Black Metal ennen ja nyt

[venalaine]

Mitä muuten porukka on mieltä Gehennasta? Väittäisin, että liian vähälle huomiolle jäänyt bändi, joka on kuitenkin jaksanut vääntää jo 20 vuotta. Ainakin omaan makuun uusin Unravel albumi kuulostaa todella hyvältä ja väitän, että vuoden 96 Malicekin voisi olla monien mielestä yksi "norjaklassikko", jos bändin ympärillä olisi ollut samanlainen mystiikan verho kun mitä eräillä, tässäkin ketjussa mainituilla maanmiehillä oli.

[Cassiopei]

Mitä muuten porukka on mieltä Gehennasta? Väittäisin, että liian vähälle huomiolle jäänyt bändi, joka on kuitenkin jaksanut vääntää jo 20 vuotta. Ainakin omaan makuun uusin Unravel albumi kuulostaa todella hyvältä ja väitän, että vuoden 96 Malicekin voisi olla monien mielestä yksi "norjaklassikko", jos bändin ympärillä olisi ollut samanlainen mystiikan verho kun mitä eräillä, tässäkin ketjussa mainituilla maanmiehillä oli.

En oo kuullukkaan!

[venalaine]

Mitä muuten porukka on mieltä Gehennasta? Väittäisin, että liian vähälle huomiolle jäänyt bändi, joka on kuitenkin jaksanut vääntää jo 20 vuotta. Ainakin omaan makuun uusin Unravel albumi kuulostaa todella hyvältä ja väitän, että vuoden 96 Malicekin voisi olla monien mielestä yksi "norjaklassikko", jos bändin ympärillä olisi ollut samanlainen mystiikan verho kun mitä eräillä, tässäkin ketjussa mainituilla maanmiehillä oli.

En oo kuullukkaan!

Hommaa siis Unravel.

[Vic]

Aivan hulvatonta juttua täällä. Juuri kun olin pyöritellyt silmiä tarpeeksi näille "Onko Mercyful Fate black metallia" -jutuille, alkaa toinen yhtä hieno aihe "Black metallin loppuminen vuoteen 1995". Olen aika pitkälti samoilla linjoilla mm. Holdenin ja P.K:n kanssa. Mutta en toisaalta ymmärrä, miten joku jaksaa niin kovasti provosoitua näistä jutuista. Jos joku on pihalla kuin lumiukko, niin olkoon vain. Onhan se toki huvittavaa että kovaan ääneen laukoo "faktoja" tulemaan.

Joku määritteli hyvin, että eka aalto oli proto bm:ää, toinen aalto TRUE bm:ää ja sen jälkeiset oli jotain pseudo/poser bm:ää. Kerrassaan kreisi näkemys. Toisen aallon jälkeen on muuten tullut muutakin kun dimmua ja cradleoffilthiä... Itse kuuntelen varmaan eniten nykyään vuoden -95 jälkeen tullutta black metallia. Melkeinpä väittäisin että vuodesta 95 tähän päivään on julkaistu paljon hienompaa black metallia kuin nuo iänikuiset norjalevyt. Joo joo, onhan ne klassikoita. Jos jonkun bm:n "nälkä" tyydyttyy transilvanian hungereilla niin eipä se ole minulta pois. Paljosta jää vain paitsi, mutta ehkä black metal ei sitten koko olemuksessaan olekaan sinun juttu.

Norjan ylikorostaminen kertoo mielestäni sen, että ei tiedä black metallista kuin pintaraapaisun.

[venalaine]

Hyvin sanottu edellä. Olisi itse asiassa vähän älyvapaata olettaa, että jos jotakin asiaa, tässä tapauksessa black metallia, on tehty määrätietoisesti yli 20 vuotta, olisi se ollut parhaimmillaan heti alkuunsa.

[ruttovirsi]

Olisi itse asiassa vähän älyvapaata olettaa, että jos jotakin asiaa, tässä tapauksessa black metallia, on tehty määrätietoisesti yli 20 vuotta, olisi se ollut parhaimmillaan heti alkuunsa.

Eikös toi ole makuasia? Tässä ei ole kuitenkaan kyse koneiden kehityksestä vuosikymmenten aikana jolloin voitaisiin objektiivisesti todeta parannusta tuotoksien laadussa, vaan musiikista jolloin vastaus kysymykseen 'mikä on parasta' on täysin vastaajan mieltymyksistä kiinni.



[youtube]WRjDLZs-ysI[/youtube]

[venalaine]

Olisi itse asiassa vähän älyvapaata olettaa, että jos jotakin asiaa, tässä tapauksessa black metallia, on tehty määrätietoisesti yli 20 vuotta, olisi se ollut parhaimmillaan heti alkuunsa.

Eikös toi ole makuasia? Tässä ei ole kuitenkaan kyse koneiden kehityksestä vuosikymmenten aikana jolloin voitaisiin objektiivisesti todeta parannusta tuotoksien laadussa, vaan musiikista jolloin vastaus kysymykseen 'mikä on parasta' on täysin vastaajan mieltymyksistä kiinni.



[youtube]WRjDLZs-ysI[/youtube]

Ehkä joo, mutta jos meininki on jo lähtökohtaisesti se, että ei edes yritetä kuunnella kun paria ennen 95 vuotta tehtyä klassikkoa, koska mikään muu ei voi olla hyvää, niin silloin mennään minusta metsään.

[ruttovirsi]

Ehkä joo, mutta jos meininki on jo lähtökohtaisesti se, että ei edes yritetä kuunnella kun paria ennen 95 vuotta tehtyä klassikkoa, koska mikään muu ei voi olla hyvää, niin silloin mennään minusta metsään.

Samaa mieltä.

Vuosiluku-wänkkäämisestä vielä:
Nifelheimin Servants of Darkness (2000), Mortuary Drapen Secret Sudaria (1997), Archgoatin Whore of Bethlehem (2006), Profanatican Disgusting Blasphemies Against God (2010), The Blackin Alongside Death (2008), Cult of Daathin The Grand Torturers of Hell (2001), Filii Nigrantium Infernaliumin Fellatrix Discordia Pantokrator (2005), Swinen Marked by the Baron (2004), Telochin Morbid Prayer (2009), etc, etc, etc...

Tohon voisi vielä lisätä Behexiniä, Hornaa, Baptismia, Urnia, Flamea, Hellspirittiä, Neutron Hammeria, Inquisitionia, Absua, Nipponin Sabbattia ja sata muuta bändiä. Rajan vetäminen vuosilukuun on heikoista keinoista heikoin kun yrittää rajata mikä on, ja mikä ei ole, black metallia. Helpompaa olisi yrittää määritellä soittotyylin ja lyriikoiden mukaan, mutta siinäkin tapauksessa alkaa määritelmän ulkopuolelle tippumaan bändejä jotka eivät mahdu sulavasti mihinkään muuhun lokeroon, alalajeja kun on niin monta; death/black, black/thrash, doom/black, raw, melodic sekä vielä kaikenmaailman depressive, religious, viking, unorthodox, suicidal jne merkinnät jotka ei sinällään kerro yleensä soittotyylistä juuri mitään (ainakaan itselleni). Alalajeista nyt voi sitten joku erikseen vielä alkaa wänkkäämään että mikä niistä on "oikeasti" black metallia ja mikä ei. Mielestäni on aika selvää että bändit niin laajalta skaalalta kuin Diabolista ja Filii Nigrantium Infernaliumista Profanaticaan ja Blasphemyyn mahtuu ihan hyvin "black metal"-nimikkeen alle. Monet on varmasti tästä eri mieltä, ja olkoot. Oma input tähän ketjuun loppuu tähän:



Asioihin todella löyhästi liittyen, kauan aikaa sitten MayheMistä lähtenyt Mannheim soittaa nykyään tälläisessä orkesterissa:
[youtube]PIVA8U3uvBc[/youtube] Toimii!

[Lane]

Mitä muuten porukka on mieltä Gehennasta? Väittäisin, että liian vähälle huomiolle jäänyt bändi, joka on kuitenkin jaksanut vääntää jo 20 vuotta. Ainakin omaan makuun uusin Unravel albumi kuulostaa todella hyvältä ja väitän, että vuoden 96 Malicekin voisi olla monien mielestä yksi "norjaklassikko", jos bändin ympärillä olisi ollut samanlainen mystiikan verho kun mitä eräillä, tässäkin ketjussa mainituilla maanmiehillä oli.

Gehennan 'Adimiron Black' (1998) on todella kova ja raaka modernimman oloinen BM-levytys, siinä missä Satryicon meni metsään hieman samoilla linjoilla liikkuvalla 'Rebel Extravaganza' -levyllään vuotta myöhemmin.

'Adimiron Blackilla' halkeaa atomit ja haisee nykypäivän monella tapaa sairas yhteiskunta. Levyllä ei metsätunnelmaa todellakaan löydy.

[Holden]

Mitä muuten porukka on mieltä Gehennasta? Väittäisin, että liian vähälle huomiolle jäänyt bändi, joka on kuitenkin jaksanut vääntää jo 20 vuotta. Ainakin omaan makuun uusin Unravel albumi kuulostaa todella hyvältä ja väitän, että vuoden 96 Malicekin voisi olla monien mielestä yksi "norjaklassikko", jos bändin ympärillä olisi ollut samanlainen mystiikan verho kun mitä eräillä, tässäkin ketjussa mainituilla maanmiehillä oli.

Gehennan 'Adimiron Black' (1998) on todella kova ja raaka modernimman oloinen BM-levytys, siinä missä Satryicon meni metsään hieman samoilla linjoilla liikkuvalla 'Rebel Extravaganza' -levyllään vuotta myöhemmin.

'Adimiron Blackilla' halkeaa atomit ja haisee nykypäivän monella tapaa sairas yhteiskunta. Levyllä ei metsätunnelmaa todellakaan löydy.

On joo hyvä levy ja bändi (Gehenna), mutta hiukan olen eri mieltä tuosta Satyriconista ja RE:sta. Minusta selkeästi paras Satyricon ja edelleen säännöllisesti soitossa - esim. kun siemailee Satyrin kotiviiniä. Hyvää kakkosdivaria.

[Serpent]

Tämä voi olla melko yleinen mielipide nyt, mutta veikkaampa, että 15-20 vuotta sitten aika harva kyseenalaisti etteikö esim. COF ja Dimmu Borgir kuuluisi black metal genreen. Kyllä ainakin minusta molempien bändien ensimmäiset tuotokset ovat selvästi black metallia. Onko siis niin, että bändien myöhemmät tekemiset ovat poistaneet myös ensimmäisiltä levytyksiltä niiden black metal statuksen?

Itse asiassa ainakin omat tutut tuntuivat jakaantuvan jo tuolloin reilut 15 vuotta sitten kahtia sen suhteen oliko CoF black metalia vai ei. Monelle se oli liian goottia vampyyreineen ja tisseineen eikä muutenkaan sellainen, mitä black metal -yhtyeiltä odotettiin.

Joskus olen myös miettinyt, että miksi esimerkiksi Emperor on laajalti skenemiestenkin hyväksymä bändi, mutta sitten taas vaikkapa se mainittu Dimmu saa pelkkää lokaa niskaansa. Pelkästä syntikasta se ei voi olla kiinni, sillä ujelsihan se myös Emperorin alkupään levyillä. Onko siis niin, että Dimmun suurin synti oli levyttää suurelle levy-yhtiölle? Olisiko Enthrone Darkness Triumphant myös true-miesten hyväksymä, jos samat biisit olisi nauhoitettu huonommilla saundeilla jollekin UG-lafkalle?

Dimmu Borgir taas kyllä on aina omassa tuttavapiirissäni laskettu siihen kastiin, vaikka sitä on muuten pidetty jonkinlaisena hylkiönä - kiitos imagollisten seikkojen (joulupukkikuva SFP:ssä, never forget) ja musikaalisen valtavirtaistumisen takia. Ts. kyllä koko homma oli enemmänkin osiensa summa kuin vain yksittäisen asian (kuten ison levylafkan valinta) seuraus.

Emperorkaan ole samalla tavalla nauttinut myöhemmillä levyillä suurta suosiota bm-skenessä kuin alkupään osalta, mitä minä olen havainnut. Sama toisaalta pätee Dimmu Borgiriin, joten ei se kohtelu nyt NIIN erilaista ole ollut.

[Serpent]

Mitä muuten porukka on mieltä Gehennasta? Väittäisin, että liian vähälle huomiolle jäänyt bändi, joka on kuitenkin jaksanut vääntää jo 20 vuotta. Ainakin omaan makuun uusin Unravel albumi kuulostaa todella hyvältä ja väitän, että vuoden 96 Malicekin voisi olla monien mielestä yksi "norjaklassikko", jos bändin ympärillä olisi ollut samanlainen mystiikan verho kun mitä eräillä, tässäkin ketjussa mainituilla maanmiehillä oli.

Gehennahan on täysin oman tiensä kulkija, jos ei nyt alusta alkaen, niin viimeistään Malicella alkaneella tiellä. Onhan bändin vanhempaa ja uudempaa arvosteltu myös Imperiumiin.

Malice: http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=14584
Unravel: http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=14495
WW: http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=3278

[venalaine]

Serpentin tekstiin viitaten, voi myös olla, että Emperor on saanut paljon anteeksi ja myös nostettu ainakin osittain klassikon asemaan, koska bändi ei ole ollut muutamaa keikkaa lukuunottamatta aktiivinen yli kymmeneen vuoteen. Ja tosiaan, ihanhan se on porukasta kiinni, että millaista arvostusta kukin bändi nauttii. Ehkä kirjoitukseni heijastelikin paljolti omia tuntojani. Mainittuja bändejä on tullut seurattua noin 15 vuotta ja Emperorin loisto lienee vähiten hiipunut.

[Khamul]

Mitä muuten porukka on mieltä Gehennasta? Väittäisin, että liian vähälle huomiolle jäänyt bändi, joka on kuitenkin jaksanut vääntää jo 20 vuotta. Ainakin omaan makuun uusin Unravel albumi kuulostaa todella hyvältä ja väitän, että vuoden 96 Malicekin voisi olla monien mielestä yksi "norjaklassikko", jos bändin ympärillä olisi ollut samanlainen mystiikan verho kun mitä eräillä, tässäkin ketjussa mainituilla maanmiehillä oli.

Itse olen aina olettanut, että Gehenna on bändi jonka porukka kyllä tietää, mutta joka on jäänyt vähemmälle huomiolle ihan syystä. En tosin ole lähellekään koko tuotantoon edes tutustunut, mutta melkeinpä kaikki (uutukainen mukaanlukien) on aina tuntunut vähän laiskalta. Ei välttämättä huonolta, mutta ei kovin hyvältäkään. First Spell tosin toimii tännekin suuntaan melko hyvinkin, vaikka (tai ehkä juuri sen takia) tavallaan melko erilainen levy onkin.

[Nuclear Holocaust]

. Jos jonkun bm:n "nälkä" tyydyttyy transilvanian hungereilla niin eipä se ole minulta pois. Paljosta jää vain paitsi, mutta ehkä black metal ei sitten koko olemuksessaan olekaan sinun juttu.

Norjan ylikorostaminen kertoo mielestäni sen, että ei tiedä black metallista kuin pintaraapaisun.

Tai sitten Norjan ylikorostaminen kertoo siitä, että pidät todella paljon Norjan "kultakauden" tuotoksista.

Vaikka pidänkin Norjan kulttilevyistä suuresti, niin kuuntelen laajasti myös uudempaa ja muualta tulevaa Black Metallia joka ei välttämättä täysin istu tuohon Norse Core määritelmään. Varsinkin uudempi Suomi BM toimii lähes yhtä hyvin kuin Norja. Jenkkilästä tietenkin: Grand Belial's Key, Judas Iscariot, Absu yms.

Esim. kokoelmastani löytyviä:

Horna - Haudankylmyyden mailla 1999
Lucifugum (Ukraina) - On the sortilage of christianity 1999
Aaskereia (Saksa) - Mit raben und wölfen 2003
Vitsaus - Iäti vihassa ja kunniassa 2004
Cryfemal (Espanja) - Perpetua funebre gloria 2005
Azaghal - Luciferin valo 2006

Saanko näillä skenetietäjän statukseni takaisin, saanhan

[youtube]6PuuZQETPJQ[/youtube]

[Holden]

Esim. kokoelmastani löytyviä:

Horna - Haudankylmyyden mailla 1999
Lucifugum (Ukraina) - On the sortilage of christianity 1999
Aaskereia (Saksa) - Mit raben und wölfen 2003
Vitsaus - Iäti vihassa ja kunniassa 2004
Cryfemal (Espanja) - Perpetua funebre gloria 2005
Azaghal - Luciferin valo 2006

Saanko näillä skenetietäjän statukseni takaisin, saanhan

No et tod.

[Holden]

Serpentin tekstiin viitaten, voi myös olla, että Emperor on saanut paljon anteeksi ja myös nostettu ainakin osittain klassikon asemaan, koska bändi ei ole ollut muutamaa keikkaa lukuunottamatta aktiivinen yli kymmeneen vuoteen. Ja tosiaan, ihanhan se on porukasta kiinni, että millaista arvostusta kukin bändi nauttii. Ehkä kirjoitukseni heijastelikin paljolti omia tuntojani. Mainittuja bändejä on tullut seurattua noin 15 vuotta ja Emperorin loisto lienee vähiten hiipunut.

Niin, siis Emperor tajusi laittaa vähin äänin pillit pussiin ja Dimmu taas lähti lähes vitsilinjalle. Arvostus kyllä about sama itellä molempia ryhmiä kohtaan, jos viimeisiksi jääneiden tekeleiden / puuhien perusteella arvioi.

Emperor oli kyllä ihan oknp orkka silloin aikoinaan, mutta ite en laske bändiä klassikoksi, enkä tunne kuin kourallisen porukkaa, jotka palvoo ehdoitta - heilläkin palvonta jää pitkälti In the Nightside Eclipseen.

[Death Metal Maniac]

Ensimmäisenä välihuomiona: 13 sivua josta iso osa vääntöä siitä mikä kenellekkin on black metallia kertoo mielestäni siitä ettei aiheesta pysty kunnolla keskustelemaan kaikkien määritellessä aihealueen eri tavalla. Ja ei, mulla ei ole mitään "ratkaisua" eikä mielenkiintoa vängätä asiasta.

Piti alunperin vain sanoa että bändit kuten Blasphemy, Bestial Warlust ja Profanatica on jääny melko vähälle huomiolle tässä ketjussa. Ei pidä unohtaa miten paljon kyseiset bändit oli aikanaan (ja osittain nykyään) zineissä esillä ja miten paljon vaikutusta sillä on ollut black/death metallin kehitykseen alagenren alagenrenä.

Eikä kaikki black metal 90-luvun taitteen jälkeen lähtenyt joko DarkThronen tai Dimmu Borgirin perään. Ihan suomalaisia bändejä mainitakseni Flame, Black Feast, Urn, Blasphemous Evil/Vomitfago, Hoath, Ominous. En itse löydä noista bändeistä vaikutteita DarkThronesta tai Dimmu Borgirista. Toki joku voi tässä kohtaa huomauttaa ettei monet noista ole edes 90-luvulla syntyneitä bändejä, mutta se ei ollut se pointti mitä ajoin takaa.

Toisena välihuomiona: On mielenkiintosta nähdä miten erityylisiä bändejä niputetaan black metal nimikkeen alle; Filii Nigrantium Infernalium, Beherit, Emperor, Vulcano, Oranssi Pazuzu, Von, MayheM, Drudkh, The Black (swe), Plaga, Neutron Hammer, Swine, Mortuary Drape, Sabbat (jap), Throneum, Ulver, Absurd, Barathrum, Nazxul, Woods of Belial, Teloch, Nifelheim... Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Tulee mieleen että ainoa metallin genre minkä sateenvarjon alle mahtuu/mahdutetaan enemmän erilaisia bändejä saattaa olla doom metal. Candlemassista Wormphlegmiin on melko pitkä matka.



Sisällöltään loppuviimein melko köyhä postaus, mutta menkööt noitten top 5-läppien jälkeen...

No niin, tulihan täällä 13-15 sivun aikana jotain asiaakin. Mietin tänään juuri, että miten ns. modernit (tai uudet vanhan koulun) eri genren bändit ovat saaneet vaikutteita black metallista. Juuri doomin ja black metallin kohdalla rajat alkavat hälvenemään, samoin kuin death ja black metallin kanssa aikoinaan… Hyvinä esimerkkeinä voisin mainita vaikka horror/doom -yhtyeet Abysmal Griefin ja Hooded Priestin EDIT: sekä Cemetery Fog -yhtyeen (Suomi)! On makuasia, että diggaako näistä meiningeistä mutta bändit ovat omalla tavallaan onnistuneet luomaan täysin oman tai uuden genren yhdistämällä vaikkapa muutaman niinkin peruselementin kuin Black Sabbathin alunperin luoman doomin (myöh: Death SS/Paul Chain, Saint Vitus, jne.) ja black metallille ominaiset sanoitukset+tunnelman. Tällainen pimeä tunnelma mielestäni puuttuu tai uupuu todella monilta ns. "oikeilta" black metal-bändeiltä. Siksi myös King Diamondin ja Bathoryn esille ottaminen tässä topikissa ei lopulta ollut lainkaan väärin...! Se mikä on turhaa, on vänkääminen!!! Nimittäin minä en tarvitse mielipiteitä Dimmu Borgirista, saati näistä kahdesta mainitsemastani kauhubändistä. Halusin ottaa ne esille, koska tällaiset nimet kertovat yksinkertaisesti sen mitä tänä päivänä voidaan tehdä metallin saralla OIKEIN (ainakin minun mielestäni).

Näitä bändejä kuunnellessa jopa "funeral doom" voisi saada uuden merkityksen (puoliksi läppä)! Mutta nimenomaan Candlamassista ja Wormphlegmistä tuli tämä mielleyhtymä, joten hyvä näin nimim. ruttovirsi. Black metallia tarkastellessa ei siis edes voi mitenkään välttyä siltä, että löytyy hidasta/keskitempoa (Samael, Beherit-Drawing Down the Moon-levy), löytyy kaahausta (Marduk, Mayhem, Immortal), löytyy heavy metal -melodiaa (Sabbat, Nifelheim) ja alkuperäistä black metallia (Venom, Bathory) sekä montaa muuta eri koulukuntaa, joita ei jaksa alkaa miettimään erikseen. En kyllä todellakaan allekirjoita mitään "kaikki black metal vuoden 1995 jälkeen on paskaa!"-väitettä, mutta yksi juttu tuntuu olevan vissi: 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla monet bändit onnistuivat olemaan jotenkin luonnollisen omaleimaisia! Tarkoitan nyt sellaista vaikkapa kreikkasoundia (Rotting Christ, Varathron, Necromantia...) tai Suomi-outoutta (Sentecedin blackened death metal, Unholyn black doom!, Darkstyle, Impaled Nazarenen black/nuclear metal, Black Crucifixion ja Beherit ihan vain käsitteinä, jne.) tai kuuluisa Norjan innovatiivisuus vuosien 1990-1995 välillä (Darkthrone, Emperor, Satyricon, Enslaved, Isengard…) Kaikki yhtyeet soittivat miltei eri metallin musatyyliä tai ainakin hyvin erilaista black metallia keskenään ja vieläpä julkaisu julkaisulta hieroivat aiemmin luomaansa radikaalisti eteenpäin. Kelatkaapa vaikka sitä!)

EDIT2: Tällaista toivoisi lisää tähänkin päivään! Onneksi hyviäkin esimerkkejä löytyy kuten Haminan Cemetery Fog!! Siinäpä mainio tulokas, joka sopiikin hyvin jatkeeksi alkuperäiseen ajatukseeni.

TIIVISTÄN HIUKAN:
Jos perustaa black metal-bändin... Ensimmäisten asioiden ei välttämättä tarvitsisi olla : 1. corpsepaintit 2. rääkyvokaalit (ainoana ratkaisuna) 3. mättö 4. väkivaltaiset sahausriffit, jotka on kierrätetty edes takaisin 100.001 kertaa uudestaan ja uudestaan... toivoisin lähestymistä aivan eri näkökulmasta. Jätän tämän näkökulman valinnan kuitenkin näiden nuorten omalle vastuulle. En saarnaa vaan toin tämän siksi esiin, ettemme unohtaisi miten hienoa työtä black metal-nimikkeen alla on tehty jo yli 30 vuoden ajan.

[Holden]

[ennen muinoin] Tarkoitan nyt sellaista vaikkapa kreikkasoundia (Rotting Christ, Varathron, Necromantia...) tai Suomi-outoutta (Sentecedin blackened death metal, Unholyn black doom!, Darkstyle, Impaled Nazarenen black/nuclear metal, Black Crucifixion ja Beherit ihan vain käsitteinä, jne.) tai kuuluisa Norjan innovatiivisuus vuosien 1990-1995 välillä (Darkthrone, Emperor, Satyricon, Enslaved, Isengard…) Kaikki yhtyeet soittivat miltei eri metallin musatyyliä tai ainakin hyvin erilaista black metallia keskenään ja vieläpä julkaisu julkaisulta hieroivat aiemmin luomaansa radikaalisti eteenpäin. Kelatkaapa vaikka sitä!

Onko tää asetelma muuttunut oleellisesti? Mielestäni ei. BM ei ole koskaan ollut niin heterogeenistä kuin nykyään. Joo, muoti-ilmiöitä esiintyy, mutta niin se oli ennenkin. Bändejä ja ihmisiä nyt vain on ihan vitusti enemmän kuin aiemmin, jolloin näkymä voi olla hyvinkin polarisoitunut. Se, että ääripäät korostuu ei oikeasti häivytä sitä, mitä niiden väliin jää.

Kuten joku muukin taisi mainita tässä ketjussa, hyvin vähän tulee kuunneltua vanhaa kamaa. Ei siksi, että se olisi huonoa. Nykyään vaan tulee enemmän ja enemmän hyvää kamaa. Vanhat klassikkolevyt tuppaavat olemaan sellaisia, että ne vaativat oikean mielentilan ja erityisen ajan. Ja toisaalta, eletty elämä ja muistot ovat alkaneet kietoutumaan levyjen kanssa yhteen ja nykyään ne toimivat nostalgiamatkoina johonkin tiettyyn vaiheeseen elämässä. Mikäpä siinä vanhoja muistellessa, mutta en minä sitä hae black metallilta.

Mikään ei ole niin helppoa kuin urautua ja fakkiutua tiettyyn ajanjaksoon (yleensä se mikä alkoi kolisemaan teini-ikäisenä tai nuorena aikuisena). Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän se vaatii effortia irtautua pois omalta mukavuusalueelta. Eipä tää taida onnistua kuin black metallin parissa, sillä onhan se paradoksaalisesti vähiten "metal" kaikista metallin alagenreistä. Muutenkin ihan tervettä vatvoa ja proffailla omaa suhdettaan tärkeiksi kokemiinsa asioihin, noin niin kuin liittymättä mihinkään ja toisaalta liittyen kaikkeen.

[Jumalanruoska]

Mites Negura Bungetin Om? Itselle se on yksi hienoimmista tämän genren levyistä ja Tesarul de Lumini on yksi ihan vaan kovimmista vedoista ikinä. Mutta en tiedä onko tämä jo liian kauas siitä perusmeiningistä.

Toinen, mitä olen diggaillut, on A Forest of Starsin The Corpse of Rebirth. Vaikka tämä taitaa mennä sen paljon vihatun post-nimikkeen alle jo, mutta jotenkin kyllä kolisee paremmin kuin post-hommat yleensä tällä saralla.

[-Untamo-]

Toinen, mitä olen diggaillut, on A Forest of Starsin The Corpse of Rebirth. Vaikka tämä taitaa mennä sen paljon vihatun post-nimikkeen alle jo, mutta jotenkin kyllä kolisee paremmin kuin post-hommat yleensä tällä saralla.

Vaikka sinällään ihan hyvä levy tämäkin on, niin häviää aika vitusti kakkoslevylle ja ihan _helvetin_ paljon uusimmalle Shadowplay for Yesterdaysille, joka on öbaut parasta mitä tällaisessa avant-garde "sinnepäin black metal" viitekehyksessä on ikinä tehty.

[azagthoth]

Dimmu Borgir taas kyllä on aina omassa tuttavapiirissäni laskettu siihen kastiin, vaikka sitä on muuten pidetty jonkinlaisena hylkiönä - kiitos imagollisten seikkojen (joulupukkikuva SFP:ssä, never forget) ja musikaalisen valtavirtaistumisen takia.

Uteliaisuuteni heräsi ja olihan tuo kuva pakko googlettaa. Ja kyllä, tuollaista jouluista kuvaa ei kyllä varmasti ihan heti unohda.

http://i.imgur.com/iQGny.jpg

[Deathklaat]

Mites Negura Bungetin Om? Itselle se on yksi hienoimmista tämän genren levyistä ja Tesarul de Lumini on yksi ihan vaan kovimmista vedoista ikinä. Mutta en tiedä onko tämä jo liian kauas siitä perusmeiningistä.

Om on ihan jees, mutta kyllä Negură Bungetin parhaat jutut kuultiin jo ennen Om-levyä. Sala Molksa EP ja Măiastru sfetnic ovat siellä kirkkaassa parhaimmistossa.

[Sabbathman]

Tässä taitaa olla aika hyvin kaikkea mitä black metallissa tarvitaan...

https://www.youtube.com/watch?v=Uuj8XVYl0TQ

Harvinaisen hyvä black metal biisi, kitaramelodioissa homma kulkee korkeissa sfääreissä, biisi jyrää varsinkin noissa keskitempoisissa kohdissa...ja on sitten huikea video! Se oli noin 2005 kun näin tämän ensimmäisen kerran, onpa hyvät muistot niistä heavykekkereistä, kiitos vain Soulbound...

[Serpent]

Niin, siis Emperor tajusi laittaa vähin äänin pillit pussiin ja Dimmu taas lähti lähes vitsilinjalle. Arvostus kyllä about sama itellä molempia ryhmiä kohtaan, jos viimeisiksi jääneiden tekeleiden / puuhien perusteella arvioi.

Tämä voin allekirjoittaa myös omalta osaltani. Emperor huononi mielestäni vauhdilla Anthemsin jälkeen, joka ei minulle lopulta kolahtanut kovin lujaa sekään. Ihan hyvä levy, muttei sellainen, että olisi hyllyssäni enää vuosiin viihtynyt.

Emperor oli kyllä ihan oknp orkka silloin aikoinaan, mutta ite en laske bändiä klassikoksi, enkä tunne kuin kourallisen porukkaa, jotka palvoo ehdoitta - heilläkin palvonta jää pitkälti In the Nightside Eclipseen.

Kuten minulla. E/E-split on jees, ja Anthems ihan jees myös, mutta vain ItNEä hehkutan "varauksetta". Se muuten onkin tämän viikon levyklassikko Imperiumissa Arvio alla:
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=15192