Juuri Nyt Soi!

[Nuclear Holocaust]

Agent Steel - Skeptics apocalypse





On tää vaan niin mahtava levy, et mie halkean. Fucking <3 it.



NYT



Manowar - The lord of steel • Hammer edition



Ei tämä ole ollenkaan niin sysipaska kuin moni väittää. Righteous glory on aika eeppinen tapaus.

[Jussi]

Ei tämä ole ollenkaan niin sysipaska kuin moni väittää. Righteous glory on aika eeppinen tapaus.

Hassua että vaikken pidäkään itteäni soundirunkkarina -tai kenties juuri siksi- tuo alkuperäinen versio on kyllä se paremman kuuloinen kahdesta TLOS:sta. Sinällään huono homma silti, kun jää jopa Gods Of Warille hyvien biisien määrässä tai 2001-1996 kaksikolle myös, puhumattakaan aiemmista. Mutta on siinä helmiäkin, Touch The Sky omana suosikkina. Powerein ja samalla poppimaisin Manowar sitten Carry Onin '87!

ns: Jos mistä vain suosikkikappaleesta poimii nk. one-linerin, niin tämän 1991 hitin, parhaan levynsä parhaimman biisin "some say they're noble, I say they're scum" on aika hiton korkealla omalla listallani!

[youtube]AFQdQY5YN1w[/youtube]

[Nuclear Holocaust]

Morbid - Wings of funeral

Meni tuossa juuri Deadin muistolle

[HypoKrisu]

Onhan tämä nyt aivan phärkeleen kova! Herättää hieman samanlaisia fiiliksiä kuin Soilworkin Natural Born Chaos -albumi aikoinaan. Biisit toisensa perään tunkeutuvat tajuntaan ja jäävät pyörimään sinne päiväkausiksi. Parasta, mitä tässä genressä olen hetkeen kuullut. Alla levyn aloittava raita, joka näyttää heti, mistä hommassa on kyse.

[youtube]OLIUzK_b1cw[/youtube]

[Nuclear Holocaust]

Kyllähän tässä vahvasti Absun hengessä mennään ja moitteen sijaa ei löydy.

[youtube]uoPac0a3jJE[/youtube]

Ja otetaan nyt vielä tuohon 'Wolfnacht', koska on oikea NSBM helmi.

[youtube]bl9yIpCncKs[/youtube]

[Mr Rami]

Falconer - The Sceptre of Deception

Falconerin paras levy, näin on pakko todeta. Sävellysmies Weinerhall ei ilmeisesti mielestään ollut oikein kotonaan teemalevyn teossa, joten tämän jälkeen ei olla teemalevyjä Falconerilta kuultu. Kenties tarinan pakottamana levylle on päätynyt mukavan vaihtelevia kappaleita ja mahdollisesti samasta syystä erilaisten tunnelmien luonnissa on onnistuttu tavanomaista paremmin. Melodiat ovat kautta linjan parasta a+-luokkaa. Hiukan kiinnostaisi kuulla levy Mathias Bladin laulamana, vaikka Kristoffer Göbelin suoritustakaan ei voi ollenkaan moittia. Tässäpä malliksi Ravenhair.

[mad-mike]

Eclipse - Bleed And Scream albumiltaan Bleed & Scream. Viimeinkin sain aikaan hankkia tämän lätyn hyllyyni. Ja viimeinkin on lippu ensi kesän festarille näkemään tämä(kin) yhtye livenä. Odotan innolla.

[Jussi]

Falconer - The Sceptre of Deception

Falconerin paras levy, näin on pakko todeta. Sävellysmies Weinerhall ei ilmeisesti mielestään ollut oikein kotonaan teemalevyn teossa, joten tämän jälkeen ei olla teemalevyjä Falconerilta kuultu. Kenties tarinan pakottamana levylle on päätynyt mukavan vaihtelevia kappaleita ja mahdollisesti samasta syystä erilaisten tunnelmien luonnissa on onnistuttu tavanomaista paremmin. Melodiat ovat kautta linjan parasta a+-luokkaa. Hiukan kiinnostaisi kuulla levy Mathias Bladin laulamana, vaikka Kristoffer Göbelin suoritustakaan ei voi ollenkaan moittia. Tässäpä malliksi Ravenhair.

En tiedä parhaasta F-levystä, mutta onhan tuo kestänyt aivan hiton yllättävän hyvin aikaa siihen nähden, mitä ilmestyessään 2003 hirvitti Bladin lähtö & uuden vokalistin korkkaaminen konseptialbumilla. Vaikka onhan se Blad siellä vierailemassa yhtenä kruunua tosielämässäkin juonitelleista veljeksistä; kuten myös hyvin nuori Elise Ryd laulamassa taustoja siskonsa kanssa oma suosikkini on ollut aina Night Of Infamy. Pentele kun eivät kummallakaan viimeisistä euroopan keikoistaan viime kesänä (Wacken & Falun, jossa pidempi) soittaneet mitään tältä. Tietysti siinä piti 8 levyn discografia kattaa, mikä on aina hankalaa n. h setissä...

ns: Magnum - The Art Of Compromise

uusi Sacred Blood "Divine" Lies kuulosti niin ankealta, että piti palauttaa tämä 2 vuoden Escape From The Shadow Garden mieleen, että jep: niinhän tämä on aivan eri tason levy. Kuin impe-asteikon 8 > 6, jos näitä viimeisimpiä kahta katsotaan

[Mr Rami]

Falconer - The Sceptre of Deception

En tiedä parhaasta F-levystä, mutta onhan tuo kestänyt aivan hiton yllättävän hyvin aikaa siihen nähden, mitä ilmestyessään 2003 hirvitti Bladin lähtö & uuden vokalistin korkkaaminen konseptialbumilla.

Juu, oli se aikoinaan kova paikka kun laulaja vaihtui. Bladilla oli muistaakseni kiireitä musikaalihommiensa kanssa, eikä aika oikein riittänyt Falconerissa luikautteluun. Helpotus oli suuri kun uusi laulaja oli aivan riittävän hyvä ja levykin mainio. En vielä silloin arvottanut tätä alkupään levyjä paremmaksi, mutta nyt vuosien kuluttua tämän pariin tulee Falconerin levyistä palattua selkeästi useimmin.

Nyt tosin havahduin siihen, että en ole vielä ostanut / kuullut uusinta Black Moon Risingia! Ei minulla olekaan kompetenssia sanoa Sceptre of Deceptionia parhaaksi. Äh.

[Jussi]

^ eipä silti, vähähkölle kuuntelulle on täälläkin jäänyt BMR tässä parin vuotensa(!) aikana vissiin ne aikovat vielä tehdä levyjä vaikka tuon keikkailun taas lopettivatkin? Toivottavasti tuo lisää paloa biisinkirjoitukseen se ratkaisu, kun tuosta uusimmasta tuntuu puuttuvan jotain muihin Bladin paluun jälkeisiin levyihin verrattuna. Onhan sillä hetkensä kuten Halls And Chambers, muttei silti sellaisia helmiä kuten Man Of The Hour.

ns: Messenger - Don't Talk To Strangers

pätevä versio taajaan coveroidusta klassikosta, kiitos loistavan vokalistin Siegfried Schüsslerin. Toisella Starwolfin osalla, joulun alla tullella Novastormilla ei ole bonuscovereita vaan originaalien kaksikko, kun tämä & Kill The King olivat kait Massacren julkaisemalla a Light In The Black -tribuutilla mm. Crystal Ballin ja Rebellionin kanssa.
Muuten, etkö Sami ekan osan arvion aikaan tiennyt kahta mainittua biisiä lainatavaraksi Zed Yagon Blackbone Song (jossa Jutta Weinhold itse vierailee duetoimassa) on sellaista käppää ettei siitä voi syyttää, mutta kyllähän RW:n Port Royal pittää tietee!

[Sabbathman]

Grave Diggerin kanssa riittää haudankaivuuta!

Maaliskuun lopulta lähtien on käyty läpi bändin eri vuosikymmeniä/kitaristi-aikakausia. Peter Massonin 3 levyä 1984-86 meni melko nopeasti läpi sen 5 kertaa ja päälle "best of", Uwe Lulisin 5 levyä 1993-99 oli antoisampi ja vakavasävyisempi työmaa vastaavalla tavalla kahlattuna.

Nyt menossa kolmatta kertaa läpi Manni Schmidtin 5 levyä 2001-09, onhan tässä näitä kovia levyjä iso liuta! Wackenin livejulkaisut nautiskellaan sitten kun on kaikki studiomateriaalit lapioitu kunnolla.

[BigRedMachine]

Paragon - Hell Beyond Hell(2016)

Tässä yksi pumppu jonka uutta nousua olen odottanut vuodesta 2007 lähtien. Vaan eipä lähde ei. Ei varsinaisesti huono levy mutta mitäänsanomaton. Bändi on kyllä menettänyt täysin kykynsä tehdä hyviä levyjä saati edes yhtä hyvää biisiä. Taidanpa palata 2000-luvun alun laatukolmikon pariin(Steelbound 2001, Law of the Blade 2002 ja The Dark Legacy 2003).

[Jussi]

^ en kyllä ite muista Paragonilta kuulleeni yhtään hyvää biisiä tuolloinkaan, jos covereita ei lasketa

ns: Fair Warning - Follow My Heart

että voikin Tommy Heart kuulostaa 101% Claus Lessmanilta; 1997 Go! levynä.

[BigRedMachine]

^ Makuasioita sano. Kuitenkin nämä mainitut levyt ovat allekirjoittaneen kirjoissa korkealla. Laadukkaita levyjä ja tavallaan jäänsärkijöitä sillä sitä ennen ei tullut poweria juuri kuunneltua.

Nämä myöhemmät levyt ovatkin sitten jo aika yhdentekeviä, pohjanoteerauksena Screenslaves.

[Jussi]

Toki, toki. Mutta samalla siellä 2001 olisi saattanut jokin muukin (mielestäni paremman bändin) powerlätty osua kouraasi, kuten esim.

Angra - Rebirth
Avantasia - The Metal Opera part I
Edguy - Mandrake
Freedom Call - Crystal Empire
Gamma Ray - No World Order
Lost Horizon - Awakening The World

ns: Zakk Wylde - Lost Prayer

uuden Book Of Shadows II:en parhaita ralleja paikalla #4, vaikka onhan tämä todella tasavahva levy 14 biisin & 65 min kestosta huolimatta; siitä kertoo sekin etten pituutta juurikaan huomaa!

[BigRedMachine]

^ Heh no joo noiden Paragonien jälkeen se taivas sitten aukenikin ja juurikin noiden mainitsemiesi Avantasian, Gamma Rayn ja Edguyn toimesta. Paragon on sittemmin jäänyt pölyttymään pitkiksi ajoiksi ja moni bändi kuten Running Wild on ajanut ohitse. Mutta nyt oli hyvä aika ottaa bändi taas kuunteluun kun uusi levykin tuli. Uusi levy silti vain alleviivasi näiden kolmen levyn laatua.

[Palantyre]

Nyt tosin havahduin siihen, että en ole vielä ostanut / kuullut uusinta Black Moon Risingia!

Kannattaisi, sillä Black Moon Rising on hyvinkin Falconerin paras lätty.

Meikälle ei kyllä putoa yhtään nuo Bladittomat levyt. Ankeita ovat.

[Jussi]

Zakk Wylde - Sleeping Dogs (feat. Corey Taylor)

no jopas, Spinen(!) digipak em. BOS 2:sta antaa enemmän kuin lupaa, sillä tämän ekan videobiisin kansiinmerkityn bonusversion lisäksi levy jatkuu Tears Of Decemberin ja Lost Prayerin pianoversioilla, joista ei tosiaan ole missään halaistua sanaa.

edit/ ns: Ghost Machinery - Temples Of Gold

tokko tulee tältä ekalta GM:lta '04 mitään, mutta keikkaa kuitenkin tänään Mestassa Battle Beastin lämppärinä; jostain syystä mukana on fiittaamassa paikallinen Rainbow/Purple/Wsnake-tribuuttilegenda Jukka Nummi toisena vokalistina.

[Nuclear Holocaust]

Mjölner - Sköna nord

Oikein kaunis tunnelmapala. Tätä kuunnellessa termi 'pakkoruotsi' kuulostaa vihapuheelta.

[Jussi]

Kimball / Jamison - Can't Wait For Love

Frontiers panosti ihan kahteen musiikkivideoon tälle Bobbyn ja Jimin muutaman vuoden takaiselle albumille, töllön youtubesta pauhaa näin la-illan päälle. Worth Fighting For seuraavaksi!

[Sabbathman]

^ K & J toimii ihan kybällä!

---

[youtube]hHuwL64qlDE[/youtube]

[Munamankeli]

ns: Jos mistä vain suosikkikappaleesta poimii nk. one-linerin, niin tämän 1991 hitin, parhaan levynsä parhaimman biisin "some say they're noble, I say they're scum" on aika hiton korkealla omalla listallani!

Eikös tuo mene "Some call them noble, but I say they're scum"? Hyvä biisi ja erinomainen levy joka tapauksessa. Antoivat Rumbassa hyvän arvion kehuen 'power metalliksi'. Saman tapaiset kehut sai Fates Warningin 'Parallels'. Taisivat olla 1990-luvun parhaita metallilevyjä, 'Painkillerin' ohessa.

Satuin viime viikolla näkemään Ace Frehleyn klubikeikalla ja huomasin äijän tehneen nipun covereita. Mitä tähän nyt sanoisi... alkuperäinen on sen verran kova veto, etteivät Spacemanin rahkeet vain riitä. Ei edes Paulin avustuksella (Stanley, ei Rodgers).
[youtube]GXb-arWnjkg[/youtube]

[Jussi]

^ kuuntelin itse asiassa tuota kirjoittaessa SOS:in 4-raitademoversiota, jossa John ei sano tuota "but" -sanaa, joten vain say/call meni väärin, sama asia!

ns: Nightwish - a Return To The Sea

on tämä valmiimpi kilkutus, kuin se toinen orig. pressille Ewon tilaamia nopeampia biisejä lisättäessä jäänyt Once Upon a Troubadour, muutenkin kuin Tarjan isompaan laulajarooliin verrattuna Tuomakseen nähden. Olisi kait voinut korvata kaamean Nymphomaniac Fantasiankin sillä tunnetuimmallakin AFF:in albumiversiolla..

[Nuclear Holocaust]

Celine Dion - I'm alive

Muksut "vittuili" tossa viikonloppuna, että aina sie kuuntelet rokkia. Rupesin sitten pohtimaan, että mitäköhän muuta sitä sitten voisi kuunnella. Tämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen.

Celinellä on miellyttävä äänen väri ja jokseenkin heavy tulokulma äänen käyttöön. Itse musiikissa on mukavan positiivinen pohjavire, joka on hyvää vastapainoa yleensä kuuntelussa okevalle: "Haistakaa vittu & ranteet auki" alakulolle.

[Jussi]

^ eihän se It's All Coming Back To Me Now -hittinsä ole Steinmanin biisinä tietenkään kanukin (vaan Pandora's Boxin), mutta mie olen tykännyt Meat Loafin versiosta kovasti siitä 10 v. takaisesta julkaisustaan asti

ns: Dark Tranquillity - Static

todella pitkästä aikaa '04 Exposures... -kokis kuuntelussa ja ei voi kuin ihmetellä top-3 levynsä Damage Donen aikaa, kun tällainenkin helmi jätettiin siltä että pariksi vuodeksi tyystin julkaisematta :O
No One on toinen täky aiemmin julkaisemattomista; jos se ja itse Exposure -kappale olisi laitettu 1998 Projectorin vars. versiolle, niin olisivat olleet varmaankin raskaimmat biisit siinä.

edit: Grave Digger - Starlight

tämä 1999 Accept-cover taitaa olla samana vuonna julkaistun Holy Dio-tribuutin We Rockin (paras GD-cover mitä on) kanssa viimeinen bändin biisi, missä on Uwe Lulis kitarassa, kun kerran Excalibur tuli samana syksynä & s/t sitten 2001 jo Manni Schmidtin kanssa.