Kuolemoitsija wrote:En kaipaa alavirekitaroita minäkään, enkä ole tietääkseni niin maininnutkaan? Jos viittaat Brucen soolomatskukommenttiin, niin se on vain mielenkiintoisempaa kuin nykymaideni ja Bruce laulaa paljon miellyttävämmässä rekisterissä. Kyllähän Maidenkin voi laskea sävelkorkeuksia menemättä alavireisiin. On Iron Maiden ennenkin uusiutunut tekemättä radikaaleja muutoksia.
En viittaa Chemical Weddingiin sinänsä vaikka sen kitaroiden mössösoundia en Maideniin todellakaan kaipaa. Huono levy se ei ole ,mutta esim. King In Crimson on tylsä tekohevirynkytys. Ne tähtihetket eli Tower,nimibiisi ja Jerusalem on niin kovia raitoja ,että ne nostaa levyn pisteitä ,mutta paljon siellä on tylsää junnausta.
Jos vertaat vaikka Number of the Beastia ja Powerslavea, niin aika railakas ero on soundeissa.
En pidä pieniä nyanssieroja mitenkään "railakkaina". Sellaisiahan noidne välillä lähinnä on.
Slayer on ns. one trick pony (kärjistys), mutta Maiden ei. Maiden on osoittanut selkeää uusiutumiskykyä menneisyydessään. On synaa, on pidempiä biisejä, on palattu takaisin yksinkertaisempaan koruttomaan soundiin, mutta viimeiset levyt junnattu paikoillaan. Älä käsitä väärin, en todellakaan kaipaa Maidenilta mitään radikaalia muutosta, mutta ikävä kyllä tämä Maidenin viime levyjen kaava on alkanut kyllästyttämään. Ennalta arvattavaa.
Nappasin tosta muutaman ennalta-arvattavan bändin jotka ei tuosta saa samassa määrin takkiinsa: Cain's Offering,Children Of Bodom,Insomnium,Kamelot jne. Listaa voisi jatkaakin mutta olen laiska.
Tästä olen täysin eri mieltä, makuasioita. Rushin uutukainen taisi saada hieman enemmän tunnustusta yleisellä tasolla kuin Final Frontier. Arvioita tyyliin "vanhat miehet jaksavat yllättää ja tekevät vielä relevanttia musiikkia vanhoilla päivillään". En muista Final Frontierista vastaavaa. Saatoin myös olla humalassa. Sitäpaitsi taaksepäin meneminenkin voi olla uudistumista, jos X vuotta ollaan poljettu paikoillaan.
Minua ei kiinnosta paskaakaan joku "yleinen tunnustus". Rushin uusin on tasapaksu ja ne hienot melodiset koukut loistaa poissaolollaan.
Ja sanoin jo ,että myös TFF on tylsä levy muttei kuitenkaan niin koukuton kuin Rushin viimeisin.
En kaipaa minäkään, enkä kaivannut edellisessä postauksessakaan.
Enkä niin väittänytkään.