Juuri Nyt Soi!

[Sabbathman]

Denner & Shermann - Masters Of Evil

Siis niin kova levy että ei mitään jakoa! Arvasin oikein että tässä on tämän vuoden järein heavy metal -julkaisu joka on osunut omiin kokoelmiin. Ei ensimmäistäkään filleriä, joka biisissä riittää tavaraa pitkälliseen kuunteluun. Nämä mitään tasapaksuja ole! Kun sanoin että tämä levy on puhdasta tulikiveä, niin tarkoitin sitä! Tämä levy osoittaa kertakaikkisesti kuinka kovia nämä kitaristit ovat soittamaan ja säveltämään, pakko ihailla myös rytmiryhmän tempauksia kautta levyn. Laulaja on pakko kohottaa oman ikäluokkansa kuningasluokkaan pelkästään aiemman EP-levyn ja tämän uuden kokopitkän suoritusten perusteella. Mieletön vokalisti, jolta lähtee monia eri tyylejä, saumattomalla legatolla ja kovaa! Halford, Dickinson, Ozzy, kaikki samassa paketissa.

[Kari Koskinen]

Sapattimies hehkuttaa kyllä aiheesta. EP oli pettymys, mutta Denner / Shermannin pitkäsoitto on kyllä totaalisen rautainen, inspiroitunut ja biisirakenteiltaan juuri sopivalla tavalla hitusen epäortodoksinen tapaus. Tämän pariin tulee aivan varmasti palattua myöhemminkin. Ja useasti.

Ja jotta ei menisi ihan ohi ketjun, niin soitossa FM-84 - Atlas. Synthwave/pop on homman nimi. Sopivasti melankoliaa, haikeutta, kasaria ja genrelle poikkeuksellisesti myös laulua. Nyt tekisi mieli halia jotakuta, snif.

[youtube]rSGnNMnvM6M[/youtube]

[heraklos]

Pretty Maids on mennyt julkaisemaan videon. Toivottavasti uusi levy ei ole näin paljon AOR:ään kallellaan kuin tämä uusi biisi. 2000-luvun paras Pretty Maids -levy on ehdottomasti Pandemonium, jolla oltiin aika lähellä kolmen ekan levyn tunnelmia. No, on tämä uusi videobiisi ihan kiva, muttei sellainen, jota odottaisin Pretty Maidsilta. Toisaalta onhan heillä joitakin tällaisia radioystävällisiä pop-kappaleita muitakin ennestään.

[youtube]_fmlkX8pb2s[/youtube]

[Hetzer]

Xerath - Bleed this body clean levyltä III. Vokalisti Richard Thomson kuulostaa paikoin hieman Deviltä vakka mistään imitoinnista tuskin on kyse. Levy soi edelleen varsin säännöllisesti, ja uuttakin on luvassa.

[youtube]ZncmZHM7-Xc[/youtube]

[Jussi]

Pretty Maids on mennyt julkaisemaan videon. Toivottavasti uusi levy ei ole näin paljon AOR:ään kallellaan kuin tämä uusi biisi. 2000-luvun paras Pretty Maids levy on ehdottomasti Pandemonium, jolla oltiin aika lähellä kolmen ekan levyn tunnelmia. No, on tämä uusi videobiisi ihan kiva, muttei sellainen, jota odottaisin Pretty Maidsilta. Toisaalta onhan heillä joitakin tällaisia radioystävällisiä pop-kappaleita muitakin ennestään.

On toki ja tulkoon vain mun puolesta aaooärrää, sen verran paha pettymys rankempaan suuntaan pyrkinyt Motherland viimeksi oli tuon Pandemoniumin jälkeen. Melodiat kuitenkin kun ovat PM:lläkin se tärkein. Tuossa olisi voinut olla parempi kertsi, Little Drops Of Heavenin jälkeen on aina odottanut uutta sellaista mutta aivan kelpo muuten.

ns: Dreamtale - World's Child

jo 11 vuoden ikään tänä vuonna ehtivä Difference soimassa ja yksi hieman kaksijakoisen albumin parhaista. Toivottavasti tämä on sitten mukana paraikaa viimeisteltävän uuden albumin kakkoslevyllä, jossa tosiaan oli näiden kolmen ensimmäisen levyn biisejä uusioversioina. Lucid Timesin ja New Lifen ohella omassa top-3.ssa siltä.

[jannezki]

Paukutin ensin In Flamesin Whoraclen ja Reroute To Remainin putkeen, ja siitä jonkinlaisella aasinsillalla sitten päädyin kotimaiseen Crystaliciin. Tästä erinomaisesta kakkoslätystäkin jo kuusi vuotta

[youtube]wBEiatkEsvw[/youtube]

[Nuclear Holocaust]

Mahtilöytö Hellbringerin myötä palautui mieleeni kuinka mehukas tuo Aussi-skene loppupeleissä oikeastaan on.

[youtube]tR7xM6Y5UYU[/youtube]

[heraklos]

Stefan Kaufmannin tuottamaa musiikkia soi nyt, ja sen kuulee.

[youtube]JSODxnaW5nM[/youtube]

Soundimaailma on miltei U.D.O:n Rev-Raptor -tyyliä. Enkä yhtään ihmettelisi, jos vaikkapa biisin yhtenä tekijänä olisi ollut Kaufmann. Sitten se tärkein uutinen: Crystal Ballilta on ilmestynyt uusi levy.

[Nuclear Holocaust]

Ehdoton Heavy Metallin legenda, reliikki ja ruumiillistuma. Ei korkealta ja kovaa, vaan ainutlaatuisen poikkeuksellisesti tunteikkaasti "raakkuen" suoraan metallisydämen syvimpiin sopukoihin.

[youtube]V5ocBmE__TA[/youtube]

Tuossa ihan omaksi iloksi testasin, että miten hyvin on "autistinen metallitietämys" hanskassa, eli pystyykö heittämään Slayerin & Kreatorin studioalbumit lonkalta julkaisujärjestyksessä. Kyllähän ne sieltä kohtuu hyvin irtosi, pienellä puristamisella. Satona oli sitten tämä ralli, joka pistää tulevan kevään keikan harkintaan. Kolmas kerta kelpaisi etenkin, kun se MA-Nile-Kreator kombo meni vituiksi aikanaan vatsataudin takia.

[youtube]75zhcVzAqvA[/youtube]

Aina yhtä hämmentävää miten nämä nuoruuden hurmosta synnyttäneet biisit pystyy jäsentelemään kokonaan uusiin sfääreihin sävellysteknisiä ratkaisuja tarkkaillessa. Silloin niiden neroutta ei varmaankaan ymmärtänyt, vaikka ne tempaisivat mukaansa samalla tavalla.

[youtube]GjwSByg8BuA[/youtube]

Sit piti pistää tuolta CD-kaapista SFU:n -Warpath. Tuskin tätä tarvii sen enempää avata. Varmaankin asiantuntijat ymmärtävät missä mennään, eli "Hall of famea" parhaimmillaan. \,,/

P.S Todella murhaavat riffit tuossa päätösraidassa: Caged and disgraced

Sit piti napata CD-kaapista Sepulturan BTR, mut teinkin oharit ja valinta päätyikin Schizophreniaan. Tää ei ole missään muotoa koskaan ollut mulle mitenkään merkittävä albumi, muuta kuin aikanaan kuriositeettina. Näinä nykyisinä päivinä, kun Black Thrash Metal on mun merkittävä lempilapsi, niin tämänkin kokee kuin uutena tulokkaana. Eli sopii tähän päivään täydellisesti <> rupinen basso, sahaavat riffit, käskyttävät rummut = perfect elements. Jotenkin mä oon nyt vaan niin täydellisesti taantunut tähän vanhan liiton mäiskeeseen.

[Jussi]

Blackfoot - Wishing Well

kuinkahan monta coveria tästä Freen kipaleesta oikein onkaan, itsestäänselvän Gary Mooren ja jo 22 vuotta vanhan Axel Rudi Pellinkin versioiden lisäksi... Savatage ainakin? Mutta Strikes-albumilta '79 soi nyt töiden ratoksi, kun tällaisen kivan Atlanticin 5 pahvitaskun original album seriesin löysin näiltäkin. Kixin vastaava on ollut jo vuosia hyllyssä ja olisinpa voinut yhtälailla halvalla ostaa Rattin sellaisen myös, jos en olisi vaivalla kerännyt orig. press jewelcaseja juuri ennen näiden tuloa jokunen vuosi sitten

[el bandito]

Aina yhtä hämmentävää miten nämä nuoruuden hurmosta synnyttäneet biisit pystyy jäsentelemään kokonaan uusiin sfääreihin sävellysteknisiä ratkaisuja tarkkaillessa. Silloin niiden neroutta ei varmaankaan ymmärtänyt, vaikka ne tempaisivat mukaansa samalla tavalla.

[youtube]GjwSByg8BuA[/youtube]

Sit piti pistää tuolta CD-kaapista SFU:n -Warpath. Tuskin tätä tarvii sen enempää avata. Varmaankin asiantuntijat ymmärtävät missä mennään, eli "Hall of famea" parhaimmillaan. \,,/

P.S Todella murhaavat riffit tuossa päätösraidassa: Caged and disgraced

Sit piti napata CD-kaapista Sepulturan BTR, mut teinkin oharit ja valinta päätyikin Schizophreniaan. Tää ei ole missään muotoa koskaan ollut mulle mitenkään merkittävä albumi, muuta kuin aikanaan kuriositeettina. Näinä nykyisinä päivinä, kun Black Thrash Metal on mun merkittävä lempilapsi, niin tämänkin kokee kuin uutena tulokkaana. Eli sopii tähän päivään täydellisesti <> rupinen basso, sahaavat riffit, käskyttävät rummut = perfect elements. Jotenkin mä oon nyt vaan niin täydellisesti taantunut tähän vanhan liiton mäiskeeseen.

^Tuli pakottava tarve laittaa Consuming Impulse soimaan ja nimenomaan Chronic Infection! Ja mun mielestä Warpath on rennon groovaavalla riffittelyllään heittämällä paras SFU, vaikka aika moni tuntuu pitävän sitä ihan paskana. Sitten Schizophrenia... mulla se on lähinnä päivästä kiinni mikä näistä kolmesta on se kovin Sepultura (Schizophrenia, BTR, Arise), mutta Schizophrenian riffimyrskyssä ja temponvaihteiluissa on jotain, mitä bändi ei sittemmin ole yrittänytkään. Olihan sitä BTR:llä ja Arisellakin riffejä ja temponvaihdoksia, mutta jotenkin harkitummin ja "kypsemmin" tehtynä, Schizophrenia on aika villiä menoa.

[Jussi]

Solution .45 - Inescapable Dream

tämähän on kuin Scar Symmetryä parhaimmillaan silloin joskus, poppikertsiä myöten. Nightmares In The Waking State part 2:lta, pitää palata ensimmäisen osan pariin että oliko silläkin jotain esillepomppaavaa, kun ei muista.

[Nuclear Holocaust]

Päräytin tämän mahti-kiekon läpi nurmikkoa leikatessa ja tämä on kyllä läpyskän ehdottomasti kirkkain helmi. Saatanallista kuonaa sylkevät sanoitukset kruunavat vielä tämän rymistelyn.

[youtube]Di6JyViInrI[/youtube]

[Jussi]

Psychework - Barricades Won't Fall

The Dragon's Year on kyllä ennakkohehkutusten ja -odotusten arvoinen, ei paljoa turhaa löydy 8 biisin joukosta. Tämä on "se" slovari, jonka alussa Antony menee vähän tobiassammet-nasaalin tontille mutta komea sovitus muutoin ja veisuukuorot tässäkin vievät voiton puolelle. Vale Of Tearsin alussa Parviainen taas kuulostaa ex-Kamelot Khanilta! Muutoin Psychework on kuin aiempaa parempana, keskittyneempänä palannut Machine Men.

[Nuclear Holocaust]

Hammerfall - Gates of Dalhalla LIVE

Piti nyt lähteä vähän rauhallisemmalla liikenteeseen. Hieno läpileikkaus HF:n tuotantoon tämä live. Kyllähän sieltä löytyy hittiä hitin perään, vaikka levyt eivät aina ole välttämättä kokonaisuutena kantaneet. Vähän laiskan oloista veivausta tai ainakaan Sabatonin kaltaiseen hurmokseen ei ylletä. Mutta tuo hyväntuulisuus on se mikä tässä bändissä viehättää. Ei muzakin aina tarvitse olla synkkää ja vakavaa. Leppoisa rallattelu on välillä ihan mukavaa kaiken möykän vastapainoksi.

[Sabbathman]

Hammerfall - Gates of Dalhalla LIVE

Piti nyt lähteä vähän rauhallisemmalla liikenteeseen. Hieno läpileikkaus HF:n tuotantoon tämä live. Kyllähän sieltä löytyy hittiä hitin perään, vaikka levyt eivät aina ole välttämättä kokonaisuutena kantaneet. Vähän laiskan oloista veivausta tai ainakaan Sabatonin kaltaiseen hurmokseen ei ylletä. Mutta tuo hyväntuulisuus on se mikä tässä bändissä viehättää. Ei muzakin aina tarvitse olla synkkää ja vakavaa. Leppoisa rallattelu on välillä ihan mukavaa kaiken möykän vastapainoksi.

Jotenkin tosi hienoa/hauskaa että on tuollainen mahtimesta kuin Dalhalla ja siellä tämä loistava heavybändi HammerFall. Settilistahan tuossa keikassa hakee vertaistaan, olisin varmaan hypännyt uimaan siihen vallihautaan...

[Sabbathman]

Saunan jälkeen jatkan APAn ja IPAn kanssa Sodomin tuotannon läpikäyntiä (kiitos A.R.G. kun soititte Outbreak Of Evilin ja samalle valitsitte seuraavan bänditeemani!) ja nyt on menossa vuodet 1999-2007 ja tarkemmin sanoen lujaa iskevä nimikkoalbumi...

[youtube]sd7t9gX7CTA[/youtube]

[mad-mike]

Saunan jälkeen jatkan APAn ja IPAn kanssa Sodomin tuotannon läpikäyntiä (kiitos A.R.G. kun soititte Outbreak Of Evilin ja samalle valitsitte seuraavan bänditeemani!) ja nyt on menossa vuodet 1999-2007 ja tarkemmin sanoen lujaa iskevä nimikkoalbumi...

[youtube]sd7t9gX7CTA[/youtube]

Tuolta lätyltä kovin ralli taisi itselleni olla City Of Gods. Myin joskus omistamani painoksen pois pilkkahinnalla todettuani ettei tule Sodomia kauheesti kuunneltua.

Nyt soi Motörhead - Broken kokoelmalta Stone Deaf Forever

[Mr Rami]

Tarkoitus oli makkarangrillauksen jälkeen nautiskella Cannibal Accidentin mainiosta Ritual Paprikasta, mutta jumitinkin kuuntelemaan Thy Majestieta. Hieno bändi, joka on jäänyt turhan vähäiselle huomiolle.

[youtube]WJks2R861Jk[/youtube]

Vuonna 2005 ilmestynyt Jeanne D'Arc on teemalevy nimensä mukaisesta henkilöstä. Ja sangen onnistunut levy onkin! Tasapainoinen kokonaisuus, jossa riittää hittipotentiaalia molemmille korville. Seuraavaksi pitää laittaa soimaan kolme vuotta aiemmin ilmestynyt Hastings 1066, jossa on enemmän sinfoniaa ja mahtipontta. Ahh.

[Ice]

Infernossa oli tuo 1991 levyvuosi juttu, ja suurin osa noista lätyistä tietty tuttuja, mutta tuo Malevolent Creation oli vain nimeltään tuttu, joten pistin siellä kehutun debyytin soimaan. Ihan kiva lätty oli ja pistin sen perään soimaan bändin uusimman Dead Man's Path:n ja on kyllä jumalattoman kova death metal levy! Bood of the Fallen esim. on kyllä yksi parhaista genren biiseistä mulle.

[youtube]s3hHUUNWNM4[/youtube]

[Jussi]

Magnum - No God Or Saviour

perhanan Magnum ja/tai SPV kun laittoivat uuden Sacred Blood "Divine" Liesin kolme (3) orkkis-bonusbiisiä, tämä mukaanlukien DVD:lle "photographic slideshown" kanssa! Ainakaan rippausohjelma ei niitä tunnista, niin jääköön sinne turhien videoiden kanssa sitten.

[Munamankeli]

Cruzh - In N' out of love
Pirullisen koukuttava. Laulaja vääntää nenään kuin niittejä syönyt Sanni, mutta juuri se tekee tästä niin hennon haavoittuvan. Karski rokkibändi heittää riffiä ja laulaja on muka kiveäkin kovempi, vaan teinitunteella tässä mennään. Ja se tunne on oikea. Pelle sen tiesi, koska sydän sanoi niin. Väliosa on äärimmäisen tehokas. Levyn kolme alkupään biisiä ovat helmiä, muutama hituri laskee fiilistä. Silti päästään reilun kasin suoritukseen.

[Munamankeli]

Blackfoot - Wishing Well

kuinkahan monta coveria tästä Freen kipaleesta oikein onkaan, itsestäänselvän Gary Mooren ja jo 22 vuotta vanhan Axel Rudi Pellinkin versioiden lisäksi... Savatage ainakin?

Onhan tuosta tehty jotain parikymmentä tunnettua levytystä, esimerkiksi Joe Lynn Turner tekee hienosti kunniaa. Myös Smack soitti sitä livenä. Rosoisella otteella. Oli se mahtavaa, katurokkia tuplabasareilla ja pinolla Marshalleja.

Luulin pitkään, että kappale on alkujaan Gary Mooren, kunnes joskus 1990-luvun alussa tajusin Freen olevan kirkkaasti paras aliarvostamistani bändeistä. Mielettömän kova, hienoa matskua ja aivan uskomatonta tulkintaa parikymppisiltä brittijannuilta.

[Sabbathman]

Sit piti napata CD-kaapista Sepulturan BTR, mut teinkin oharit ja valinta päätyikin Schizophreniaan. Tää ei ole missään muotoa koskaan ollut mulle mitenkään merkittävä albumi, muuta kuin aikanaan kuriositeettina. Näinä nykyisinä päivinä, kun Black Thrash Metal on mun merkittävä lempilapsi, niin tämänkin kokee kuin uutena tulokkaana. Eli sopii tähän päivään täydellisesti <> rupinen basso, sahaavat riffit, käskyttävät rummut = perfect elements. Jotenkin mä oon nyt vaan niin täydellisesti taantunut tähän vanhan liiton mäiskeeseen.

Sitten Schizophrenia... mulla se on lähinnä päivästä kiinni mikä näistä kolmesta on se kovin Sepultura (Schizophrenia, BTR, Arise), mutta Schizophrenian riffimyrskyssä ja temponvaihteiluissa on jotain, mitä bändi ei sittemmin ole yrittänytkään. Olihan sitä BTR:llä ja Arisellakin riffejä ja temponvaihdoksia, mutta jotenkin harkitummin ja "kypsemmin" tehtynä, Schizophrenia on aika villiä menoa.

Ehdin jo jonkin aikaa miettiä seuraavaa rässibändiä jonka pariin uppoutua, Sepultura (ja samalla myös Soulfly ja Cavalera Conspiracy) on käynyt mielessä. Nyt kirjoitustenne myötä valinta on varma. Sepultura osui ja upotti 23 vuotta sitten ja koskaan sen viehätys ei ole kadonnut. Sepultura on meikäläiselle yksi "niistä" bändeistä, todellinen "pelin muuttaja" joka merkitsee henk.koht. paljon enemmän kuin monelle muulle...

Neljä biisiä joihin ei kyllästy ja joita ei voi soittaa liian lujaa...

[youtube]MxnVuvywUUQ[/youtube]

[youtube]mThEf5yB5Aw[/youtube]

[youtube]pji0nCKGRYA[/youtube]

[youtube]RQ8LkOwWfaw[/youtube]

[heraklos]

Running Wild - Straight To Hell

Jens Beckerin kirjoittama biisi Blazon Stone -levyltä on nyt soimassa. Blazon Stone -levy on omia suosikkejani Running Wildilta ja ko. kappale on albumin parhaita.