“The album is titled »Under The Red Cloud« and the artwork is done by Valnoir Mortasonge,“ guitarist Esa Holopainen states.
Kiitos! Kansi on tosiaan mielenkiintoinen.
Biisien nimissä kuuluvat muinaiset ajat vähän niin kuin Circlellä, joskin ne ovat nyt enemmän keihäs ja kilpi -osastoa. Tai näin minä tulkitsin. Bändi ei ole viime aikoina enää paljoa innostanut (Tales-settiä en ikinä nähnyt tai kuullut), mutta mielenkiinnolla odotan, miltä uusi kuulostaa.
Toivottavasti nyt irrottaudutaan "Radio Rock verse-chorus" kaavasta eikä tuutata sitä samaa mössöä mitä on ollut muutama levy eri paketissa. Raikkaita ideoita kiitos.
Kannesta tulee mieleen jotkut Mastodonin vanhemmista kansi(vihko)taiteista ja jotenkin myös Am Universum. Jos tässä olisi samalla musiikilliset tienviitat levylle, niin olisin täällä valmis kusemaan hunajaa, mutta voi olla ettei sieltä ihan sellaista ole luvassa.
Sir Juzzi wrote:Kannesta tulee mieleen jotkut Mastodonin vanhemmista kansi(vihko)taiteista ja jotenkin myös Am Universum. Jos tässä olisi samalla musiikilliset tienviitat levylle, niin olisin täällä valmis kusemaan hunajaa, mutta voi olla ettei sieltä ihan sellaista ole luvassa.
Hyvä groovi kertsissä, Tomin ördäilyissä oli mukavasti mureutta ja kokonaisuutena ei paha ollenkaan. MUTTA: en jotenkin siedä noita ton tyyppisiä huiluja ollenkaan, toivottavasti eivät fiittaile usein levyllä. :/ Negură Bungetin levyillä esim. yhtälailla häiritsee.
Memo wrote:Hyvä groovi kertsissä, Tomin ördäilyissä oli mukavasti mureutta ja kokonaisuutena ei paha ollenkaan. MUTTA: en jotenkin siedä noita ton tyyppisiä huiluja ollenkaan, toivottavasti eivät fiittaile usein levyllä. :/ Negură Bungetin levyillä esim. yhtälailla häiritsee.
Nuo on kai Chrigel Glanzmannin huiluja, joita näyttää olevan useammassa biisissä. Lienee nissäkin variaatiota sentään verrattuna tuohon biisiin.
Sisältää lisää pieniä musapätkiä. Nyt on harvinaisen odottava ja positiivinen fiilis Amo-lättyä kohtaan, ihan jo näiden trailerien perusteella. Ehkä Bogren on sittenkin saanut miehistä vähän tavallista enemmän irti, ja sieltä voisi tulla erinomainen lätty. Enkä tarkoita etten pitäisi viimeisimmistä tuotoksista, mutta pieni "uusi kulma" musaan ei ole pahitteeksi.
Pandemonium wrote:Täältä löytyy näytepätkä tulevasta Amo-kirjasta (ja 18.6.2015 julkaistavasta Infernosta toinen).
& tämä Amo-kiriahan tulee jo ylihuomenna keskiviikkona sitten, kai se pitää mennä heti kaupoille kuten Mapen SA-teoksenkin kanssa, jonka lukaisi 2 (illassa) päivässä hidastellen jospa se kestäisi kolme?
Tomorrow you will hear our new single Death Of A King! Listen closely to Radio Rock at 11.00 CET (in Finland 12.00) !! www.radiorock.fi
Death Of A King will be released worldwide digitally this Friday, July 17th.
Ja joku voi sitten kertoa, että miltä kirja vaikuttaa? Kannattaako sijoittaa rahansa siihen. Tosin miula on vielä se Sentencedin kirjakin ostamatta, mutta eiköhän sitä kerkee...
Kirja vaikuttaa jo ensimmäisen luvun jälkeen erittäin kattavalta. Eka luku, eli ensimmäiset vajaat 80 sivua käsittelevät pelkästään jäsenten bändejä ennen Amorphista. Helposti jo tässä vaiheessa kattavampi kuin Sentenced-kirja, eikä sekään mikään huono ole. Luonnollisesti harvinaisia kuviakin piisaa...
jannezki wrote:Death Of A King lähti ihan kivasti, vähän kebabia ja sitten tutumpaa Amorphis-kertsiä siihen päälle. Jotenkin tuli Majestic Beast mieleen.
Tulee varmasti joku muu mieleen kunhan saat lisää kuuntelukertoja tuolle, eihän se oikeasti ole kovin lähellä En muista että sitaari olis missään muussa Amorphis-kipaleessa ollut johtava instrumentti, vaikka sitä onkin käytetty vähän väliä.
Vähän sellainen meh-fiilis tuosta biisistä jäi. Alku ja säkeistöt kuulostivat hyvältä, mutta kertsi oli totaalista turhuutta. Lisäksi taas kerran Amoilta radiosoittobiisi, jossa ei ole minkäänlaista loppua, soitto vaan lakkaa. Ei nostattanut oikein odotusfiilistä levyä kohtaan.
Taisi äsken olla kolmas kerta kun biisin kuuntelin ja vieläkin vähän samat fibat: ihan jees, mutta ei tarpeeksi pihviä. Ei jaksa kasvaa lisäkuunteluilla ainakaan näin yksittäisenä palana. On kuitenkin takuuvarmaa ettei kokonainen Amorphis-levy jätä näin valjua makua suuhun.
Jännää! Itselleni biisi taas kolahti tuossa joitakin viikkoja sitten ensimmäistä kertaa kuultuna oikein loistavasti ja on noussut biisinä oikeastaan ihan Amorphiksen parhaimmistoon jopa muiden kappaleiden keskellä koko levyn mitassa. Oh well, toinen tykkää äidistä ja toinen Väinämöisestä ja sitä rataa.
jospa se kestäisi kolme?
Sama oli Hopeless Daysin kanssa viimeksi.
No, ihan jeeshän tuo oli, panisin.