tiensä Tuskaan, niin ensi vuonna Mudvayne olisi suuri toive, joka varmasti toimisi