IRON MAIDEN - Legacy Of The Beast

[Vic]

Maiden teki mielestäni jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Levy on koko konseptiltaan poikkeava. 16. studioalbumi kymmenien vuosien uran jälkeen: tupla-albumi, kaksi pitkää Dickinsonin tekemää biisiä, monta yli 10-minuuttisia eepoksia ja perinteisempiä lyhyempiä biisejä. Levyllä on niin älytön määrä nk. tavaraa, että koko homman hienous on siinä, että Maiden on onnistunut silti saamaan tämän kaiken yhtenäiseksi ja luontevaksi kokonaisuudeksi. Yli 90 minuutin kesto ei tunnu ollenkaan noin "pitkältä" mielestäni. Kaikki palaset ja erilaiset tunnelmat ovat hienosti balanssissa keskenään ja levy kokonaisuutena onnistunut ja varmaankin Maidenin paras 2000-luvun levy. Ehkä jopa paras levy sitten Seventh sonin... Se jää nähtäväksi, koska lopullisen mielipiteen muodostumiseen menee varmasti vuosi. Voi olla että tämä kaikki hehkutus on vain fanilasit päässä lauottua alkuinnostusta ja levy muuttuu ajan saatossa tylsäksi ja pitkäveteiseksi.

Huvittavaa lukea näitä pitkiä, ajan kanssa kirjoitettuja itkuvirsiä siitä kuinka paska tämä(kin) levy on. Final Frontierin haukkuminen surkeaksi paskapökäleeksi on suorastaan trendi, ja nyt päästään uudella tarmolla Book of Soulsin kimppuun. Mitä Maidenin pitäisi tehdä nykyään? Maidenin kohdalla vuosikymmenten aikana tapahtunut muuttuminen on kuitenkin tapahtunut mielestäni luonnostaan ja bändi on aina kuulostanut itseltään, ja silti jokainen levy on erilainen eikä samoja juttuja ole kovin paljoa toistettu. 80-luvun levyt on jo tehty silloin 80-luvulla. Täysin samanlaisia biisejäkö pitäisi tehdä edelleen? Onhan tämä koko 2000-luvun "suuntaus" ollut selvillä jo 15 vuotta, niin jos niin paljon inhoaa näitä levyjä, miksi paneutua hirveällä vihalla ja raivolla jokaiseen levyyn, vain julistaakseen kuinka surkea se on? Tuleeko se yllätyksenä jotenkin että biisit on "pitkiä ja tylsiä ja sävellyslaari on tyhjä ja soundit on paskat ja Bruce ei osaa laulaa, eikä Nicko soittaa rumpuja jne..." jos on ollut tuota mieltä jo pitkään kyseisen bändin kohdalla? Itse en yleensä edes kuuntele muutamia yksittäisiä biisejä lukuunottamatta niiden bändien uusia levyjä, jotka tietää jo ennalta kuulematta paskaksi. Vaikka olisi sellaisia bändejä, joiden vanha tuotanto saattaa olla mielestäni erittäin hyvää/kovaa.

No, toivottavasti kaikki levyn ostaneet saavat edes K-plussapisteet jos eivät muuta vastinetta rahalleen. Prismasta vaiko Cittarista, siinä tosin pähkinä purtavaksi. Anttila ei ole enää potentiaalinen levykauppa edellämainittujen rinnalla, niin ne ajat muuttuu

[Plissken]

^Äläs nyt, kovasti halusin vihata tätä levyä TFF:n tapaan, mutta tämähän yllätti positiivisesti, joten pakko sanoa, että tästä olisi saanut mainion yksilevyisen albumin. Tässä Shadows of the Valleya kuunnellessa iskee kuitenkin mieleen, että jos jotain olisi tehty toisin, olisi se paremmat kertsit. Rainmakerin kaltaisia todellisia naaman sulattajia ei joukossa ole ainuttakaan, vaan jotenkin tasapaksua on sillä saralla. Meriitit kuitenkin painottuivat muille osa-alueille ja hyvä niin. On siellä joku Man of Sorrowsin kaltainen paskapökäle mukana, mutta milläpä levyllä ei nyt olisi ollut viimevuosina.

[Sir Juzzi]

Maiden teki mielestäni jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Levy on koko konseptiltaan poikkeava. 16. studioalbumi kymmenien vuosien uran jälkeen: tupla-albumi, kaksi pitkää Dickinsonin tekemää biisiä, monta yli 10-minuuttisia eepoksia ja perinteisempiä lyhyempiä biisejä.

Tuohan se just näyttäisi porukkaa jakavan: Toisten mielestä tuossa ollaan onnistuttu, toisten mielestä ei. Pelkkä konseptihan ei tee vielä levystä hyvää, tuskin huonoakaan.

[Jack Steel]

Kyllähän tämä ihan hyvä albumi on. Jokaisessa biisissä on hyviä osia, mutta ehkä kokonaisuus ei pysy aina täysin kasassa. Levy ykkönen on parempi kuin kakkonen. Se johtuu siitä, että kakkoslevyn kaksi viimeistä biisiä "The man of sorrows" ja "Empire of the clouds" eivät iske meikäläiselle. Sitten mukana kakkosella on myös aika tylsä jyystö, "Death or glory". Ongelmana juossain biiseissä, kuten "The red and the blackillä" on, että niitä on turhaan venytetty ja vanutettu pelkän venyttämisen ja vanuttamisen vuoksi. Ei se mitään, jos biisi on pitkä, jos sillä pituudella on joku tarkoitus. Tässä tuntuu, että pituutta on vaan venytetty huvikseen. Lisäksi olisin kaivannut, että enemmän olisi lähdetty laukalle. Parissa biisissä on hieman laukkakomppia, mutta aika vähäiseksi se jää Maidenin mittapuulla.

[Pagan Fears]

Pari kuuntelua vasta takana, mutta nyt voi jo sanoa, että erinomainen levy kyseessä. Maidenissä se tärkein eli hienot kitaramelodiat pääsee tällä levyllä oikeuksiinsa. Loistavia melodioita toisensa perään. Myös Bruce laulaa mielestäni komeasti ja levyn pitkä pituuskaan ei ole mikään ongelma. Eniten vaikutuksen ovat tehneet tarttuva avausraita If Eternity Should Fail, vastuttamattomasti eteenpäin rullaava The Red and The Black ja levyn päättävä huikea eepos Empire of the Clouds. Keikka Jaffa-areenalle suurissa toiveissa, kelpaisi näitä kyllä toden totta livenäkin kuunnella.

[Nuclear Holocaust]

Sitten kuulokkeita ostamaan

[Toxic Enema]

Tietysti levy on pettymys sille joka oletti, että nyt on vuosi 1988 ja tehdään jatkoa Somewhere in Timelle. Harvapa näistä aktiivisista ykköskorin bändeistä tekee tällä hetkellä uransa parasta matskua. Olen varma, että esim. Children of Bodomin ja Stratovariuksen uudet levyt tulevat olemaan laadukkaita, mutta eivät bändien urien parhaita. Ylikriittisille voisi tietysti sanoa, että koittakaapa itse tehdä sama.

Ja kaksi huomioita, mitkä olivat monien huolena ennen levyn julkaisua. Ei ole kerotisäkeiden tolkutonta toistoa, eikä akustisia näppäilyintroja.

[Nuclear Holocaust]

Eipähän sitä tarvitse tehdä Somewhere pt. 2:sta, mutta jos sieltä vielä levyjä tulee niin olisi mukava jos otettaisiin täysin päinvastainen lähestymistapa.

Nythän annettiin luovuuden rönsyillä ja kukkia täysin vapaasti. Seuraavalla kerralla rajoitus 8 biisiä ja maks. 50 minuuttia.

Niin ja tuottajaksi vaikkapa Jens Bogren.

[StuG]

Noista Brucen lauluista. Noin 80% menee hyvin, mutta monissa kohdissa kuulostaa siltä, kuin Brucea olisi tartuttu pillistä kiinni ja tämä ulisee hädissään henkensä edestä. Esimerkkinä Death or glory.

[Dante]

Vastustin kiusausta tappiin asti ja jätin nettivuodot kuuntelematta kunnes levy tipahti postilaatikkoon, eli viikonloppuna on tullut kuunneltua The Book of Soulsia useamman kerran. Jotenkin hitaasti aukeavaa kamaa mun korviin. Parilla ekalla kuuntelulla ei jäänyt oikein mitään mieleen, sitten biisi kerrallaan alkoi saamaan otetta biiseistä.

Näin alkuvaiheessa ihan hyvän oloinen levy, tuttua 2000-luvun Maideniä hyvässä ja pahassa. Itselle nämä viime levyjen pitkät semiproge-eepokset ovat maistuneet hyvin, joten tälläkin kertaa sitten ne pidemmät vedot, kuten The Red and The Black, nimibiisi, Great Unknown ja If Eternity Should Fail toimivat hyvin. Red/Black nyt vähän seilaa jammailumielessä sinne ja tänne, että typistämisenkin varaa olisi ollut. Lyhyemmät ränttätäntät kuten Speed of Light ja Death or Glory hölkyttelevät omalla painollaan ja ilmankin olisi periaatteessa pärjännyt, mutta sielläpä nekin seassa menevät. Aika näyttää miten levy kestää kuuntelua, veikkaisin jopa että ihan kohtuullisesti.

[jannezki]

Ylikriittisille voisi tietysti sanoa, että koittakaapa itse tehdä sama.

Joo, tämä on aina tosi hyvä heitto. Jos meinaa Airon Meideniä kritisoida, niin kannattaa myös miettiä montako levyä oot ite myyny. Irma on myynyt aika monta.

Noh, mitäs tästä levystä sanois... Soundit kuntoon ja mitasta raa'asti puolet pois, niin lopusta kamasta voisi saada jotain aikaan. "More is more" ei oikein toimi nyt alkuunkaan.

[clairvoyant]

Vanha kunnon 'tee ite parempi levy' . Aina yhtä validi kommentti! Käyn kirjoittamassa heti kaikkiin ketjuihin saman, aika yleispätevä argumentti kuitenkin.

Urpoilut sikseen, eihän tämä ole tasoltaan lähelläkään bändin kulta-aikoja, eikä tuossa nyt kyllä tunnu olevan yhtään vaikkapa Tailgunnerin tai sen puoleen Futurealin tasoista vetoa. Jos nyt vaihteeksi klassikoiden sijaan näihin vähän epätasaisempiin levyihin verrataan.

Kyllähän tästäkin hyvän saisi jos pistäisi Nickon treenaamaan 20 kertaa päivässä Where Eagles Darea ennen studioon menoa ja leikkaisi muutenkin puolet materiaalista pois. Hyviä teemoja kuitenkin on aika paljon. Tuottajaa tarvittaisiin.

[Tero M]

Vanha kunnon 'tee ite parempi levy' .

Älä nyt viitti. Maidenilla on kuitenkin asenne 100%.

[acherontia]

Nyt puolenkymmenen kuuntelun (pari kertaa ajatuksella sanojen kera ja pari kertaa taustalla) jälkeen alan kyllä olla hieman luovuttamisen kannalla. Minulla ei vain jää tästä oikein mitään päähän. Monella suuntaan on tullut vastaan kommenttia tyyliin: "Kymmenen kerran jälkeen alkaa avautua ja rokata!". Kymmenen kertaa alkaa ajallisesti olla aika helkkarinmoisen pitkä aika jo pelkästään tämän levyn keston takia... annetaan vielä mahdollisuus kuitenkin jossain vaiheessa.

Omalla kohdalla vaikeasti avautuvastakin levystä pitäisi jäädä edes jotain päähän; Joku hyvä irtobiisi, tappokova riffi, hyvä kertsi, maukas soolo, mutta tästä ei vaan jää niin mitään (*). En pysty edes yhtään soolon pätkää viheltämään, vaikka kuinka koetan. *Päässä soi ainoastaan Speed of Lightin ärsyttävä melodian renkutus, joka sinne on suuren toistomäärän takia ahdettu väkisin.

2000-luvun Maiden-keskusteluissa minua häiritsee termin "proge" käyttö. Luultavasti ko. termillä on vain minun päässäni täysin väärä määritelmä, mutta minusta biisistä ei tee progressiivista pelkkä kesto. Riittääkö tosiaan "progen tekoon" se, että heittää kasaan 10-20 minuutin biisin, jossa mennään 4/4 meiningillä soittaen perus vitossointuja kitaralla ja jotain viidestä sävelestä koostuvaa melodiaa taustalla? Levyn päättöbiisi esimerkiksi on ihan uskomattoman tylsää settiä, jossa on leikkaa-liimaa-tyylillä lätkitty kymmenen biisin raakiletta läjään. Niin paljon kuin Dickinsonia säveltäjänä arvostan, niin tuon biisin kanssa on kyllä pallo pudonnut käsistä pahasti.

Lopputuomio (jonka olisi oikeastaan voinut lätkäistä jokaiselle levylle, muutamin pienin poikkeuksin, Virtual XI:n jälkeen): Ei paska, ei hyvä, varsin hajuton ja mauton, menee taustamölynä, ylipitkä, tylsät soundit, jne. 2/5. Ja sitten taas fanipojan uskoa keräilemään kasaan ja vartoilemaan seuraavaa levyä, tai uutta Dickinsonin sooloa !

P.S. Repesin uutiselle Iron Maiden -kuulokkeista. Hienon näköiset olivat, mutta jos Harris on päässyt niiden soundaavuuteen vaikuttamaan, niin suhtautuisin varsin varauksella...

[Death Metal Maniac]

Paskin ja tylsin Maiden-levy! Ei mulla muuta.

[Blizk]

2000-luvun Maiden-keskusteluissa minua häiritsee termin "proge" käyttö. Luultavasti ko. termillä on vain minun päässäni täysin väärä määritelmä, mutta minusta biisistä ei tee progressiivista pelkkä kesto. Riittääkö tosiaan "progen tekoon" se, että heittää kasaan 10-20 minuutin biisin, jossa mennään 4/4 meiningillä soittaen perus vitossointuja kitaralla ja jotain viidestä sävelestä koostuvaa melodiaa taustalla?

Progressiivista metalliahan pidettiin alunperin fuusiogenrenä, jossa heavy metaliin yhdistettiin progressiivisen rockin tyypillisiä elementtejä. Sittemmin käsite on alkanut tarkoittaa milloin mitäkin, mutta Iron Maidenia olen pitänyt progena vain hetkittäin. Steve Harrisilla itsellään voi hyvinkin olla joku vääristynyt käsite progesta, kun monet bändit on progempia viiden minuutin biiseillä kuin nämä 2000-luvun Maidenin mammutit.

[Al Coholic]

Paskin ja tylsin Maiden-levy! Ei mulla muuta.

Tee ite parempi!

[Nuclear Holocaust]

^^
Ainakin fanit ovat useasti käyttäneet Maidenin progesta ilmaisua 'kakkapökäle', joten se on varmaankin lähempänä oleva musiikillinen määritelmä.

En mä progesta mitään tajua, mutta mielestäni esim. Nevermore on lähempänä progea kuin Maiden.

Vaikka Maidenillä on noita nälkävuoden pituisia kappaleita, joissa on polveilevia väliosia ja kaikennäköistä haahuilua niin määritelmä ei täyty. Valtaosassa noissa on kuitenkin melko perinteinen kappalerakenne: Intro > sävel > kertsi > soolo > väliosa.... ja tätä rotaatiota veivataan niin kauan, että mittarissa on vähintään 9 minsaa.

[Plissken]

Jees, eipä Maiden ole enää aikoihin ole ollut sellainen kertarykäisyllä päähän tarttuvaa musiikkia suoltava bändi. Tässä alkaa olla kymmenes kuuntelu menossa tämän levyn kanssa, ja vieläkin olen ihan tabula rasa, että miten kertsit menevät esim. Shadows of the Valleysssa, Book of Soulsissa, Man of Sorrowsissa, The Great Unknownissa tai The Red and the Blackissa. Death or Glory ja When the River Runs Deep ovat ihan hyvin jo iskotuneet päähän, sillä biiseissä on aika yksinkertaiset ja tarttuvat kertsit (tosin Death or Gloryn kertsi ei ole hyvä, vaikka onkin tarttuva).

Empire of the Clouds on omassa arvosteluasteikossani kerennyt ainakin nousemaan jo hyvää matkaa, kun biisin ottaa enemmän tarinankerronnallisesti kuin vain kappaleena.

Levy vaikuttaa kaiken kaikkiaan ihan kivalta nyt, mutta pitää katsoa mitä vielä tapahtuu. Kyllä sitä viime vuonna tuli muun muassa Manic Street Preachersin Journal for Plague Lovers kuunneltua ihan kivasta levystä vitun kovaksi.

[Ice]

Mahtava levy tää uusin, just kuuntelin tuossa Empire of the Cloudsin ajatuksella lyriikoita lukien ja aivan mahtava eeppinen ralli. Tuli mieleen biisin aikana, että olisipa pianomelodia soitettu kitaralla hieman alla olevaan tyyliin, niin olisi vielä tätäkin parempi ja enemmän Maiden -tyylinen ralli.

[youtube]K4AEnsl09Js[/youtube]

Hienoa tarinankerrontaa ja hyvät tunteelliset lyriikat, sekä hieman huumoria, kuten "She's the biggest vessel built by man, a giant of the skies, For all you unbelievers, the titanic fits inside".

[P.K.]

Levy toimii kyllä mainiosti. Siinä voin olla samaa mieltä että The Red and the Black on aivan liian pitkä. Sen olisi voinut katkaista kuuden minuutin kohdalla tulleen kertosäkeen jälkeen. Siitä seuraavat 7 minuuttia ei lisää biisiin mitään.

[Jussi]

Vähän on vielä vkl jäljiltä kuuntelut kesken massiivisen keston vuoksi, mutta kyllä mie olen tykännyt. Voisipa sanoa että Dance Of Deathin ja AMOLADinkin ohitse mentiin Brave New Worldin rinnalle vuosituhannen parhaana Maidenina, ei huonosti! The Final Frontierista en jaksaisi edes nimeä mainita.

Muutamia huomioita:

The Red And The Black = levyn paras biisi.

Empire Of The Cloudsissa en edelleenkään 5-6 kuuntelukerran jälkeen huomaa sen 18 minuuttista kestoa millään lailla en olisi uskonut että näin sujuvasti soljuvaa biisiä tekevät tuohon mittaan, mie kun en ole ikinä jaksanut Rime Of The Ancient Marineria laivannarioineen.

If Eternity Should Fail voisi olla top-3:ssa, kun siltä jo levyn ensimmäisen läpikuuntelun jälkeen tuntui. Hieno biisi joka toivottavasti on tosiaan myös livesetissä!

Death Or Glory & Shadows Of The Valley ovat tällä tunnelmalla ne kaksi seuraavaksi miellyttävintä, mutta tuttua sinkkubiisiä lukuunottamatta osa on vielä lopullisesti sisäistämättä. Koetetaan kuunnella hyväksi; tosin se on jo selvää että The Great Unknown on levyn mitäänsanomattomin biisi ja se, mitä olisin itse ollut ensimmäisenä jättämässä Shirleyn työpöydän roskakoriin.

[Hilguma]

Joo en mäkään oikein ymmärrä näitä kommentteja että levystä ei jäisi mitään päähän. Levyllä on paskat saundit ja Nicko laahaa, se on totta, mutta se mikä tekee Book of Soulsista hyvän on nimenomaan melodiat niin kitara- kuin laulupuolellakin. Esimerkiksi oma fiilis ensimmäisen kuuntelun jälkeen oli suunnilleen se, että vielä ei päässyt kunnolla sisälle mutta monia hyviä kohtia ja melodioita siellä oli. Kuunteluiden myötä olen alkanut pitää levystä tosi paljon.

Red & Blackista en leikkaisi pois muuta kuin alun ja lopun bassohäröilyt, muu biisi on täyttä timanttia (nojoo, soolot nyt voisi olla paremmatkin kuten melkein koko albumilla). Nimibiisi on kokonaisuudessaan huikean hyvä ja lopetuskaksikko vakuuttaa niin ikään. Oikeastaan ainoat vähän huonommat (keskinkertaiset) biisit ovat mielestäni Death or Glory ja Shadows of The Valley, ja kyllä nekin siinä muiden biisien seassa menevät varsin mainiosti.

Tokaparas 2000-luvun levy heti AMOLAD:in jälkeen.

[Zhema]

Kuuntelukertoja aivan perkeleesti, silti ei uskalla vielä mitään mega-analyysejä ilmoille heitellä. Ehkä sen voin sanoa että edelleen perkeleen kova levy?

Ottaen huomioon tuon vitun kovien Maiden fanien (eli veekooämmäffien) dissauksen täytyy vain kiittää [korkeampi voima insert here] miten vähän musiikista tiedänkään kun levystä tykkään.

Offtopic: Se on vähän sama kun keskusteluni vitun kovan Candlemass fanin (veekooseeäf) kanssa joka dikkailee VAIN ekaa levyä! Joo sä fanitat siis Candlemassia ihan hölmönä kun päälle 90% tuotannosta on sun mielestä paskaa jepajep!

Edit: Ai niin, unohtui ihmetellä miksi nämä professorit vielä edes kuuntelevat Maidenia jos koko 2000-luvun tuotanto on paskaa? Eikö vain mene jakeluun? Noh, jos levy pitää olla hyllyssä niin...

[NeonBlack]

Onko edelleenkään kukaan huomioinut, että The Red And The Black ja When the River Runs Deep menisivät Blazen laulamina The X Factor -biiseistä kuin väärä raha.

Ja Speed Of Light on pesunkestävä No Prayer/FOTD -flashback.

Hienoa!